vanhempainvapaita. Näiden ratkaisujen kautta olisi mahdollista saada tasapuolistettua vanhempainvapaiden käyttöä molempien vanhempien kesken.
Tämä tukisi myös äitien työmarkkina-asemaa sekä pienentäisi heidän pitkistä vanhempainvapaista johtuvia negatiivia vaikutuksia uralle. Mielenkiintoista on, jos vanhempainvapaauudistus menee tällaisenaan läpi (ks. Hakala 2020), miten todellisuudessa vapaat vanhempien kesken jakautuvat. Käyttävätkö molemmat vanhemmat heille kuuluvat vanhempainvapaansa itse, vai siirtävätkö isät herkästi äitien käytettäväksi ne vanhempainvapaat, jotka lakiuudistus mahdollistaa vanhempien keskenään sopia. Tätä aihetta voisi lähteä tutkimaan monimenetelmätutkimuksen avulla, jossa käytettäisiin kvantitatiivisia sekä kvalitatiivisia menetelmiä. Kvantitatiivisilla menetelmillä saataisiin esiin, kuinka paljon isät käyttävät tai jättävät käyttämättä vanhempainvapaita. Kvalitatiivisilla menetelmillä, etenkin haastatteluja hyödyntäen voitaisiin saada esiin syitä isien vanhempainvapaiden vähäiseen käyttöön ja tämän taustalla oleviin ajatuksiin.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että suomalaisessa työelämässä, johon rekrytointiprosessit kuuluvat, on vielä varaa kehittää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tärkeää olisi myös kehittää niiden sukupuolten tasa-arvoa, joita emme ole tässä tutkimuksessa huomioineet.
Tutkimuksessamme nousi esille yksittäisiä, mutta merkittäviä epätasa-arvoisia kokemuksia ja koemme nämä yksittäisetkin kokemukset huomionarvoisina.
Yksittäisten kokemusten lisäksi isommassa kuvassa tutkimukseen osallistuneet edelleen kokivat, että tasa-arvo sukupuolten välillä ei täysin toteudu työelämässä. Tasa-arvoinen työelämä on jokaisen yksilön perusoikeus ja tämän vuoksi jokainen yksittäinenkin epätasa-arvoinen kokemus olisi tärkeää saada poistettua.
kysymyksistä on tutkimuksen lähtökohta eli voiko aihetta ylipäänsä tutkia ja tutkijan tuleekin pystyä perustelemaan tutkimuksessaan selkeästi se, miksi aihetta voi tutkia ja miten hän on ratkaissut tutkimukseen liittyvät eettiset kysymykset. (Kuula 2011, 12.) Tässä tutkimuksessa olemme pyrkineet säilyttämään kriittisen ajattelun läpi koko prosessin. Jokaista päätöstä on mietitty huolellisesti ja luotettavuutta on tuotu esiin kirjoittamalla tutkijoiden tekemiä valintoja raporttiin mahdollisimman tarkasti. Olemme toimineet mahdollisimman läpinäkyvästi ja avoimesti, jotta lukijalla itsellään on mahdollisuus tarkastella tutkimuksen luotettavuutta ja uskottavuutta.
Tutkijoina olemme joutuneet tapauskohtaisesti etsimään eri tilanteisiin sopivia ratkaisuja, sillä kaikkiin ongelmiin ei ole etukäteen laadittuja eettisiä sääntöjä ja toimintaohjeita, vaikkakin monet lait jo pelkästään voivat auttaa ongelmien ratkomisessa (Kuula 2011, 12). Tutkimustyössä tutkijalla onkin oleellinen rooli erilaisten merkitysten tuottamisessa ja tutkija aina itse vaikuttaa siihen, miten tutkimusta tuotetaan. Jo pelkästään tutkimusaihe valikoituu tutkijan omien maailmankäsitysten mukaan ja nämä maailmankäsitykset kulkevat mukana läpi tutkimuksen. Tutkimuksellinen intressi ohjaa tutkijan tapaa, jolla hän asennoituu tutkijana tutkimukseensa, sen aiheeseen, kohteeseen ja metodologiaan. Tutkijaprofiili kuvastaa tutkijan mielenkiintoa ja siitä voidaan erottaa tutkijan oma tiedekäsitys, tutkimuksellinen viitekehys, tietoinen maailmankäsitys, tutkijan omaksuma teoreettinen käsitys tutkimustyöstä sekä käsitys tiedon luonteesta. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat tutkijan omaan ajattelutapaan ja käsityksiin, joilla hän jäsentää tutkimustyötä sen eri vaiheissa.
