Vakaus

Smalleyn (2006, s. 1) mukaan monella yrityksellä Leanin implementointi usein epäonnistuu, koska tuotanto ei ole vakaa. Liker et al. (2006, s. 49) mukaan yksiosaisen virtauksen implementointi vaatii, että prosessi on vakaa. Myös Taiichi Ohno havaitsi, että yksiosaisen virtauksen implementointi vaatii jonkin minimitason vakautta, sillä muuten yksiosaisen virtauksen implementoinnin myötä tapahtuva varaston pienentäminen johtaa ainoastaan tuotannon menetykseen (Liker et al., 2006, s. 81). Smalleyn (2006, s. 1) mukaan vakaus jääkin usein huomioimatta, kun mietitään miksi Lean implementoinnit tyssäävät. Vakaudella tarkoitetaan tuotantoa, jonka toimintaa voidaan ennustaa, ja jossa on riittävästi työvoimaa, koneita, materiaaleja ja selkeät työmenetelmät (Smalley, 2006, s. 2). Liker et al. (2006, s.

56) mukaan prosessin vakaudella tarkoitetaan sitä, että prosessi pystyy tuottamaan toistuvasti tiettyjä tuloksia. Epävakaudella taas tarkoitetaan sitä, että prosessin tuloksissa on merkittäviä vaihteluita (Liker, 2006, s. 56). Liker et al. (2006, s. 56) mukaan jos yritys ei vielä ole ottanut käyttöön Lean menetelmiä, eikä ole parantanut prosesseja, ovat prosessit todennäköisesti epävakaita. Liker et al. (2006, s. 56) mukaan vakauden voi esimerkiksi määrittää siten, että yrityksellä on kyky toimittaa asiakkaiden vaatimusten mukaisia tuotteita

34

vähintään 80 % luotettavuudella. Smalleyn (2006, s. 2) mukaan joitain edellytyksiä, joita tuotanto vaatii ennen kuin voidaan implementoida Leania ovat, että tuotannossa on suhteellisen vähän ongelmia tuotantokoneiden ylläpysymisessä, materiaalia on saatavilla vähin laatuongelmin, ja johto on vahvasti läsnä tuotannossa.

Smalleyn (2006, s. 2) mukaan ei ole kuitenkaan tarkoituksena, että kaikki ongelmat tulevat olla ratkaistu, ennen kuin voidaan ryhtyä implementoimaan Leania, vaan voidaan käyttää joitain Lean menetelmiä, vähentääkseen näitä ongelmia. Liker et al. (2006, s. 57) painottaa, ettei mikään prosessi tule ikinä saavuttamaan täysin vakaata tilaa. Tulee kuitenkin selvittää, kuinka vakaa prosessi on, ja mille tasolle tulisi päästä, että voidaan siirtyä tekemään prosessista virtaavaa. Tulisi ensiksi luoda hyvä perusta, jossa on riittävästi työntekijöitä, riittävästi koneita, riittävästi materiaaleja ja selkeät työmenetelmät, ennen kuin voidaan saavuttaa täydellistä virtausta ja tahtiaikaa. (Smalley, 2006, s. 2) Smalleyn (2006, s. 2) mukaan täydellisen virtauksen ja tahtiajan implementointi olettaa, että tuotannossa on riittävä vakaus.

Smalleyn (2006, s. 3) mukaan kysymyksiä, joita voidaan kysyä ja jotka auttavat määrittelemään, onko tuotanto vakaa, ovat:

1) Ovatko tuotantokoneet riittävästi käynnissä, jolloin voidaan vastata asiakkaan kysyntään?

2) Onko joka päivä riittävästi materiaalia saatavilla, jotta voidaan saavuttaa tuotannon tavoitteet?

3) Onko riittävästi koulutettuja työntekijöitä saatavilla, jotka selviytyvät nykyisistä prosesseista?

4) Onko tehtäviin töihin olemassa työohjeet, ovatko työtehtävät määriteltyjä ja ovatko työt standardoituja? (Smalley, 2006, s. 3.)

Jos vastaus johonkin näistä kysymyksistä on ei, niin Smalleyn (2006, s. 3) mukaan tulisi pysähtyä ja korjata ongelmat, ennen kuin siirrytään implementoinnissa eteenpäin. Smalleyn (2006, s. 3) mukaan jos yrittää virtauttaa tuotantoa asiakkaan kysynnän mukaan kouluttamattomilla työntekijöillä, heikolla työntekijöiden valvonnalla ja heikolla materiaalin hallinnalla, ovat ainekset katastrofiin valmiina.

35

Vastaavasti Liker et al.(2006, s. 57) mukaan, esimerkkejä prosessin epävakaudesta ovat:

1) Suuret vaihtelut suorituskykymittareissa, esimerkiksi vaihtelut siinä kuinka paljon tuotteita tehdään, tai vaihteluita kuinka paljon käytetään työtunteja tiettyjä tuotteita kohtaan.

2) Tuotannon suunnitelman vaihtaminen, kun prosessissa ilmenee ongelmia.

Eli vaihdetaan alkuperäistä suunnitelmaa heti ongelmien ilmentyessä. Tähän liittyvät työntekijöiden siirteleminen paikasta toiseen, työtehtävän jättäminen auki, kun työntekijä on poissa tai lopettamalla nykyisen työn tekemisen ja vaihtamalla tuotannon kesken toiseen tilaukseen.

3) Ei ole havaittavissa selkeää ja toistuvaa tapaa suorittaa työtä (eli työvaiheet eivät ole standardoituja ja vaihtelevat työntekijästä toiseen.)

