Verkkokauppa katsotaan kuluttajasuojalain kannalta etämyynniksi, sillä kuluttajansuojalain mukaan etämyyntiä on kaikki kaupanteko, jossa kaupan osapuolet eivät ole samanaikai-sesti paikalla. Etämyyntiin liittyvät sopimukset tehdään aina palvelun tarjoajan järjestel-män avulla, joka on verkkokaupassa myyjän internetsivujen verkkokauppa. Toimitusta-vasta riippumatta verkon välityksellä tehty kauppa lasketaan silti etämyynniksi, vaikka tuote noudettaisiin myymälästä. (Minilex 2015 - 2019.)
Verkkokauppaan kuuluu olennaisena osana suuri määrä erilaisia lakeja, säädöksiä, viran-omaismääräyksiä ja ohjeita, niin kansallisia, kansainvälisiä kuin EU-tasoisia.
EU-säädök-siä ovat GDPR, ePrivacy Regulation ja kuluttajansuoja direktiivit. Lakeja, jotka verkko-kauppatoiminnassa on huomioitava ovat perustuslaki, henkilötietolaki, kuluttajansuojalaki (KSL), laki sopimattomasta menettelystä elinkeinoelämässä ja tietoyhteiskuntakaari. Imat-riaalioikeuksista tulee huomioida etenkin rikoslaki ja verolaki. Viranomaismääräyksistä ja ohjeista mm. Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV), ja viestintäviraston (Ficora) antamat määräykset tulee huomioida. Huomiota tulee kiinnittää myös muuhun säätelyyn, yleiseen sopimusoikeuteen sekä itsesääntelyyn, etenkin kansainvälisen kauppakamarin (ICC), Suomen asiakkuusmarkkinointiliiton (ASML), Mainonnan eettisen neuvoston (MEN) ja Di-gitaalisen mainonnan ja markkinoinnin yhteisön (IAB) säätelyihin. (Myhrberg 4.10.2017.)
GDPR tulee sanoista General Data Protection (yleinen tietosuoja-asetus). Se on uusi hen-kilötietojen käsittelyä sääntelevä laki, jota sovelletaan kaikissa EU-maissa 25.5.2018 al-kaen. Uudet asetukset tuovat mukanaan sen, että jokaisella EU:n kansalaisella on oikeus saada tietää, mitä tietoja heistä on yrityksen rekisterissä ja rekisterissä olevalla henkilöllä on oikeus muokata tai vaatia tietojensa poistamista. (Korkiakoski 15.1.2018.) Weideman-nin (5.12.2018) mukaan sähköisen viestinnän tietosuojaa koskevalla asetuksella (ePrivacy Regulation) tulee olemaan laajemmat vaikutukset kuin GDPR:llä, mikäli se vuonna 2019 astuu voimaan. EU:n yleisen tietosuoja-asetus GDPR:n täytäntöönpanon jälkeen on val-misteltu toista lakisääteistä muutosta ePrivacy Regulationia. Sähköisen viestinnän tieto-suojaa koskevan asetuksen tarkoituksena on varmistaa internetissä, jokaisen käyttäjän yksityisyyden riittävä kunnioittaminen. Tähän liittyvät asiat on aiemmin määritelty sähköi-sen tietosuojadirektiivin ja evästedirektiivin yhteydessä. Nämä direktiivit ovat vuosilta 2002 ja 2009, joten EU:n olisi järkevää luoda nykyaikainen sääntelykehys. Tämä uudistus liit-tyisi enemmän evästeiden hyväksymiseen liittyviin käytänteisiin. Alun perin tämän suunni-teltiin tulevan käytäntöön GDPR:n kanssa samoihin aikoihin, mutta nyt nähtäväksi jää, as-tuuko se milloin voimaan ja minkä sisältöisenä. (Weidemann 5.12.2018.)
