Ensimmäisenä tutkimusongelmana oli selvittää, minkälaiseksi vanhemmat arvioivat omaa vanhemmuuttaan. Vanhemmuuden arviointia tutkittiin kuvailevien analyysien, korrelaatioiden sekä hierarkkisen klusterianalyysin avulla.
Kuvailevat analyysit
Myönteistä vanhemmuutta, vanhemmuuden stressiä sekä vihamielistä vanhemmuutta tarkasteltiin kuvailevien analyysien avulla.Vanhemmuuden kuvailevat analyysit on esitelty taulukoissa 4a, 4b, ja 4c. Analyysien mukaan vanhemmat pääosin arvioivat vanhemmuuttaan myönteisesti. Vanhemmilla oli aikaa lapselle, lapsi oli helppoa saada tuntemaan itsensä rakastetuksi ja vanhemmat kokivat vahvasti olevansa lapsen tukena. Haasteita vanhemmuudelle tuottivat odotukset vanhemmuudesta, jotka eivät aivan vastanneet kuvitelmia. Vanhemmat myös kokivat joinain hetkinä huutaneensa lapselle, mutta sen sijaan maltin menettäminen lapsen kanssa oli harvinaista. Kaiken kaikkiaan vanhempana toimiminen näyttäytyi melko myönteisenä.
Myönteinen vanhemmuus Kuvailevan analyysin (taulukko 4a) mukaan vanhemmat arvioivat edustavansa myönteisen vanhemmuuden osa-alueita hyvin vahvasti. Jokaisen tarkasteltavan väittämän keskiarvo oli suurempi kuin 3,7. Korkein keskiarvo (4,42) oli väitteellä ”Saada lapsesi tuntemaan itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi”. Korkea keskiarvo ilmaisee, että suurin osa vanhemmista koki melko helpoksi tai erittäin helpoksi saada lapsensa tuntemaan itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi.
TAULUKKO 4a. Myönteisen vanhemmuuden kuvaileva analyysi.
Myönteistä vanhemmuutta mittaavat väittämät Ka Kh
Saada lapsesi tuntemaan itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi 4,42 .781 Olla tukena lapsellesi, kun hän on poissa tolaltaan 4,23 .827 Olla lapselle läsnä ja käytettävissä, kun hän on sairaana 4,20 .771
Tietää, mitä todella tapahtuu lapsesi elämässä 4,20 .745
Osallistua tapahtumiin, jotka ovat tärkeitä lapsesi elämässä 4,15 .766
Viettää aikaa lapsesi kanssa keskustellen 4,05 .843
Luoda perheen arkeen rutiineja ja perinteitä lapsesi kanssa 4,02 .929 Asettaa lapsellesi iänmukaisia rajoja ja sääntöjä 3,87 .907 Olla johdonmukainen lapseesi kohdistuvissa odotuksissa ja vaatimuksissa 3,74 .886
Pienin keskiarvo (3,74) oli väitteellä ”Olla johdonmukainen lapseesi kohdistuvissa odotuksissa ja vaatimuksissa”. Epäjohdonmukaisuus kasvatuksessa voi johtua monista eri syistä esimerkiksi siitä, että lapsi on perheen ensimmäinen, eikä vielä tiedetä miten eri tilanteissa tulisi toimia. Lisäksi kiire ja stressi voivat aiheuttaa epäjohdonmukaisuutta vanhemmilla. Väitteen ”Luoda perheen arkeen rutiineja ja perinteitä lapsesi kanssa” pienen arvo oli 1 ja suurin 5. Väitteen keskihajonta oli .929.
Väittämään on täten tullut useita erilaisia arvoja. Toisin sanoen osa vanhemmista koki rutiinien ja perinteiden luomisen arkeen helpoksi, toiset taas vaikeammaksi. Kyseinen väite oli ainut, joka oli saanut pienimmän mahdollisen arvon (1). Osa vastaajista (tai ainakin yksi vastaaja) oli kokenut väitteen toteutumisen erittäin haastavaksi omassa arjessaan. Kyseisen väittämän keskiarvo oli kuitenkin melko suuri (4,02), joten suurin osa vanhemmista koki rutiinien ja perinteiden luomisen perheen arkeen helpoksi.
