Vuorohoito tasa-arvon mahdollistajana

Vuorohoito tasa-arvon mahdollistajana -merkityksenannossa vuorohoidon ihan-teeksi rakentui pedagogisen toiminnan turvaaminen kaikille lapsille hoitoajoista riippumatta. Vuorohoito osana lapsen oppimisen polkua oli marginaalinen mer-kityksenanto sekä vanhempien että työntekijöiden haastatteluissa, kun taas hoi-van tarve korostui kummankin vastaajajoukon puheessa. Jotkut hoi-vanhemmat toi-voivat, että lapsille järjestettäisiin iltoihin sellaista pedagogista toimintaa, josta he ovat jääneet paitsi, koska he eivät ole paikalla arkiaamupäivisin. Myös muutama

työntekijä otti vahvasti kantaa sen puolesta, että vuorohoidossa pitäisi huomi-oida kaikkien lasten mahdollisuus osallistua pedagogiseen, suunniteltuun toi-mintaan hoitoajoista riippumatta. Usein pedagogiikka kuitenkin osoitettiin var-haiskasvatuksen opettajille ja niin ollen heidän työaikojensa mukaisesti arkipäi-viin ja erityisesti vanhemmille lapsille kuuluvaksi, kun taas nuoremmat lapset kuvattiin ennemminkin hoivan tarvitsijoiksi. Tämä osoittaa, että pedagogiikan käsitteeseen liittyy epäselvyyttä, sillä pedagogiikkaa pidettiin aineistossa hoivan ja leikin vastakohtana. Pedagogiikan käsite varhaiskasvatuksen kentällä ei ole yksiselitteinen (Alila & Ukkonen-Mikkola, 2018), ja vuorohoidon vaihtelevat vuorovaikutussuhteet tuovat siihen omat haasteensa (Siippainen, 2018).

Vanhemmat ja työntekijät eivät eksplisiittisesti puhuneet esimerkiksi suku-puolten tasa-arvoisesta asemasta työmarkkinoilla. Varhaiskasvatus ja vuoro-hoito edistävät osaltaan sukupuolten välistä tasa-arvoa, ja se voidaan lukea yh-deksi varhaiskasvatuksen yhteiskunnalliseksi tehtäväksi (Alila ym., 2014). Van-hempien kuvaukset mahdollisuuksista tehdä töitä epätyypillisinä työaikoina voidaan kuitenkin nähdä sukupuolten tasa-arvon puolesta puhumisena, vaikkei haastateltavien puheessa suoraan tuotu esille tasa-arvon mahdollistumista. Sen sijaan tasa-arvon näkökulma tuli eksplisiittisesti esiin siinä, että sekä työntekijät että vanhemmat puhuivat lasten tasa-arvoisen osallistumisen mahdollisuuksista vuorohoidossa.

7.2 Lapsen ja työntekijän asemointi vuorohoidon merkityksenan-noissa

Ne merkitykset, joita työntekijät ja vanhemmat haastattelupuheessa rakensivat vuorohoidolle, tuottivat erilaisia positioita vuorohoidossa olevalle lapselle. Las-ten asemoinnit erosivat toisistaan siinä, miLas-ten niissä näkyivät huolipuhe ja 24/7-yhteiskunnan vaikutus vuorohoidossa olevaan lapseen. Lisäksi positiot erosivat siinä, miten niissä asemoitiin vuorohoidon työntekijä. Tutkimuksessa tunnistet-tuja lapsipositioita olivat etuoikeutettu lapsi, 24/7-yhteiskunnan uhri, hoivan tarvitsija, aktiivinen oppija ja kuin kuka tahansa lapsi. Kuvioon 1 on koottu, minkälainen vai-kutus, vahva vai heikko, 24/7-yhteiskunnalla kerrottiin olevan lapseen eri lapsi-positioissa. Vahva vaikutus saattoi olla joko myönteistä (+) tai kielteistä (-). Li-säksi kuviossa tuodaan esille vuorohoidon työntekijän asema suhteessa lapseen eri positioissa. Työntekijän asemalla tarkoitetaan tässä hänen mahdollisuuksiaan edistää lapsen hyvinvointia ja oppimista vuorohoidossa.

KUVIO 1 24/7-yhteiskunnan kuvattu vaikutus ja vuorohoidon työntekijälle tuotettu asema suhteessa lapseen eri lapsipositioissa

24/7-yhteiskunnan vaikutusta korostettiin silloin, kun lapsi asemoitiin joko etu-oikeutetuksi tai uhriksi. Kun vuorohoitoon osallistuva lapsi kuvattiin etuoikeute-tuksi verrattuna niihin lapsiin, jotka osallistuvat tavanomaiseen varhaiskasvatuk-seen, 24/7-yhteiskuntaa ja vanhempien epätyypillistä työaikaa pidettiin mahdol-lisuutena parantaa lapsen hyvinvointia. Työntekijät ja vanhemmat ottivat aktii-visen vuorohoidon puolestapuhujan aseman familistisen diskurssin kautta. Täl-löin vuorohoidon erinomaisuuden katsottiin johtuvan mahdollisimman lyhyistä hoitopäivistä ja kodinomaisesta toiminnasta, ei niinkään varhaiskasvatuksen si-sällöllisestä laadusta. Vastaavia vuorohoidon mahdollisuuksia parantaa lapsen hyvinvointia on esitetty myös aikaisemmissa tutkimuksissa sekä kansainvälisesti että Suomessa (Halfon & Friendly, 2015; Salonen, 2020; Siippainen, 2018; Statham

& Mooney, 2003).