Sopimusjuridiikka on hyvin keskeistä digitaalisessa liiketoiminnassa. Asiakas tavanomai-sesti antaa itsestään henkilötietoja tilatessaan tuotteita verkkokaupasta tai käyttäessään mobiilisovellusta tai pilvipalvelua. Tietojen antaminen on useimmiten välttämätöntä palve-lun käyttämiselle. EU:n tietosuoja-asetus henkilötietojen käsittelyyn liittyvän lainsäädän-nön mukaisesti, tulee palveluntarjoajan huomioida käyttäessään kolmannen osapuolen palvelinta. Useimmiten digitaalisen liiketoiminnan arvo muodostuu aineettomista asioista, kuten brändistä, teknologisista innovaatioista, kehitetyistä ohjelmistoista, liikesalaisuuk-sista ja muotoilulliliikesalaisuuk-sista sekoista. Immateriaalioikeuksien saamisen varmistaminen liiketoi-minnan jatkuvuuden turvaamiseksi, vaatii yritykseltä oikeuksien rekisteröimistä itselleen tai aineettomien oikeuksien siirtämistä omiin sopimuksiinsa. Samalla tulee varmistua, ettei
loukkaa kolmansien osapuolten aineettomia oikeuksia. Mahdolliset riskit on järkevää kar-toittaa loukkaustilanteiden varalta. Kuluttajasuojalaki antaa säännöksiä digitaaliselle kau-pankäynnille, kuten hintojen ilmoittamisesta sekä sopimusehtoihin ja etämyyntiin liittyen.
Verotuksessa, lähinnä arvonlisäverossa on huomioitava digitaalisen liiketoiminnan kohde-ryhmä, onko kysymyksessä ulkomaalaiset asiakkaat, yksityishenkilö eli kuluttaja vai yritys-asiakas. Mikäli digitaalinen liiketoiminta on kansainvälistä, tulee kansainvälisyksityisoikeu-delliset säännökset huomioida verotuksen ohella niiltä osin, minkä maan lainsäädäntöä sovelletaan palveluntarjoajan ja asiakkaan välisessä sopimussuhteessa tai missä mahdol-liset riidat ratkaistaan ja onko mahdollisesti osapuolten välisiä riitaisuuksia koskeva tuomio täytäntöönpanokelpoinen palveluntarjoajan maassa. Mahdolliset vaateet kannattaa analy-soida. (Lindefelt 2017.)
Vaikka tässä opinnäytetyössä ei niinkään käsitellä sähköisen kaupankäynnin maksuta-poja, tarkistellaan niiden kohdalla juridisesti huomioitavia asioita. Verkkokauppiaiden tulee huomioida pohtiessaan verkkokaupan maksutapoja, että maksamista koskee varsin yksi-tyiskohtainen lainsäädäntö, joka eroaa osittain eri maksutapojen kohdalla. Verkkokauppa-toimintaa ylläpitävän yrityksen on tärkeää huolehtia menettelytapojen lainmukaisuudesta, sillä verkkokaupan kasvu edellyttää kuluttajien luottamusta kauppaan. Uudenlaiset menet-telytavat, kuten uusi maksutapa jää vähäiselle käytölle, jos kuluttajat kokevat pettymystä niitä käyttäessään. Verkkokaupan maksutapoja koskeva lainsäädäntö määräytyy maksu-tapojen ominaispiirteiden ja maksutapaa tarjoavan yrityksen toiminnan luonteen perus-teella. Maksutapoja koskevat osittain samat yleiset säännökset ja osittain maksutapakoh-taiset erityissäännökset. Esimerkiksi luottokorttimaksuun verkkokaupassa sovelletaan useampia säännöksiä. Kuluttajasuojalain toisessa luvussa kielletään sopimaton menettely markkinoinnissa ja asiakassuhteissa. Kolmannessa luvussa puolestaan kielletään koh-tuuttomien sopimusehtojen käyttäminen. Molemmat lainkohdat vaikuttavat siis siihen, mitä maksamiseen liittyvissä kysymyksissä edellytetään verkkokauppiailta. Kuluttajasuojalain kuudennen luvun etämyyntiä koskevilla säännöksillä on vaikutusta kaikkeen verkkokaup-pamaksamiseen. Puolestaan kuluttajasuojalain luku kuusi a, tulee sovellettavaksi, mikäli verkkokaupassa sovitaan uudesta rahoituspalvelusta tai rahoitusvälineestä. Kuluttajasuo-jalain seitsemäs luku koskee kuluttajaluottoja ja sen kautta luotolla tapahtuvaa maksa-mista verkkokaupassa. (Kilpailu- ja kuluttajavirasto 2017.)