Viiteen väittämään eivät kaikki tutkittavat olleet vastanneet. Vastauksen jääminen pois voi johtua useasta seikasta, esimerkiksi vastaajan unohduksesta tai epähuomiosta, mutta myös koodausvirheestä (Metsämuuronen 2011). Analyysin tarkastelu kuitenkin paljastaa, että yksi mahdollinen vastaamatta jättämisen syy on voinut olla väittämä, jota
ei katsottu tarpeelliseksi. Koska tässä tutkielmassa tarkastelun kohteena olivat ainoastaan 0-2-vuotiaat lapset, on väite ”Tietää, mitä todella tapahtuu lapsesi elämässä”, saattanut olla taaperoikäisten lasten vanhemmille epäoleellinen, ja siten siihen on tietoisesti voitu jättää vastaamatta. Vastauksia kyseiseen väittämään tuli 87 vanhemmalta. Myös esimerkiksi väite ”Viettää aikaa lapsesi kanssa keskustellen” on puutteellinen vastaajien osalta. Jos syynä on lomakkeeseen vastaajan oma päätös, on väittämä saattanut vastaajan mielestä olla epäoleellinen, mikäli hänellä on vasta alle vuoden ikäinen lapsi.
Vanhemmuuden stressi Vanhemmuuden stressiä (taulukko 4b) mittaavaan osion oli vastannut jokainen tutkittava vanhempi (N = 89). Analyysin mukaan vanhemmuuden stressiä ilmeni vastaajilla, mutta ei merkittävän paljon.
TAULUKKO 4b. Vanhemmuuden stressin kuvaileva analyysi.
Vanhemmuuden stressiä mittaavat väittämät Ka Kh
Vanhempana oleminen on vaikeampaa kuin luulin sen olevan 2,93 1.166 Tunnen itseni usein väsyneeksi, nääntyneeksi tai loppuun uupuneeksi
lasten kasvatuksesta
2,55 1.087
Mielestäni lapsestani huolehtiminen on paljon enemmän työtä kuin huvia
2,53 1.012
Tunnen vanhempana olevani velvollisuuksieni vanki 2,27 1.009
Analyysin mukaan korkein keskiarvo (2,93) oli väittämällä ”Vanhempana oleminen on vaikeampaa kuin luulin sen olevan”. Vanhemmuus siis nähtiin olevan haasteellisempaa, kuin on ehkä ajateltu ennen vanhemmaksi tuloa. Kuitenkin kyseinen väittämän keskiarvo oli alle asteikon keskitason (1-5), joten vahvasti eivät vanhemmat kokeneet vanhempana olemista vaikeammaksi kuin on etukäteen ajateltu. Matalin arvo (2,27) oli väitteellä ”Tunnen vanhempana olevani velvollisuuksieni vanki”. Väitteen
matala keskiarvo voi ilmaista, että vanhemmuutta ei ajatella pelkkänä kuormitustekijänä. Vanhemmuuteen liittyvät velvollisuudet eivät olleet analyysin mukaan liian kuormittavia. Vanhemmuuden stressin korkein ja matalin keskiarvo olivat hyvin lähellä toisiaan. Mahdollisesti vanhemmuuden stressiä ei ehkä ajatella itseen kohdistuvaksi ja siksi arvot ovat alhaisia. Analyysissa ilmenee, että jokaisen neljän väittämän kohdalla minimiarvo oli 1 eli alin arvo sekä maksimiarvo 5 eli korkein arvo.
Analyysin mukaan osa vanhemmista (tai ainakin yksi) ei kokenut vanhemmuuteen liittyvää stressiä juuri ollenkaan. Vastaavasti myös osa vastaajista oli sitä mieltä, että vanhemmuus on hyvin stressaavaa. Jokaisen väitteen keskihajonnat olivat melko suuret.
Vanhemmat siten arvioivat vanhemmuuden stressiä hyvin vaihtelevilla arvoilla. Osa arvioi kokevansa vanhemmuuden stressiä enemmän, osa huomattavasti vähemmän.
