Mielikuvat miesten ja naisten aloista tasa-arvon horjuttajina

rekrytointiprosesseissa toimitaan epätasa-arvoisesti, synnytti haastateltaville tunnetta siitä, että heillä on käynyt hyvä tuuri, kun omalle kohdalle ei ole sattunut epätasa-arvoista kohtelua.

"Mielestäni ne kaikki on liittynyt johonkin, että hakija on ollut nainen. En ole törmännyt sellaiseen, että mies kokisi, että häntä on kohdeltu epätasa-arvoisesti. Enemmän on tullut vastaan tapauksia, että on valittu mieshenkilö eikä naista, vaikka nainen olisi ollut pätevä ja sitten siitä on tullut joku juttu, että miksi sitä naista ei ole valittu. Tällaisia olen lukenut joskus.” (M2)

“Ei ole mitään sellaista minkä olisin kokenut epätasa-arvoseksi. Kaikki rekrytointiprosessit missä olen ollut mukana, niin mulla on käynyt hyvä tuuri siinä, että ne on hoidettu asiallisesti ja siinä on keskitytty siihen asiaan ja jollain tavalla ne kysymykset on aina liittynyt siihen mitä olen tehnyt.”(M3) Sitaatit kuvastavat sitä, kuinka suuri vaikutus sosiaalisella medialla on omaan ajatteluun ja käsitykseen tietystä ilmiöstä. Sosiaalisen median kautta ollaan enemmän tietoisia kaikesta ja sen myötä myös omia hyviä kokemuksia osataan arvostaa, sillä tiedetään että kaikki eivät ole saaneet tasavertaista kohtelua.

eriytyminen on nuorilla työntekijöillä kaikkein selvintä. Etenkin yksityisen sektorin tehtävissä nuoret naiset ja miehet tekevät sellaisia valintoja, jotka vahvistavat ja toistavat sukupuolen mukaista ammatillista eriytymistä. (Korvajärvi & Heiskanen 2019, 272–273.)

“Kyllä meillä ehkä kuitenkin sellainen jako on, että kaikissa tällaisissa back office ja asiakaspalvelutehtävissä on enemmän ehkä naisia ja sitten myynnin puolella on enemmän miehiä.” (M1)

”Palkkistiimi on melkein kokonaan naisia, mutta tuntuu että he haluavatkin olla siellä. Talouden konsulteista kaikki on naisia. Kaikki naiset ovat vaan lähtökohtaisesti kiinnostuneempia siitä.” (M4)

Naisten työksi mielletään helposti erilaiset asiakaspalvelu- ja tukitehtävät, kun taas miehet nähdään enemmän esimerkiksi myynnillisissä tehtävissä. Syitä näille eroille selitettiin sillä, että naiset ovat kiinnostuneimpia näistä aloista ja sitä myötä hakeutuvat enemmän työskentelemään niiden pariin. Myös tutkimuskirjallisuudessa ammatit jakoivat miehiä ja naisia eri aloille sekä erilaisiin työtehtäviin. Segregaatio onkin edelleen yksi suurimmista työelämän tasa-arvoon vaikuttavista tekijöistä. (Julkunen 2010, 131.)

Näiden erojen lisäksi huomattavaa oli se, että henkilöt, jotka työskentelevät teknisellä alalla kokivat hieman eroja siinä, minkälaisia tehtäviä naiset ja miehet saavat. Teknisellä alalla työskentelevä mies koki, että miehet saavat isompia projekteja kuin tiimissä työskentelevä nainen.

“Mulle ja mun miespuoliselle kollegalle annettiin isot vastuut isoista projekteista ja me on oltu tässä työssä vasta vähän aikaa. Ja esimerkiksi meidän naispuolinen kollegamme, en tiedä voiko tämmöinen yksi tapaus liittyä sukupuoleen, mutta se tekee kyllä aina sellaisia pienempiä projekteja.

Siinä voi olla, että kukaan ei huomaa, eikä hän huomaa itsekään, mutta siinä epäsuorasti oletetaan, että jompikumpi meistä [miehistä] ottaa sen [ison projektin]. Ja voi olla, että tämä naispuolinen kollega myös itse haluaa, että tehdään näin.” (M4)

Työtehtävien jaon taustalla piilevät tekijät olivat epäselviä eikä tutkimukseen osallistunut kokenut, että olisi välttämättä kyse tarkoituksenmukaisesta syrjimisestä työtehtävien jaossa. Taustalla saattaa hyvin olla esimiesten tiedostamaton oletus siitä, että miehet pystyvät hoitamaan isompia projekteja tai sitten puhtaasti miesten osaaminen isoihin projekteihin liittyen on ollut parempaa. Hän myös pohti sitä, että voi olla, että naispuolinen kollega on itse

kertonut halustaan tehdä pienempiä projekteja, mutta jos asioista ei puhuta tiimissä avoimesti niin se voi näyttäytyä syrjimisenä työtehtävien jaossa.

