Käytävät ja ajotiet

Jyväskylän vanhalla hautausmaalla oli 1950- ja 1960-luvuilla paljon pieniä hiekkakäytäviä, jotka halkoivat nurmipintaisia hautarivejä. Hiekkakäytäviä oli paljon etenkin keski- ja pohjoisosassa.

144 JySRK. Vanhan hautausmaan toimisto. Vanhan hautausmaan kartta 1956.

145 Wirkkala 1945, 106; Wirkkala 1955, 30–32 & Erkamo 1978, 88.

146 JySRK. Vanhan hautausmaan toimisto. Vanhan hautausmaan kartta 1956.

147 JySA. Talousarkiston ohje- ja johtosäännöt II 1957–1980. Jyväskylän kaupunkiseurakunnan hautaus-maiden ohjesääntö 1956, § 33.

148 JySA. III Ca6 Kirkkohallintokunnan pöytäkirjat 1970. 15/1970.

Parhaimman kuvan hautausmaan hiekkakäytävistä saa tarkastelemalla vuoden 1956 karttaa.

Sen sijaan hautausmaan osastokartoista ei voi hiekkakäytäviä tarkastella, sillä niissä on jokai-sen hautarivin väliin jätetty tyhjä tila. Osa niistä tyhjistä tiloista on hiekkakäytäviä, mutta osa sijaitsee sellaisissa kohdissa, joissa hiekkakäytävät olisivat kulkeneet hautojen ja muistomerk-kien yli.

Vuonna 1899 käyttöön otettu keskiosa oli täyttynyt 1900-luvun alun kuluessa¹⁴⁹, joten se oli saanut muotonsa jo ennen 1950-lukua. Keskiosa rajoittui siunauskappelin ja hautausmaan B-portin väliin ulottuen hautausmaan itäreunalle saakka. Sitä halkoi keskeltä, länsireunalta itä-reunalle ulottuva hiekkakäytävä. Tämä käytävä oli hautarivejä toisistaan erottavia käytäviä leveämpi. Alueella hautarivejä toisistaan erottavia hiekkakäytäviä, pohjois-eteläsuunnassa, oli yhteensä 31 kappaletta. Rivien 11/12 ja 13/14 sekä 23/24 ja 25/26 välissä kulki muita leveämpi hiekkakäytävä.¹⁵⁰

Vuonna 1925 käyttöön otetun pohjoisosan hiekkakäytäviä alettiin puhdistaa heti alueen suun-nittelun yhteydessä. Uusin laajennusosa otettiin hautauskäyttöön vaiheittain. Lähinnä keski-osaa olevat osastot yksi, kaksi ja kolme otettiin hautauskäyttöön heti vuoden 1925 kuluessa ja viimeisenä pohjoisimpana ollut osasto kymmenen vuonna 1950. Alueet täytyivät nopealla tah-dilla¹⁵¹, joten oletettavaa on, että myös hiekkakäytävät erottuivat varhaisessa vaiheessa. Poh-joisosassa oli 47 hautarivien väliin sijoittuvaa hiekkakäytävää. Myös pohPoh-joisosassa oli itä-länsisuunnassa kulkevia, leveämpiä hiekkakäytäviä. Niitä oli yhteensä neljä, joista yksi erotti keskiosan ja pohjoisosan toisistaan. Lisäksi pohjois-eteläsuunnassa kulki kaksi hiekkakäytävää, jotka olivat muita leveämpiä. Niistä toinen erotti toisistaan osastot yksi ja kaksi, neljä ja viisi, seitsemän ja kahdeksan sekä kymmenen ja yksitoista. Toinen sen sijaan kulki osastojen kaksi ja kolme sekä viisi ja kuusi välissä. Nämä käytävät kulkivat samassa linjassa keskiosassa olevien leveiden hiekkakäytävien kanssa.¹⁵²

