Uniteho - Vireys, stressi, palautuminen ja turvallisuus perusvuoroa tekevillä

4.2 Vireys, stressi, palautuminen ja turvallisuus perusvuoroa tekevillä

4.2.3 Palautuminen

4.2.3.1 Uniteho

Unipäiväkirja- ja aktigrafimittaukset Työpäiviä ennen nukuttu uni

Eri vuorotyyppejä vertaillessa havaittiin, että aamuvuoroja vasten nukuttu yöuni jäi kuljettajilla keskimäärin alle kuuden tunnin pituiseksi (Kuvio 19). Muita työvuoroja vasten nukuttu yöuni oli keskimäärin yli 6 t. Toisiin peräkkäisiin vapaapäiviin verrat-tuna nukuttu yöuni oli ennen aamuvuoroja 1 t 25 min (Taulukko 17; p < 0,001) ja en-nen päivävuoroja 36 min lyhyempi (p < 0,05). Iltavuoroja vasten nukuttu uni ei eron-nut merkitsevästi vapaapäivien unesta. Iltavuoroihin verrattuna aamuvuoroja vasten nukuttiin 1 t 18 min vähemmän (p < 0,001). Vertaillessa työvuoroja, joita edelsi va-paapäivä, niihin työvuoroihin, joita edelsi työvuoro, ero lähestyi tilastollista merkitse-vyyttä (p < 0,10). Tämän sekä vuorotyypin yhdysvaikutus oli merkitsevä (p < 0,001).

Ensimmäistä aamuvuoroa vasten nukuttu uni oli lyhyempi kuin aamuvuorojen välis-sä nukuttu uni, kun taas iltavuoroissa tilanne oli päinvastainen (Kuvio 20).⁴³

Kuvio 18. Ajonaikaisen stressin itsearvioidut syyt.

4.2.3 Palautuminen

4.2.3.1 Uni

Unipäiväkirja- ja aktigrafimittaukset Työpäiviä ennen nukuttu uni

Eri vuorotyyppejä vertaillessa havaittiin, että aamuvuoroja vasten nukuttu yöuni jäi kuljettajilla keskimäärin alle kuuden tunnin pituiseksi (Kuvio 19). Muita työvuoroja vasten nukuttu yöuni oli keskimäärin yli 6 t. Toisiin peräkkäisiin vapaapäiviin verrattuna nukuttu yöuni oli ennen aamuvuoroja 1 t 25 min (Taulukko 16; p < 0,001) ja ennen päivävuoroja 36 min lyhyempi (p < 0,05). Iltavuoroja vasten nukuttu uni ei eronnut merkitsevästi vapaapäivien unesta. Iltavuoroihin verrattuna aamuvuoroja vasten nukuttiin 1 t 18 min vähemmän (p < 0,001). Vertaillessa työvuoroja, joita edelsi vapaapäivä, niihin

Kaupunkiraideliikenteen työajat, työhyvinvointi ja turvallisuus

Vapaapäiviä ennen nukuttu uni

Vapaapäiviä vasten kuljettajat nukkuivat keskimäärin noin 7 tuntia (Kuvio 19). Vapaa-paivien välillä esiintyi kuitenkin eroja. Vapaapäivien välissä nukuttuun uneen verrat-tuna iltavuorojakson jälkeistä vapaapäivää vasten nukuttu uni oli 55 min lyhyempi (Taulukko 17; p < 0,01). Vastaavasti niitä vapaapäiviä vasten, jotka ajoittuivat aamu-vuorojen ja iltaaamu-vuorojen väliin, yöuni oli 1 t 7 min pidempi (p < 0,05). Aamuvuorojak-sojen jälkeen kuljettajat nukkuivat 1 t 7 min enemmän kuin iltavuorojakAamuvuorojak-sojen jälkeen (p < 0,05).

Kuvio 19. Yöunen määrä vasten työ- ja vapaapäiviä. A = aamuvuoro, jota vasten uni nukuttu; I = iltavuoro, jota vasten uni nukuttu; V = vapaa, jota vasten uni nukuttu; a

= aamuvuoro; i = iltavuoro; v = vapaapäivä. Musta poikkiviiva kuvaa lyhyeksi luoki-teltavan unen rajaa (6 t).

