1971 1,13 mk
1972 1,34 mk
1973 1,62 mk
1974 1,68 mk
1975 1,77 mk
1976 1,98 mk
1977 ?
1978 4,43 mk
1979 5,58 mk
1980 6,09 mk
Lähde: VSA Lähetystyön toimintakertomukset 1971–1980.
Taulukosta 6 näkyy Vihdin seurakunnan lähetyskannatus henkeä kohden vuosina 1971–1980. Vielä 1970-luvun alkupuolella se oli edelleen Lohjan rovastikunnan alhaisimpia, vaikka väkiluvultaan Vihti olikin rovastikunnan toiseksi suurin seurakunta. Esimerkiksi Karjalohjan seurakunnassa oli lähes 10 000 asukasta vähemmän, mutta lähetyskannatus oli siellä yli kaksi markkaa henkeä kohti. Tämä selittyi juuri seurakunnan pienellä koolla. Vihdissä alhaisiin lähetyskannatuslukuihin oli kiinnitetty huomiota jo edellisellä vuosikymmenellä, mutta mitään kovin konkreettisia toimia ei asian eteen ollut ehditty aloittaa.114
Taulukosta on nähtävissä, kuinka lähetyskannatus kasvoi tasaisesti koko 1970-luvun. Voimakkainta lähetyskannatuksen kasvu oli 1970-luvun lopussa, kun kannatus henkeä kohden nousi selvästi jopa yli kuuteen markkaan.
Lähetyskannatus nousi Vihdissä voimakkaasti 1978–1980. Kun lukuja vertaa 1970-luvun alkupuolen vastaaviin, lähetyskannatus henkeä kohden kasvoi yli nelinkertaiseksi. Kasvu johtui valtakunnallisestikin tapahtuneesta lähetysharrastuksen aktivoitumisesta. Vihdissä tapahtunut lähetysharrastuksen voimakas kasvu oli tyypillistä koko maassa. Seurakuntiin saatiin uusia lähetystoimikuntia, lähetyssihteerejä ja lähetyspiirejä. Tämä uusi tilanne nosti koko lähetyskannatuksen merkittävään kasvuun.115
114 VSA II De:2 Seurakunnan toimintakertomus 1971, 1972.
115 Murtorinne 1995, 422.
1970-luvun puolivälin jälkeen Vihtiin saatiin lähetyssihteeri sekä kaksi omaa nimikkolähettiä ja lähetysrengas nimikkolähettien tukemiseen. Kaikki tämä oli omiaan nostamaan lähetyskannatusta seurakunnassa. Lähetyskannatuksen voimakkaasta kasvusta huolimatta Vihti jäi alle keskiarvon niin rovastikunnallisesti, hiippakunnallisesti kuin valtakunnallisestikin yhtä jäsentä kohden tarkasteltuna.116 3. Seurakuntaan tarvitaan lähetyssihteeri
1970-luvun puoliväliin mennessä lähetysharrastus ja -kannatus olivat kasvaneet Vihdissä sellaisiin mittasuhteisiin, että työn järjestelyihin seurakunnassa tarvittiin erityinen työntekijä, lähetyssihteeri. Asia ei kuitenkaan ollut yksinkertainen. Ajatus lähetyssihteerin palkkaamisesta oli ollut aikaisemminkin esillä, mutta seurakunnan tiukan taloustilanteen vuoksi sihteerin saaminen ei ollut mahdollista.117
Seuraavan kerran lähetyssihteerin palkkaaminen nousi esille 1970-luvulla. Tarve lähetyssihteerin palkkaamiseen oli ilmeinen, sillä lähetystoiminta oli aktivoitunut koko seurakunnassa ja lähetyspiirejä oli enemmän kuin koskaan aiemmin seurakunnan historiassa.118 Lähetyssihteeriä kaivattiin erityisesti organisoimaan lähetyspiirien toimintaa sekä vastaamaan koko seurakunnan lähetystyöstä. Kirkkoneuvosto esittikin kirkkovaltuustolle marraskuussa 1973 sivutoimisen lähetyssihteerin palkkaamista seuraavan vuoden alusta.119
Asia ei kuitenkaan edennyt, sillä seuraavan vuoden talousarviossa lähetyssihteerin palkkausta ei huomioitu. Niinpä lähetyssihteerin palkkaaminen ei noussut vieläkään ajankohtaiseksi. Seuraavana vuonna lähetystoimikunta kritisoikin kirkkoneuvostolle antamassaan lausunnossa vuosien 1975–1984 seurakuntasuunnitelmaa siitä, ettei talousarviossa ollut ollenkaan huomioitu lähetyssihteerin palkkaamista.120 Tarvetta lähetyssihteerille kuitenkin oli.
Kirkkoneuvosto asettui puoltamaan lähetystoimikunnan esitystä palkata seurakuntaan osa-aikainen lähetyssihteeri, vastoin kirkkohallintokunnan kantaa.