(Varto 2005, 36–37.) Tämän tutkimuksen aihe kumpusi tutkijoiden arkipäivän havainnoista ja henkilökohtaisesta kiinnostuksesta aiheeseen, joten tutkimusta tehdessä on ollut erityisen tärkeää tiedostaa, millainen vaikutus tällä intressillä on ollut tutkimukseen. Aito kiinnostus tutkimusaiheeseen on toiminut tärkeänä motivaattorina, mutta on tehnyt myös haasteelliseksi omien mielipiteiden ja kokemusten syrjään asettamisen.
Olemme tässä tutkimuksessa pyrkineet jäsentämään tutkijaprofiiliamme ja tekemään näkyväksi valintoja, jotka ovat muodostuneet tiedekäsityksistämme ja maailmankäsityksistämme. Tutkimuksessamme olemme pyrkineet tiedostamaan positiomme tutkijoina ja sitä kautta minimoimaan henkilökohtaiset ja subjektiiviset tulkintamme. Pyrimme raportoimaan tutkittavien näkemykset
sellaisenaan lisäämättä sitaatteihin omaa tulkintaa joukkoon. Ymmärrämme ja tiedostamme kuitenkin myös sen, ettei ihmisten kohtaamisessa täydellinen objektiivisuus ole mitenkään mahdollista, vaan tutkija voi tahattomastikin vaikuttaa vuorovaikutuksessa suuntaan tai toiseen (Kuula 2011, 141). Tutkija tulkitsee aina tutkittavaa sen hetkisessä ajassa ja myös osana hänen omaa elämäänsä. Tämän takia tutkijan tulee pystyä erottamaan tutkimuskohde sekä hänen omat ajattelutapansa ja täten myös raportoida niistä. Tämä tuo esille sen, että tutkija tiedostaa sen, että hänen oma ajattelutapa ja kulttuurinen tausta vaikuttavat myös jollakin tapaa aina tutkimustuloksiin. (Varto 2005, 96–98.)
Tutkimuksen luotettavuutta pohtiessa on myös aiheellista tarkastella sitä, että tämä tutkimus tehtiin parityönä. Olemme alusta asti sitoutuneet tutkimuksen teossa siihen, että otamme tutkimuksen teossa huomioon molempien näkemykset ja käsitykset siitä, kuinka tutkimusta tulisi edistää. Koimme tutkimuksen tekemisen parityönä rikkautena ja sen ansiosta pystyimme esimerkiksi viemään aineiston analyysiä syvemmälle ja pitämään tulkinnat mahdollisimman puolueettomina. Tällainen tutkijatriangulaatio lisää tutkimuksen luotettavuutta, sillä kaikkia ratkaisuja on yhdessä pohdittu ja prosessia reflektoitu. Tämä on myös mahdollistanut tutkimuksen kriittisen tarkastelun, sillä omia näkemyksiä on pitänyt perustella tutkijakollegalle. (Newton Suter 2012, 12.)
Ihmistieteiden eettiset normit noudattavat neljää periaatetta: hyötyperiaate, vahingon välttämisen periaate, autonomin kunnioituksen periaate ja oikeudenmukaisuuden periaate. Näiden neljän tärkeän periaatteen lisäksi mukana on tavallisesti myös tieteen sisäisen etiikan periaatteita, kuten kehotuksia noudattaa tieteellisiä menettelytapoja avoimesti ja rehellisesti.
Normeihin sisältyy myös aina tutkittavia koskevien tietojen luottamuksellisuuden turvaamisen periaate. Aineiston hankintaa ja tutkimusaineistoja määrittävät sekä tutkimuksen luotettavuutta että ihmisarvon suojelua koskevat normit.
Eettisesti kestävien tutkimustapojen yhteinen lähtökohta onkin ihmisarvon kunnioittaminen. (Kuula 2011, 59–60.)
Tässä tutkimuksessa ihmisten itsemääräämisoikeutta on pyritty kunnioittamaan siten, että tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuudesta on kerrottu. Tutkimukseen osallistuneita informoitiin suullisesti ja huolehdimme annettavan informaation riittävyydestä, sillä sen perusteella tutkittavat tekivät
päätöksen siitä haluavatko he ylipäänsä osallistua tutkimukseen. Kerroimme tutkittaville tutkimuksen tavoitteen, tutkimuksen aineistonkeruun totutustavan, tutkittavilta kerättävien tietojen käyttötarkoituksen, käyttäjät ja käyttöiän.
