9 TULOKSET
9.3 Varusmiesten liikuntakoulutuksesta nouseva diskursio
Vastaajat korostivat kokemuksissaan uusien lajien kokemuksia. Monet vertasivat näitä kokemuksia koululiikuntaan. Erityisesti positiivista palautetta tuli esterata- sekä kamppailukoulutuksista. Yksi Puolustusvoimien liikuntastrategian teemoista on herättää liikuntakipinä varusmiehissä palveluksen aikana, jotta he jatkaisivat liikunnallista elämäntapaa myös reservissä.
”…meillä oli tossa E-kaudella jossain välissä itsepuolustusta. Tollasia perus kamppailulajeja ja otteita ja tälläsiä. Se oli tosi mielenkiintosta, koska en ollu saanu ihan hirveest aikasemmin siitä mitään koulusta. Se oli tosi semmonen kätevä ja mielenkiintosta oppia perus lukko-otteita ja sit oppi ehkä vähän paremmin lyömää. Jos vaikka lähtis palveluksen jälkeenki, jotain tommosta miettii.”
Vastaajat painottivat koulutuksen hyvän suunnittelun vaikuttavan kokemukseen. Jos koulutus oli vedetty vain sinne päin huonoilla aikaresursseilla tai sen suuremmin sisältöjä miettimällä, koulutus koettiin lähinnä vain täyteohjelmana.
39
”No ehkä lähinnä noi juoksulenkit mitä meil on ollu. Ni sielt ei oo kerenny oikee kunnol palautuu. Ne on vedetty vähän kiireel läpi. Et ne on ollu lähinnä vähän täyte ohjelmaa muutenki. Onko tuntunu siltä, että se aika mikä niihin on varattu on ollu liian tiukka? joo.
Et sit on ollu kiire täällä päässä hoitaa asioita ennen seuraavaa palvelusta.”
Eräs vastaajista toivoikin liikuntakouluksiin enemmän taitojen opettamista mielekkyyden lisäämiseksi.
”Ni ehkä siin mielessä vaikka henkilökunnalla on osaamista ni jos siihen sais semmosen innostuksen siihen lajiin et miten sitä harjoitellaan. Esimerkiksi ku meille on opetettu kamppailulajeja ni se on ollu vähän ku oisit ollu kamppailulaji harjoituksessa. Ku et oltas vaa vähän painittu. Semmoset on ollu kaikista parhaimpia. Sillon on saanu enemmän tietää. Eli enemmän opetettu niitä taitoja. Joo kyllä kyllä nimenomaa taitojen opettamista eli vähän niiku oisit menny sinne ite harjoitukseen. Et lähetään vähän niiku nolla tekijöistä eikä lähetä vaa heti vaikka salibandystä et lyödää mailat kätee ja sanota et juoskaa ja pelatkaa palloa. Vaikka syöttelyä tai rakennetaan syöttö ja veto. Semmosia vois välillä olla. Niitä ei esimerkiksi ikinä ollu.”
Liikunnan monipuolisuuden yhteydessä monet mainitsivat myös Karjalan prikaatin monipuolisten liikuntapaikkojen suovan tämän mahdollisuuden. Vastaajat korostavat myös sitä, että kentistä ja liikuntapaikoista pidetään hyvää huolta.
Vastaajat antoivat kehitysideoita liikuntapaikkojen sekä välineiden suhteen. Eniten toivottiin, että yksiköiden kuntonurkkauksia kehitettäisiin. Toinen vastauksista esille noussut teema oli, että Kaartinhallilla voisi olla myös parempia maastopyöriä, joita varusmiehet saisivat lainata.
”…mut sit esim salivehkeitä vois olla yksikön alakerrassa, jos siel on kerta tilaa. Tai ainakin käsipainoja ja vastaavia ja vastuskumeja sun muita.”
40
Vastaajat nostivat myös palvelusliikunnan heille arvokkaaksi asiaksi. Vaikka yksiköiden viikko-ohjelmat ovat tiukkoja ja suositellaan, että varusmiehet liikkuvat myös vapaa-ajallaan VLK-kerhoissa. Kokevat he silti ettei vapaa-ajan liikunta ole sama asia kuin palvelusliikunta.
”No ehkä vielä enemmän yhteistä joukkueurheiluu. Et se on lähinnä painottunu enemmän siihen voimailuun ja juoksemiseen. Et enemmän joukkuelajeja ja vastaavia. Palloilulajeja vai? joo sählyä pesistä ja futista. Tai tietty omalla ajalla on voinu pistää pelit pystyy. Mut on se eri asia ku kaikki osallistuu, periaatteessa pakotetaan osallistumaan.”