Maksupalvelulaki koskettaa maksupalveluita, esimerkiksi maksutapahtuman toteutumista ja sitä sovelletaan myös useisiin verkkokauppamaksamisen tilanteisiin. Maksutavalla on vaikutusta verkkokaupan ja maksutapaa tarjoavan elinkeinoharjoittajan velvollisuuksiin os-toprosessin eri vaiheissa, aina markkinoinnista sopimusteon jälkeisiin tilanteisiin. Osa
on jo aiemmin sopinut niitä tarjoavan elinkeinoharjoittajan kanssa, kuten maksukortti.
Verkkokaupassa maksutapavaihtoehtona voi olla yrityksen tai sen sopimuskumppanin tar-joamia maksutapoja, joista sovitaan vasta kaupan yhteydessä, kuten uusi luottosopimus ostoksen rahoittamiseksi tai kolmannen osapuolen lähettämä lasku. Mikäli kyse on verk-kokaupan sopimuskumppanin tarjoamasta uudesta verkkokauppaan sisälletystä luotosta, toimii verkkokauppa luotonvälittäjänä ja saattaa kuluttajan ja kyseisen luotonantajan yh-teen. (Kilpailu- ja kuluttajavirasto, 2017.)
Luotonvälittäjänä verkkokaupalta vaaditaan erityistä tarkkuutta, sillä luotonvälittämiseen liittyy erinäisiä pakottavia lainsäädäntöön perustuvia velvollisuuksia, joista verkkokauppa on vastuussa. Luotonantajat vastaavat siitä, että heidän luottojaan kuluttajille välittävät verkkokaupat toteuttavat kaikkia luottoja koskevia velvoitteita. Luotonantaja ei vapaudu omista tiedonantovelvoitteistaan, vaikka kuluttaja asioisi ainoastaan verkkokaupan kanssa. Osittain luotonantajan ja luotonvälittäjän velvoitteet ovat päällekkäisiä. Kuitenkin käytännössä molemmat ovat vastuussa ainakin luoton tarjoamiseen liittyvän pakottavan lainsäädännön noudattamisesta verkkokaupassa. Riippumatta maksujen vastaanottota-vasta, verkkokauppa on kuluttajan sopimuskumppani yksittäisen verkkokaupasta tehdyn ostoksen osalta. Siitä syystä verkkokaupan tulee osallistua ostosten maksamista koske-vien ongelmatilanteiden selvittämiseen, vaikka maksujen vastaanottaja olisi ulkoistettu.
Verkkokauppias saa itse päättää, mitä maksuvaihtoehtoja se tarjoaa kuluttajille. Yleisim-piä verkkokaupassa tarjolla olevia maksutapoja ovat korttimaksut, maksu luotolla, maksu laskulla, verkkomaksupainike, muu tilisiirto, mobiilimaksu, maksu sähköiseltä maksutililtä tai maksu mobiilipalvelulla. Yleisimmät maksuvaihtoehdot on kuvattu kuviossa kolme. (Kil-pailu- ja kuluttajavirasto 2017.)
Kuvio 3. Verkkokaupan yleisimmät maksuvaihtoehdot