Tutkimuksen riittävä ja oikea informointi muodosti käytännössä sopimuksen sisällön, johon nojautuen tutkittavat antoivat tietojaan, kertoivat kokemuksiaan sekä ajatuksiaan ja mielipiteitään. Näiden lisäksi tutkijoina vältimme aiheuttamasta vahinkoa tutkittaville huolehtimalla asianmukaisesti luottamuksellisten tietojen tietosuojasta sekä tulosten tunnistettavuuden vähentämisestä. Tutkittavien yksityisyys tulee suojata tietosuojan periaattein ja jokaisen tutkijan velvollisuutena on noudattaa tietosuojalainsäädäntöä. (Kuula 2011, 61–62.)
Itsemääräämisoikeutta kunnioitimme myös haastattelutilanteissa, sillä haastatteluiden alussa korostimme sitä, että haastateltava saa kertoa ne kokemukset, jotka haluavat ja jos mikään kysymys tuntuu liian henkilökohtaiselta tai muuten vaikealta aiheelta niin haastateltavalla on oikeus olla vastaamatta.
Annoimme myös haastattelun lopussa haastateltaville mahdollisuuden täydentää vastauksia. Haastattelut sujuivat ongelmitta ja pystyimme luomaan rennon ja miellyttävän ilmapiirin, jossa oli mukava kertoa omista kokemuksistaan, minkä koimme tärkeänä myös luotettavuuden näkökulmasta.
Aineiston keruuvaiheessa rakensimme luottamusta haastateltaviin kertomalla, että aineistoa käytetään vain meidän tutkimukseemme ja kukaan muu ei pääse aineistoon käsiksi ja tähän lupaukseen nojaten päädyimme hävittämään aineiston tutkimuksen valmistuessa. Koimme myös, että tutkimusaihe oli melko arkaluontoinen ja kokemukset hyvin henkilökohtaisia, joten aineistoon oli viisainta suhtautua kertaluonteisena. Aineiston keräämisen jälkeen tutkijan tulee miettiä aineiston jatkokäyttöä ja pohtia, voisiko aineistoa mahdollisesti käyttää saman aihepiirin tutkimusten lisäaineistona (Kuula 2011, 102).
Tässä tutkimuksessa koimme haasteelliseksi tutkijoiden omat mielipiteet ja ennakko-oletukset tätä tutkimusaihetta kohtaan. Ennen tutkimukseen ryhtymistä olimme lukeneet sosiaalisesta mediasta paljon erilaisia kokemuksia tähän aihepiiriin liittyen ja sitä kautta muodostaneet tietynlaisen näkemyksen aiheesta.
Sosiaalisessa mediassa olevat kirjoitukset olivat hyvin kärkkäitä ja sen myötä oletimme, että jos lähdemme tutkimaan aihetta, niin pääsemme tuomaan näkyväksi näitä ongelmakohtia sukupuolten tasa-arvon välillä. Kun lähdimme
toteuttamaan tutkimusta, pyrimme pitämään nämä ajatukset taka-alalla, mutta huomasimme aineiston analyysivaiheessa vertailevamme saamiamme tuloksia näihin sosiaalisen median kärjistettyihin kirjoituksiin. Tämän vuoksi olimme aluksi jopa hieman pettyneitä tutkimuksen tuloksiin, kun emme kohdanneet yhtä vahvoja kokemuksia epätasa-arvosta. Ymmärsimme kuitenkin nopeasti, että tutkimuksen onnistumisesta ei kerro ääripään tulokset vaan se, että miten olemme saaneet haastateltavien oman äänen esille ja heidän kokemuksensa kerrotuksi. Loppujen lopuksi onnistuimme asettamaan omat käsitykset syrjään tulosten tarkastelun ajaksi, tiedostaen kuitenkin niiden vaikutuksen ja sitä myöden ymmärsimme tulostemme merkittävyyden.