Yksiköt, joissa liikuntakoulutusta on ollut vähän toteutuman mukaan herätti yksikön varusmiehissä keskustelua siitä, että liikuntakoulutusta tulisi olla enemmän.
Liikuntakoulutuksen toivottiin myös olevan monipuolisempaa.
”Vähän vois olla ehkä lisää armeijassa liikuntakoulutuksia.”
”Ehkä nyt vähän enemmän muitakin liikuntalajeja. Tai muuta tollasta liikunta-aktiviteettii yleisesti. Tääl on vähän sellasta perusjuttua. Perus pesäpallo, sähly kaikki nää. Ehkä jotain erikoisenpaa ois voinu olla tuolla salilla.”
Vastaajat kokivat yksiköiden sisällä joukkueiden/jaoksien aselajitehtäviin liittyvät koulutukset asettavan heidät eriarvoiseen asemaan suhteessa liikunnan määrään.
”Ainut vaa, et ite oon 1. Jaoksessa ni me ollaa välil menty tietokoneille pelaamaa, ku muut on liikuntakoulutuksissa. Ni ne on jääny aika vähälle meidän osalta. Eli simulaattorikoulusta?
Joo.”
Yksiköt, joissa liikuntakoulutusta oli enemmän toteutuman mukaan, oli palaute yksityiskohtiin pohjautuvaa. Vastaukset ovat analyyttisempiä. Vastauksista huomaa myös sen, että vastaajat ovat paremmin sisällä liikuntakoulutuksen ytimessä ja päätarkoituksessa.
41
”Se on monipuolista. Hiihdetään, uidaan, ryömitään ja mennää miten sattuu. Sitä on liian vähän. Mutta ei sitä kyllä hirveesti voi olla enempää. Sillä me mennää niin paljon metässä.
Ollaan 4 päivää viikosta metässä et sen jälkee mä en jaksa lähtä ees salille. Mut sillon ku sitä on ni me päästää tekee kaikenlaista. Se on kyllä hyvä”
Tasoryhmät ja niiden olemassa olo tai puuttuminen herätti monipuolista keskustelua.
Kuitenkaan kukaan vastaajista ei todennut, että niitä tulisi olla erikois- ja joukkokoulutuskausilla. Pikemminkin suosittiin sitä, että liikuntakoulutukset järjestettiin joukkueittain.
”Kylhän se on vaikeeta järjestää, kun on paljon porukkaa ja eri kuntotasoja. Välillä voi tulla vähän tylsää itelle, kun pitää vähän odottaa muita. Mut se on ihan ymmärrettävää et kaikki ei o osamankuntosia. Mutta pitää vaa kannustaa sitten niitä hitaimpiakin.”
Tasoryhmiä tärkeimpänä koettiin, että liikuntakoulutukset kehittävät joukkueen ryhmähenkeä.
”Ne on ollu sillai et ne on kehittänyt aika paljon ryhmähenkeä.”
42 10 POHDINTA
10.1 Tulosten tarkastelu
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten varusmiehet ovat kokeneet palvelusliikunnan. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kuudesta eri perusyksiköstä yhteensä kahdeksaatoista varusmiestä tai -naista. Tavoitteena oli kartoittaa, minkälaista diskurssia varusmiesten ja -naisten kokemuksista nousee esille. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää yksiköiden suunniteltujen liikuntakoulutustuntien toteutuminen suhteessa Puolustusvoimien normiin (PEHENKOS 2012).
Kaiken kaikkiaan haastateltavien kokemuksien perusteella voidaan todeta, että varusmiehet ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä liikuntakoulutuksen laatuun ja tasoon. Liikuntakoulutusta pidetään monipuolisena sekä suurimman osan mielestä liikuntaa on riittävästi, vaikka tuntimääriä tarkastellessa kaikkien yksiköiden kohdalla normin määräämät tunnit eivät toteudu.
Ainoastaan yksi yksikkö ylsi normin määräämiin liikuntakoulutuksen tuntimääriin sekä erikois- että joukkokoulutuskaudella. Heikoimmillaan erikoiskoulutuskaudella oli järjestetty yhdessä yksikössä vain 10 tuntia normin ohjeistaman 35 tunnin sijaan. Joukkokoulutuskaudella liikuntakoulutuksen tunnit toteutuvat tasaisemmin kaikissa yksiköissä suhteessa normin ohjeistamaan 21 tuntiin.
