75
K U M U L AT I I V I S TA J A r I S T E ÄVÄ Ä S Y r J I n TÄ Ä
ja pelkää, että tämä suhtautuisi hakijaan ennakkoluuloisesti. Vaikka tulkki saattaisi kuulua samaan etniseen ryhmään kuin tur-vapaikanhakija ja siinä suhteessa edustaisi sisäryhmää, suhteessa turvapaikanhakijan uskontoon ja seksuaalisuuteen tämä edustaisi ulkoryhmää.
Etnisen taustan ja seksuaali- tai sukupuo-livähemmistöön kuulumisen yhteensopimat-tomuuden on kokenut myös suomenruotsalai-nen haastateltava:
”Ihmiset kokee, et ei voi olla molempia, et jotenkin suomenruotsalaiset ei voi olla transsukupuolisia tai kuulua seksuaa
livähemmistöön, et jollakin on sellainen käsitys. Jotenkin tää ehkä liittyy stereo
tyyppeihin suomenruotsalaisista, et mei
dän kuuluu olla semmosia cissukupuo
lisii, jotenkin täydellisiä ihmisiä. Ei voida kuulua tämmösiin syrjittyihin vähem
mistöryhmiin tavallaan. Et kun ajatel
laan usein ehkä suomenruotsalaisilla on
76
K U M U L AT I I V I S TA J A r I S T E ÄVÄ Ä S Y r J I n TÄ Äsemmonen vähän parempi vähemmistö
ryhmä, niin tämän yhdistelmä ois joten
kin hankala.”
Tässä esimerkissä kuvataan ristiriitaa positiiviseksi ja negatiiviseksi määrittyvien ryhmäidentiteettien välillä. Haastateltu ker-too, että hänen oletetaan olevan suomenkie-linen, koska hän on transihminen, ja tällaisia oletuksia ovat tehneet niin suomenkieliset kuin ruotsinkieliset henkilöt, joille hän on puhunut identiteetistään.
Kaksikielinen näkövammainen queer-ihmi-nen on kokenut, ettei ole mahdollista kuulua samanaikaisesti useampaan vähemmistöön, vaan tuntuu usein siltä, että pitäisi valita mihin niistä milloinkin kuuluu. Eri tilaisuu-det on yleensä osoitettu tietylle vähemmis-tölle eikä juuri koskaan keskustella siitä, että joku kuuluisi useampaan vähemmistöön.
Prideen osallistuessaankin hän on joskus pohtinut, voiko olla siellä sekä näkövammai-sena että queer-ihmisenä yhtä aikaa.
Molemmat suomenruotsalaiset haasta-tellut ovat taipuvaisia käyttämään monissa tilanteissa suomea sen vuoksi, etteivät luota siihen, että heitä ymmärrettäisiin riittävän hyvin, jos he puhuisivat ruotsia. Siitä riippu-matta toinen heistä mainitsee esimerkkinä syrjinnästä tilanteet, joissa hänelle kieltäydy-tään puhumasta ruotsia. Tämän hän arvelee johtuvan joko ulkonäöstään tai nuoruudes-taan; näin on tapahtunut muun muassa tilanteissa, joissa hänen edellään on palveltu ruotsiksi vanhempaa henkilöä, mutta hänen on edellytetty puhuvan suomea.
Valmisteilla oleva uusi nimilaki aiheuttaa ruotsinkielisille transihmisille uuden ongel-man, jota voi pitää esimerkkinä välillisestä syrjinnästä:
”Se nimilaki on just tämmönen tosi voi
makas, et liittyy syrjintään just ja tää uus nimilaki on ongelmallinen suomenruotsa
laisille verrattuna suomenkielisiin. Just se, et ruotsiksi ei oo juurikaan sukupuoli
neutraaleja nimiä, kun taas suomeks on näitä kaikkia luontonimiä ja vastaavia,
mitkä ei oo vakiintuneita. Ja uudessa tulee olemaan sillei, et pitää olla viis hen
kilöä molempii, joilla on se nimi, et saisi ottaa sen neutraalina.”
Lain vaatimus koskien nimiä, joita trans-ihmiset saavat valita, on periaatteessa sama kaikille, mutta käytännössä se aiheuttaa epätasa-arvoisen tilanteen suomen- ja ruot-sinkielisten transihmisten kesken.
Haastateltu on myös havainnut puutteita ruotsinkielisen informaation saamisessa transprosessiin liittyen, joka hänen kohdal-laan on juuri alkamassa:
”Mut tuli jo tässä vaiheessa semmonen, et mitään tietoo ruotsiks ei oo saatavilla oikein vaan semmonen hyvin epämää
räinen, että on myös mahdollisuuksia ruotsiksi, mut ei mitään sen tarkempaa, et miten se käy. Onks se sit hitaampaa tai löytyyks asiantuntijoita. Niin mä päätin vaan, että meen suomeks. Ja mä katoin siis TAYSin sivuilta, kun mä oon menos sinne, niin katoin, et siellä ei ees ruotsin
kielisillä sivuilla mainita mitään transpo
liklinikkaa. Et se on aika jännää.”
