Tässä tutkimuksessa hyödynnetyn diskursiivisen psykologian mukaisesti tarkas-telin haastateltavien kielenkäyttöä saadakseni selville, miten epätyypillisiin työ-aikoihin työskentelevät vanhemmat ja varhaiskasvatuksen vuorohoidon työnte-kijät puhuvat vuorohoidosta ja miten he asemoivat vuorohoidon osana niiden lasten hoivan ketjuja, joiden vanhemmilla on epätyypilliset työajat. Vaikka dis-kurssia voidaan tutkia myös keskustelunanalyyttisesti (ks. mm. Heritage, 2005;
Huma ym., 2020), tässä tutkimuksessa minua kiinnosti enemmän puheen sisältö ja funktio kuin puheen rakentuminen haastattelijan ja haastateltavan välillä.
Kiinnostuksen kohteena olivat haastateltavien kielelliset valinnat ja erityisesti se, mitä haastateltavat kielellä tekevät, esimerkiksi puolustavatko tai arvostelevatko he vuorohoitoa. Tutkimuksessa tarkastelin siis, millaiseksi vuorohoito ilmiönä haastateltavien puheessa rakentui. (Edwards, 2005; Taylor, 2001a; Wetherell, 2001.) Taulukossa 1 on kuvattu osatutkimusten tutkimustehtävät, tutkimuskysy-mykset, aineistot ja analyyttiset käsitteet.
TAULUKKO 1 Osatutkimusten tutkimuskysymykset, aineistot ja analyyttiset käsitteet
Analyysiprosessien yhteisten piirteiden kuvaus. Vaikka kaikissa osatutkimuksissa hyödynnettiin diskursiivista psykologiaa, niissä käytettiin erilaisia analyyttisiä käsitteitä. Ensimmäisessä osatutkimuksessa analyyttiset käsitteet olivat diskurssi ja positio, toisessa selonteko ja positio ja kolmannessa diskursiivinen jännite.
Osatutkimus I Osatutkimus II Osatutkimus III Tutkimus-
kysymykset Minkälaisia diskursseja epätyypillisiin aikoihin osana hoivan ketjua?
Minkälaisia
Aineistot Epätyypillisiin aikoihin työskentelevien van-hempien (n = 18) haas-tattelut
Varhaiskasvatuksen vuorohoidon työntekijöi-den (n = 31) haastattelut
Analyyttiset
käsitteet Diskurssi ja positio Selonteko ja positio Diskursiivinen jännite
Analyysiyksikkönä toimi yksittäinen lausuma, joka saattoi muodostua joko yk-sittäisestä sanasta, sanan päätteestä tai virkkeestä tai tekstikappaleesta.
Aineiston analyysi alkoi haastatteluaineiston muuttamisella kirjalliseen muotoon eli litteroinnilla. Analyysi jatkui tarkalla aineistoon tutustumisella ja sen rajaamisella kunkin osatutkimuksen tutkimustehtävää ajatellen. Aineisto jär-jestettiin pitäen mielessä kunkin osatutkimuksen aihe ja alustavat tutkimusteh-tävät. Tutkimuskysymykset ja analyyttiset käsitteet tarkentuivat vasta aineistoon tutustumisen myötä (ks. Taylor, 2001a), mikä on osa diskurssianalyysille omi-naista induktiivista, aineistolähtöistä näkökulmaa (ks. Potter, 1996). Esimerkiksi kolmannen osatutkimuksen aineistossa nousi niin vahvasti esille pedagogiikkaa koskevien diskurssien jännitteisyys, että tutkimuskysymys tarkentui juuri jännit-teiden tutkimiseen.
Aineiston läpikäymisen ja järjestämisen jälkeen osatutkimuksissa lähdettiin tarkastelemaan diskursseja (osatutkimus I), selontekoja (osatutkimus II) tai dis-kursiivisia jännitteitä (osatutkimus III) eli siirryttiin sisällöllisistä teemoista (mistä puhutaan) tarkastelemaan, miten haastateltavat puhuivat puheen koh-teena olevasta ilmiöstä ja mitä puheella tehtiin. Jokaisessa osatutkimuksessa tar-kasteltiin niitä kielellisiä piirteitä, joiden avulla diskursseja, selontekoja, diskur-siivisia jännitteitä tai positioita tuotettiin, purettiin ja uudelleen tuotettiin. Kielel-listen piirteiden analyysissä kiinnitettiin huomiota muun muassa verbivalintoi-hin, verbien aktiivi-, passiivi- ja nollapersoonamuotoiverbivalintoi-hin, moraalisiin ja affekti-siin ilmaisuihin sekä vertailuihin vuorohoidon ja kotihoidon tai tavanomaisen varhaiskasvatuksen välillä. Kielenkäytön tarkastelussa hyödynnettiin Iso Suo-men Kielioppi -kirjan verkkoversiota (VISK, 2008). Tutkimuksessa liikuttiin siis sekä kielentutkimuksen kontekstissa että laajemmassa varhaiskasvatuksen yh-teiskunnallisessa kontekstissa. Osatutkimusten raporteissa on esitelty aineisto-lainauksia, joita seuraavat niistä analysoinnin myötä tehdyt tulkinnat, jotta lukija voi seurata analyysiprosessin kulkua ja arvioida analyysin luotettavuutta (An-taki, Billig, Edwards & Potter, 2003).