Tutkimukseen osallistunut nainen, joka työskentelee teknisellä alalla toi esille sen, kuinka nuorena naisena joutuu todistamaan omaa osaamistaan miesvaltaisella alalla. Tämän lisäksi hän kertoi myös, kuinka hänen työpaikallaan pyritään saamaan naisia johtotehtäviin, mutta toi esille myös tärkeän näkökulman siihen liittyen, että haluaako kukaan nousta johtotehtäviin pelkästään oman sukupuolensa takia, eikä niinkään omien taitojensa vuoksi.

”Ajatellaan jotenkin lähtökohtaisesti, ettei se nainen ole yhtä pätevä tekemään kuin se mies niin joutuu vähän enemmän todistelemaan omaa osaamista ja ikä myös vaikuttaa paljon, ettei pelkästään se sukupuoli. Jos on nuori nainen, niin se on aina vaikeampaa.” (N1)

"Tavoitteena on just saada enemmän naisia johtopositioihin - - meillä oli joku firman tapahtuma, missä siitä puhuttiin ja siellä vähän väläyteltiin näitä kiintiönaiskortteja, niin siitä käytiin keskustelua puolin ja toisin ja osa koki sen hyväksi ja osa koki sen vääränä. Kuka nyt haluaisi olla se kiintiönainen?”

(N1)

Muiden työntekijöiden stereotypiat sukupuoleen ja ikään liittyen asettaa omia haasteita etenkin, jos työskentelee alalla, jossa valtaosa edustaa vastakkaista sukupuolta. Näillä aloilla on tärkeää saada myös naisia johtotehtäviin, mutta kuten tutkimukseenkin osallistunut toi esille, niin harva haluaa myöskään positiivisen syrjinnän näkökulmasta tulla valituksi tehtävään vain sukupuolensa takia. Yhdenvertaisuuslain mukaan positiivisen erityskohtelunkaan valossa ei siis saa valita työntekijää tehtävään pelkän sukupuolen perusteella, vaan pätevin hakija tulee aina valita, vaikka se edustaisi jo työpaikalla enemmistössä olevaa sukupuolta.

Yksi tutkimukseen osallistuneista kertoi työskennelleensä muutamalla eri naisvaltaisella alalla ja kertoi, kuinka sielläkin naisena on enemmän todisteltava omaa osaamistaan, sillä miehiä nostetaan herkemmin jalustalle. Hän koki, että miehet saivat hyväksynnän nopeammin, kun taas naisten oli näytettävä oma osaamistaan ennen kaikkien hyväksyntää.

“On joutunut oikeasti näyttämään kyntensä, kun se miespuolinen on voinut heti saada paremman suhtautumisen ilman, että on näyttänyt mitään taitoja yms. Se on ollut semmoista herkemmin miespuolisten nostamista jalustalle verrattuna naispuolisiin kollegoihin. Varsinkin, kun niistä miehistä on ollut

aina aikamoinen pula ja niistä on sitten haluttu pitää kiinni, niin niille on annettu vielä ekstra huomioita.” (N6)

On mielenkiintoista huomata, että silloin kun mies työskentelee naisvaltaisella alalla, hän saa positiivista erityiskohtelua eikä joudu todistelemaan omaa osaamistaan. Mutta jos nainen työskentelee miesvaltaisella alalla, on hänen tuotavaa omaa osaamistaan erityisen paljon esille.

Tutkimuksemme tulokset olivat yhteneväisiä tilastollisten analyysien kanssa, jotka osoittavat, että ammatit ja tehtävät ovat jakautuneet Suomessa naisten ja miesten ammatteihin sekä tehtäviin (Korvajärvi & Heiskanen 2019, 271). Työelämän jälkiammatillistumisen myötä on ajateltu, että sukupuolijaot voisivat murtua, mutta jakojen ja hierarkioiden syntyvät myös akateemisesti koulutettujen keskuudessa (Julkunen 2010, 132).