Erikoiskoulutuskauden tehtävä on kouluttaa miehistön jäsenille perusteet heidän aselajistaan sekä sodanajantehtävästään. Tämä tarkoittaa käytännössä kouluttajien pitämiä kursseja tai varusmiehet lähetetään esimerkiksi autokouluun suorittamaan kurssiaan. Kursseja on monia ja huoltokomppanian varusmiehillä niitä on eniten. Huoltokurssit eroavat muusta aselajikoulutuksesta siten, että kouluttajat ovat pääsääntöisesti siviilejä. Huoltokurssit keskittyvät intensiivisesti itse aiheen opettamiseen. Tällöin muu koulutus, kuten liikuntakoulutus jää kokonaan pois. On kuitenkin tutkittu, että liikunta pieninä välipaloina pitkin päivää tehostaa oppimista sekä työn tehoa (Haapala ym. 2017). Liikuntaa voisikin lisätä osaksi huoltokurssien sisältöä esimerkiksi taukoliikunnan muodossa.
43
Joukkokoulutuskauden tehtävä on harjaannuttaa miehistöä aselajin ja sodanajantehtävien vaatimuksiin taistelu- ja maastoharjoituksissa. Maastovuorokausia kertyy tällä jaksolla perus- ja erikoiskoulutuskausia enemmän. Osa vastaajista mainitsee haastatteluissa hyviä tapoja toteuttaa liikuntaa maastoharjoituksissa. Mainittu tukinkanto aselajirastien välillä tai erilaiset taukojumpat pitävät varusmiehet lämpiminä kylmimpinä vuodenaikoina sekä aktiivisina vartiovuorojen lomassa.
Vastaajat mainitsivat haastatteluissa myös sen, että jos maastoharjoituksia on paljon, ei kasarmilla jaksa enää liikkua. Tällaisina ajanjaksoina tulisikin kiinnittää huomiota monipuoliseen palauttavaan liikuntaan. Palauttava liikunta ei ole ainoastaan venyttelyä, jota monet nuoret miehet välttävät jo periaatteen vuoksi. Palauttavan liikunnan monipuolisuutta tulisi opettaa sekä kantahenkilökunnalle, että varusmiehille. Eräskin kantahenkilökuntaan kuuluva koulutti viikko-ohjelmassa mainitun palauttavan liikunnan kohdalla varusmiehille esteradan ylitystekniikoita. Tämä on kaikkea muuta kuin palauttavaa liikuntaa.
Vastaajien diskurssiosta nousi esiin se millaisen merkityksen he antavat liikuntakoulutukselle.
Jos koulutus on viikko-ohjelman mukaan sijoitettu muuhun palvelusohjelmaan nähden tiukkojen aikaraamien mukaan sekä usein varusmiesjohtaja johtoista, koetaan se lähinnä täyteohjelmana. Lisäksi sisältöjen suunnitellulla on suuri merkitys millaisena liikuntakoulutus koetaan. Vastaajat kertovat mieleen painuneinta liikuntakoulutusta olleen uudet liikuntalaji kokemukset. Muutamat nostivat vastauksissaan esille kamppailulajikoulutuksen olleen juuri tällaista. Kamppailulajikoulutuksessa oli opetettu nollatekijöistä lähtien oikeaoppinen lyöntitekniikka ja painiotteita. Tätä samaa toivottiin myös muiden lajien koulutussisältöön kuten esimerkiksi palloilulajeihin. Liikuntakoulutus oli silloin parhaimmillaan, kun se tuntui oikealta lajiharjoittelulta.
Esiymmärryksen mukaan tasoryhmät tai taitotasoryhmät tulisi säilyttää pitkin palvelusta liikuntakoulutuksen mielekkyyden takia. Vastaajien diskurssiosta ilmeni kuitenkin, että tasoryhmät olivat toisarvoinen seikka joukkueen ryhmähengen rinnalla. Tasoryhmät ovat hyvä asia peruskoulutuskaudella, kun varusmiehet ovat uusia sekä toisilleen että kouluttajille.
Erikoiskoulutuskaudelle siirryttäessä painopisteen tulisi siirtyä joukkueen tai jaoksen
44
ryhmähengen luomiseen. Yhdessä tekeminen niin aselaji- kuin liikuntakoulutuksessa edesauttaa hyvän ryhmähengen luonnissa. Erikois- ja joukkokoulutuskausien tavoitteissa on kuitenkin luoda yhtenäinen hyvin toimiva sodanajanjoukko.