Kaupunkiraideliikenteen työajat, työhyvinvointi ja turvallisuus

työvuoroihin, joita edelsi työvuoro, ero lähestyi tilastollista merkitsevyyttä (p < 0,10). Tämän sekä vuorotyypin yhdysvaikutus oli merkitsevä (p < 0,001). Ensimmäistä aamuvuoroa vasten nukuttu uni oli lyhyempi kuin aamuvuorojen välissä nukuttu uni, kun taas iltavuoroissa tilanne oli päinvastainen (Kuvio 20).

Vapaapäiviä ennen nukuttu uni

Vapaapäiviä vasten kuljettajat nukkuivat keskimäärin noin 7 tuntia (Kuvio 19). Vapaapaivien välillä esiintyi kuitenkin eroja.

Vapaapäivien välissä nukuttuun uneen verrattuna iltavuorojakson jälkeistä vapaapäivää vasten nukuttu uni oli 55 min lyhyempi (Taulukko 16; p < 0,01). Vastaavasti niitä vapaapäiviä vasten, jotka ajoittuivat aamuvuorojen ja iltavuorojen väliin, yöuni oli 1 t 7 min pidempi (p < 0,05). Aamuvuorojaksojen jälkeen kuljettajat nukkuivat 1 t 7 min enemmän kuin iltavuorojaksojen jälkeen (p < 0,05).

Kuvio 19. Yöunen määrä vasten työ- ja vapaapäiviä. A = aamuvuoro, jota vasten uni nukuttu; I = iltavuoro, jota vasten uni nukuttu; V = vapaa, jota vasten uni nukuttu; a = aamuvuoro; i = iltavuoro; v = vapaapäivä

Taulukko 17. Regressiomallit (GEE-menetelmät) unen määrälle työvuorojen yhteydes-sä.

Taulukko 16. Regressiomallit (GEE-menetelmät) unen määrälle työvuorojen yhteydessä.

95 %:n Huom. Sulkeissa olevat termit kuvaavat tilastomallin vertailukohtaa. Mallissa oletettu normaali virhejakauma ja identity-linkkifunktio. Korrelaatiorakenne: riippumaton.

v = vapaapäivä; V = vapaapäivä jota vasten yöuni on nukuttu; a, Aamu = aamuvuoro (interaktiotermin sisältävissä malleissa vs. iltavuorot); i, Ilta = iltavuoro; Ens. = Ensimmäinen vuoro (vs. perättäinen); Per3 = Vuorojakson pituus 3 (vs. 4); β = termin regressiokerroin; SE = keskivirhe; Wald = Waldin testin suure; † = p < 0,10; * = p < 0,05;

** = p < 0,01; *** p < 0,001

Kaupunkiraideliikenteen työajat, työhyvinvointi ja turvallisuus

Taulukkoon 17 liittyvät selitykset

Huom. Sulkeissa olevat termit kuvaavat tilastomallin vertailukohtaa. Mallissa oletettu normaali virhejakauma ja identity-linkkifunktio. Korrelaatiorakenne: riippumaton.

v = vapaapäivä; V = vapaapäivä jota vasten yöuni on nukuttu; a, Aamu = aamuvuoro (interaktiotermin sisältävissä malleissa vs. iltavuorot); i, Ilta = iltavuoro; Ens. = Ensim-mäinen vuoro (vs. perättäinen); Per3 = Vuorojakson pituus 3 (vs. 4); β = termin regres-siokerroin; SE = keskivirhe; Wald = Waldin testin suure; † = p < 0,10; * = p < 0,05; ** = p

< 0,01; *** p < 0,001

Kuvio 20. Yöunen määrä vasten ensimmäisiä työvuoroja ja perättäisten työvuorojen välissä vuorotyypeittäin. Pystyviivat kuvaavat keskivirhettä.

Kuljettajien unta vasten ensimmäisiä aamuvuoroja verrattiin tarkemmin heidän uneensa aamuvuorojen välissä (Taulukko 18). Kuljettajien itsearvioima unen laatu oli vähintään kohtalainen 58 %:ssa vasten ensimmäisiä aamuvuoroja ja 82 %:ssa vuorojen välissä. Kuljettajat raportoivat käyttäneensä melatoniinia 14 %:ssa aamu-vuoroa edeltävistä öistä.

Kaupunkiraideliikenteen työajat, työhyvinvointi ja turvallisuus

Kuvio 20. Yöunen määrä vasten ensimmäisiä työvuoroja ja perättäisten työvuorojen välissä vuorotyypeittäin. Pystyviivat kuvaavat keskivirhettä.