Hautausmaan vanhimmalla osalla hiekkakäytäviä sen sijaan oli vähemmän. Vuoden 1956 kar-tan mukaan niitä oli jokaista osastoa kohden muutama. Osasto v1:sellä kulki kaksi hiekkakäytä-vää pohjois-eteläsuunnassa. Osasto oli erotettu viereisestä v2:sesta itä-länsisuunnassa kulke-valla hiekkakäytävällä, joka edellisen tavoin oli jaettu kolmeen osaan kahdella hiekkakäytäväl-lä. Osasto v3 sen sijaan oli jaettu kolmeen osaan yhdellä itä-länsisuunnassa ja yhdellä pohjois-eteläsuunnassa kulkevalla hiekkakäytävällä. Osasto U:lle ja W:lle oli vuonna 1953 tehty uudel-leen järjestelyä, joka näkyi myös osastojen hiekkakäytävissä. U:lla oli kaksi hiekkakäytävää ja

149 Ahola 1995, 44.

150 JySRK. Vanhan hautausmaan toimisto. Vanhan hautausmaan kartta 1956.

151 Ahola 1995, 38–39 & 45

152JySRK. Vanhan hautausmaan toimisto. Vanhan hautausmaan kartta 1956.

W:llä oli kolme hiekkakäytävää. Osasto v4 ja v5 oli erotettu edellä mainituista osastoista poh-jois-eteläsuunnassa kulkevalla hiekkakäytävällä. Osasto v4 oli jaettu yhdellä pohjois-eteläsuunnassa kulkevalla hiekkakäytävällä kahteen osaan. Osasto v5 oli erotettu tästä osas-tosta kaarevalla itä-länsisuunnassa kulkevalla hiekkakäytävällä, joka jatkui kohti etelänurkkaa jakaen osaston. Osastolla kulki myös toinen, pienempi hiekkakäytävä itä-länsisuunnassa.¹⁵³ Osastokarttojen mukaan vanhimmalta osalla oli muutamia sellaisia hiekkakäytäviä, joita ei vuoden 1956 karttaan ole merkitty. Aiemmin totesin, ettei osastokarttoihin voi hiekkakäytävi-en sijoittelun suhtehiekkakäytävi-en luottaa, mutta muutamat hautarivihiekkakäytävi-en väleissä kulkevat tilat ovat suurella todennäköisyydellä hiekkakäytäviä. Osastokarttaan on merkitty niiden leveys ja ne sijaitsevat sellaisella paikalla, jossa käytävä mahtui hyvin kulkemaan. Yksi tällainen käytävä on osastolla v1.¹⁵⁴

Vanhan hautausmaan käytäväratkaisuissa näkyvät oman aikansa tyylisuuntaukset. Kun keski-osaa suunniteltiin ja toteutettiin 1890-luvulla, suomalaisessa hautausmaa-arkkitehtuurissa vallitsi geometrinen tyylisuunta. Sille oli ominaista säännölliset, risteävät käytävät. Sen sijaan 1900-luvun alkuvuosikymmenten hautausmaalaajennukset toteutettiin arkkitehtonisen tyylin mukaisesti. Arkkitehtoniselle tyylille oli ominaista muun muassa akselisysteemin käyttö käytä-vien jäsentelyssä, leikatut pensasaidat hautaosastojen rajoilla sekä symmetrisesti jäsennetyt sivuakselit.¹⁵⁵ Keskiosa noudatti geometrista tyyliä, mutta pohjoisosaa ei voida kutsua arkkiteh-toniseksi kokonaisuudeksi. Se noudatti pääosin keskiosan geometrista tyyliä, suorine säännöl-lisine käytävineen.¹⁵⁶ Arkkitehtonisesta tyylistä pohjoisosaan on otettu mukaan vain pensasis-tutukset, jotka sijaitsevat kuitenkin takaosat vastakkain olevien hautakivien välissä hautaosas-tojen rajojen sijaan.¹⁵⁷