Myös englanninkielinen informaatio trans-prosessista on puutteellista ja prosessiin kuuluvien keskustelujen käyminen tervey-denhuollon henkilöstön kanssa englanniksi voi olla ongelmallista. Suomeen muuttanut ja täällä transhoidot aloittanut toisen EU-maan kansalainen kertoo, että hänen prosessissaan on tapahtunut virheitä sen vuoksi, että siinä tuotettuja asiakirjoja ei ole käyty läpi hänen kanssaan ilmeisesti siksi, että tulkkaus on koettu vaivalloiseksi. Hän on myös joutunut ristiriitatilanteeseen oman maansa ja Suomen lainsäädännön erojen vuoksi: omassa maassaan hänen pitäisi vaihtaa juridinen sukupuolensa ennen hoitojen aloittamista, Suomessa se taas on mahdollista vasta hoitojen jälkeen. Suoma-lainen lääkäri on vaatinut häntä noudattamaan Suomen säädöksiä myös sukupuolen juridista vaihtamista koskien, vaikka se on asia, josta vastaa se valtio, jonka kansalainen henkilö on.
77
K U M U L AT I I V I S TA J A r I S T E ÄVÄ Ä S Y r J I n TÄ Ä
Muut kuin suomenkieliset transihmiset saattavat siis joutua suomenkielisiä huonom-paan asemaan transprosessissa. Hankaluuk-sia aiheuttaa myös transsukupuolisuuden yhdistyminen vammaisuuteen tai mielenter-veysongelmiin.
”Suhteessa mun sukupuoliidentiteettiin mä oon myös mielenterveyskuntoutuja, niin hirveen helposti tehdään tulkintoja siitä, että mun sukupuoliidentiteetti johtuu mun autismista tai mun mielen
terveysongelmista. Et musta tuntuu, et tää on vähän tällanen piiri pieni pyörii, jossa jos ihmiset tietää, että mä kuulun johon
kin ryhmään ja jokin ryhmä on niille tutumpi, niin siitä ne päättelee aha sä oot transihminen, siks sulla on mielenterveys
ongelmii. Ja niin sulla on mielenterveys
ongelmii, onks varma, et sulla on oikeesti autismi, et ne ei oo vaan sitä. Ja sitten jotenkin tuntuu siltä, et ihmisten mielestä aina jokin näistä johtuu jostakin toisesta.”
Ongelmaksi saattaakin muodostua se, että henkilölle, joka kuuluu samanaikaisesti useampaan ryhmään, ei osata tarjota hänen tarvitsemiaan palveluja, koska jokainen taho on erikoistunut vain yhden ryhmän asioiden hoitamiseen.
”Jos sä oot yhellä tavalla erityinen, niin sit jotenkin tuntuu, et ammattilaisetkin kykenee kattoon sillein, että aa täällä on maahanmuuttajapalveluita tai täällä on sateenkaaripalveluita. Mut sit jos sulla on sillei monta asiaa. Musta tuntuu, et jotenkin… Et kun ihmiset ei enää edes tiedä, mihin sut pitäis lähettää, niin sitten ne totee, että ei lähetetä mihinkään.
Tuntuu ylipäätään, et sillei hirveen monilla ihmisillä on se, että jos on yks ongelma, niin se osataan ottaa huomioon.
Jos jossain tiedetään, et mä oon vaan
transihminen, niin se osataan. Et sit asiat jotenkin sujuu, mut sit jos sulla on useempi ongelma, niin musta tuntuu, että ihmiset jotenkin hämääntyy. Ne ei tiedä, mihin ne jotenkin kiinnittää huomionsa.”
Muutkin transprosessin kokeneet haasta-tellut ovat raportoineet, että mielenterveyson-gelmat ja myös fyysiset sairaudet hidastavat ja mutkistavat transprosessin etenemistä.