Tämän tutkimuksen suurin eettinen haaste oli kuitenkin edessämme heti tutkimuksen aihetta rajatessa. Pohdimme pitkään, onko eettisesti oikein tutkia vain mies- ja naissukupuolten kokemuksia tasa-arvosta rekrytointiprosesseissa sekä työelämässä ja tällä valinnalla jättää tietoisesti muiden sukupuolten kokemukset tutkimuksen ulkopuolelle. Päädyimme tutkimaan vain mies- ja naissukupuolten kokemuksia tutkijoiden oman kiinnostuksen pohjalta ja tätä valintaa tuki tieto siitä, että tällä hetkellä Suomessa on kaksi juridista sukupuolta, mies ja nainen. Tiedostamme, että tämän valinnan kautta todensimme heteronormatiivista sukupuolikäsitystä ja esimerkiksi teoriaosuudessa käsittelimme vanhemmuutta vain heteroperheiden näkökulmasta.
Tutkimuksemme sai vaikutteita yhteiskuntatieteistä sekä työelämän tutkimuksesta, jossa sukupuolen kaksijakoisuuden ja heterokeskeisyyden perinne on ollut vahva ja nojasimme tähän perinteeseen. Käsitys sukupuolesta edustaa tutkimuksessa siis myös paradigmaattista valintaa tiedon luonteesta.
Toisin sanoen kaikki teoriat ja siten myös käsitykset ovat ihmisten luomia kuvauksia maailmasta ja näin ollen niiden totuusarvo on kiistanalainen (Jurvakainen 2020). On kiinnostava kysymys, olisivatko tutkimuksen tulokset olleet erilaisia, mikäli käsitys sukupuolesta olisi tutkimuksen lähtökohdissa ollut muu kuin juridinen ja se jää nähtäväksi tulevissa työelämän ja sukupuolen yhdistävissä tutkimuksissa.
LÄHTEET
Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.
Breaugh, J. 2013. Employee recruitment. Annual Review of Psychology, 64, 389–416.
https://www-annualreviews-org.libproxy.tuni.fi/doi/pdf/10.1146/annurev-psych-113011-143757.
(Luettu 1.4.2020.)
Cohen, L., Manion, L., & Morrison, K. 2018. Research Methods in Education. London: Routledge, Taylor & Francis Group.
Eskola, J. & Vastamäki, J. 2010. Teemahaastattelu: Opit ja opetukset.
Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1.
Metodin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. s. 26–
44. Jyväskylä: PS-kustannus.
Gilmore, S. & Williams, S. 2009. Human resource management. Oxford:
Oxford University Press.
Hakala, K. 2020. Perhevapaauudistus.
https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimain en_oikeus/LATI/Sivut/perhevapaauudistus.aspx. (Luettu 6.4.2020.)
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2014. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus.
Huhta, L., Kolehmainen, S., Lavikka, R., Leinonen, M., Rissanen, T., Uosukainen, K. & Ylöstalo, H. 2005. Tasa-arvosta lisäarvoa. Käsikirja työpaikkojen tasa-arvotyöhön. Tampere: Vastapaino & Helsinki: Tasa-arvovaltuutettu.
Julkunen, R. 2010. Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit. Tampere:
Vastapaino.
Jurvakainen, K. 2020. Neutraaliuden harha kätkee ideologisia valintoja.
Ylätaso: Kasvatuksen keskusteluareena.
https://www.instagram.com/ylataso/?hl=fi. (Luettu 19.4.)
Kavasto, A. 2019. Rekrytoinnin kohdistaminen tiettyyn sukupuoleen.
https://helsinki.chamber.fi/rekrytoinnin-kohdistaminen-tiettyyn-sukupuoleen/. (Luettu 02.10.2019.)
Kela. 2019. Vanhempainpäivärahaa saaneiden isien määrä väheni.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/306767. (Luettu 12.3.2020.)
Kiviniemi, K. 2007. Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa J. Aaltola & R.
Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Jyväskylä: PS-kustannus, 70–85.
Koivunen, T., Ojala, S., Saari, T. & Viitasalo, N. 2017. Sukupuolten tasa-arvo työelämässä. Teoksessa P. Pyöriä (toim.) Työelämän myytit ja
todellisuus. Helsinki: Gaudeamus, 130–144.
Korvajärvi, P. & Heiskanen, T. 2019. Ikkunoita työelämän tasa-arvoon sukupuolen näkökulmasta. Teoksessa T. Heiskanen, S. Syvänen & T.
Rissanen (toim.) Mihin työelämä on menossa? – tutkimuksen näkökulmia.
Tampere: Tampere University Press, 267–301.
Kuula, A. 2011. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys.
Tampere: Vastapaino.
Laine, T. 2018. Miten kokemusta voidaan tutkia? : Fenomenologinen näkökulma. Teoksessa R. Valli & J. Aaltola (toim.) Ikkunoita
tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä:
PS-kustannus, 25–42.