10.2 Johtopäätökset
Viisi yksikköä kuudesta eivät täyttäneet normin ohjeistamia tuntimääriä liikuntakoulutuksessa erikois- tai joukkokoulutuskaudella. Näin ollen voidaan todeta, että asevelvollisten fyysisen koulutuksen normia (PEHENKOS 2012) on aika päivittää. Normi on jo kuusi vuotta vanha, eikä se ole huomioinut varusmiesten palvelusajan lyhentämistä. Lisäksi aselajien välillä oli suuria eroja toteutuneiden liikuntalajien kohdalla.
Varusmiesten diskurssiosta noussut ryhmähengen merkitys tulisi myöskin nousta vahvempaan merkitykseen normissa tasoryhmien sijaan. Tositilanteessakaan sotilailla ei ole aikaa jakautua tehtäviin kuntotasonsa mukaan, vaan kaikki tämä on tullut harjoitella jo etukäteen. Onkin hyvä, että jo varusmiesaikana opitaan toimimaan ryhmänä, koostui ryhmä tai joukkue minkälaisista yksilöistä tahansa.
Tuloksien perusteella eri aselajeissa painotetaan eri liikuntalajeja. Uudessa asevelvollisten fyysisen koulutuksen normissa voisikin lajijakoa miettiä aselajien vaatimuksien mukaan. Ne aselajit, jossa tarkoitus on kantaa painavia ammuksia ja siirtää raskaita tykkejä, voivat keskittyä lihaskunto ja -voima harjoitteluun. Aselajeissa, joissa puolestaan tarkoituksena on liikkua ripeästi pitkiäkin matkoja maastossa jalan, tulisi painottaa liikuntakoulutusta kestävyysominaisuuksien kehittämiseen. Tätä on tutkinut myös Hanhivaara (2018) Kainuun prikaatissa, jossa on osoitettu aselajin tehtäväkohtaisen- sekä henkilökohtaisen voimaharjoittelun parantaneen varusmiehien fyysistä toimintakykyä. Lisäksi tukevien joukkojen, kuten huollon, liikuntakoulutusta voisi olla määrällisesti vähemmän suhteessa taistelujoukkoihin. Tuloksien mukaan nykyinen huollon liikunnan tuntimäärä jää kuitenkin liian kauas suosituksista.
45 10.3 Tutkimusprosessi
Tämä tutkimusprosessi oli pitkä, mutta mielenkiintoinen. Ensimmäinen lähtö aiheeseen syntyi jo syksyllä 2016. Motivaationa työlle toimi työelämälähtöisyys sekä se, että vastaavia tutkimuksia aiheesta ei ole tehty. Tutkimuksen teoriatausta oli jo aiemmin tuttua. Tutkimuksen myötä siitä sai syvällisempää ammattitaitoa kehittävää tietoa. Tutkimuksen haastattelu sekä sisällön erittelyn vaiheet olivat mielenkiintoisia sekä uusia kokemuksia itselle.
Tutkimuksen teoriataustan ollessa entuudestaan tuttua, aloitettiin tutkimus vauhdikkaasti suoraan tutkimussuunnitelman kirjoittamisella sekä tutkimusluvan laatimisella talvella 2016–
2017. Tutkimuksen viitekehys syntyi vahvalla työelämä lähtöisellä skenaariolla, kun Puolustusvoimien pääesikunta antoi joukko-osastoille tehtäväksi selvittää asevelvollisten fyysisen koulutuksen normin (PEHENKOS 2012) mukaisesti toteutuvat liikuntakoulutuksen tuntimäärät. Karjalan prikaatin koulutusosastolla aihetta rajattiin vain erikois- ja joukkokoulutuskausille. Koulutusosastolla koettiin, että peruskoulutuskauden tunnit toteutuvat paremmin sekä niiden toteutumista oli helpompi seurata.
Tutkimusluvan päätöksen tullessa joulukuussa 2016 voitiin tutkimus aloittaa jo 1/2017 saapumiserän varusmiehille. Tämä kirjattiin Karjalan prikaatin vuoden 2017 toimintasuunnitelmaan, joka mahdollisti työtuntien käytön tutkimuksen tekemiseen ja aineiston keräämiseen. Ilman tätä mahdollisuutta tutkimusta ei olisi voitu toteuttaa näin laajassa mittakaavassa. Lisäksi aineiston kerääminen varsinkin viikko-ohjelmien osalta olisi ollut lähes mahdotonta Puolustusvoimien ulkopuoliselta työntekijältä.
Tutkimukseen osallistuvia yksiköitä valittaessa esiymmärrys tutkimuksen viitekehykseen kasvoi pataljoonien ja patteristojen komentajien kanssa käytyjen keskustelujen myötä.