Vanhimman osan käytävien lukumäärän vähyyttä selittää se, että alue on otettu käyttöön vuonna 1838. Hautausmaiden suunnittelu alkoi vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, lähempänä vuosisadan loppua, Turun hautausmaan uudelleen järjestelyn innoittamana. Vanhimmalle osal-le haudattiin vainajia niilosal-le sijoilosal-le, jotka omaisia sattuivat eniten miellyttämään. Tällainen hau-taustapa vei paljon tilaa, eikä mahdollistanut käytävien pysyvää sijoittelua. Näin ollen hiekka-pintaisia käytäviä ei päässyt vanhimmalle osalle syntymään. Kun uusien paikkojen myynti van-himmalle osalle vuonna 1943 lopetettiin¹⁵⁸, hautaaminen alueelle väheni. Alueelle sai haudata siis ainoastaan vanhoihin sukuhautoihin, joten hautasijojen paikat alkoivat hiljalleen vakiintua.

153 JySRK. Vanhan hautausmaan toimisto. Vanhan hautausmaan kartta 1956.

154 JySRK. Vanhan hautausmaan toimisto. Vanhan hautausmaan osastokartat.

155 Merivuori 1984, 43–44.

156 JySA. Cc4 Kirkkovaltuuston pöytäkirjat 1974–1975. Kartta.

157 Ahola 1995, 45.

158 Merivuori 1984, 43; Ahola 1995, 35.

Tästä huolimatta aluetta ei rikottu hiekkapintaisiin käytäviin, vaan hautasijojen välit säilyivät nurmipinnalla.

Ilmari Wirkkalan mukaan käytävät olivat välttämätön paha. Hänen mukaansa hiekkapintaiset käytävät hautarivien halkojina eivät kuuluneet suomalaiseen hautausmaakuvaan, joten hän teki aktiivista valistustyötä niiden poistamiseksi. Wirkkalan mielestä käytäviä tarvittiin ainoas-taan ajoliikenteen tarpeisiin. 1900-luvun alkuvuosina yleisiksi tulleet hiekkapintaiset käytävät menettivät suosiotaan 1950-luvun kuluessa. Vaikka hiekkakäytävien suosio väheni, eivät ne hävinneet suomalaisilta hautausmailta. Lisääntynyt moottoriajoneuvojen käyttö hautausmai-den huollossa edellytti käytävien ja ajoteihautausmai-den olemassa oloa. Hautausmaakomitean mietinnön pohjalta vuonna 1955 laaditussa oppaassa Jumalan puistot kauniiksi ohjeistetaan hautaus-maan teiden ja käytävien laatimiseen. Oppaan mukaan hautausmailla oli oltava tarpeeksi leve-ät ja kestävleve-ät ajotiet. Lisäksi ohjeistettiin perustamaan osastojen väliin leveitä käytäviä, joiden leveys oli kuitenkin suhteutettava sitä ympäröivien osastojen kokoon.¹⁵⁹ Myös vanhalla hauta-usmaalla kulki osastojen välissä, itä-länsisuunnassa leveämmät käytävät.¹⁶⁰ Leveiden käytävien olemassa olo mahdollisti moottoriajoneuvojen käytön Vanhalla hautausmaalla. Oppaassa ke-hotettiin välttämään liiallista pienten käytävien käyttöä hautarivien välissä, sillä se tekisi hau-tausmaasta liian pirstotun näköisen. Vaihtoehtona pieniksi käytäviksi ehdotettiin nurmikkoon muodostuneita polkuja tai siihen upotettuja kivilaattoja.¹⁶¹ Osastokarttojen mukaan vanhim-malla osalla oli kivilaatoista tehtyjä käytävän pätkiä, jotka johtivat kohti hautaa. Kaikki nämä käytävät olivat vanhojen, ennen vuoden 1958 uudelleen järjestelyä olemassa olleiden hautojen edessä.¹⁶² Myös sankarihauta-alueella oli tyynykivirivien välissä nurmikolla laattakiviä, jotka muodostivat nurmelle pieniä käytäviä¹⁶³.