Neuvosto katsoi ehdotuksessaan, että lähetystyö seurakunnan tärkeänä työmuotona pitäisi saattaa muiden työmuotojen veroiseksi ja lähetyssihteeri saada ainakin
116 VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 15.9.1975 § 17; VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 10.11.1975
§13; VSA II De: 2 Lähetystoiminnan vuosikertomus 1978.
117 VSA II De:2 Lähetystoimikunnan lausunto Vihdin seurakuntasuunnitelmasta 1975–1984.
118 Taulukko 2.
119 VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 23.11.1973 § 9; VSA II V:4 Lähetystoimikunnan ptk 27.8.1973
§ 8.
120 VSA Lähetystoimikunnan lausunto ¨Vihdin seurakuntasuunnitelmasta 1975–1984¨
aikaisena. Aluksi lähetyssihteeri haluttiinkin palkata palkkiotoimisena, mutta myöhemmin tarkoituksena oli muuttaa toimi osa-aikaiseksi.121
Lähetystoimikunnan ehdotuksesta lähetyssihteerin toimen perustamista alettiin toden teolla valmistella vuonna 1975. Joulukuussa kirkkoneuvosto esitti vuoden 1976 talousarvioehdotuksessaan kirkkovaltuustolle lähetystyön määrärahojen nostamista, niin että seurakuntaan voitaisiin perustaa palkkiotoiminen lähetyssihteerin toimi. Kirkkoneuvoston alaisuudessa toimiva lähetystoimikunta oli laatinut ehdotuksen, jossa se esitti 17 750 markan varaamista lähetyssihteerin tointa varten. Summa ylitti kirkkohallintokunnan esityksen lähetyssihteerin palkkiosta 7 850 markalla. Kirkkoneuvosto perusteli kantaansa vetoamalla aiempiin päätöksiin nimikkolähettisopimuksien solmimisesta SLS:n ja SLEY:n kanssa.
Nimikkolähettitoiminnan käynnistymisen myötä lähetyssihteerin toiminnalla ja seurakunnan lähetysharrastuksen vilkastuttamisella oli siten selkeät tavoitteet.122 Kirkkovaltuusto hyväksyikin joulukuussa lähetyssihteerin palkkio- ja toimintakuluihin ehdotetun määräraha-anomuksen.123 Seuraavan vuoden toukokuussa kirkkoneuvosto hyväksyi, muutamien tarkistuksien jälkeen, kirkkoherra Hidénin ja kappalaisen Paavali Toivion laatiman esityksen lähetyssihteerin johtosäännöksi.124 Näin oman lähetyssihteerin saaminen seurakuntaan tuli entistä konkreettisemmaksi.
Johtosäännössä listattiin sivutoimisen lähetyssihteerin tehtäviä ja velvollisuuksia. Lähetyssihteeri kuului itseoikeutetusti lähetystoimikuntaan, jonka sihteerinä hän toimi. Toimikunnan päätöksen mukaan lähetyssihteeri saattoi toimia myös sen rahastonhoitajana, mikäli hän vaikutti tehtävään soveltuvalta.
Lähetyssihteerin kuului osallistua mahdollisuuksien mukaan ja omien voimavarojen salliessa monipuolisesti Vihdin seurakunnan lähetystyötä koskeviin tapahtumiin.
Erityisesti kirkkoneuvosto toivoi että lähetyssihteeri – yhdessä lähetystoimikunnan kanssa – laatisi perusteellisen sekä yksivuotissuunnitelman että pidemmän ajan suunnitelman seurakunnan lähetystyömuotojen kehittämiseksi. Suunnitelmissa tuli huomioida kaikki seurakunnan työmuodot ja työntekijät. Lähetyssihteerin vastuulla oli myös seurakuntalaisten lähetystietoisuuden kasvattaminen sekä lähetyslehtien ja kuukausijulkaisujen levittäminen. Esityksessä listattiin edelleen, että lähetyssihteerin tehtävänä oli pitää yhteyttä seurakunnan lähetystoimikunnan ja mahdollisten
121 VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 21.10.1974 § 13; VSA Lähetystyön toimintasuunnitelma 1972–
1976.
122 VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 3.12.1975 § 7.
123 VSA II Ca:4 Kirkkovaltuuston ptk 12.12.1975 § 22.
124 VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 24.5.1976 § 15; Liite 3.
kylälähetystoimikuntien välillä. Johtosäännön mukaan sihteerin tehtävänä oli myös valmistella ja esitellä lähetyspäätoimikunnalle seuraavan vuoden menoarvio.125
Lähetyssihteerin toimenkuva oli siis melko laaja. Siihen kuului niin taloushallinnollisia kuin tiedotusluonteisia ja lähetystietoisuutta lisääviä osa-alueita.
Lähetyssihteerin vastuulla olikin vastata erilaisten lähetystyötä koskevien kustannustuotteiden kuten viikkolehtien ja kuukausijulkaisujen levittämisestä.