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. 8.8.1986/609.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609. (Luettu 30.9.2019.)
Laki yksityisyyden suojasta työelämässä. 759/2004.
https://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2004/20040759. (Luettu 10.10.2019.)
Lammi-Taskula, J. 2012. Vanhempainvapaata isille. Teoksessa A. Jokinen (toim.) Mieskysymys. Miesliike, -työ, -tutkimus ja tasa-arvopolitiikka.
Tampere: Tampere University Press, 193–200. (Luettu 1.4.2020.)
Lammi-Taskula, J. & Salmi, M. 2014. Isät, työ ja perhe. Teoksessa P. Eerola &
J. Mykkänen (toim.) Isän kokemus. Helsinki: Gaudeamus, 75–90.
Lammi-Taskula, J., Salmi, M. & Närvi, J. 2017. Isien perhevapaat. Teoksessa M. Salmi & J. Närvi (toim.) Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. THL Raportti 4/2017, 105–134. (Luettu 1.4.2020.)
Lyytinen, S. & Kinnunen, M. 2014. Työt loppuivat – segregaatio jatkuu.
Sukupuoli, segregaatio ja työmarkkinat Itä-Lapissa. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (3), 227–243.
Markkanen, M. 2002. Onnistu rekrytoinnissa. Helsinki: WSOY.
Newton Suter, W. 2012. Qualitative Data, Analysis, and Design. Teoksessa W.
Newton Suter (toim.) Introduction to Educational Research: A Critical Thinking Approach. Los Angeles, California: SAGE. 1–59.
Nieminen, M. & Attila, H. 2018. Sukupuolten tasa-arvoa koskevat asenteet.
Teoksessa H. Attila, M. Pietiläinen, M. Keski-Petäjä, P. Hokka & M.
Nieminen (toim.) Tasa-arvobarometri 2017. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 19–31.
Normand, R. & Pacheco R. 2014. Constructing the lifelong learning self.
Teoksessa M. Milana & J. Holford (toim.) Adult education policy and the European Union: Theoretical and methodological perspectives.
Rotterdam: Sense Publishers, 93–107.
Närvi, J. 2017. Äitien perhevapaat ja osallistuminen työelämään. Teoksessa M.
Salmi & J. Närvi (toim.) Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. THL Raportti 4/2017, 64–104.
Pietiläinen, M. 2018. Sukupuolten tasa-arvo työpaikoilla. Teoksessa H. Attila, M. Pietiläinen, M. Keski-Petäjä, P. Hokka & M. Nieminen (toim.) Tasa-arvobarometri 2017. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 63–82.
Piha, K. 2006. Äitijohtaja. Helsinki: Talentum.
Pulkkinen, P. 2002. “Vähän enemmän arvoinen”. Tutkimus tasa-arvokokemuksista työpaikoilla. Helsinki: Tilastokeskus.
Puska, H. 2019. Oppia työ kaikki. Selvitys Specian kasvatustieteilijätaustaisten jäsenten työllistymisestä ja kasvatustieteilijöiden kompetensseista
koulutuksessa ja työelämässä. Specia asiantuntijat ja esihenkilöt ry.
Specian julkaisusarja 1/2019.
Raatikainen, P. 2005. "Ihmistieteet - tiedettä vai tulkintaa?". Teoksessa A.
Meurman-Solin & I. Pyysiäinen (toim.) Ihmistieteet tänään. Helsinki:
Gaudeamus, 39–61.
Rask, R. 2009. Positiivinen erityiskohtelu työelämässä. Teoksessa R. Jalanko
& M. Siiki (toim.) Kirjoituksia työoikeudesta. Helsinki: Helsingin
Hovioikeus, 73–85.
https://oikeus.fi/hovioikeudet/helsinginhovioikeus/material/attachments/oik eus_hovioikeudet_helsinginhovioikeus/julkaisut/painetutjulkaisut/kirjoituks iatyooikeudesta2009/KYvfAHw6x/Kirjoituksia_tyooikeudesta_2009.pdf.
(Luettu 6.10.2019.)
Recruitment and Selection Revised Edition: Management Extra. 2009.
Amsterdam; Boston: Elsevier: eLearn.
https://ebookcentral.proquest.com/lib/tampere/detail.action?docID=53510 9. (Luettu 16.10.2019)
Ruusuvuori, J., Nikander, P. & Hyvärinen, M. 2010. Haastattelun analyysi.