Sen lisäksi, että hautausmailla oli oltava hiekkakäytäviä ajoneuvoja varten, oli niitä oltava myös helpottamassa ihmisten kulkemista läheistensä haudoille. Marttojen julkaisemassa Anni Kirja-laisen laatimassa teoksessa Omaisten viimeinen leposija vuodelta 1937 mainitaan, että uusilla hautausmailla on saatu toteutettua käytävät siten, että kulkeminen omaisten haudoille on helppoa.¹⁶⁴ Hautausmaat olivat vahvasti osa surutyön tekoa, joten oli tärkeää, että kulkeminen haudoille ja yleisesti hautausmaalla oli helppoa ja vaivatonta. Keskellä Jyväskylän kasvavaa kaupunkia sijaitseva Vanha hautausmaa houkutteli omaistensa haudoilla käyvien lisäksi hauta-usmaalle kulkemaan virkistystä kaipaavat kaupunkilaiset ja matkailijat.

159 Wirkkala 1955, 35; Wirkkala 1956, 188; Jumalan puistot kauniiksi 1955, 26.

160 JySA. Cc4 Kirkkovaltuuston pöytäkirjat 1974–1975. Kartta.

161 Jumalan puistot kauniiksi 1955, 26 & 29.

162 JySRK. Vanhan hautausmaan toimisto. Vanhan hautausmaan osastokartat.

163 K-SM KuA. K888:739.

164 Luostarinen 1951, 25; Kirjalainen 1937, 7.

Vaikka pienet hautarivejä toisistaan erottavat hiekkakäytävät olivat menettäneet suosiotaan 1950-luvulla eikä niiden käyttöön enää kannustettu, säilyivät ne osana Vanhan hautausmaan maisemaa. Sekä Wirkkalan teoksessa Suomen hautausmaiden historia että hautausmaiden oppaassa Jumalan puistot kauniiksi todetaan, että hiekkakäytävät oli pidettävä puhtaana rikka-ruohoista, tai muuten käytävät oli nurmetettava. Jyväskylän vanhalla hautausmaalla ei ollut tarvetta hiekkakäytävien nurmettamiselle. Jyväskylän kaupunkiseurakunta kykeni panosta-maan hautauspanosta-maan hoitoon niin suuresti, että kymmenien hiekkakäytävien puhtaana pito oli mahdollista. Toisaalta voidaan todeta, että suurten muutosten tekeminen hautausmailla on hidasta, sillä ne ovat pyhiä paikkoja ja sen vuoksi muutostyöt niissä on suoritettava huolella ja harkiten.¹⁶⁵ Näin ollen voi olla, että vaikka hiekkakäytäviä olisi jo 1950-luvun lopulla haluttu nurmettaa, ei siihen ryhdytty. Kolmantena syynä hiekkakäytävien säilyttämiselle voidaan pitää historiallisten arvojen vaalimista. Säilyttämällä käytävät – ja samalla kokonaiset osastot – siinä asussa jollaiseksi ne on suunniteltu – säilytetään hautausmaan ja koko paikkakunnan historiaa.

Hiekkakäytävät säilyivät Vanhalla hautausmaalla koko tutkimusajankohdan ajan, muodostaen merkittävän osan sen kokonaiskuvasta ja toiminnasta siellä.

Hautausmaan aidan sisäpuolella olevien ajoteiden ja käytävien lisäksi hautausmaan käytävä-verkostoon voidaan katsoa kuuluvaksi hautausmaan parkkipaikka ja hautausmaan aidassa kiin-ni olevat jalkakäytävät. Kaupunkiseurakunnan kiinteistöarkiston, vanhan hautausmaan asema-piirrosten joukosta löytyy kaupungin tiemestarin kirje ja sen liitteenä kartta, jossa määritellään ne aidan ulkopuoliset alueet, joiden hoidosta vastaa seurakunta. Kirjeessä tuodaan tiedoksi, että Jyväskylän kaupunginvaltuusto on päättänyt kokouksessaan 25.6.1962, että tontin omista-jan kuuluu pitää kunnossa katu tontin kohdalta aina kadun keskiviivan asti. Näin ollen seura-kunnan tulee pitää puhtaana ja kunnossa hautausmaan kohdalla oleva katuosuus. Tämä osuus kattaa koko kivimuurin pielen, sankarihauta-alueelta Kankaankadun päähän. Parkkipaikan kohdalla alue on noin viiden metrin levyinen. Sankarihauta-alueen kohdalla ja sillä kohtaa, jossa kivimuuri tulee aivan kiinni jalkakäytävään, on seurakunta velvollinen auraamaan ja hie-koittamaan jalkakäytävän. Kirje ja kartta on päivätty vuoden 1968 helmikuulle.¹⁶⁶