Lähetyssihteeri ei suinkaan ollut lähetystyöstä yksin vastuussa oleva työntekijä vaan lähetystyötä johti pappi, jonka apuna oli lähetystoimikunta ja lähetyssihteeri. Näin ollen lähetyssihteeri oli siis tärkeässä asemassa järjestelemässä lähetystyöhön liittyviä asioita seurakunnassa.126
Helmikuussa 1976 ensimmäiseksi lähetyssihteeriksi valittiin osa-aikaisena ojakkalalainen Eija Nuorinko, jota lähetystoimikunta oli suositellut tehtävään. Hän ei kuitenkaan ehtinyt toimia tehtävässään kuin vuoden verran, sillä hän aloitti opiskelut apuhoitajakoulussa 1977. Hänen sijaisekseen valittiin Ari Nuorinko, joka ehti toimia lähetyssihteerin tehtävässä tammikuun loppuun 1978.
Hänen jälkeensä lähetyssihteeriksi valittiin pyhäkoulusihteerin tehtäviä sivutoimisena hoitanut Pirjo Nieminen, joka oli toiminut jo pitkään lähetystoimikunnan sihteerinä. Samalla kirkkoneuvosto päätti yhdistää pyhäkoulusihteerin ja lähetyssihteerin tehtävät toistaiseksi yhdeksi päätoimiseksi pyhäkoulu-lähetyssihteerin toimeksi 1.5.1978 alkaen. Nieminen hoiti tehtävää osa-aikaisena aina vuoteen 1996.127
4. Seurakunta saa ensimmäiset nimikkolähetit
Vuonna 1975 lähetystoimikunnan kauan vireillä ollut hanke oman nimikkolähetin hankkimiseksi otti ratkaisevia askelia eteenpäin. Vihdin seurakunnan nimikkoläheteiksi tiedusteltiin SLS:n lähettiä lehtori Leila Kallasta ja SLEY:n lähettiä Salme Rinta-Komsia. Nämä toimivat jo lähetyskentillä, Kallas Tansaniassa ja Rinta-Komsi Keniassa. Kappalainen Paavali Toivio oli kirkkoneuvoston toivomuksen mukaisesti tiedustellut edellä mainituilta läheteiltä heidän
125 VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 24.5.1976 § 15; Liite 3.
126 Liite 3.
127 VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 4.2.1976 § 12; VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 29.12.1976
§ 7; VSA II Cb:4 Kirkkoneuvoston ptk 19.1.1978 § 21; VSA II Cb:4 Kirkkoneuvoston ptk 7.4.1978 § 75.
halukkuuttaan ryhtyä Vihdin seurakunnan nimikkoläheteiksi.128 Vihdissä nimikkolähettitoiminta käynnistyi suhteellisen myöhään, sillä valtakunnallisesti seurakunnat olivat alkaneet hankkia nimikkolähettejä jo vuonna 1962, siis runsaat kymmenen vuotta ennen Vihtiä. Vihdin nimikkolähettitoiminnan käynnistyminen osui aikaan, jolloin nimikkolähettitoiminta kasvoi voimakkaasti koko maassa.129
Lokakuussa 1975 kirkkoherra W. J. P. Hidén sai Suomen Lähetysseuralta ja Leila Kallakselta myöntävän vastauksen kyselyynsä. Kallaksen ensimmäisellä nimikkoseurakunnalla Helsingin Paavalin seurakunnalla ei myöskään ollut mitään sitä vastaan, että Vihdin seurakunta ottaisi hänet nimikkolähetikseen.
Niinpä marraskuussa kirkkoneuvosto päätti tehdä nimikkolähettisopimukset130 Suomen Lähetysseuran ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kanssa.
Vielä saman vuoden joulukuussa laadittiin Vihdin seurakunnan ja SLS:n välinen sopimus, joka koski Tansaniassa toimivan Leila Kallaksen kannatusta ja siihen liittyvää vastuuta. Samaan aikaan Vihdin seurakunta teki nimikkolähettisopimuksen myös SLEY:n kanssa. Se koski Salme Rinta-Komsia, joka työskenteli diakoniatyössä Keniassa. Rinta-Komsi oli SLEY:n ensimmäinen Kenian-lähetti ja oli aloittanut työn lähetyskentällä juhlavuonna 1970.131
Lähetysseuran ehdotuksen mukaisesti seurakunta asetti Kallaksen kannatustavoitteeksi 15 000 markkaa vuodessa.132 Rinta-Komsin kannatustavoitteeksi asetettiin 5 000 markkaa vuodessa, joka oli neljäsosa täyskannatuksesta.133 Summia voi pitää Vihdin seurakunnan mittapuulla suhteellisen suurina, sillä vielä 1970-luvun alkupuolella lähetyskannatus Vihdissä oli ollut Lohjan rovastikunnan alhaisimpia. Esimerkiksi vuosina 1969–1972 Vihdin seurakunnan SLS:lle tilittämät varat jäivät lähes aina alle 15 000 markkaan.134 Kirkkoneuvosto katsoi kuitenkin, että kannatustavoite on realistinen, sillä edellisenä vuonna SLS:lle ja SLEY:lle tilitetyt varat olivat suunnilleen samaa suurusluokkaa kuin nimikkolähettien kannatustavoitteet.135
128 VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 15.9.1975 § 17; VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 10.11.1975
§13.
