Viihtyvyyden takeena

Osana hautausmaan kiinteitä rakenteita voidaan nähdä myös vesikaivot. Jo vuonna 1937 to-dettiin, että hautausmailla, joilla on kaivot ja kastelukannut, on edetty hautausmaan hoidossa merkittävästi¹⁷¹. Kaivot kertoivat siitä, että omaisille oli annettu edellytykset hoitaa läheistensä hautoja. Vuoden 1956 hautausmaan karttaan on merkitty yhteensä viisi kaivoa. Osastolla U oli suorakaiteen muotoinen kaivo, joka oli sijoitettu keskelle hautariviä. Sen läheisyydestä löytyi toinenkin kaivo, joka oli sijoitettu kiviaidan juurelle osasto W ja sankarihauta-alueen välimaas-toon. Osasto v1:sta löytyi kaivo osaston keskeltä, pohjoispuolelta. Keskiosassa rivillä 12 oli pyöreä kaivo. Suorakaiteen muotoinen kaivo löytyi osastolta 5 rivin kaksi pohjoispuolen pääs-tä. Kaivot muodostivat suoran linjan pohjoisetelä-suunnassa lukuun ottamatta kiviaidan

167 JySA. IIICa3 Kirkkohallintokunnan pöytäkirjat 1959–1964. 36/1961 & 1/1963.

168 JySA. IIICa5 Kirkkohallintokunnan pöytäkirjat 1969. 17/1969.

169 JySA. IIICa3 Kirkkohallintokunnan pöytäkirjat 1959–1964. 18/1960 & 20/1960.

170 JySA II Cc3 Kirkkovaltuuston pöytäkirjat 1969–1973. 10.5.1971.

171 Kirjalainen 1937, 8.

la sijainnutta kaivoa.¹⁷² Kaivoja kunnostettiin vuonna 1957, kun vuoden 1956 määrärahoja siirrettiin kaivojen korjaukseen¹⁷³.

Vuoden 1955 hautausmaiden oppaassa Jumalan puistot kauniiksi vedenottopaikkoja pidettiin välttämättöminä ja niitä varten annettiin tarkkoja ohjeita. Oppaan mukaan ihanteellisin tilanne oli, jos vesi johdettaisiin kaupungin ulkopuolelta. Kaivojen tuli myös olla siistejä ja mahdolli-suuksien mukaan muurattuja. Kaivon sai sopimaan hyvin hautausmaan kokonaisuuteen, jos se oli pensailla ympäröity.¹⁷⁴ Vuoden 1956 kartan mukaan Vanhan hautausmaan kaivot sijaitsivat hautarivien päissä eikä niitä ollut ympäröity pensasaidoilla. Ne olivat näkyvällä paikalla, keskel-lä hautapaikkoja. Ainoastaan kiviaidan vieressä sijainnut kaivo oli hieman erilkeskel-lään haudoista.¹⁷⁵ Näitä viittä kaivoa käyttämällä hautausmaan työntekijät sekä omaiset kastelivat hautojen kuk-kia ja nurmikylvöksiä. Kasteluun käytettiin todennäköisesti kastelukannuja. Teija Aholan laati-massa Jyväskylän kaupunkiseurakunnan hautausmaiden inventointi teoksessa mainitaan, että Vanhalle hautausmaalle oli hankittu 1920-luvun jälkeen nurmikoiden kastelulaite¹⁷⁶. Tämä kastelulaite on todennäköisesti ottanut vetensä hautausmaan kaivoista. Kaivoissa on siis täyty-nyt olla liitin kastelulaitetta varten. Voi olla, että näihin liittimiin on saatu kiinni kasteluletkuja, joilla työntekijät ovat voineet kastella hoitohautojen kukkia.

Vanhalle hautausmaalle toteutettiin koko alueen kattava vesijohtouudistus vuonna 1971. Sen jälkeen kaikki haudat voitiin kastella letkuja ja sadettajia käyttämällä.¹⁷⁷ Aiemminkin letkuja oli käytetty, mutta vasta nyt ne saatiin kattamaan koko hautausmaan alue. Vuoden 1972 kalusto-luetteloon on merkitty, että vuonna 1970 Vanhalle hautausmaalle oli ostettu 18 kastelukan-nua. Seuraavana vuonna niitä hankittiin vielä neljä lisää. Letkukärryjä oli kaksi, joista toinen oli hankittu vuonna 1972, toinen todennäköisesti aiemmin. Kasteluletkuja oli yhteensä kolme, mutta niiden hankintavuotta ei ole merkitty.¹⁷⁸ Vaikka Vanhalta hautausmaalta oli kaivoja jo 1950-luvulla, panostettiin hautojen ja nurmien kasteluun vasta 1970-luvun ensimmäisinä vuo-sina. Kasteluletkut ja sadettajat tekivät työstä ammattimaista ja organisoidumpaa.