Myös mielenterveyden hoidossa vähem-mistöihin kuuluvat voivat kohdata epäasial-lista käytöstä. Itseään ”ei sataprosenttiseksi heteroksi” kuvaava haastateltu, joka on pitkä-aikaissairas mielenterveyskuntoutuja, kertoo kokeneensa terapeutin suhtautuneen asiatto-masti hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa:
”Mä rupesin oikein miettimään sitä, et jos joutusin joskus psykiatriseen sairaalaan ihan ympärivuorokautisesti, johonkin tämmöseen laitostyyppiseen hoitoon, , kyl mä varmaan siellä olisin sillai hyvin varovainen, että en varmaan toisi ilmi, että en tois kyllä ilmi. Ja sit oon joutunut kyl silläkin lailla, et mulla on ollut tera
peutti aikanaan ja mul meni sukset ristiin oikein kunnolla meni monist eri syistä johtuen. Niin hänellä oli ennakkoluuloja, että hän piti, et se on vaan jotain täm
möst, no miten nyt sanotaan, nuoruuden haihattelua tai jotain. Miten hän väitti, et se on vaan joku semmone mielikuva tai joku tämmöne fantasia tai joku, mitä ei tarvitse toteuttaa tai jotain tämmöstä. Tääkin oli joku Kelapätevä ihminen, niin eihän siinä oo mitään järkee, et hänel on Kelapätevyys ja on tämmöset asenteet.”
Haastatellun terapiasuhde katkesi sen vuoksi, että terapeutti vähätteli hänen seksu-aalista identiteettiään. Lisäksi se aiheutti sen, että hän on jatkossa taipuvainen piilottaman seksuaalisen identiteettinsä hoitotilanteissa.
79
Y H T E E n V E T o
Tässä tutkimuksessa haastateltujen, eri vähemmistöryhmiin kuuluvien ihmisten kokema syrjintä vaihtelee ryhmästä riippuen.
Yleistä häirintää ja syrjintää arkipäiväi-sissä tilanteissa kokevat erityisesti tummai-hoiset ja transihmiset. Yhteistä näille ryh-mille on, että heidän ulkonäkönsä kiinnittää huomiota ja haastaa totunnaisia kategorioita:
transihmiset rikkovat cis-normatiivisia sukupuolioletuksia ja tummaihoiset perin-teisiä käsityksiä suomalaisista ja Suomessa asuvista ihmisistä – tummaihoisilla transih-misillä on vaikeuksia tunnistaa, kohdistuuko heihin pikemminkin transfobiaa vai rasis-mia. Harva se päivä näihin ryhmiin kuuluvat kohtaavat ihmisiä, jotka katsovat oikeudek-seen kyoikeudek-seenalaistaa heidän olemuksensa tai kuulumisensa Suomeen. Tätä voidaan pitää häirintänä, joka yhdenvertaisuuslaissa mää-ritellään syrjinnän muodoksi.
Etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat ihmiset kohtaavat myös välitöntä ja välillistä syrjintää muun muassa työmarkkinoilla. Sek-suaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuulu-vat ihmiset voikuulu-vat puolestaan kokea torjuntaa oman etnisen ryhmänsä piirissä.
Transihmisten voidaan ajatella kärsivän rakenteellisesta syrjinnästä, sillä he törmää-vät päivittäin yhteiskunnassa vallitsevaan binääriseen sukupuolijärjestelmään, johon he eivät kykene sijoittamaan itseään. Tästä seuraa paitsi epämukavuuden tunnetta, myös monia käytännön tilanteita, joissa he joutuvat negatiivisen huomion kohteiksi tai ulossuljetuiksi. Tämä vielä voimistuu, jos
he lisäksi kuuluvat vammaisiin tai etniseen vähemmistö ryhmään.
Seksuaalivähemmistöön kuuluminen ei näy päällepäin ja niihin kuuluvat ihmiset voivat eri tilanteissa valita, tuovatko suuntautumi-sensa tai perhesuhteensa esiin vai eivät. Näin he voivat halutessaan usein välttyä häirin-nältä, mutta voivat silti kokea tilanteen syrji-väksi verratessaan itseään heteroihin, joiden ei tarvitse missään tilanteessa piilotella seksuaalista suuntautumistaan. Erityisen hankalaa seksuaalivähemmistöön kuulumi-nen voi olla uskonnollisiin tai etnisiin vähem-mistöihin kuuluville ihmisille.
Myöskään ihmisen uskonto tai uskonnol-lisuus ei välttämättä näy päällepäin, vaan ihminen voi valita, tuoko sen esiin. Henki-sesti uskontoon kohdistuva tai uskonnosta aiheutuva torjunta voi kuitenkin olla erittäin raskasta. Lisäksi ne henkilöt, jotka kanta-vat päällään tiettyihin uskontoihin liittyviä merkkejä, kohtaavat stereotyyppisiä oletuksia ja negatiivisia käsityksiä uskonnostaan ja sen vaikutuksesta heidän käyttäytymiseensä.
Vammaiset ihmiset kärsivät erityisesti siitä, ettei heitä oteta huomioon, mukaan tai vakavasti. Heidät sysätään helposti työmark-kinoiden ulkopuolelle, elinympäristön esteel-lisyys vaikeuttaa heidän osallistumistaan eikä heidän seksuaalisuuttaan huomioida, puhumattakaan homoseksuaalisuudesta.
