Uudet johtamiskäytännöt
Hallinnoinnin (management) historia ja juuret ovat pitkälti kontrolloinnissa. Joh-tajat on nähty parhaina yksilöinä suunnittelemaan ja rationalisoimaan muiden toimintaa, ja tutkimus on keskittynyt vuosikymmeniä lähinnä johtajien yksilöl-listen ominaisuuksien selvittämiseen. Kaikki muu ympärillä tapahtuva, esimer-kiksi työntekijät, on monesti unohdettu ja sivuutettu. (Kostamo 2017.) Nykyinen johtajuustutkimus ei näe johtajuutta enää yhden ”superyksilön” sankaritarinana, vaan on alettu tutkia esimerkiksi hajautuneen johtajuuden (distributed leadership) vaikutuksia ja mekanismeja (ks. Bolden 2011).
Johtajan valtaa ja vastuuta on haluttu alkaa jakamaan, jotta työntekijät oli-sivat mahdollisimman itseohjautuvia ja myös organisaatio voisi oppia ja toimia ketterästi. Itseohjautuvuudella tarkoitetaan yksilötasolla sitä, että on kykyä toi-mia oma-aloitteisesti ilman ulkopuolisen ohjauksen tarvetta sekä kykyä tiedostaa päämääriä ja tavoitella niitä itsenäisesti. Itseorganisoitumisessa on keskeistä, että ryhmän rakenne ja toimintatavat muotoutuvat ja muokkautuvat jatkuvasti tar-peen mukaan, kun taas ylhäältä organisoitumisessa keskeistä on, että johto luo rakenteen organisoitumiselle. (Kostamo 2017, 80–81.) Organisaation hierarkian häivyttämisellä ja ”esimiehettömyydellä” pyritään pääasiassa siihen, että työnte-kijä kokisi omaavansa paljon päätäntävaltaa omasta työstään ja toisaalta kykenisi itse ohjaamaan omaa toimintaansa (esim. Turco 2016).
Uudet teknologiat ja etäjohtaminen saattavat estää luottamuksen rakentu-mista (Baba, 1999; Morita & Burns, 2014). Vain virtuaalisesti toistensa kanssa
tekemisissä olevat tiimin jäsenet eivät välttämättä pysty siirtämään ja välittä-mään luottamuksen kannalta olennaista tietoa, kuten esimerkiksi asiantunti-juutta, persoonallisuutta ja arvoja (McAllister 1995), itsestään toisille yhtä tehok-kaasti kuin kasvokkain tapaavat tiimit (Morita & Burns 2014, 339).
Johtamisen ja organisaatiostrategioiden alalla on paljon erilaisia trendejä (esim. holokratia, matala hierarkia, itseohjautuvuus), joista kohistaan paljon eri-laisissa medioissa silloin, kun joku yritys keksii tavan tehdä jotain eri tavalla. Tut-kijat ovat alkaneet vasta 2010-luvulla tunnistaa johtamiskäytännöistä niin sanot-tua TMGT-efektiä (too-much-of-a-goof-thing effect). TMGT-efektillä tarkoitetaan, että liiallinen jonkin sinänsä hyvän asian tai käytännön käyttäminen johtaa lo-pulta huonoon lopputulokseen (Pierce & Aguinis 2013, 315). Johtajien ja esimies-ten olisi erittäin tärkeää ymmärtää miettiä, että missä kulkee raja sille, että joku uusi strategia, johtamismalli tai toimintamalli toimii organisaation hyväksi ja milloin se kääntyy sitä vastaan (Pierce & Aguinis 2013, 330–331).
Koen tärkeäksi tutkia tarkemmin erilaisten johtajuuden trendien vaikutuk-sia luottamuksen rakentumiselle ja sitä kautta yksilön ja koko työyhteisön hyvin-voinnille. Matala hierarkia ja itseohjautuvuus ovat varsinkin IT-alalla olennaisia trendejä tällä hetkellä. Matalan hierarkian ja itseohjautuvuuden vaikutuksia luot-tamuksen rakentumiselle tulisi tutkia, sillä uuden trendin syntyessä moni orga-nisaation menestymisen kannalta tärkeä asia saattaa jäädä huomioimatta. Halu-ankin tutkimuksessani selvittää, että minkälaisia luottamusta rakentavia tekijöitä matalan hierarkian organisaatiosta on löydettävissä ja mitä ne merkitsevät orga-nisaatiolle?
Matalan hierarkian organisaatiot
Sopimusten, lakien, hierarkioiden, sisäisen ja ulkoisen valvonnan on nähty lisää-vään tietyntyyppistä, sopimusperustaista luottamusta (contractual trust). Toi-saalta organisaation valta-asetelmien voidaan nähdä olevan merkittävä osa epä-luottamuksen ilmentymistä. (Baba 1999, 334.) Luottamuksen tarkastelu on hyvin moniulotteista, riippuen näkökulmasta, josta sitä tarkastellaan. Tietyissä
16 tapauksissa hierarkia voidaan nähdä luottamuksen rakentajana, kun se taas toi-saalta voidaan nähdä epäluottamuslauseena organisaation johdolta.