Samalla kun vesijohtouudistus toteutettiin, asennettiin samoihin kaivantoihin sähkökaapelit.

Sähkötyöt tehtiin loppuun vuoden 1972 aikana, jolloin hautausmaalle asennettiin valaisinpyl-väitä ja pistorasioita käyttövirran saamiseksi. Käyttövirralla käytettiin ruohonleikkureita ja

172 JySRK. Vanhan hautausmaan toimisto. Vanhan hautausmaan kartta 1956.

173 JySA IICc2 Kirkkovaltuuston pöytäkirjat 1948–1968. 27.12.1956.

174 Jumalan puistot kauniiksi 1955, 47–49.

175 JySRK. Vanhan hautausmaan toimisto. Vanhan hautausmaan kartta 1956.

176 Ahola 1995, 30.

177JySA. IICc3 Kirkkovaltuuston pöytäkirjat 1969–1973. Kirkkohallintokunnan toimintakertomus vuodel-ta 1971.

178 JySA. IIBb 61. Irtaimistoluettelot. Vanha hautausmaa.

sasleikkureita.¹⁷⁹ Ennen vuotta 1972 ei Vanhalla hautausmaalla siis ollut valaistusta eikä sähkö-virtaa käytettävissä. Voidaan pohtia, miksi hautausmaalle tarvittiin valaistus. Vuoden 1956 ohjesäännössä oli määrätty, että hautausmaalle on ”pääsy… toukokuun alusta elokuun lop-puun klo 7 – 22.30, muina vuoden aikoina valoisana aikana” ¹⁸⁰. Kesäaikana oli iltaan asti valoi-saa, eikä talvikuukausina liikkuminen hautausmaalla ollut pimeän aikaan sallittua. Mihin valais-tusta siis tarvittiin? Vaikka yleisöllä ei ollut lupa kulkea hautausmaalla pimeän aikaan, aloittivat siellä työntekijät päivänsä etenkin talvella pimeän aikana. Jo työntekijöiden kannalta valaistus oli hyvä olla olemassa. Valaistus saattoi osaltaan myös estää ilkivallan teon hautausmaalla, sillä valaistulla alueella liikkujat näkyivät paremmin. Valaistua hautausmaata voidaan pitää edistyk-sellisenä hautausmaakulttuurin saralla. Valaistus ei ole välttämätön, vaan ennen kaikkea se tuo viihtyvyyttä ja lisää alueen hoidettua ulkonäköä.

Vuoden 1955 hautausmaiden oppaan mukaan kastelurakenteiden lisäksi hautausmailla oli välttämättä oltava jätelaatikot¹⁸¹. Hautausmaan osastokarttoihin on vanhimmalle osalle mer-kitty iso R- kirjain, joka on ympäröity pensasaidalla. Nämä R-kirjaimet tarkoittavat todennäköi-sesti roska-astioita. Niitä on vanhimmalla osalla yhteensä viisi. Keskiosan osastokarttoihin ei ole piirretty lainkaan roska-astioita.¹⁸² Vanhimman osan ja keskiosan osastokartat on laadittu samaan aikaan, joten todennäköisesti keskiosan karttoihin olisi piirretty roska-astiat, jos niitä olisi siellä ollut. Vaikka roska-astioiden hankkimista hautausmaalle suositeltiin jo 1930-luvulla,¹⁸³ voi olla, ettei niitä Vanhalla hautausmaalla ollut ennen vuoden 1958 uudelleen jär-jestelyä. Uudelleen järjestelyn myötä osastot selkenivät, joten niihin oli helppoa sijoittaa astiat. Keskiosassa, suorille hautariveille ei ollut tilaa sijoittaa pensasaidalla ympäröityjä roska-astioita.

Myös keskiosassa ja pohjoisosassa oli roska-astioita, jotka eivät kuitenkaan olleet kiinteitä sa-malla tavalla kuin vanhimman alueen pensasaidoilla ympäröidyt roska-astiat. Eikä niitä siitä syystä ole merkitty osastokarttoihin. Vuonna 1958 otetussa valokuvasta voidaan havaita pui-nen roska-astia hautausmaan pohjoisosassa. Hautausmaan osastolla 1 ensimmäisen rivin poh-joispuolen päädyssä on roska-astia, joka on valmistettu laudasta. Samanlainen roska-astia on nähtävillä osastolla W, kuvassa joka on otettu 1950-luvun puolivälin tienoilla.¹⁸⁴

179 JySA. IICc3 Kirkkovaltuuston pöytäkirjat 1969–1973. Kirkkohallintokunnan toimintakertomus vuo-delta 1971 ja vuovuo-delta 1972.