Eri syistä johtuvalla syrjinnällä voi kui-tenkin olla myös samankaltaisia seurauksia ja syrjintää kokeneiden reaktioissa on joita-kin yhtäläisyyksiä. Yhteistä on myös se,
Yhteenveto
80
Y H T E E n V E T oettä harva valittaa syrjinnästä virallisille tahoille. Eri syistä syrjityillä on niin ikään samantapaisia ajatuksia siitä, miten syrjin-tää voi vältsyrjin-tää ja ehkäistä. Näitä käsitellään seuraavissa alaluvuissa.
Lopuksi pohditaan sitä, millä tavoin moni-perusteinen syrjintä eroaa yhdellä perusteella tapahtuvasta syrjinnästä.
9.1. MITEn SYrJInTÄÄn rEAGoIdAAn
Haastatteluissa on tullut esiin monia eri tapoja reagoida syrjintään. Usein syrjintä aiheuttaa vetäytymistä. Silloin kun syrjintä ja kiusaaminen tapahtuvat oman perheen tai yhteisön sisällä, seurauksena on usein irrottautuminen lähipiiristä, mikä merkitsee monien tärkeiden ihmissuhteiden katkeamista tai vähintään etääntymistä. Toinen vaihtoehto on oman seksuaalisen tai sukupuoli-identitee-tin kieltäminen tai piilottaminen.
Syrjintää tai häirintää kokeneet haastatel-lut kertovat rajoittaneensa osallistumistaan erilaisiin tilaisuuksiin, koska ennakoivat, että saattaisivat joutua kokemaan samaa uudestaan. Joskus pelko syrjinnästä aiheut-taa sosiaalisten tilanteiden välttämistä ja osallistumisen rajoittamista jo ennen kuin sellaista on varsinaisesti koettukaan. Silloin-kin kun tapahtumiin tai piireihin mennään mukaan, ollaan varovaisia sen suhteen, mitä itsestä kerrotaan, ja rajoitetaan oman identi-teetin ilmaisua.
Osallistumisen rajoittamista aiheuttavat monenlaiset asiat. Jos liikuntavammainen ihminen on usein kokenut, ettei tilaisuuk-sista löydy istuimia, hän ei uskalla osallistua niihin. Tai jos uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuva sateenkaari-ihminen on kohdan-nut kielteistä suhtautumista omaa suku-puoli- tai seksuaali-identiteettiään kohtaan, hän pelkää, että niin voi tapahtua milloin tahansa jälleen.
Tällaiset kokemukset johtavat niin fyysi-sen toimintatilan kuin sosiaalisuuden tilan kaventumiseen. Jos tilaisuuksien esteettö-myyttä tai sosiaalisten tilojen turvallisuutta ei pystytä etukäteen varmistamaan, jäädään
kotiin ja tavataan vain ihmisiä, jotka tunne-taan entuudestunne-taan ja joiden tiedetään asen-noituvan positiivisesti tai ainakin asiallisesti.
Syrjintäkokemukset ja niiden pelko saat-tavat aiheuttaa masennusta. Sukupuoliris-tiriita ja transhoitoihin liittyvät vaikeudet ahdistavat. Mielenterveysongelmien laatua ja syitä ei tämänkaltaisessa tutkimuksessa ole voitu käsitellä ammatillisesti eikä niitä voi kommentoida syvällisemmin. Niiden esiintulo herättää kuitenkin huolen siitä, kuinka vaka-via seurauksia syrjinnällä on.
9.2. MITEn SYrJInTÄÄn PUUTUTAAn
Syrjintää kokeneet eivät useinkaan tee siitä valitusta tahoille, jotka ovat vastuussa tapah-tuneesta syrjinnästä tai jotka käsittelevät valituksia muiden tahojen harjoittamasta syrjinnästä.
Esimerkiksi eräs haastatelluista on tietoi-nen yrityksessä tapahtuvasta palkkasyrjin-nästä, pitää sitä epäoikeudenmukaisena ja on ajatellut, että ryhtyisi toimiin asiassa. Hän kuitenkin kokee voimattomuutta ja tietä-mättömyyttä sen suhteen, miten voisi tais-tella suurta yritystä vastaan, ja on loppujen lopuksi päätynyt siihen, ettei halua hankalan ihmisen mainetta, vaan haluaa vain tehdä työnsä ja nostaa palkkansa rauhassa. Toinen haastateltu on niin ikään erittäin tietoinen ja vihainen monista puutteista ja syrjivästä hyväksikäytöstä työpaikallaan, mutta ei kuitenkaan ole kääntynyt ammattiliiton tai muiden tahojen puoleen, koska ei työkiirei-den ja sairastelun vuoksi yksinkertaisesti ole jaksanut tehdä sitä.