Kuljettajien unta vasten ensimmäisiä aamuvuoroja verrattiin tarkemmin heidän uneensa aamuvuorojen välissä (Taulukko 17). Kuljettajien itsearvioima unen laatu oli vähintään kohtalainen 58 %:ssa vasten ensimmäisiä aamuvuoroja ja 82 %:ssa aamuvuorojen välissä. Kuljettajat raportoivat käyttäneensä melatoniinia 14 %:ssa aamuvuoroa edeltävistä öistä.

Taulukko 17. Aamuvuoroja edeltävää unta kuvaavien muuttujien keskiarvot ja -hajonnat.

vvA aA

Nukkumaanmenoaika, klo 22.00 ± 1.36 21.54 ± 1.24

Heräämisaika, klo 4.18 ± 0.36 4.30 ± 0.54

Unen määrä, tt.mm 5.11 ± 1.25 5.41 ± 1.11

Alkoholia ennen nukkumaanmenoa*, % vuoroista 0 0

Nokosuni vapaa-ajalla, % vuorokausista 30 22

Nokosuni vapaa-ajalla**, minuuttia 69 ± 44 53 ± 33

v = vapaapäivä, a = aamuvuoro, A = aamuvuoro, jota vasten uni on nukuttu, * = yli 2 annosta, ** = vuoteessa vietetty aika

Taulukko 18. Aamuvuoroja edeltävää unta kuvaavien muuttujien keskiarvot ja -ha-jonnat.

vvA aA

Nukkumaanmenoaika, klo 22.00 ± 1.36 21.54 ± 1.24

Heräämisaika, klo 4.18 ± 0.36 4.30 ± 0.54

Unen määrä, tt.mm 5.11 ± 1.25 5.41 ± 1.11

Alkoholia ennen nukkumaanmenoa*, % vuoroista 0 0

Nokosuni vapaa-ajalla, % vuorokausista 30 22

Nokosuni vapaa-ajalla**, minuuttia 69 ± 44 53 ± 33

v = vapaapäivä, a = aamuvuoro, A = aamuvuoro, jota vasten uni on nukuttu, * = yli 2 annosta,

** = vuoteessa vietetty aika

Kuljettajien unta vasten ensimmäisiä iltavuoroja verrattiin tarkemmin heidän uneen-sa iltavuorojen välillä (Taulukko 19). Kuljettajien itsearvioima unen laatu oli vähintään kohtalainen 88 %:ssa ensimmäisiä iltavuoroja vasten nukutuista unista ja 96 %:ssa tavuorojen välissä nukutuista unista. Unilääkettä tai melatoniinia käytettiin 3 %:ssa il-tavuoroja edeltävistä öistä.

Taulukko 19. Iltavuoroja edeltävää unta kuvaavien muuttujien keskiarvot ja -hajon-nat.

vvI iI

Nukkumaanmenoaika, klo 23.12 ± 1.54 2.00 ± 1.36

Heräämisaika, klo 8.00 ± 1.42 9.36 ± 1.36

Unen määrä, tt.mm 7.34 ± 1.17 6.22 ± 1.18

Alkoholia ennen nukkumaanmenoa*, % vuoroista 7 0

Nokosuni vapaa-ajalla, % vuorokausista 20 7

Nokosuni vapaa-ajalla**, minuuttia 70 ± 70 43 ± 16 v = vapaapäivä, i = iltavuoro, I = iltavuoro, jota vasten uni on nukuttu, * = yli 2 annosta, ** = vuoteessa vietetty aika

Kuljettajat kokivat vapaapäiviä vasten nukkumansa unen laadun vähintään kohtalai-seksi 88-93 %:ssa öistä. Nokosia he nukkuivat jonkin verran enemmän aamu- ja il-tavuorojaksojen välisinä vapaapäivinä (aVi) kuin muina vapaapäivinä (Taulukko 20).

Nokosunen kesto tällöin oli myös jonkin verran pidempi. Alkoholin käyttö ennen nuk-kumaanmenoa korostui aamuvuorojaksojen päätteeksi (aaV) ja kahden perättäisen vapaapäivän yhteydessä (vV).