4) Prosessissa on suuria määriä kesken olevan työn tuottamaa varastoa, ja niiden tasot vaihtelevat satunnaisesti.

5) Peräkkäin olevat prosessit arvoketjussa toimivat toisistaan riippumatta.

6) Materiaalin virtaus on hyvin vaihtelevaa tai sitä ei ole lainkaan.

7) Kun kuvataan prosessia, käytetään sanamuotoja:

”yleensä/normaalisti/tyypillisesti teemme näin, paitsi silloin kun näin tapahtuu, niin teemme toisin.”

8) Myös toteamukset kuten: ”Luotamme työntekijöihimme, että he tekevät päätökset, siitä miten työ tehdään.” (Liker et al., 2006, s. 57.)

3.8.1 Työvoima, koneet, materiaalit ja menetelmät

Smalleyn (2006, s. 4) mukaan tulisikin vakauden saavuttamisen kannalta keskittyä ensiksi 4M:ään. 4M:ää tulevat sanoista Manpower, Machines, Materials ja Methods eli työvoima, koneet, materiaalit ja menetelmät (Smalley, 2006, s. 3-4). Smalleyn (2006, s. 4) mukaan vakauden saavuttaminen lähtee liikkeelle siitä, että henkilökunta on koulutettua. Tulee myös selvittää, miten tuotanto kykenee vastaamaan asiakkaan kysyntään, mikä tuotantokapasiteetti on, ja mihin tuotantomäärään tuotanto todellisuudessa pääsee (Smalley, 2006, s. 4) Kun tuotanto on epävakaa, voi olla, että varastoja joudutaan lyhyellä aikavälillä kasvattamaan, jotta voidaan saavuttaa vakaus. Smalleyn (2006, s. 4) mukaan kaikki varasto ei ole hukkaa, mutta varasto mikä on yli siitä mitä tarvitaan prosessin ylläpitämiseen, on hukkaa. Varasto kuitenkin useimmiten johtuu jostain piilevästä ongelmasta, ja kun ongelma on ratkaistu, voidaan ylimääräinen varastokin poistaa. (Smalley, 2006, s. 4)

36

Vakauden saavuttamiseksi tulee myös olla standardoituja tapoja tehdä työtä (Smalley, 2006, s. 4). Jos prosessissa ei ole olemassa standardoituja tapoja tehdä töitä, niin aika joka kuluu työn tekemiseen, vaihtelee huomattavasti riippuen työntekijästä (Liker et al., 2006, s. 56).

Standardointi ei kuitenkaan tarkoita, ettei työtapoja tulevaisuudessa muuteta, vaan standardoinnilla dokumentoidaan nykyinen tapa tehdä työtä. Kun parannuksia halutaan tehdä, voidaan referoida olemassa oleviin standardeihin ja muuttaa niitä paremmiksi.

(Smalley, 2006, s. 5.) Smalleyn (2006, s. 5) mukaan samalla tavalla kuin ihmisen on opeteltava konttaamaan ja kävelemään ennen juoksemista, tulee yrityksen tuotannon olla vakaa ennen kuin voidaan implementoida täydellistä virtausta ja imuohjausta. Liker et al.

(2006, s. 60) mukaan yksi monista Lean menetelmistä, joita voidaan käyttää vakauden saavuttamiseksi, on 5S-menetelmä.

Tämä tutkimus käsittelee ainoastaan 5S-menetelmää, jonka avulla nykyistä kaasuvesikaappien kokoonpanoa saadaan vakaammaksi. Tässä tutkimuksessa keskitytään erityisesti työntekijöiden tarpeettomien liikkeiden vähentämiseen, materiaalin tarpeettomaan siirtelyyn ja kuljettamiseen vähentämiseen sekä tarpeettomien välivarastojen poistamiseen. Myöhemmin kun 5S-menetelmä on saatu implementoitua, voidaan kaasuvesikaappien kokoonpanolinjalle implementoida yksiosainen virtaus, jolloin 5S-menetelmä toimii yksiosaisen virtauksen tukena. 5S-5S-menetelmä ja sen perusperiaatteet käsitellään seuraavassa luvussa.

37

4 5S-MENETELMÄ

5S-menetelmän perusperiaatteena on poistaa työpisteiltä tarpeettomat tavarat, järjestää tarpeelliset tavarat paikoilleen, puhdistaa ja huoltaa tarpeelliset tavarat sekä työpiste, luoda standardit dokumentoimalla paikat, ja ylläpitää, sekä kehittää saavutettua järjestystä (Tuominen, 2010, s. 95). Ylläpitämällä järjestystä voidaan parantaa työtehokkuutta, ja parantaa turvallisuutta. Lisäksi pitämällä tuotantotila järjestyksessä, voidaan luoda hyvä ensivaikutelma tuotantotiloista nykyisille tai mahdollisille uusille asiakkaille. (Kobayashi et al., 2008, s. 247.)

Likerin (2003) mukaan monet yritykset sekoittavat 5S-menetelmän Lean tuotantoon.

Todellisuudessa 5S-menetelmä on kuitenkin vain menetelmä Leanin tukena, jonka avulla voidaan tukea, ja ylläpitää varsinaisen Lean tuotannon virtausta (Liker, 2003). 5S-menetelmä myös monesti nähdään ainoastaan siivousohjelmana, vaikka todellisuudessa se on huomattavasti laajempi kokonaisuus (Liker et al., 2006, s. 64).