129 SEK 1962–1966, 104; SEK 1967–1971; SEK 1972–1975, 214–215.
130 VSA SLS Hidénille 16.10.1975.
131 VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 3. 12. 1975 § 7; Arkkila 2010, 218, 231.
132 VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 3.12.1975 § 13; VSA Lähetystyötä koskevia papereita 1969–
1977, seurakunnan ja SLS:n sopimus 10.12.1975.
133 VSA Lähetystyötä koskevia papereita 1969–1977, seurakunnan ja SLEY:n sopimus 10.12.1975.
134 VSA Lähetystyötä koskevia papereita 1969–1977, Suomen kirkon lähetysasiain neuvottelukunta 1971–1975.
135 VSA II Cb:2 Kirkkoneuvoston ptk 10.11.1975 § 13.
Lehtori Leila Kallas toimi uskonnonopettajana Tansaniassa ja kristillisessä nuorisotyössä sekä oli aktiivisesti mukana paikallisseurakunnan toiminnassa. Kallaksesta Vihdin seurakunta saikin ahkeran ja pitkäaikaisen nimikkolähetin, joka jaksoi olla aktiivisesti yhteydessä seurakuntaan kirjeidensä välityksellä. Kallas kävi myös useasti vierailulla seurakunnassa kertomassa työstään lähetyskentällä.136 Keniassa lähetystyössä ollut Salme Rinta-Komsi oli puolestaan koulutukseltaan sairaanhoitaja-kätilö, jonka työkenttä oli Kisumussa. Siellä hän toimi Matongon sairaalassa kätilönä sekä koulutti sairaala-apulaisia ja oli mukana äitiys- ja lastenneuvolatyössä.137
Nimikkolähettitoiminta käynnistyi Vihdin seurakunnassa toden teolla vuonna 1976. Seurakunnassa oltiin innostuneita siitä, että oma nimikkolähettitoiminta saatiin viimein aloitettua. Innostus näkyi suurena kiinnostuksena lähetystyötä kohtaan. Lähetyskentiltä tulleita tervehdyksiä julkaistiin paikallislehdessä. Samalla lähetysasia tuli tutuksi kaikille vihtiläisille. Myös lähetys- ja diakoniapiireissä luettiin läheteiltä tulleita kirjeitä innokkaasti. Leila Kallas ja Salme Rinta-Komsi olivatkin tunnollisia kirjoittajia.138
Kallas ja Rinta-Komsi vierailivat säännöllisesti kotimaanlomillaan Vihdin seurakunnassa puhumassa ja saarnaamassa jumalanpalveluksissa sekä paikallisten lähetyspiirien kokoontumisissa. Lähetit kävivät myös pitämässä aamunavauksia Vihdin kouluissa ja työntekijöiden kokouksissa, mikä omalta osaltaan lisäsi intoa seurakuntalaisten ja työntekijöiden keskuudessa. Lisäksi lähetit vierailivat seurakunnan leireillä kertomasta lähetystyöstä.139
Seurakunta piti nimikkolähetteihin aktiivisesti yhteyttä. Lähetyssihteeri oli laatinut erillisen aikataulun, jonka mukaan läheteille lähetettiin kirjeitä ja postipaketteja.140 Kaikki lähetetyt kirjeet olivat läheteille yhtä tervetulleita.
Lähetyssihteerin laatimalla aikataululla pyrittiin ennen kaikkea varmistamaan, että lähetit saivat säännöllisesti tervehdyksiä kotimaasta. Lähetystoimikunta ja seurakunta kannustivat myös kaikkia kiinnostuneita seurakuntalaisia kirjoittamaan läheteille.
Lähetyssihteeri myös jakoi valmiiksi osoitteella varustettuja kirjekuoria kaikille halukkaille.141
136 VSA Lähetystyötä koskevia papereita 1969–1977, seurakunnan ja SLS:n sopimus 10.12.1975;
VSA Lähetysrengas kirjeet 1978–1998.
137 VSA Lähetystyötä koskevia papereita 1969–1977, seurakunnan ja SLEY:n sopimus 10.12.1975.
138 VSA II De:2 Lähetystyötä koskevat tiedot vuodelta 1976; Luoteis-Uusimaa 68/22.8.1978 Vihtiläiset saivat terveisiä Tansaniasta.