Sankarihauta-alueen viereisen jalkakäytäväosuuden hoitamisesta oli käyty keskustelua kau-punkiseurakunnan ja kaupungin välillä jo aiemmin. Vuoden 1961 joulukuussa kaupungin työ-päällikkö ilmoitti, että seurakunnan olisi huolehdittava sankarihauta-alueen katuosuus itse, tai maksettava sen hoidosta kaupungille. Kirkkohallintokunta päätti kokouksessaan 28.12 anoa, että kaupunki rinnastaisi alueen kaupungin yleisiin alueisiin ja pitäisi kunnossa sen

165 Wirkkala 1945, 106–107; Jumalan puistot kauniiksi 1955, 29; Forsman 1926, 8.

166 JySA. Seurakunnan kiinteistöarkisto 2.7.1.40. Vanhan hautausmaan kiinteistöakti. Hautausmaan ase-mapiirrokset 1949–1968.

den kuten tähänkin asti. Asiasta saatiin päätös vasta seuraavan vuoden joulukuussa, kun kau-punginvaltuusto päätti kokouksessaan 10.12 että se huolehtii sankarihauta-alueen katuosuu-den kunnossapidosta kuten tähänkin asti.¹⁶⁷

Hautausmaan ympäristön siisteys oli tärkeää. Sitä todistaa se, että yksittäiset kaupunkilaisetkin puuttuivat asiaan. Vuoden 1969 syyskuun hautausmaakatselmuksessa tuotiin tietoon, että etenkin Vanhan hautausmaan Puistokadun puolen siisteyteen oli kiinnitetty huomiota. Asiasta oli keskusteltu poliisiviranomaisten kanssa, jotta asia korjaantuisi.¹⁶⁸ Muita mainintoja asiasta ei lähdeaineistossa ole. Tämä on kuitenkin osoitus siitä, että hautausmaat ja niiden ympäristö koettiin tärkeiksi, ja osaksi kaupunkikuvaa.

Ympäristön kunnon tärkeydestä on osoituksena myös hautausmaalle johtavan ajoväylän asfal-tointi. Kaupunki oli asfaltoimassa syyskuussa 1960 Puistokadun kunnostamisen yhteydessä noin 20 metrin mittaisen matkan vanhan hautausmaan kappelille johtavaa tietä. Kirkkohallin-tokunta päätti asfaltoida samalla hautausmaan aidan viereisen jalkakäytävän samalta matkal-ta. Kaupungin edustaja kuitenkin ehdotti lokakuussa, että seurakunta asfaltoisi siunauskappe-lille molemmilta suunnilta johtavat ajo- ja jalkakäytävät. Kirkkohallintokunta oli kuitenkin sitä mieltä, että seurakunnalla ei tuolla hetkellä ollut mahdollisuuksia kyseisten katuosuuksien asfaltoimiseen.¹⁶⁹ Aineistoista ei selviä asfaltointiinko ajo- tai jalkakäytäviä tuolloin lainkaan.

Vuoden 1970 kirkkohallintokunnan toimintakertomuksessa mainitaan, että Puistokadun asfal-toinnin yhteydessä Vanhan hautausmaan kohdalla oleva katuosuus asfaltoitiin kaupungin ke-hotuksesta¹⁷⁰. Ilmeisesti vasta tuolloin siunauskappelille johtavat tiet molemmista suunnista saivat asfalttipinnan.