Komentajien näkemys yksiköiden tilanteesta vaikutti niiden valintaan. Näin valittiin eri aselajeista samankaltaisia yksiköitä osaksi tutkimusta. Samalla komentajat myös tiedottivat yksiköiden päälliköille heidän olevan osana kyseistä tutkimusta.
46
Yhteistyö yksiköiden kanssa toimi, koska tutkija oli prikaatin omaa henkilökuntaa. Kevään 2017 aikana seurattaessa yksiköiden liikuntakoulutusta tutkijan ei tarvinnut erikseen esitellä itseään tai kertoa syytä miksi on koulutusta seuraamassa. Tämä vaikutti siihen, että koulutustilanteet olivat aitoja. Kouluttajat olivat myös positiivisesti yllättyneitä siitä, että juuri heidän koulutustaan seurattiin. Moni olisikin halunnut saada palautetta suorituksistaan. Tästä kuitenkin kieltäydyttiin, ettei se vaikuttaisi havainnontiin.
Ennen haastattelujen aloittamista jokaiselle osallistujalle kerrottiin miksi ja mitä varten heitä haastatellaan. Haastatellut varusmiehet ja -naiset olivat vapaaehtoisia.
Saapumiserän kotiutumisen lähestyessä päätettiin havainnointi jättää pois lopullisesta pro gradu -tutkielmasta. Tämä johtui siitä, että joukkokoulutuskauden liikuntakoulutus oli usein järjestetty viikonloppuisin. Tutkijan työaika ei olisi sallinut työntekoa viikonloppuisin. Lisäksi tutkimuksen aineistoa oli kertynyt riittävästi viikko-ohjelmien sekä haastattelujen myötä.
Päätöstä voidaan pitää sopivana, vaikka tutkimuksellisesta näkökulmasta havainnointi olisi antanut vielä enemmän laajuutta tutkimuksen syy-seuraussuhteille. Havaintojen pohjalta otettiin kuitenkin mukaan viittauksia sitä seuranneisiin haastatteluihin. Esimerkiksi miten vastaaja oli kokenut kyseisen koulutuksen tai millaisena vastaaja oli kokenut koulutuksen ilmapiirin. Näistä keskustelun avauksista moni vastaaja innostuikin kertomaan lisää yksikön tai joukkueen ilmapiiristä tai muista kokemuksista.
Aineisto saatiin kerättyä 2017 kesäkuuhun puoliväliin mennessä. Aineisto jätettiin tietoisesti hetkeksi lepäämään ja keskityttiin teoriataustan kirjoittamiseen. Tämän koettiin tärkeäksi, jotta kerättyä aineistoa voitiin analysoida vielä paremmin. Taukoa kestikin aina 2018 tammikuuhun asti, jolloin haastattelut otettiin litteroinnin alle. Tauko ja teoriaan perehtyminen oli hyvä tutkimuksen luotettavuuden kannalta. Kun haastattelut eivät olleet tuoreessa mielessä pystyttiin analysoimaan vastauksia puhtaasti haastateltavan vastauksien pohjalta. Omat johtopäätökset ja ennakkoasetelmat olivat ehtineet unohtua tauon aikana.
47
Tulosten kirjoittaminen sekä johtopäätöksien tekeminen tulivat lopulta nopeasti kasaan 2018 kevään aikana. Vaikka tutkimuksen teko oli hidasta tutkijan aikaresursseista johtuen, tästä selvittiin ja tutkimus saatiin lopulta kasaan yksiin kansiin. Tutkimusprosessin aikana opittiin itsestä, tutkimusaiheesta sekä itse tutkimuksen tekemisestä ja sen vaiheista. Tätä voidaan pitää prosessin tärkeimpänä antina.
10.4 Jatkotutkimusaiheet
Tässä tutkimuksessa selvitettiin varusmiesten ajatuksia heidän kokemuksiinsa liittyen.
Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää myös varusmiesten kouluttajien pohdintoja saman aiheen tiimoilta. Olisin itsekin halunnut ottaa tämän osaksi tutkimustani, mutta tutkimus olisi paisunut liian laajaksi.