180 JySA. Talousarkiston ohje- ja johtosäännöt II 1957–1980. Jyväskylän seurakunnan hautausmaiden ohjesääntö 1956. § 40.

181 Jumalan puistot kauniiksi 1955, 47.

182 JySRK. Vanhan hautausmaan toimisto. Vanhan hautausmaan osastokartat.

183 Kirjalainen 1937, 8.

184 K-SM KuA. K881:231 & K1717:134.

Vanhan hautausmaan huoltoalue sijaitsi hautausmaan itäreunalla, keskiosan takana. Aluetta ei ole merkitty selkeästi vuoden 1956 karttaan eikä 1970-luvun alun karttaan, mutta viitteitä huoltoalueen sijainnista antavat muut lähteet. Kun vuonna 1957 hautausmaan rauhaa häirit-seviin tekijöihin puututtiin, todettiin, että talkoovoimin kaadetaan alas hautausmaan alapuolel-la olevan notkelman lepikko. Vuoden 1958 toukokuussa ilmoitettiin partioalapuolel-laisten raivanneen Vanhan hautausmaan huoltoalueen lepikon.¹⁸⁵ Näihin mainintoihin nojaten voidaan päätellä huoltoalueen sijainneen hautausmaan itäreunalla, Tourujoen törmällä. Huoltoalue oli suojattu syreeniaidalla, jota jatkettiin 25.8.1970 pidetyn hautausmaakatselmuksen ehdotuksen perus-teella, siten, että se estäisi näkyvyyden huoltoalueelle¹⁸⁶. Huoltoalue haluttiin eristää hauta-alueista. Vaikka hautausmaan huoltoa ja hoitoa odotettiin sekä edellytettiin, ei sen haluttu näkyvän omaisille ja muille hautausmailla vieraileville. Liian näkyvä huoltoalue olisi saattanut vähentää hautausmaan viihtyvyyttä ja puistomaista olemusta.

Vanhalta hautausmaalta tulleet roskat, hautahavut, kukkaseppeleet sekä liikamaat vietiin Tou-rujoen luiskaan, eikä sen kehittyneempää jätehuoltoa hautausmaalla ollut. Vuoden 1970 hau-tausmaakatselmuksessa päätettiin, että tämä toiminta lopetetaan heti. Syksyn aikana kuk-kaseppeleet, havut ja roskat päätettiin kuljettaa seurakunnan traktorilla uudelle hautausmaalle poltettavaksi. Seuraavan vuoden keväällä niitä päätettiin kuljettaa vaihtolavoilla joko poltetta-vaksi tai kaatopaikalle. Liikamaat päätettiin edelleen viedä Tourujoen luiskaan.¹⁸⁷

Viihtyvyyttä hautausmaalla lisäsivät myös erilaiset penkit. Jo vuonna 1937 Marttaliiton julkai-sussa Omaisten viimeinen leposija todettiin, että seurakunnan tulisi hankkia yksinkertaisia is-tuimia hautausmaille, jotta vältyttäisiin omaisten tuomilta istuimilta ja penkeiltä haudoilla.

Vanhalla hautausmaalla oli suurimmilla sukuhaudoilla erilaisia penkkiratkaisuja.¹⁸⁸ Myös hau-tausmaiden opaskirjassa vuodelta 1955 todetaan, että penkkejä ei saa hautausmailta unohtaa.

Perusteluna käytettiin sitä, että hautausmailla vierailivat enimmäkseen vanhukset, jotka tarvit-sivat istumia. Oppaassa todettiin, että penkkien paikat tuli miettiä tarkoin. Ne eivät saaneet sijaita käytävillä eivätkä haudoilla vaan hyviä paikkoja niille olivat käytävien päädyt ja vedenot-topaikkojen vierustat.¹⁸⁹ Vanhalla hautausmaalla oli penkkejä, sillä vuoden 1959 kirkkohallin-tokunnan kokouksessa tuotiin tietoon, että yleisö oli toivonut hautausmaalle lisää penkkejä.

Asia annettiin puutarhurin ratkaistavaksi.¹⁹⁰ Asiasta ei kuitenkaan löydy muita mainintoja, eikä vuoden 1956 hautausmaan karttaan ole merkitty penkkien paikkoja.

185 JySA. IIICa2 Kirkkohallintokunnan pöytäkirjat 1948–1959. 26/1957 & 8/1958.

186 JySA. IIICa6 Kirkkohallintokunnan pöytäkirjat 1970. 15/1970.

187 JySA. IIICa6 Kirkkohallintokunnan pöytäkirjat 1970. 15/1970.

188 Kirjalainen 1937, 8; Ahola 1995, 72.

189 Jumalan puistot kauniiksi 1955, 50.

190 JySA. IIICa3 Kirkkohallintokunnan pöytäkirjat 1959–1964. 11/1959.