että mun ihonväristä
tulee ongelmia tässä.”
57
S Y r J I n TÄ T Y Ö n H A U S S A J A T Y Ö PA I K o I L L A
Homoseksuaalinen haastateltava kertoo, että työpaikkojen saamiseen tai pitämiseen liittyy muutakin kuin taloudellista hyväksi-käyttöä:
”Jotkut ulkomaalaisista ystävistäni, jotka on onnistuneet saamaan työpaikan, ne tekee paljon seksipalveluksia ihmisille, jotka on töissä niissä yrityksissä, tai niille jotka auttaa löytämään työn. Ja ne päätyy olemaan niin kuin orjia, ne työskentelee siinä firmassa, mutta että ne saa pitää työnsä, niiden pitää jatkaa palvelusten tekemistä.”
Haastateltava puhuu nimenomaan homo-ystävistään ja mainitsee, että yrityksessä, jossa hän työskentelee on esimiehiä, jotka ovat myös homoja.
Maahanmuuttaneita kannustetaan usein hakemaan tietynlaista työtä, kuten siivoa-mista, riippumatta heidän koulutuksestaan tai työkokemuksestaan. Jos he havittelevat oman alansa töitä, heitä saatetaan muistuttaa siitä, kuinka vaikeaa kantasuomalaistenkin on työllistyä niille aloille.
Eräs haastatelluista on opiskelunsa Suo-messa loppuun saattanut insinööri, jolla on työkokemusta myös markkinoinnista. Koti-maassaan hänen ei ole tarvinnut etsiä töitä, vaan työnantajat ovat soittaneet hänelle heti kun hän on laittanut ansioluettelonsa net-tiin. Suomessa hän ei aktiivisesta työhausta, Suomen kansalaisuudesta ja sujuvasta suo-men kielen taidostaan huolimatta ole löytänyt oman alansa töitä.
”Tämän vuoksi olen masentunut ja petty
nyt. Tämä ei varmaankaan ole syrjintää.
Enkä ole ajatellut, että se johtuisi siitä, etten ole suomalainen. Mutta Yle uutisoi, että työnhakijat palkkaavat mieluummin suomalaisia työntekijöitä.”
Useammat haastatelluista ovat hyvin tietoisia tutkimuksista, joissa on todettu nimen ja kansalaisuuden vaikuttava työn-saantiin. Niin myös tämä haastateltava, joka
on työllistynyt omalle alalleen arkkitehti-toimistoon:
”Mä yritän kuvitella, että mitä olis esimer
kiks, jos joutuisin hakemaan työpaikkaa, niin kun luen tämmösiä tutkimuksia, että venäläinen nimi vaikuttaa jotenkin siihen, kuinka todennäkösesti duunin saa, niin mä mietin, et joo, et siis. Voihan se olla sit, et siin olis jotain ongelmia.”
Haastateltava ei koe työpaikassaan tul-leensa syrjityksi, mutta kertoo, että opis-keluaikana häntä varoitettiin sortumasta venäläiseen tyyliin. Hän muistelee luke-neensa tutkimuksesta, jonka mukaan ark-kitehtuurin laitoksella syrjitään erityisesti sellaisia henkilöitä, jotka eivät osaa suomen kieltä hyvin, mukaan lukien ruotsinkieliset.
Haastateltava kertoo havainneensa omalla alallaan myös yhteiskuntaluokkaan, erityi-sesti vanhempien koulutustasoon perustu-vaa syrjintää.
6.3. VAMMAISTEn SYrJInTÄ JA MUKAUTUSTEn TArVE
Vammaiset haastatellut kertovat syrjintäko-kemuksista niin työhaussa kuin työpaikoilla.
Työnhakuun liittyvät stereotyyppiset oletuk-set siitä, millaioletuk-set työt sopivat heille. Työ-paikoilla ongelmana on usein työskentelyssä tarpeellisten mukautusten puute.
Opettajaksi opiskeleva vammainen kertoo, että hänelle oli opettamisen sijaan ehdotettu työllistymistä vammaisjärjestöihin. Sitä hän ei pitänyt hyvänä vaihtoehtona senkään vuoksi, että elämänpiiri kapenisi liikaa, jos se kaikilta osin pyörisi vammaisuuden ympärillä.
Autismista kouluttavan haastateltavan mukaan autismikirjon henkilöistä alle 20 prosenttia on töissä, koska työelämässä painotetaan nykyään niin paljon sosiaalisia taitoja ja tiimityöhön kykenemistä, mikä autisteille saattaa olla hyvin hankalaa. On myös yleistäviä käsityksiä siitä, millaisiin töihin autistit soveltuvat:
58
S Y r J I n TÄ T Y Ö n H A U S S A J A T Y Ö PA I K o I L L A”Kyllä mä sanoisin, et neurokirjon63 ihmi
set kohtaa aika paljon syrjintää ja myös ennen kaikkea ennakkoluulojen kautta.
Et sanotaan näin, et esimerkiks mä oon käynyt aikoinaan ammatinvalintapsy
kologilla, mut koska mä oon autisti, niin hän keksi mulle yhden työn: ITala. Mä oon surkee tietokoneiden kanssa, mut autisti ei voi olla.”