Toinen mielenkiintoinen seikka olisi selvittää yksiköiden päälliköiden ja varapäälliköiden ajatuksia ja osaamista suhteessa kausi- ja viikko-ohjelmien suunnitteluun. Olisi myös hyvä selvittää antaako esimerkiksi sotatieteiden maisteritutkinto tarvittavan osaamistason kausi- ja viikko-ohjelmien suunnitteluun. Tärkein tutkittava teema olisi ohjelmoinnin kuormituksen ja levon suhde toisiinsa. Tätä voisi suoraan kysyä haastattelemalla. Uskon myös, että henkilön omalla arvomaailmalla on suuri merkitys siihen, kuinka paljon hän antaa painoarvoa eri koulutusaiheille. Aselajien vaatimusten tulisi määrittää eri liikuntalajeihin käytettävä tuntimäärä. Mutta näkevätkö yksiköiden päälliköt ohjelmoinnin näin?
Lisäksi olisi mielenkiintoista selvittää mitkä tekijät motivoivat varusmiehiä liikkumaan. Tässä tutkimuksessa aihetta on sivuttu. Motivaatiotekijät tulisi olla apuna suunniteltaessa uutta asevelvollisten fyysisen koulutuksen normia.
48 LÄHTEET
Aho, L. 2017. Varusmiestoimintakunta valmistautuu muuttoon. Karjalan prikaatin KILPI 2/2017, 32.
Ahtiainen, J. & Häkkinen, K. 2004. Kestovoima. Teoksessa K. L. Keskinen, K. Häkkinen &
M. Kallinen (toim.) Kuntotestauksen käsikirja. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura ry.
169–179.
Annala, J. 2017. Karjalan tykistörykmentti – 99 vuotta tulivoimaa. Karjalan prikaatin KILPI 2/2017, 16–17.
Asevelvollisuuslaki 2007. 28.12.2007/1438. Palvelusajan määräytyminen 37§ 15.6.2012/310 Denzin, N. K. & Lincoln Y. S. 2000. Introduction. Entering the Field of Qualitative Research.
Teoksessa N. K. Denzin & Y. S. Lincoln (toim.) Handbook of Qualitative Research.
Thousand Oaks: Sage Publications. 1–17.
Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä: Vastapaino.
Gallahue, D. L. & Donelly, F. C. 2003. Developmental physical education for all children.
Champaign, IL: Human Kinetics.
Haapala, H., Hirvensalo, M., Laine, K., Laakso, L., Hakonen, H., Lintunen, T. & Tammelin T.H. 2017. Differences in physical activity at recess and school-related social factors in four Finnish lower secondary schools.
Hanhikoski, J. 2018. Kahdentoista viikon voima- ja tehtäväkohtaisen anaerobisen harjoittelujakson vaikutukset sotilaan hermolihasjärjestelmän suorituskykyyn.
Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 1.5.2018.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/57133/URN%3aNBN%3afi%3aj yu-201802201541.pdf?sequence=1
Harala, J., Valkeapää, K., Mikkonen, R. & Kostian, V. 2017. Toimintakyky taistelumenestyksen kulmakivenä. Sotilasaikakauslehti. 11/2017. 9–14.
Heinonen, J. 2017. Erikoiskoulutuskaudeksi suunniteltujen liikuntakoulutuksien toteutuminen varusmiespalveluksessa – tapaustutkimus Porin prikaatissa. Haaga-Helia AMK.
Opinnäytetyö. Viitattu 15.4.2018 http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017103016407 Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2016. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
49
Häkkinen, K., Mäkelä, J. & Mero, A. 2007. Voima. Teoksessa A. Mero, A. Nummela, K.
Keskinen & K. Häkkinen (toim.) Urheiluvalmennus. Jyväskylä: VK-Kustannus. 251–
292.
Jaakkola, T. 2010. Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu. Juva: PS-Kustannus.
Jaakkola, T. 2012. Monipuoliset liikuntataidot. Asiantuntijatyö urheilijan polun lapsuusvaiheen määrittelemiseksi tutkimustiedon pohjalta. Helsinki: Nuori Suomi, 27–31.
Jaakkola, T & Liukkonen, J. 2012. Liikuntamotivaatio elinikäisen liikuntaharrastuksen edellytyksenä. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen & A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Juva: PS-Kustannus. 144–161.
Kalaja, S. 2013. Fyysinen toimintakyky ja kunto. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen & A.
Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Juva: PS-Kustannus. 185–203.
Keskinen, O., Mänttäri, A. & Keskinen, K. 2004. Aerobisen kestävyyden arviointi kenttätesteillä. Teoksessa K. L. Keskinen, K. Häkkinen & M. Kallinen (toim.) Kuntotestauksen käsikirja. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura ry. 104–117.
Kyröläinen, H. 2004. Nopeusvoima. Teoksessa K. L. Keskinen, K. Häkkinen & M. Kallinen (toim.) Kuntotestauksen käsikirja. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura ry. 149–163.