139 VSA II V:5 Lähetystoiminnan vuosikertomus 1978.
140 VSA II V:5 Lähetystoiminnan vuosikertomus 1978.
141 VSA II V:5 Lähetysjohtokunnan ptk 9.1.1981 § 7.
5. Nimikkolähetit saavat tuekseen lähetysrenkaan
Nimikkolähettien kannattamiseen tarvittavien varojen keräämiseksi perustettiin lähetysrengas keväällä 1978. Tavoitteena oli ollut perustaa lähetysrengas heti nimikkolähettisopimusten varmistuttua loppuvuodesta 1975. Ehdotuksessa nimikkolähettiseurakunnan toimintaohjeeksi esitettiin lähetysrenkaan perustamista lähettien tukemiseksi ja siihen tarvittavien varojen keräämiseksi. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, sillä vaadittavia muutoksia ei ehditty tekemään. Tarvittavat valmistelut saatiin tehtyä vuoden 1977 aikana ja seuraavana keväänä lähetysrengas aloitti virallisesti toimintansa. Samaan aikaan lähetysrenkaita perustettiin myös yleisesti Suomen seurakunnissa. Ennen lähetysrenkaan perustamista Vihdissä nimikkolähettien kannatus oli järjestynyt pääasiassa tilapäisten lahjoitusten sekä budjettivarojen ja lähetyspiirien avulla. Lähetysrengas tuli siis todella tarpeeseen Vihdissä.142
Lähetysrenkaan perustamiskokous pidettiin Nummelan kirkossa toukokuussa 1978.143 Kokouksessa oli paikalla myös toinen Vihdin seurakunnan omista nimikkoläheteistä, Salme Rinta-Komsi.144 Lähetysrenkaan tehtäväksi määriteltiin esirukousten pitäminen, nimikkolähettien tukeminen ja yhteyden pitäminen heihin sekä lähetysasian esillä pitäminen seurakunnassa.
Lähetysrenkaaseen saattoi liittyä kuka tahansa asiasta kiinnostunut seurakuntalainen täyttämällä liittymislomakkeen, eikä renkaaseen kuuluminen velvoittanut mihinkään.
Renkaasta saattoi myös erota niin halutessaan. Lähetysrengas ei ollut tarkoitettu kilpailevaksi vaihtoehdoksi lähetyspiirien toiminnalle, vaan se pyrki ohjaamaan seurakuntalaisia säännölliseen antamiseen. Lähetysrenkaan tarkoituksena ei myöskään ollut toimia lähetystyön katto-organisaationa seurakunnassa. Sen kautta haluttiin laajentaa lähetystyöstä vastuuta kantavien piiriä. Halutessaan lähetysrenkaan jäsenen oli mahdollista osallistua lähetystyön tukemiseen tukemalla yhtä tai useampaa kirkon lähetysjärjestöä tai vaihtoehtoisesti Kirkon ulkomaanavun työtä. Mahdollista oli myös osallistua, oman valinnan mukaan, seurakunnan molempien omien nimikkolähettien tukemiseen tai vain toisen lähetin tukemiseen erillisellä, säännöllisesti neljä kertaa vuodessa tulevalla tilillepanokortilla.145 Jokainen sai lahjoittaa haluamansa summan nimikkolähettien tukemiseen, eikä
142 VSA II Ca:5 Seurakunnan toimintakertomus 1976; SEK 1976–1979, 211.
143 VSA II De: 2 Lähetystoiminnan vuosikertomus 1978.
144 VSA IV:5 Lähetysjohtokunnan ptk 2.5.1978 § 5.
145 VSA Lähetysrengas kirjeet 1978–1989, lähetysrenkaaseen liittymislomake.
yksityisten jäsenten antamia varoja julkistettu. Sen sijaan lähetysrenkaan kokoamien varojen tilityksistä ja käytöstä annettiin tietoja muun muassa lähetystyölle tilitettyjen varojen yhteydessä.146
Lähetysrengas toimi lähetyssihteerin ja lähetyksestä vastaavan papin alaisuudessa, mutta suurelta osin lähetyssihteeri vastasi renkaan toiminnasta käytännössä. Lähetyssihteeri vastasi myös lähetysrenkaan sisäisten tiedotteiden lähettämisestä noin kerran kuussa renkaaseen kuuluville henkilöille. Niiden välityksellä lähetysrenkaan jäsenet saivat tietoa nimikkoläheteistä ja seurakunnan lähetystoimintaan liittyvistä asioista, kuten lähetyskannatuksen suuruudesta ja päätöksistä, jotka koskivat lähetystyötä. Kirjeissä oli myös tietoa seurakunnan lähetystoiminnan tulevista tapahtumista ja yhteisistä kokoontumisista.147
Lähetysrengas kokoontui 3-4 kertaa vuodessa. Tilaisuuksissa käytiin läpi uusimmat kuulumiset lähetyskentiltä sekä katseltiin usein jokin aiheeseen liittynyt opetusvideo. Paikalla saattoi olla vieraileva puhuja tai myös nimikkolähetti kertomassa kuulumisiaan. Esimerkiksi ensimmäisessä lähetysrenkaan yhteisessä tilaisuudessa marraskuussa 1978 oli vierailemassa lähetysseuran edustajana pastori Arvi Hurskainen.148
Lähetysrenkaan ensimmäisen toimintavuoden lopussa mukaan oli liittynyt 48 jäsentä.149 Näin ollen renkaan toiminta lähti jo heti alusta aktiivisesti liikkeelle. Ensimmäisen vuoden aikana lähetysrenkaan jäsenten lahjoituksia nimikkolähettien hyväksi oli kertynyt selvästi yli 2 500 markkaa.150 Lähetysrenkaan kautta kerätyt lahjoitukset jaettiin lähettien kesken siten, että Leila Kallaksen työn tukemiseen annettiin kaksi kolmannesta saaduista varoista ja Salme Rinta-Komsille meni yksi kolmannes. Lähetysrenkaan ensimmäisenä vuonna Kallaksen työn tukemiseen kerättiin 1 817,82 markkaa ja Rinta-Komsin työn tukemiseen 848,91 markkaa.151 Merkittävää oli, että Vihdin seurakunta tuki yhteisesti SLS:n ja SLEY:n työtä.