Vihamielinen vanhemmuus Vihamielistä vanhemmuutta (taulukko 4c) mittaavaan osioon olivat vastanneet jokainen tarkasteltava vanhempi (N = 89). Vihamielistä vanhemmuutta mittaava osio sai erittäin matalia arvoja, mikä ilmaisee, että vanhemmat eivät arvioineet itseään erityisen vihamielisiksi vanhemmiksi lapsiaan kohtaan.
TAULUKKO 4c. Vihamielisen vanhemmuuden kuvaileva analyysi.
Vihamielistä vanhemmuutta mittaavat väittämät Ka Kh Olen korottanut ääneni tai huutanut lapselleni 1,73 .735 Kun lapseni itkee, hän käy hermoilleni 1,60 .765
Olen ollut vihainen lapselleni 1,54 .658
Olen menettänyt malttini lapseni kanssa 1,35 .586
Korkein keskiarvo (1,73) oli väitteellä ”Olen korottanut ääneni tai huutanut lapselleni”. Keskiarvo on hyvin matala mutta se voi kertoa siitä, että vanhemmatkin toisinaan väsyvät esimerkiksi lapsen jatkuvaan itkuun tai uhmaavaan käytökseen ja täten ovat toisinaan korottaneet äänensä. Matalin keskiarvo (1, 35) oli väitteellä ”Olen
menettänyt malttini lapseni kanssa”. Väitteen keskiarvo on hyvin matala ja se ilmaisee, että vanhemmat eivät juuri koskaan hermostuneet täysin lapseen. Jokaisen neljän väittämän minimiarvo oli 1 eli alin arvo. Osa vanhemmista siis arvioi, että eivät koskaan tai lähes koskaan olleet vihaisia lapsilleen. Korkeimmat arvot jakautuivat siten, että kaksi väitettä sai korkeimmaksi arvoksi 5 ja kaksi muuta 4. Vihamielisen vanhemmuuden keskihajonnat olivat samantyylisiä ja melko alhaisia. Jokaiseen väitteeseen vastattiin hyvin samantyyppisesti.
Vanhemmuusmuuttujien väliset korrelaatiot
Myönteistä vanhemmuutta, vanhemmuuden stressiä ja vihamielistä vanhemmuutta tarkasteltiin muuttujakeskeisesti korreloimalla eri vanhemmuustyylit keskenään Spearmanin korrelaation avulla.Tulokset on esitelty taulukossa 5.
TAULUKKO 5. Vanhemmuusmuuttujien väliset korrelaatiot.
**p <0.01 *p <0.05.
Myönteinen vanhemmuus sai tilastollisesti merkitsevän negatiivisen yhteyden vanhemmuuden stressin kanssa (r = -.460, p = .000). Pieni negatiivinen yhteys myönteisellä vanhemmuudella oli myös vihamielisen vanhemmuuden kanssa (r = -.218, p = .040). Toisin sanoen vanhempien edustaessa myönteistä vanhemmuutta vanhemmuuden stressi ja vihamielinen vanhemmuus olivat vähäisiä. Ja vastaavasti korkeat vanhemmuuden stressin ja vihamielisen vanhemmuuden arvot tarkoittivat, että myönteinen vanhemmuus oli alhaisempaa. Vanhemmuuden stressi ja vihamielinen
VANHEMMUUSMUUTTUJAT 1. 2. 3.
1. Myönteinen vanhemmuus 1 -.460** -.218*
2. Vanhemmuuden stressi -.460** 1 .374**
3. Vihamielinen vanhemmuus -.218* .374** 1
vanhemmuus saivat keskenään tilastollisesti merkitsevän positiivisen korrelaation (r = .374, p = .000). Haasteellisiksi luokitellut vanhemmuuden ulottuvuudet olivat täten yhteydessä toisiinsa muuttujakeskeisessä tarkastelussa.