24/7-yhteiskunnan uhri -positiossa taas uusinnettiin huolta lapsen hyvin-voinnista. Sekä työntekijöiden että vanhempien puheessa vuorohoidon kuvattiin palvelevan ensisijaisesti yhteiskunnan tarpeita ja lapsen edun jäävän taka-alalle.

Epätyypillisinä aikoina toteutettavaan varhaiskasvatukseen on aikaisemmissa-kin tutkimuksissa liitetty kielteistä leimaa (De Schipper ym., 2003, 2004; Halfon

& Friendly, 2015; Jordan, 2008; Moilanen, 2019; Statham & Mooney, 2003). Uhri-positiossa myös vuorohoidon työntekijää pidettiin passiivisena ja voimattomana.

Hänellä ei juuri kuvattu olevan mahdollisuuksia vaikuttaa lapsen hyvinvointiin 24/7-yhteiskunnassa.

Hoivan tarvitsijaksi lapsi asemoitiin niin ikään huolipuheen kautta. Tällöin 24/7-yhteiskunnan mahdollisesti aiheuttama uhka lapsen hyvinvoinnille tunnis-tettiin, mutta työntekijän kuvattiin tasapainottavan aktiivisesti niitä haasteita, joita vanhempien epätyypillinen työaika aiheuttaa. Tämä voi auttaa työntekijöitä sitoutumaan työhönsä. Hoivan tarvitsijan ja aktiivisen oppijan positiot tuotettiin lapselle usein vastakkaisina, erityisesti työntekijöiden puheessa. Lapsen hoivan

nuorimmilla lapsilla. Sekä työntekijöiden että vanhempien joukossa oli haasta-teltavia, jotka asemoivat lapsen aktiiviseksi oppijaksi. Vuorohoidossa toteutettavan varhaiskasvatuksen pedagogiikan kuvattiin tukevan tätä positiota. Lapsi aktiivi-sena oppijana -positio tuotettiin erityisesti vanhemmille lapsille, kun taas nuorem-pien lasten kohdalla puhuttiin ensisijaisesti hoivasta. Sekä hoivan tarvitsijan että aktiivisen oppijan positioissa vuorohoidon työntekijä kuvattiin aktiiviseksi toimi-jaksi, lapsen tarpeisiin vastaatoimi-jaksi, olivat tarpeet sitten hoivaan tai oppimiseen liittyviä.

Neutraalimmillaan lapsi kuvattiin kuin kuka tahansa lapsi -positiossa, jossa elämä 24/7-yhteiskunnassa ja vuorohoidossa kuvattiin hyvin tavanomaiseksi osaksi lapsen arkea. Tällöin 24/7-yhteiskunnan vaikutusta pidettiin heikkona eikä se herättänyt huolta lasten hyvinvoinnista. Myös työntekijä kuvattiin taval-liseksi varhaiskasvatuksen ammattilaiseksi, jolta ei vaadittu erityistä osaamista juuri vuorohoitoon liittyen. Tämä on ristiriidassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan vuorohoidossa tarvitaan erityistä osaamista erityisesti il-taisin, jolloin sosiaaliset tilanteet ovat erilaisia kuin muina varhaiskasvatus-aikoina (Salonen ym., 2021; Siippainen, 2018).

Tässä tutkimusaineistossa lapsikäsitys on hoivapainotteinen. Lapsen asema hoivan tarvitsijana korostuu aineistossa, kun taas lapsi aktiivisena oppijana jää mar-ginaalisemmaksi näkökulmaksi. Tämä hoivapainotteinen lapsikäsitys on hyvin erilainen kuin se näkemys, jota esimerkiksi Varhaiskasvatussuunnitelman perus-teet (Opetushallitus, 2018) tuottaa varhaiskasvatuksen piirissä olevasta lapsesta.

Toisaalta sosiokonstruktionismin mukaisesti positiot rakentuvat aina tietyssä kontekstissa, joten on selvää, että vuorohoidon konteksti ja haastatteluaineisto tuottavat omanlaisiaan positioita lapselle (ks. Kjørholt, 2004). Aikaisemmissa ha-vainnointiaineistoihin perustuvissa tutkimuksissa suomalaisesta vuorohoidosta on tullut esiin myös lasten asema oman kuulumisensa aktiivisena rakentajana (Salonen, 2020) sekä neuvottelijana ja aktiivisena toimijana aikuisen rinnalla (Siippainen, 2018).

Uutta tässä väitöstutkimuksessa verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin oli se, että lapsi sai tutkimusaineiston merkityksenannoissa monenlaisia ja myös toi-silleen vastakkaisia positioita eikä vuorohoitoa niin ollen kuvattu lähtökohtai-sesti kielteiseksi tai myönteiseksi lapsen hyvinvoinnin kannalta. Myös Siippaisen (2018) vuoropäiväkotia tarkastelevassa tutkimuksessa lapsi sai monenlaisia ase-mia ja oli erilaisissa vuorovaikutussuhteissa aikuisten kanssa. Siippaisen mukaan nämä erilaiset asemat voivat myös hämmentää sekä lasta että työntekijää ja he-rättää epäselvyyttä siitä, miten vuorohoidon vuorovaikutussuhteissa kuuluu toi-mia.