Lähetysrengas avasi lähetysasiasta kiinnostuneille seurakuntalaisille uudenlaisen mahdollisuuden osallistua lähettien kannattamiseen. Lähetysrenkaan välityksellä tukijat saattoivat myös olla suoraan ja vastavuoroisesti yhteydessä
146 VSA Lähetysrengas kirjeet 1978–1998, lähetysrenkaan esittelylomake.
147 VSA Lähetysrengas kirjeet 1978–1989.
148 VSA II De:2 Lähetystoiminnan vuosikertomus 1978.
149 VSA II De:2 Lähetystoiminnan vuosikertomus 1978.
150 VSA II De:2 Lähetystoiminnan vuosikertomus 1978.
151 VSA II De:2 Lähetystyön toimintakertomus 1978.
seurakunnan nimikkolähetteihin Afrikassa. Salme Rinta-Komsi ja Leila Kallas kirjoittivatkin säännöllisesti kuulumisistaan lähetysrenkaalle.152
Vuonna 1979 lähetyssihteeri laati lähetysrenkaalle kuukausittaisen toimintasuunnitelman siitä, kuinka lähetysrengas voisi paremmin olla tukemassa nimikkolähettejä. Suunnitelman tarkoituksena oli säännöllistää läheteille lähteneet tervehdykset niin että he saivat ainakin kerran kuussa postia nimikkoseurakunnastaan. Tervehdysten säännöllistämisen taustalla oli toive saada nimikkolähetit kokemaan seurakuntayhteyttä lähettäjäseurakunnan jäsenten kanssa.153
Lähetysrenkaan rinnalle nimikkolähettien tukemiseksi perustettiin keväällä 1980 kukkaisrahasto. Kukkaisrahaston kautta saattoi ostaa adresseja, myöhemmin myös postikortteja. Kukkaisrahastolla saadut tuotot ohjattiin suoraan nimikkolähettien kannattamiseksi. Adresseja myytiin Vihdin pankeissa, kirjakaupoissa sekä seurakuntakeskuksessa.154
6. Lähetystoimikunnasta lähetysjohtokunnaksi
Osana seurakuntahallinnon yleistä uudistamista ryhdyttiin vanhojen toimikuntien tilalle 1970-luvun loppupuolella perustamaan seurakunnan eri työalueisiin keskittyneitä johtokuntia. Piispainkokouksen vahvistettua johtokuntien ohjesäännöt keväällä 1978 tuli mahdolliseksi perustaa johtokuntia.155 Uudistuksen jälkeen kirkkovaltuusto saattoi asettaa kirkkoneuvoston alaisiksi erityisiä toimeenpano- ja hallintotoimia varten lauta- ja johtokuntia vastaamaan käytännön työn toteutumisesta seurakunnissa. Lauta- ja johtokuntien tehtävät määriteltiin tarkemmin kirkkovaltuuston vahvistamissa johtosäännöissä, joita kirkkohallitus edellytti.
Johtosäännöt vahvistettiin vuoden 1978 aikana. Ne astuivat voimaan heti seuraavan vuoden alussa. Lähetysjohtokunta korvasi entisen lähetystoimikunnan.
Kirkkovaltuuston päätöksellä lähetystoimikunta jatkoi Vihdissä toimintaansa lähetysjohtokuntana vuoden 1978 loppuun saakka, kunnes uusi lähetysjohtokunta saatiin valittua.156
152 VSA Lähetysrengas kirjeet 1978–1989.
153 VSA Lähetysrengas kirjeet 1978–1989.
154 VSA II Cb:6 Kirkkoneuvoston ptk 13.3.1980 § 56.
155 VSA II Ca: Kirkkovaltuuston ptk 28.9.1978 § 65; Murtorinne 1995, 360.
156 VSA II Ca:6 Kirkkovaltuuston ptk 27.1.1978 § 11; VSA II Ca:6 Kirkkovaltuuston ptk 28.9.1978 § 65; VSA II Cb:4 Kirkkoneuvoston ptk 19.9.1978 § 143.