Diskurssien ja niissä tapahtuvien asemointien analyysi. Ensimmäisessä osatut-kimuksessa lähdettiin aineiston läpikäymisen jälkeen analysoimaan, minkä dis-kurssien eli tulkintakehysten kautta vanhemmat tarkastelivat vuorohoitoa osana lastenhoitojärjestelyjään. Näiden eri tulkintakehysten (lapsen etu, työelämän vaatimukset, tasa-arvon ihanne) lisäksi diskurssit erosivat toisistaan sen perus-teella, mitkä olivat niiden funktiot ja millaisia positioita niissä synnytettiin vuo-rohoidolle. Diskurssien funktioita analysoitiin tarkastelemalla, mitä vanhemmat kussakin diskurssissa puheellaan tekivät. Diskurssien tehtävinä oli muiden mu-assa perustella syitä olla käyttämättä vuorohoitoa, oikeuttaa vuorohoidon ole-massaoloa tai puolustaa kaikkien lasten oikeutta osallistua pedagogiseen toimin-taan. Näissä diskursseissa tuotettiin vuorohoidolle yhtenäisiä, toisistaan erottu-via asemia, eli vuorohoito asemoitiin eri diskursseissa eri tavoin osana lapsen hoivan ketjua.
Selontekojen analyysi. Toisen osatutkimuksen analyysissä keskityttiin selon-tekoihin, jotka myös tuottivat positioita lapselle ja työntekijälle. Selontekojen analyysissä hyödynsin Scottin ja Lymanin (1968) teoriaa. Sen mukaan selonteko
on kielellinen tapa tai lausuma, jonka avulla selitetään jotakin odottamatonta, normatiivisista odotuksista poikkeavaa toimintaa, kuten tässä tutkimuksessa varhaiskasvatuspalvelujen tuottamista epätyypillisiin aikoihin. Selontekojen avulla on mahdollista ehkäistä konflikteja, joita syntyy, kun kulttuuriset odotuk-set ja todellisuus eivät kohtaa (Scott & Lyman, 1968).
Selonteot valittiin analyyttiseksi käsitteeksi, kun aineistoon tutustuessa huomattiin, että siinä esiintyi paljon huolipuhetta, normatiivista puhetta lapsen hyvästä ja vuorohoidon puolustamista. Aineistossa havaitut selonteot näyttivät olevan vastauksia yleiseen vuorohoitoon liittyvään keskusteluun, joka on herät-tänyt esimerkiksi tarpeen puolustella vuorohoidossa työskentelyä, niin kuin haastateltavat selonteoissaan muun muassa tekivät. Haastateltavat tuottivat se-lontekoja yleensä heti haastattelun alussa, kun tutkija esitti yleisen kysymyksen varhaiskasvatuksen toteuttamisesta epätyypillisinä aikoina. Usein haastateltava kertoi ensin jonkin näkökulman vuorohoitoon ja jatkoi sen jälkeen lau-setta ”mutta”-konjunktiolla tai vertailemalla vuorohoitoa kotihoitoon tai tavan-omaiseen varhaiskasvatukseen. Haastateltavien puheesta tunnistetut ja nimetyt selonteot erosivat toisistaan sisällöllisesti, kielellisine piirteineen sekä siinä, min-kälaisen vastuun haasteltavat puheessa osoittivat itselleen, vanhemmille ja yh-teiskunnalle. Tuottamalla selontekoja haastateltavat toivat epäsuorasti esiin ole-tuksen, että heidän sanomansa on ristiriidassa yleisesti hyväksytyn tavan tai nor-min suhteen, jolloin selonteko toimi myös keinona suojata omat kasvot vuoro-vaikutustilanteessa (Raevaara, 2011).
Diskursiivisten jännitteiden tunnistaminen. Kolmannen osatutkimuksen ana-lyysi rajattiin haastateltavien puheeseen pedagogiikasta. Tämän osatutkimuksen aineisto oli pääosin tuotettu vastauksena kysymyksiin pedagogiikan suunnitte-lusta ja toteuttamisesta vuorohoidossa myös epätyypillisinä aikoina. Analysoin aineistossa esiintyviä pedagogiikkaa koskevia diskursseja eli yhtenäisiä, toisis-taan erottuvia tapoja puhua pedagogiikasta sekä niiden jännitteisyyttä, jota haas-tateltavat toivat esiin sekä suorasti että epäsuorasti. Diskursiivisella jännitteellä tarkoitettiin tässä tutkimuksessa diskurssien ja niiden vastadiskurssien esiinty-mistä haastateltavien puheessa (Burr, 2003). Haastateltavat tuottivat diskursiivi-sia jännitteitä eksplisiittisesti muun muassa polarisoimalla pedagogiikan van-hemmille lapsille kuuluvaksi, jolloin nuoremmille riittää hoito, tai asemoimalla opettajia ja lastenhoitajia joko ”niiksi”, jotka hoitavat pedagogiikan, tai ”meiksi”, jotka yhdessä toteuttavat pedagogiikkaa. Osa jännitteistä muodostui tutkijan analyysin tuloksena, kuten jännitepari pedagogiikka standardoituna tai tilanne-kohtaisena. Nämä kaksi vastakkaista tapaa kuvata pedagogiikkaa ilmenivät haastateltavien puheessa ilman, että haastateltavat puhuivat niistä vastakkaisina.