Matalan hierarkian organisaatioista löytyy muutamia viimeaikaisia esi-merkkejä. Esimiehettömiä organisaatioita ovat muun muassa Valve, Zappos ja Morningstar sekä suomalainen Vincit. Valve on julkaissut vuonna 2012 oppaan uusille työntekijöille, jossa puhutaan Valven historiasta, tarkoituksesta sekä siitä, että miten heidän matalan hierarkian organisaatiossaan tulisi toimia. Oppaan mukaan jokainen työntekijä on itse itsensä johtaja, ja edes yrityksen toimitusjoh-taja ei ole kenenkään esimies (Valve 2012, 5–7). Valve korostaa, että jokaista rek-rytointia tehdessään heidän tulee miettiä lahjakkuuden ja luovuuden lisäksi sitä, että kykeneekö yksilö myös omalta osaltaan johtamaan yritystä.
Mielenkiintoista Valven organisaatiorakenteessa on se, että työntekijät päättävät toistensa palkkojen suuruudesta laittamalla toisensa paremmuusjärjes-tykseen tiimin sisällä. Itseään ei tarvitse arvioida ja kategoriat, joissa kollegoita arvostellaan ovat taitotaso (skill level), tuottavuus (productivity), osallistuminen ryhmän toimintaan (group contribution) sekä osallistuminen tuotteiden kehitte-lyyn (product contribution) (Valve 2012, 30—35.) Huomionarvoista on kuitenkin se, että Valven (2012) uuden työntekijän oppaassa ei puhuta lainkaan luottamuk-sen merkityksestä tai tiedon jakamisesta organisaation sisällä, vaan siinä keski-tyttiin avaamaan pelkästään toimintatapoja ja käytännön asioita.
Google on vuonna 2002 kokeillut esimiesten poistamista insinööreiltä, mutta palasi muutaman kuukauden kokeilun jälkeen takaisin vanhaan, hierark-kiseen johtamismalliin. Craig Silverstain, Googlen sen aikainen teknologinen joh-taja, kertoo The New York Timesin haastattelussa, että kokeilun myötä huomat-tiin, kuinka välitason esimiehillä on tärkeä tehtävä konfliktien ratkaisun ja vas-tausten antamisen suhteen. Työntekijät alkoivat vaatia esimiehiä takaisin, jolloin esimiehettömyyskokeilu purettiin. (Hutson 2014.)
Friesenin, Kayn, Eibachin ja Galinskyn (2014, 595) tutkimuksessa huomat-tiin, että oman työpaikan näkeminen hierarkisena oli positiivisesti yhteydessä kokemukseen minäpystyvyydestä silloin, kun koettiin, että organisaation sisällä harjoitetaan oikeudenmukaisia menettelytapoja (procedural justice). Ylipäätään
työntekijät, jotka työskentelivät hierarkisemmilla työpaikoilla olivat tehokkaam-pia ja varmemtehokkaam-pia omista rooleistaan sekä urastaan, mutta vain silloin, kun orga-nisaation toimintatavat koettiin oikeudenmukaisiksi. (Friesen ym. 2014, 595–
602.) Oikeudenmukaisuuden kokemus on Friesenin ym. (2014) mukaan yhtey-dessä siihen, kuinka yksilö kokee organisaation hierarkkisuuden ja kuinka hie-rarkkisuus tukee minäpystyvyyttä. Oikeudenmukaisuuden kokemus rakentuu pitkälti luottamuksesta organisaation sisällä ja luottamuksesta organisaatioon (Xu ym. 2016).
Wilenius ja Kurki (2017) ovat tutkineet kolmea matalan hierarkian organi-saatiota (Realtor, Buurtzorg ja Patagonia). Organisaatiot toimivat hyvin eri toi-mialaloilla, mutta niiden toiminnasta oli löydettävissä seuraavat yhteneväisyy-det: itseohjautuvuus, työn tarkoitus sekä ulkopuolisen ympäristön tuominen kiinteäksi osaksi organisaatiota.
Yhteistä kaikille tutkituille organisaatioille olivat samanhenkiset ihmiset, joka on osittain tietoisen kulttuurin muokkaamisen tulos (rekrytointi) sekä toi-saalta organisaatioon hakeutumisen kautta syntynyt luonnollisen kulttuurin tu-los. Toinen yhteinen tekijä oli työntekijöiden sitoutuminen, joka oli kaikissa or-ganisaatioissa poikkeuksellisen korkealla tasolla. Organisaatiot erosivat sen suh-teen, että Buurtzorgissa työntekijät olivat niin sitoutuneita työn tekemiseen, että vapaa-ajan ja työn suhde meinasi alkaa hämärtyä, jolloin vaarana on loppuun palaminen. Reaktorissa sen sijaan oli keskitytty jo rekrytointivaiheessa siihen, että työntekijöillä on myös työn ulkopuolisia harrastuksia, ja painotettiin, että kahdeksan tunnin työpäivä on varsin riittävä eikä ylitöitä vaadita. Kuitenkin suurimpana yhdistävänä tekijänä Wilenius ja Kurki pitivät pohjatonta luotta-musta, jota jokainen tutkimuksessa mukana ollut organisaatio ilmensi voimak-kaasti. (Wilenius ja Kurki 2017, 193–197.)