Lähetysjohtokunta oli kirkkoneuvoston alainen lähetystyötä edistävä johtokunta, jonka kirkkovaltuusto asetti kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Johtokuntaan kuului puheenjohtaja, neljä varsinaista jäsentä ja kaksi varajäsentä. Kaikkien jäsenten tuli olla luottamushenkilöitä. Lisäksi johtokuntaan kuuluivat itseoikeutetusti seurakunnan lähetystyöstä vastanneet työntekijät kirkkoherra ja lähetyssihteeri, joilla oli kokouksissa puheoikeus. Viranhaltija toimi myös johtokunnan sihteerinä.157
Lähetysjohtokunnan tehtävänä oli suunnitella, toteuttaa ja kehittää lähetystoimintaa sekä uhraamisen muotoja seurakunnassa. Lähetysjohtokunnalla oli tärkeä tehtävä pitää esillä lähetystyöhön lähtemisen mahdollisuutta seurakuntalaisten keskuudessa. Se järjesti erilaisia lähetystyön hyväksi toimivia piirejä seurakunnan eri puolille ja huolehti lähetysaiheisten tilaisuuksien järjestämisestä lähetystietoisuuden lisäämiseksi. Lisäksi johtokunta vastasi seurakunnan lähetyspiirien toiminnan organisoinnista ja piirien johtavien henkilöiden kouluttamisesta. Lähetysjohtokunta piti myös yhteyttä kirkon ja rovastikunnan johtaviin elimiin sekä kirkon eri lähetysjärjestöihin. Johtokunta laati kirkkoneuvostolle lähetystyön talousarvioehdotuksen, teki ehdotuksia lähetystyön taloudellisesta edistämisestä seurakunnassa ja helmikuun loppuun mennessä laati kirkkoneuvostolle kertomuksen edellisen kalenterivuoden lähetystoiminnasta seurakunnassa.158
Ensimmäiseksi toimikaudeksi 1979–1980 lähetystyön johtokunnan puheenjohtajaksi kirkkovaltuusto valitsi Timo Hovin Vihdin kirkonkylästä.
Varsinaisiksi luottamushenkilöjäseniksi valittiin lähetyssihteerin tehtäviäkin hoitanut Ari Nuorinko Ojakkalasta, joka valittiin myös varapuheenjohtajaksi, Raija Vuorela Nummelasta, Kaisu Alho Nummelasta ja Oili Keskinen Nummelasta. Varajäseniksi valittiin Selma Luukkonen ja Anja Maarto. Johtokuntaan kuului myös kirkkoherra Leino Hassinen, mutta hän ei voinut toimia sen puheenjohtajana. Hassinen oli kuitenkin innokkaasti mukana kehittämässä lähetystyötä.159
Lähetysjohtokunta kokoontui keskimäärin neljä kertaa vuodessa puheenjohtajan kutsusta. Sen ensimmäisen toimikauden aikana Nummelaan perustettiin yksi uusi lähetysopintopiiri. Piiriin kutsuttiin henkilökohtaisilla kirjeillä.
Lisäksi lähetysjohtokunta pyrki kasvattamaan lähetystietoisuutta koko seurakunnassa lisäämällä lähetysaiheisten tilaisuuksien ja myyjäisien määrää. Lisäksi lähetyssihteeri
157 VSA II Ca:6 Kirkkovaltuuston ptk 28.9.1978 § 65; VSA II Cb:4 19.9.1978 § 143; Liite 2.
158 Liite 2.
159 VSA II Ca:7 Kirkkovaltuuston ptk 25.1.1979 § 17; VSA II V:5 Lähetysjohtokunnan ptk 7.2.1979 § 4.
vieraili säännöllisesti rippikouluissa ja Vihdin kouluissa pitämässä aamunavauksia sekä kertomassa lähetystyöstä ja seurakunnan nimikkoläheteistä.160
Lähetysjohtokunnan ensimmäistä toimikautta voidaankin pitää onnistuneena, sillä henkeä kohden laskettu lähetyskannatus kasvoi vuodessa yli 1,20 markkaa. Kun se oli edellisenä vuonna ollut 4,43 markkaa, niin vuonna 1979 kannatus nousi 5,58 markkaan. Myös lähetysrenkaan toiminta aktivoitui ja renkaaseen liittyi uusia jäseniä.161
7. Omien nimikkolähettien ja lähetyssihteerin vaikutus lähetysharrastukseen
Selvää kasvua aikaisempaan lähetysaktiivisuuteen oli havaittavissa vuonna 1975.
Kun edellisinä vuosina seurakunnassa oli tasaisesti järjestetty muutamia lähetysjuhlia ja -myyjäisiä vuodessa, vuonna 1975 lähetysaiheisia tilaisuuksia oli jo huomattavasti enemmän.162 Kasvun taustalla olivat varmasti seurakunnan ensimmäiset nimikkolähettisopimukset Leila Kallaksen ja Salme Rinta-Komsin sekä heidän lähettäjäjärjestöjensä kanssa.163 Näyttääkin siltä, että omien nimikkolähettien saaminen ja heidän vierailunsa seurakunnassa olivat omiaan kasvattamaan lähetysinnostusta ja -aktiivisuutta. Kasvaneesta lähetysaktiivisuudesta huolimatta Vihdin seurakunnan lähetyskannatus oli edelleen hiippakunnan alhaisimpia.
