Vihamielisyys ja kyynisyys

Vihamielisyyttä japanilaisten lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa ovat tutkineet Isava ym. tutkimusryhmänsä kanssa (2013). Heidän mukaansa vihamielisyys sisältää affektiivi-sen, kognitiivisen ja behavioraalisen ulottuvuuden. Toisaalta vihaisuudessa on kokemuk-sellinen ja näkemykkokemuk-sellinen ulottuvuus. Näkyvä toiminta ilmenee verbaalisena tai fyysise-nä aggressiona. Kokemus sisältää vihamieliset asenteet ja ajatukset (epäluottamus ja kau-na) ja vihan tukahduttamisen. Heidän mielestään kyynisyys on yksi tekijä vihamielisyydes-sä: ”Vihaisuudella tarkoitetaan vihaisten tunteiden hallitsemattomuutta ja ärtyisyyden läs-näoloa; vihamielisyys pitää sisällään mm. katkeruuden, sosiaalisen eristyneisyyden ja har-haluuloisuuden asenteet. Sosiaalinen pidättyvyys viittaa kognitiivisesti yhteydessä oleviin vihan puoliin.” Kyynisyys on tutkijoiden mukaan vihan alamuoto: ”kyynisyys sisältää ne-gatiiviset asenteet toisia ihmisiä kohtaan ja uskomuksen siitä, että toiset ovat arvottomia, petollisia ja itsekkäitä.”

Kulttuurierojen vuoksi ihmiset osoittavat vihamielisyyttään eri tavoin: ”Japanilaiset ihmi-set automaattisesti säätelevät negatiivisia tunteitaan hyvin mitättömällä tietoisella vaivalla koska se on ollut heidän käyttäytymistapansa hyvin varhaisista ajoista. Vihamielisyys japa-nilaisilla ihmisillä viittaavat psykologiseen tilaan ilman vihan tunteita.” (Izava ym. 2013).

Kokemukseni mukaan lääketieteen opiskelijat eivät avoimesti osoita vihaisuuttaan erityi-sesti hierarkisessa sairaalaympäristössä, mutta käsittelevät vihaisuuttaan muilla foorumeil-la. Opetushenkilökunnalle sen sijaan vihaisia tunteita voinee näyttää matalammalla

kyn-nyksellä. Suomalaiseen kulttuuriin yleensä ottaen sisältyy välittömämpi kanssakäyminen hierarkiassa itseä ylempänä olevien henkilöiden kanssa, kuin monissa muissa länsimaissa, saati Aasiassa. Valta ja hierarkia työyhteisöissä on kuitenkin oma aiheensa, eikä sitä tässä yhteydessä käsitellä enempää.

Kyynisyys voi olla yhteydessä tietynlaiseen persoonallisuuteen, joka ilmentää epäluotta-muksellista asennetta toisia ihmisiä kohtaan ja haluaa avoimesti ilmaista vihaa sekä hal-veksuntaa. Kyynisyyden määritelmään voidaan siis sisällyttää asenteen lisäksi se, että tämä asenne kommunikaation keinoin tuodaan julkiseksi. Vastaavasti kuin empatiassa, ymmär-rys toisen ihmisen tilanteesta sekä sen ilmaiseminen, molemmat sisältyvät käsitteeseen.

Kyynisyyttä ilmentää ”machiavellianismi”: manipulatiivinen, välinpitämätön asenne toisia ihmisiä kohtaan yhdistettynä kyyniseen näkökulmaan toisten ihmisten motiiveista ja luon-teenpiirteistä (Assadi ym. 2007).

Song ym. (2007) ovat tutkineet lääketieteen opiskelijoiden persoonallisuuspiirteitä ja niiden yhteyttä moniin psyykkisen ja fyysisen terveyniiden ongelmiin. ”Tyypin A -persoonallisuutta on kuvailtu aggressiiviseksi ja päämäärätietoiseksi ja kilpailuhenkiseksi käytökseltään, vihamieliseksi, hyvin kiireiseksi ja hellittämättömäksi ja puhetyyliltään an-karaksi. Yksilöt, jotka eivät omaa näitä luonteenpiirteitä ovat tyypin B-käyttäytymismallin mukaisia.” Song ym. (2007). Suomalaisten lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa vas-taavaa tutkimusta ei ole tiettävästi tehty, joten ei voi luotettavasti arvioida, miten persoo-nallisuustyypit jakautuvat ja onko niillä yhteyttä vihamielisiin ja kyynisiin asenteisiin. Tut-kimuksen tuloksien perusteella tyyppi A on prevalenssiltaan yleisempi miehillä kuin naisil-la japaninaisil-laisten lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa ja että tämä käyttäytymismalli saattaa olla yhteydessä korkea-asteiseen kyynisyyteen ja matalaan itsehyväksyntään. Song ym. (2007) raportoivat, että tyypin A -henkilöillä oli merkitsevästi korkeammat kyynisyys pistemäärät sekä merkitsevästi matalammat itsensä hyväksymisen pisteet kuin tyypin B -henkilöillä.