Vanhemmuuden hierarkkinen klusterianalyysi
Hiearkkisessa klusterianalyysissa sovellettiin Wardin metodia, jonka avulla muodostettiin vanhemmuuden ulottuvuuksien keskiarvosummamuuttujista klustereita eli ryhmiä.Vanhemmuuden klustereita muodostettiin yhteensä neljä (kuvio 1). Klusterit muodostettiin Wardin metodin avulla siten, että jokaiseen klusteriin tuli tiettyä ominaisuutta painottavat havainnot. Klustereiden muodostamista tarkasteltiin dendogrammin avulla. Vanhemmuusklusterit muodostuivat dendogrammissa selvästi neljään eri klusteriin, joissa yksi klusteri erottui suurena ja kolme muuta pienempänä.
Vanhemmuusklustereita testattiin kokeilemalla esimerkiksi viiden ja kuuden klusterin ryhmää, mutta neljän klusterin ryhmä näyttäytyi kaikkein selkeimpänä. Ryhmät olivat mielekkäitä tarkastella ja vertailla sekä nimetä sen mukaan, mikä osa tai mitkä osat niissä painottuivat. Neljä ryhmää oli oleellinen koko, koska jokaisella ryhmällä oli oma tärkeytensä ja jokaisessa ryhmässä painottui jokin tietty asia. Ryhmät nimettiin siten, että arvo oli korkea, jos se oli kyseisen muuttujan keskiarvoa korkeampi ja vastaavasti ryhmä arvioitiin tietyiltä osin matalaksi, jos sen jokin arvo oli keskiarvosta alempi.
Klustereita muodostui mielenkiintoisesti siten, että suurin ryhmä oli kooltaan 38 vanhempaa. Kolme muuta ryhmää olivat kaikki samankokoisia (N = 17), mutta jokainen ryhmä esiintyi merkityksellisenä. Vanhemmuusmuuttujien keskiarvot jokaisessa klusterissa on esitelty taulukossa 6.
TAULUKKO 6. Vanhemmuusklustereiden vanhemmuusmuuttujien keskiarvot
Keskiarvojen mukainen ryhmä 4,11 2,44 1,33
Korkea myönteinen vanhemmuus, korkea vanhemmuuden stressi ja vihamielisyys
3,29 3,21 2,06
Vanhemmuusklustereista (kuvio 1) suurimmaksi nousi ”Keskiarvojen mukainen ryhmä” (N = 38), jossa havainnot olivat hyvin lähellä vanhemmuussummamuuttujien keskiarvoa. Täten ryhmä siis edusti vanhemmuuden keskiarvoja, jossa myönteinen vanhemmuus oli korkea, vanhemmuuden stressi vähäisempää ja vihamielinen vanhemmuus erittäin vähäistä. Kolme muuta ryhmää olivat kaikki kooltaan samansuuruisia (N = 17). Ryhmä ”Korkea myönteinen vanhemmuus, korkea stressi”
edusti mielenkiintoisesti sekä myönteisen vanhemmuuden että vanhemmuuden stressin melko korkeita arvoja. Kyseisessä ryhmässä vanhemmuuden stressi näyttäytyi erityisen korkeana ja ryhmä olikin stressin osalta kaikkein korkein neljästä ryhmästä. Vaikka myönteinen vanhemmuus oli korkea, ei myönteisyys kuitenkaan ollut tässä kyseisessä ryhmässä kaikkein korkein. Ryhmä ”Hyvin korkea myönteinen vanhemmuus, matala vanhemmuuden stressi ja vihamielisyys” oli ryhmä jossa myönteinen vanhemmuus esiintyi erityisen korkeana. Vanhemmuuden stressi ja vihamielisyys olivat matalia.
Kyseinen ryhmä edustaa hyvin positiivista vanhemmuutta, sillä siihen sisältyy paljon myönteistä vanhemmuutta ja hyvin vähäisesti vanhemmuutta heikentäviä tekijöitä vanhemmuuden stressin ja vihamielisyyden muodossa.
KUVIO 1. Vanhemmuusklusterit.
Ryhmä ”Matala myönteinen vanhemmuus, korkea vanhemmuuden stressi ja vihamielisyys” edusti myönteisen vanhemmuuden kaikkein heikoimpia eli matalimpia arvoja ja samoin kaikkein korkeimpia vihamielisen vanhemmuuden arvoja. Kyseinen ryhmä näyttäytyikin ryhmänä, jossa painottui haasteellinen vanhemmuus kaikkien selvimmin.