Laine, T. 2015. Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologinen näkökulma. Teoksessa R.
Valli & J. Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Juva: PS-Kustannus. 29–51.
Lepistö, P. 2018. Suullinen tiedonanto 21.3.2018, Vekaranjärvi.
Maavoimat. Luettu: 10.4.2018. Luettavissa: http://maavoimat.fi/karjalan-prikaati
Meriläinen, M. 2015. Akateemisuus ja upseerius - Tieteen, tutkimuksen ja johtamisen ristivetoa puolustushallinnossa. Näkökulmia toimintakykyyn. Tampere:
Maanpuolustuskorkeakoulu. 125–144.
Mero, A. & Holopainen, M. 2007. Notkeus. Teoksessa A. Mero, A. Nummela, K. Keskinen &
K. Häkkinen (toim.) Urheiluvalmennus. Jyväskylä: VK-Kustannus. 364–369.
Mero, A., Jouste, P. & Keränen, T. 2007. Nopeus. Teoksessa A. Mero, A. Nummela, K.
Keskinen & K. Häkkinen (toim.) Urheiluvalmennus. Jyväskylä: VK-Kustannus. 293–
314.
Metsämuuronen, J. 2006. Laadullisen tutkimuksen perusteet. Teoksessa J. Metsämuuronen (toim.) Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. 80–
147.
50
Mikkola, T. 2017. Kymen pioneeripataljoona – Juuret Korialla, verso Vekaralla. Karjalan prikaatin KILPI 2/2017, 22–23.
Mustonen, M. 2017. Ilmasuojelua – yhdessä. Karjalan prikaatin KILPI 2/2017, 18–19.
Nummela, A., Keskinen, K. L. & Vuorinen, T. 2007. Kestävyys. Teoksessa A. Mero, A.
Nummela, K. Keskinen & K. Häkkinen (toim.) Urheiluvalmennus. Jyväskylä: VK-Kustannus. 333–363.
Oinonen, J. 2016. Vekaranjärven kuusi vuosikymmentä. Karjalan prikaatin Kilpi. 2/2016. 10–
11.
PEHENKOS 2012. Asevelvollisten fyysinen koulutus. Helsinki: Pääesikunta.
Perry, N. E., Turner, J.C., Meyer, D. K. 2006. Classrooms are context for motivating learning.
Teoksessa P.A. Alexander & P.H. Winne (toim.) Handbook of educational psychology 2. Painos. Mahwah, NJ: Erlbaum. 327–348.
Ponto, J. 2017. Karjalan huoltopataljoona – Siipipyörä tarkoittaa liikettä. Karjalan prikaatin KILPI 2/2017, 24–25.
Puolustusvoimat 2007. Kouluttajan opas. Helsinki: Pääesikunta.
Puolustusvoimat 2015. Liikuntakoulutuksen käsikirja. Helsinki: Pääesikunta.
Puolustusvoimat 2016. Naissotilaiden mielipiteitä ja kokemuksia fyysisestä kunnosta sekä kuntotestien suoritusvaatimuksista Puolustusvoimissa. Viitattu 15.4.2018 http://puolustusvoimat.fi/documents/1951253/2670014/PV_Naissotilaiden_mielipiteit
a_julkaisu.pdf/e934e8d1-761a-4301-831b-d8b37d57dd1e/PV_Naissotilaiden_mielipiteita_julkaisu.pdf.pdf Puolustusvoimat 2017. Sotilaan käsikirja. Helsinki: Pääesikunta.
Roberts, G. C. 2012. Motivation in sports and exercise from an achievement goal theory perspective: after 30 years, where are we now? Teoksessa G.C. Roberts & D.C. Treasure (toim.) Advances in motivation in sports and exercise. 3. Painos. Champaign, IL:
Human Kinetics. 5–58.
Santtila, M. & Tiainen, T. 2004. Kuntotestaus puolustusvoimissa. Teoksessa K. L. Keskinen, K. Häkkinen & M. Kallinen (toim.) Kuntotestauksen käsikirja. Helsinki:
Liikuntatieteellinen seura ry. 204–208.
Spray, C. M., Wang, C. K. J., Biddle, S. J. H., Chatzisarantis, N. L. D., Warburton, V. E. 2006.
An experimental test of self-theories of ability in youth sports. Psychology of Sports and Exercise. 7. 255–267.
51
Suomen sotilasurheiluliitto. Viitattu: 16.6.2017 www.sotilasurheilu.fi
Toiskallio, J. 1998. Toimintakyky sotilaspedagogiikassa. Vaasa: Maanpuolustuskorkeakoulu.