Lähetyskannatus henkeä kohden jäi huomattavasti koko maan keskiarvosta, joka oli vuonna 1975 noin kolme markkaa per henkilö. Vihdissä vastaava luku oli vain 1,18 markkaa.164
1970-luvun lopulla seurakuntaan perustettiin lähetysrengas ensisijaisesti ajatellen työikäisiä, jotka eivät ehtineet mukaan lähetyspiirien toimintaan. Lähetysrenkaan perustamiskokous oli keväällä 1978. Renkaan perustaminen toi mukanaan uutta innostusta lähetysharrastukseen, sillä renkaaseen liittyminen oli helppoa. Myöskään sen jäsenyys ei velvoittanut mihinkään.
Lähetysrenkaan toiminta lisäsi lähetystietoisuutta renkaaseen kuuluvien keskuudessa, mutta myös koko seurakunnassa, sillä nimikkolähetit olivat aktiivisesti yhteydessä renkaaseen kirjeenvaihdon välityksellä.165
160 VSA II V:5 Lähetystoiminnan vuosikertomus 1979.
161 VSA II V:5 Lähetystoiminnan vuosikertomukset 1978 ja 1979.
162 VSA Lähetystyötä koskevia papereita 1969–1977.
163 VSA Lähetystyötä koskevia papereita, seurakunnan ja SLS:n sopimus 10.12.1975; VSA Lähetystyötä koskevia papereita 1969–1977, seurakunnan ja SLEY:n sopimus 10.12.1975.
164 SLS vuosikirja 1976, 172.
165 VSA Lähetysrengas kirjeet 1978–1998: Kallas lähetysrenkaalle 1978–1980; VSA Lähetysrengas kirjeet 1978–1998: Rinta-Komsi lähetysrenkaalle 1978–1980.
Lähetyssihteerin ja omien nimikkolähettien saaminen näkyi lähetyspiirien määrässä. Vuonna 1979 seurakunnassa toimi seitsemän lähetyspiiriä, joista kaksi oli yhdistettyjä lähetys-diakoniapiirejä. Lähetyspiirien määrä oli siis
noussut reippaasti vuosikymmenen alkupuolelta. Lähetysharrastuksen ja -kannatuksen kasvu koko seurakunnassa osoitti, millainen vaikutus nimikkolähettien
saamisella ja lähetysrenkaan perustamisella oli lähetysharrastukseen Vihdissä.166 Uudenlainen aktiivisuus näkyi erityisesti lähetyspiirien osallistujamäärissä, kun aktiivisten jäsenten määrä kasvoi edellisiin vuosiin verrattuna. Kunkin lähetyspiirin jäsenmäärä oli keskimäärin hieman yli kymmenen henkeä.167
1960- ja 1970-luvulla kirkollisen toiminnan näkyvimpiin piirteisiin kuului lähetystyön voimakas kasvu. Kasvu oli alkanut toisen maailmansodan jälkeen, kun siirtomaajärjestelmä purkautui ja avasi uusia mahdollisuuksia lähetystyölle.168 Sama kehityssuunta oli havaittavissa myös Vihdissä varsinkin 1970-luvun loppupuolella. Vuotta 1975 voi pitää käännekohtana omalle lähetystoiminnalle Vihdissä. Vuosikymmenen loppupuolella seurakunta otti merkittäviä edistysaskeleita oman nimikkolähettitoiminnan aloittamiseksi. Lähetysharrastus monipuolistui huomattavasti edellisistä vuosikymmenistä. Lähetystyö nousi merkittäväksi ja tasavertaiseksi työmuodoksi seurakunnassa. Lisäksi seurakunta oli saamassa erityisen lähetyssihteerin organisoimaan lähetystyötä ja toimintaa lähetystyön hyväksi.169
Lähetyspiiritoiminta oli myös kehittymässä. Vanhojen säännöllisesti toimivien lähetyspiirien rinnalle perustettiin esimerkiksi SLEY:n Kenian-lähetystyölle varoja keräävä piiri, askartelupiiri sekä paljon toivottu lähetysopintopiiri Nummelaan.170 Lähetyspiirien toimintaa pyrittiin laajentamaan niin, että jokaiselle löytyisi sopiva piiri, jonka kautta hän pystyisi luontevasti osallistumaan lähetystyöhön. Vaikka lähetyskannatus nousi Vihdissä huomattavasti 1970-luvun lopussa, kirkkoherra oli siitäkin huolimatta huolissaan erityisesti miesten vähyydestä lähetyspiireissä. Lähetyspiiritoiminta näytti olevan hyvin naisvaltaista.
Tästä syystä lähetystoimikunta tuli vuoden 1979 toimintasuunnitelmaa pohtiessaan
Tästä syystä lähetystoimikunta tuli vuoden 1979 toimintasuunnitelmaa pohtiessaan