Työllistymispalveluja on neurokirjon ihmi-sille haastateltavan mukaan tarjolla vähän ja ne saattavat olla esimerkiksi kursseja, jotka on suunniteltu eläkkeellä oleville vammai-sille. Tuen saanti riippuu myös siitä, havai-taanko henkilön tuen tarve:
63 Neurokirjon piiriin luetaan asperger, autismi, ADHD ja Touretten syndrooma.
”Mun kokemuksen mukaan se ei niinkään riipu siitä, onko ihmisellä diagnoosi vai ei vaan se, et miten autistiselta sä vaiku
tat. Et se on vähän haastavaa, kun se on näkymätöntä, mut sit toisaalta monille esimerkiks just noi vaikka ne aistipoikkea
vuudet voi olla hyvin hyvin invalidisoivia ja sit se näkyy vaik työllistymisen palve
luissa niin, et sitä ei tunnisteta sellaiseksi asiaksi, johon pitäisi antaa esimerkiks jotain mukauttamistukea.”
Haastateltava kertoo, ettei itse ole saa-nut mitään työllistymisen palveluita, koska ei vaikuta autistiselta ihmiseltä, vaikka hänen työskentelynsä edellyttäisi sitä, että
59
S Y r J I n TÄ T Y Ö n H A U S S A J A T Y Ö PA I K o I L L A
työnantajalle annettaisiin tukea autistin kanssa työskentelyyn liittyvien erityispiirtei-den huomioimiseen.
Erityistarpeiden tunnistamattomuus on ollut suuri ongelma myös haastateltavalle, joka kärsii päälle päin näkymättömästä lihasjäykkyyssairaudesta. Se vaikeuttaa ja hidastaa liikkumista ja aiheuttaa voimakasta kipua ja väsymystä siinä määrin, että hänet on todettu vaikeavammaiseksi. Liikkumisen esteet ja vaikkapa työvälineiden painavuus saattavat tehdä työskentelyn ylivoimaisen raskaaksi. Aiemmassa työssään pienessä yri-tyksessä alalla, jolla töitä tehdään työajoista joustaen ja vaihtelevissa paikoissa, hän on joutunut niin usein tilanteisiin, joissa tarpeel-lisia mukautuksia ei ollut huomattu, muis-tettu tai osattu tehdä, niin että hän on uupu-nut ja joutuuupu-nut työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt hän pystyy työskentelemään osa-aikaisesti uskaltauduttuaan ja onnistuttuaan hakemaan itselleen henkilökohtaisen työavustajan.
Samalla hän opiskelee uutta ammattia. Uusiin opintoihin liittyvän työharjoittelun hän tuo esiin hyvänä kokemuksena siitä, miten mukautuksia tehdään kiitettävällä tavalla:
”Mun mielestä aika iso asia ois jo, että kysy
tään, et onks kaikki hyvin, voidaanko tehdä jotain sen eteen. Ja mulla ei oo semmosta kokemusta, et ois kysytty työelämäs. Mä alotin työharjottelun nyt perjantaina [tie
tyllä alalla] ja multa on kysytty miljoonaan kertaan ja moneen kertaan, et onks kaikki hyvin, haluuts sä jonkun erikoistuolin, käykö tämä ja millasii päivii pystyt teke
mään. Ja kaikki on järjestetty ihan super
hienosti ja mä oon ollut ihan tosi, kokenut oloni etuoikeutetuksi, että ne asiat järkä
tään noin hyvin. Ja se on tavallaan tosi huolestuttavaa, et sit kun asiat toimii, niin kokee olevansa jotenkin sillein, että ei tei
dän tarvi nyt noin paljoo, vaik se on juuri se, mihin sillä lain hengelläkin pyritään.”
Autisteilla mukauttamistarpeet liittyvät yleisimmin ympäristön mukauttamiseen, jotta saadaan aistiympäristö rauhalliseksi.
Haastateltavan mukaan esimerkiksi aisti-poikkeavuuksia ei työllistymisen palveluissa tunnisteta sellaiseksi asiaksi, johon pitäisi antaa mukauttamistukea, vaikka ne voivat
olla hyvin hyvin invalidisoivia. Lisäksi autis-tit tarvitsevat työn suorittamiseen selviä rakenteita ja toiminnanohjausta, mikä vaatii esimieheltä tavallista enemmän paneutu-mista ja autismin ymmärtämistä.
”Aikoinaan mun esimies on joutunut opettelemaan, vaikka hän on tehnyt autismityötä, mut sit kun mä tulin työnte
kijäksi, niin just sen, et tiedä, mitä pyydät, koska jos hän pyytää tekemään jotain, mä teen täsmälleen sen, mitä mua pyydettiin enkä sitä, mitä siihen liittyy. Niin kun esimerkiks se, että voitko tehdä tällaisen selvityksen – ja lähettää sen sitten minulle, kun se on valmis.”
Vaikka haastateltavalla on kokemusta työ-elämästä ja hän tekee aktiivisesti vapaaehtois-työtä järjestöissä, hänet on siirretty työkyvyt-tömyyseläkkeelle, mikä merkitsee sitä, että kun toutus on lopetettu, vaikka hänellä olisi ollut siihen vahva motivaatio ja hän oli vielä nuori.
Vammaisten panos työelämässä jääkin vajavaiseksi sen vuoksi, että he eivät saa riit-tävästi tukea voidakseen työskennellä rajoit-teistaan huolimatta. Tällaisten tarpeellisten mukautusten puute on määritelty syrjinnäksi yhdenvertaisuuslaissa.