Toiskallio, J. & Mäkinen, J. 2009. Sotilaspedagogiikka: sotiluuden ja toimintakyvyn teoriaa ja käytäntöä. Helsinki: Edit Prima.
Torni. 2015. Asevelvollisten liikuntakasvatus. Viitattu: 29.11.2016 http://torni.tuve.fi
Vallerand, R. J. 2001. A hierarchial model of intrinsic and extrinsic motivation in sport and exercise. Teoksessa G. Roberts (toim.) Advances in motivation in sports and exercise.
Champagn, IL: Human Kinetics. 263–319.
Virta, J. 2017. Koulutuksen ajankohtaisia Kymen jääkäripataljoonassa. Karjalan prikaatin KILPI 2/2017, 14–15.
Virtanen, J. 2006. Fenomenologia laadullisen tutkimuksen lähtökohtana. Teoksessa J.
Metsämuuronen (toim.) Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. 151–215
Vähäliitto, J. 2017. Aliupseerikurssit. Karjalan prikaatin KILPI 2/2017, 60–75.
Vähätalo, S. 2005. Puolustusvoimien liikuntakoulutuksen toteutuminen. Jyväskylän yliopisto.
Liikuntatieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 15.4.2018.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2005296
52
Maavoimien esikunta Puh. 0299 800 Y-tunnus 0952029-9
Suunnitteluosasto Faksi 0299 410 570 www.puolustusvoimat.fi
PL 145
1. MM26219 TUTKIMUSLUVAN HAKEMINEN (SUVITUULI KANGASMÄKI) PÄÄTÖS TUTKIMUSLUPA-ANOMUKSEEN (SUVITUULI KANGASMÄKI)
1 Tausta
Karjalan prikaatissa liikunnanohjaajana työskentelevä Suvituuli Kan-gasmäki on osoittanut tutkimuslupa-anomuksen Karjalan prikaatille, josta se on toimitettu viiteasiakirjalla Maavoimien esikunnalle päätök-sentekoa varten.
Kangasmäki kertoo hakemuksessaan opiskelevansa Jyväskylän yli-opiston liikuntatieteiden laitoksella liikuntapedagogiikan opintoja ja ha-kee opintoihinsa liittyen tutkimuslupaa pro gradu-tutkielman tekemistä varten. Kangasmäen tarkoituksena on tutkia Karjalan prikaatin varus-miesten erikois- ja joukkokoulutuskauden fyysisen koulutuksen toteu-tumista käytännössä normien tuntimääriin verrattuna. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään, onko fyysisessä koulutuksessa aselajien välillä eroja ja voisiko toimivia käytänteitä siirtää perusyksiköiden kes-ken. Kangasmäki näkee tutkimuksensa voivan tuottaa tietoa myös fyy-sisen koulutuksen laadun valvonnasta.
Tutkimus on suunniteltu toteuttaa vertaamalla kuutta KARPR:n eri ase-lajin perusyksikköä. Vertailu kohdistuu pääosin I/17 saapumiserään joh-tajineen.
Karjalan prikaati puoltaa tutkimusta viiteasiakirjan mukaisesti. Yhteys-henkilönä toimii MAJ Jukka Koukkari (0299 432 400).
2 Päätös lupaehtoineen
MAAVE myöntää Suvituuli Kangasmäelle tutkimusluvan seuraavin eh-doin:
- Lupa on henkilökohtainen ja määräaikainen. Luvan voimassaolo päättyy 30.6.2018. Mikäli Kangasmäen työsuhde päättyy luvan voi-massaoloaikana, on hänellä mahdollisuus konsultoida KARPR:n asettaman yhteyshenkilön kanssa tutkimukseen liittyen
myöhem-53
Maavoimien esikunta Päätös 2 (3)
Suunnitteluosasto MM27351
MIKKELI 834/12.04.01/2016
minkin. Näistä konsultaatioista Kangasmäki sopii tapauskohtaisesti ja KARPR:n edustaja osallistuu niihin harkintansa mukaan.
- Tutkimuksesta ei saa aiheutua kustannuksia Puolustusvoimille.
- Mikäli tutkimukseen sisältyy haastatteluja, suoritetaan ne nimettö-minä ja vapaaehtoisuuteen perustuen. Nämä seikat on mainittava ennen haastattelua.
- Kangasmäki vastaa siitä, että tutkimuksessa kerättyä ja hänelle
- Kangasmäki vastaa siitä, että tutkimuksessa kerättyä ja hänelle