Tampere: Vastapaino.
Rötkin, L. 2015. Terveisiä pomolle. Helsinki: Talentum.
Rebelo dos Santos, N., Pais, L., Cabo‐Leitão, C. & Passmore, J. 2017. Ethics in recruitment and selection. Teoksessa H. Goldstein, E. Pulakos, J.
Passmore & C. Semedo (toim.) The wiley blackwell handbook of the psychology of recruitment, selection and employee retention. Chichester:
Wiley Blackwell, Print, 91–112.
Salgado, J. 2017. Using ability tests in selection. Teoksessa H. Goldstein, E.
Pulakos, C. Semedo & J. Passmore (toim.) The wiley blackwell handbook of the psychology of recruitment, selection and employee retention.
Chichester: Wiley Blackwell, Print, 115–150.
Salli, M. & Takatalo, S. 2014. Loista rekrytoijana – hoida kosiomatka tyylillä.
Helsinki: Kauppakamari.
Salmela, P. 2019. Sisäinen rekrytointi. Psycon.
https://www.psycon.fi/blogi/sisainen-rekrytointi. (Luettu 6.10.2019.)
Savinko, L. & Sahamies M. 2019. Sukupuoli vaikuttaa yhä urakehitykseen.
Akava, Tuumaamo.
https://akava.poutapilvi.fi/uutishuone/blogi/tuumaamo/sukupuoli_vaikuttaa _yha_urakehitykseen.25056.blog. (Luettu 01.10.2019.)
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2019. Suomi on sukupuolten tasa-arvon
edelläkävijä. https://stm.fi/suomi-on-sukupuolten-tasa-arvon-edellakavija.
(Luettu 30.9.2019.)
Suomen Ekonomit. 2018. Ekonomien kysely työelämän tasa-arvosta.
https://www.ekonomit.fi/documents/47308/67801/Suomen_Ekonomit_rap ortti_tasa-arvotutkimus2019+%281%29.pdf/d974e0cb-e33f-0dd4-29f0-9e3a14b92196. (Luettu 13.10.2019.)
Tammelin, M. & Mustomäki, A. 2017. Työn ja perheen yhteensovittaminen.
Teoksessa P. Pyöriä (toim.) Työelämän myytit ja todellisuus. Helsinki:
Gaudeamus, 113–129.
Tampereen yliopisto. Elinikäinen oppiminen ja kasvatus, kasvatustieteiden koulutus. https://www.tuni.fi/fi/tule-opiskelemaan/elinikainen-oppiminen-ja-kasvatus-kasvatustieteiden-koulutus. (Luettu 19.1.2020.)
Tasa-arvojulkaisuja. 2019:1.
https://www.tasa- arvo.fi/documents/10181/0/TAS_vuosikertomus_2018_FI.pdf/dbfdf1b7-570a-46e9-b053-009b7e5603b2. (Luettu 23.10.2019.)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2019a. Sukupuolen moninaisuus.
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/sukupuolen-moninaisuus. (Luettu 9.10.2019.)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2019b. Työelämän segregaatio.
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tyo/tyoelaman-segregaatio.
(Luettu 1.10.2019.)
Tilastokeskus. 2018. Syntyvyys kaikkien aikojen matalin.
http://www.stat.fi/til/synt/2017/synt_2017_2018-04-27_tie_001_fi.html.
(Luettu 23.3.2020.)
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Helsinki: Tammi.
Turpeinen, M. & Toivanen M. 2008. Työn ja perheen yhteensovittamisen moraali ja rationaalisuus – työorganisaatiotoimijoiden, perheen ja sukupuolen näkökulmasta. Teoksessa K. Kauppinen & J. Evans (toim.) Monikko – tasa-arvo monimuotoisissa työyhteisöissä. Helsinki:
Työterveyslaitos, 84–111.
Työsopimuslaki. 26.1.2001/55.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055. (Luettu 10.10.2019.)
Varto, J. 2005. Laadullisen tutkimuksen metodologia.
http://arted.uiah.fi/synnyt/kirjat/varto_laadullisen_tutkimuksen_metodologi a.pdf. (Luettu 11.1.2020.)
Vilkka, H. 2010. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus.
Yhdenvertaisuuslaki. 30.12.2014/1325.
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325. (Luettu 30.9.2019) Österberg, M. 2005. Henkilöstöasiantuntijan käsikirja. Helsinki: Kauppakamari.