Brands ym. (2011) tutkivat kyynisiä asenteita hollantilaisilla hammaslääketieteen opiskeli-joilla. Heidän mukaansa reilu 40 vuotta sitten Morris ja Sherlock (1958) olivat jo tuoneet esille huomionsa hammaslääketieteen opiskelijoiden kyyniset asenteet koskien tulevaa ammattiaan. Suurin osa tämän jälkeen tehdyistä tutkimuksista oli vahvistaneet havainnot, joskin eriäviäkin tuloksia oli saatu. Brands kollegoineen käyttivät vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessaan Morrisin ja Sherlockin kehittämää kyselyä pohjana omalle 10 kohdan

kyselylleen, jonka avulla he halusivat selvittää mitä mieltä opiskelijat itse olivat väittämis-tä, mitä opiskelijat ajattelivat kliinistä työtä tekevien hammaslääkärien vastaavan ja kuinka hammaslääkäreiden tulisi vastata. Kyselyyn vastasi vuonna 2007 106 ensimmäisen ja 81 toisen vuoden opiskelijaa yhdessä Hollannin kolmesta hammaslääketieteellisestä koulusta.

Tuloksien mukaan opiskelijoiden keskuudessa on laajalti syvään juurtunutta kyynisyyttä koskien tulevan ammattinsa eettisiä kysymyksiä. Tämä ilmeni mm. siinä, että vaikka opis-kelijat itse uskoivat tietyn normin oikeudenmukaisuuteen, he kuitenkin uskoivat, että hammaslääkärit työssään eivät toimi tämän normin mukaan. Opiskelijat luokiteltiin vas-taustensa mukaan kyynisyyden suhteen kolmeen luokkaan: ei-kyynisiin, keskimääräisesti kyynisiin ja vakavasti kyynisiin. Keskimääräisesti ja vakavasti kyynisiä opiskelijoita oli 90

% tutkituista. Morrisin ja Sherlockin tutkimuksessa tuloksena oli, että n. kolmannes opis-kelijoista oli kyynisiä. Kyynisyyden prevalenssi tuolloin laski toisena opiskeluvuotena mutta nousi jälleen ja ylitti aiemman tason niin että valmistumisen kynnyksellä n. puolet opiskelijoista luokiteltiin kyynisiksi.

Tutkimuksissa viitataan myös Eronin (vuonna 1958) tutkimukseen sekä Moodyn ym.

(1974) tutkimukseen, joissa neljännen vuoden opiskelijoiden todettiin olevan selkeästi kyynisempiä kuin ensimmäisen vuoden opiskelijoiden. Mainitaan myös Eli ym. (1982) tutkineen israelilaisten hammaslääketieteen opiskelijoiden humanitaarisia asenteita ja tuos-sa tutkimuksestuos-sa oli havaittavistuos-sa status-orientaation lisääntyvän ja myöskin kyynisten asenteiden. Pöhlman ym. (2005) totesivat tutkimuksessaan saksalaisten lääketieteen opis-kelijoiden kärsivän uupumuksesta hammaslääketieteen opintojen aikana ja uupumus ilmeni mm. kyynisenä suhtautumisena potilaisiin. Sherman ja Cramer (2005) myöskin havaitsivat selkeän vähenemisen empatiassa amerikkalaisten lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa siirryttäessä ensimmäiseltä vuosikurssilta toiselle ja edelleen kolmannelle.

Brands ym. toteavat, että kyynisyys näissä tutkimuksissa ilmenee humanitaaristen asentei-den puutteina sekä yleistyneenä negatiivisena suhtautumisena toisiin ihmisiin. On kuiten-kin tiedostettu, että kyynisyyden tutkiminen lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa vaatii kuitenkin jatkossa enemmän tieteellistä lähestymistapaa ja kyynisyys käsitteenä tulisi pa-remmin määritellä. Mm. Kopelman (vuonna 1983 ja 1984) ja Testerman ym. (1996) ovat peräänkuuluttaneet tieteellistä näyttöä kyynisyydestä ja sen tutkimiseksi tulisi luoda tieteel-lisesti validoitu testi. Testerman loikin oman kyselynsä ja sen tuloksena sai selville että kyynisyys voisi olla vain sivutuote melko raskaasti sosiaalistumisesta eikä niinkään pysyvä

ja opittu suhtautumistapa opettajien ja roolimallien kyyniseen ja huonoon kohteluun.

Brands ym. viittaavat myös muihin tutkimuksiin, lääketieteen opiskelijoiden kyynisyydes-tä: Roche ym. (2003) eivät havainneet lääketieteen opiskelijoiden kyynistyvän opintojen aikana. Suomessa Pitkala ja Mäntyranta (2003) tutkivat 22 opiskelijan portfolioita eivätkä havainneet kyynisyyttä näiden kirjoituksissa. Harmillista kyllä, hekään eivät määritelleet kyynisyyttä.