Kaupunkiraideliikenteen työajat, työhyvinvointi ja turvallisuus

Taulukko 20. Vapaapäiviä edeltävää unta kuvaavien muuttujien keskiarvot ja -hajon-nat.

aaV aVi iiV vV

Nukkumaanmenoaika, klo 00.18 ± 2.12 23.06 ± 1:42 1.18 ± 2.06 00.18 ± 2:30 Heräämisaika, klo 8.48 ± 1.30 8.00 ± 2:06 9.06 ± 2.06 8.36 ± 2:00 Unen määrä, tt.mm 7.10 ± 1.40 8.05 ± 1.58 6.04 ± 1.24 6.59 ± 1.19 Alkoholia ennen

nukku-maanmenoa*,

% vuoroista

26 5 0 17

Nokosuni vapaa-ajalla,

% vuorokausista 16 32 10 24

Nokosuni vapaa-ajalla**,

minuuttia 42 ± 28 83 ± 77 54 ± 17 57 ± 42

v = vapaapäivä, a = aamuvuoro, i = iltavuoro, V = vapaapäivä, jota vasten uni on nukuttu, * = yli 2 annosta, ** = vuoteessa vietetty aika

4.2.3.1 Uniteho

Aktigrafiaineistosta lasketussa unitehossa ei esiintynyt vuorotyyppejä välillä (Kuvio 21, Taulukko 21). Vuorotyypin ja vuoron järjestyksen yhdysvaikutus oli kuitenkin mer-kitsevä (p < 0,05). Aamuvuojaksoissa uniteho parani ensimmäisen aamuvuoron jäl-keen, kun taas iltavuorojaksoissa suunta oli päinvastainen. Matalimmillan uniteho oli ensimmäistä aamuvuoroa edeltävänä yönä.

Kuvio 21. Uniteho eri työvuoroihin ja vapaapäiviin liittyen. A = aamuvuoro, jota vasten uni nukuttu; I = iltavuoro, jota vasten uni nukuttu; V = vapaa, jota vasten uni nukuttu; a = aamuvuoro; i = iltavuoro; v = vapaapäivä. Musta poikkiviiva kuvaa hyväksi luokiteltavan unitehon rajaa (85%).

Kaupunkiraideliikenteen työajat, työhyvinvointi ja turvallisuus

Taulukko 21. Regressiomallit (GEE-menetelmät) uniteholle (%).

Huom. Sulkeissa olevat termit kuvaavat tilastomallin vertailukohtaa. Mallissa oletettu normaali virhejakauma ja identity-linkkifunktio. Korrelaatiorakenne: riippumaton.

v = vapaapäivä; V = vapaapäivä jota vasten yöuni on nukuttu; a, Aamu = aamuvuo-ro (interaktiotermin sisältävissä malleissa vs. iltavuoaamuvuo-rot); i, Ilta = iltavuoaamuvuo-ro; Ens. = Ensim-mäinen vuoro (vs. perättäinen); Per3 = Vuorojakson pituus 3 (vs. 4); β = termin regres-siokerroin; SE = keskivirhe; Wald = Waldin testin suure; † = p < 0,10; * = p < 0,05

Kaupunkiraideliikenteen työajat, työhyvinvointi ja turvallisuus

Taulukko 20. Regressiomallit (GEE-menetelmät) uniteholle (%).

95 %:n luottamusväli Huom. Sulkeissa olevat termit kuvaavat tilastomallin vertailukohtaa. Mallissa oletettu normaali virhejakauma ja identity-linkkifunktio. Korrelaatiorakenne: riippumaton.

Sydämen sykevälimittaukset

Kuljettajien sydämen keskisyke oli yleisesti 60-65 lyöntiä minuutissa yöunien aikana (Kuvio 22). Keskisyke ja sykevälivaihtelua kuvaavat HF-teho ja LF-HF-suhde olivat hy-vin samalla tasolla eri vuorokausina nukuttujen yöunien välillä.

Kuvio 22. Sydämen sykevälimittausten yönaikaisia tuloksia. 1/4 = yö ennen 1. aamu-vuoroa 4 työvuoron jaksossa; 4/4 = yö ennen 4. aamuaamu-vuoroa 4 aamuvuoron jaksos-sa; aaaA = yö 3. ja 4. aamuvuoron välissä; iiiI = yö 3. ja 4. iltavuoron välissä; vV = yö kahden vapaapäivän välissä.

4.2.3.3 Palautumiskokemukset ja mieliala

In document Kaupunkiraideliikenteen työajat, työhyvinvointi ja turvallisuus (sivua 49-57)