Tuulipuiston tekninen kuvaus

Suunniteltu tuulivoimahanke koostuu tuulivoimaloista, voimalat tuulipuiston maan yhdistävästä maanalaisesta 20 kV maakaapeliverkostosta, tuulipuiston sähköase-masta rakennuksineen ja 110 kV voimajohtolinjasta. Tuulipuistoalueelle rakennetaan li-säksi huoltotieverkosto, joka mahdollistaa pääsyn voimalapaikoille koko niiden elinkaa-ren ajan. Tuulivoimaloiden teknisen käyttöiän arvioidaan olevan noin 20–30 vuotta. Ko-neistoja uusimalla niiden käyttöikää on mahdollista jatkaa 50 vuoteen asti. Voimaloiden perustukset mitoitetaan 50 vuoden käyttöiälle.

Tuulivoimalat

3.8.1.1 Tuulivoimaloiden sijoittelun periaatteet

Hankealueelle on sijoitettu maksimimäärä yksikköteholtaan 2-5 MW:n tuulivoimaloita huomioiden muun muassa alueen pinnanmuodostus ja tuulivoimaloiden välille vaaditut minimietäisyydet. Sijoitussuunnitelmia laadittaessa on huomioitu myös seuraavat seikat:

 tärkeimmät ympäristön aiheuttamat rajoitteet liittyen Lumivaaran tuulipuistoaluee-seen ja sen lähialueisiin (muun muassa hankealueen läheisyydessä sijaitsevat suoje-lualueet ja kansallisesti (FINIBA) ja kansainvälisesti (IBA) arvokkaat linnustoalu-eet, luontoselvitysten alustavat tulokset)

 suunnitellulla hankealueella tai sen läheisyydessä sijaitsevat tunnetut muinaisjään-nökset

 nykyinen kaavoitustilanne alueella

 suunniteltujen tuulivoimaloiden etäisyys asutukseen (vähintään noin yksi kilometri voimaloista lähimpään vakituiseen tai vapaa-ajan asutukseen)

 tuulivoimaloista syntyvä melutaso

 voimaloiden aiheuttamat varjostusvaikutukset

 suunniteltujen tuulivoimaloiden etäisyys julkisiin teihin¹

 tuotannon optimointi (tuulisuusolot)

 tuulivoimaloiden väliset etäisyydet

 hankealueen maanomistusolosuhteet (UPM omistaa) ja kiinteistöjen rajat

 Finavian asettamat lentoesterajoitukset.

3.8.1.2 Tuulivoimaloiden tekninen kuvaus

Suunniteltujen tuulivoimaloiden yksikköteho on 2–5 MW molemmissa tarkasteltavissa vaihtoehdoissa. Tässä hankkeessa suunniteltujen tuulivoimaloiden napakorkeus (kohta, jossa roottori liittyy torniin) on enintään 150 metriä ja roottorin halkaisija enintään 150 metriä. Hankkeen tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus molemmissa tarkasteltavissa vaih-toehdoissa olisi kuitenkin korkeintaan 215 metriä.

Tuulivoimalat muodostuvat perustuksesta, tornista, konehuoneesta ja roottorista (kuva 3-6).

Tuulivoimaloiden tornit valmistetaan joko kokonaan teräsrakenteisina (Kuva 3-6), beto-nin ja teräksen yhdistelmänä (hybriditornit) (Kuva 3-8) tai kokonaan betonista. Lisäksi on mahdollista käyttää teräsristikkorakenteista tornia. Tyypillisesti yli 100 metriä korkeat tornit ovat hybriditorneja. Tässä hankkeessa käytettävä tornityyppi tullaan päättämään hankkeen suunnitelmien tarkentuessa.

Kuva 3-6. Periaatekuva tuulivoimalasta (Kuva: Planete Energies) ja teräsrakenteinen tuuli-voimalan torni (Kuva: Karoliina Joensuu).

1 Liikenneviraston ohjeen mukaan pääteillä, joilla nopeusrajoitus on 100 km/h tai enemmän, tuulivoimalan suositeltava etäisyys maantiestä (keskiviivasta) on 300 metriä. Riskiarvion perusteella tuulivoimalan pienin sallittu etäisyys maantiestä voi olla vähemmän, kuitenkin vähintään tuulivoimalan kokonaiskorkeus (torni + lapa) lisättynä maantien suoja-alueen

Voimalat varustetaan lentoestevaloilla, joita koskevat tarkemmat vaatimukset määritel-lään Liikenteen turvallisuusvirasto Trafilta haettavassa lentoesteluvassa. Liikenteen tur-vallisuusvirasto Trafi on tammikuussa 2013 julkaissut uuden ohjeen tuulivoimaloiden lentoestevalaistusta koskien (Taulukko 3-1). Uudessa ohjeessa huomioidaan puistomai-set, useista tuulivoimaloista muodostuvat tuulivoimahankkeet siten, että alueen keski-osassa sijaitsevien voimaloiden valaistus voi olla reuna-alueen voimaloiden valaistusta pienitehoisempi. (Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi 2013) Tällä lievennetään lentoes-tevalaistuksen vaikutuksia lähiympäristöön.

Taulukko 3-1. Tuulivoimalan lentoestevalot (Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi 2013).

Lavan korkein kohta yli 150 metriä

Lentoestevalo

Päivällä - B-tyypin suuritehoinen vilkkuva valkoinen valo, konehuoneen päällä

Hämärällä - B-tyypin suuritehoinen vilkkuva valkoinen valo, konehuoneen päällä

Yöllä - B-tyypin suuritehoinen vilkkuva valkoinen, tai - keskitehoinen B-tyypin vilkkuva punainen, tai

- keskitehoinen C-tyypin kiinteä punainen valo, konehuoneen päälle

- Mikäli voimalan maston korkeus on 105 m tai enemmän maanpinnasta, tulee maston välikorkeuksiin sijoittaa A-tyypin pienitehoiset lentoestevalot tasaisin, enintään 52 m, välein.

Alimman valotason tulee jäädä ympäröivän puuston yläpuo-lelle.

Sähkönsiirto

3.8.2.1 Voimajohdon sijoittelun periaatteet

Uusi voimajohto pyritään suunnittelemaan ja rakentamaan niin että sen rakentamisesta ja toiminnasta aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa voimajohtoreitin lähiympäristölle ja lähialueilla asuvien ihmisten elinoloihin. Uuden voimajohdon linjaussuunnitelmissa on pyritty välttämään voimajohdon viemistä lähelle ihmisasutusta ja taajamia. Voimajohtoa linjattaessa on pyritty mahdollisuuksien mukaan väistämään myös vesistöt ja korkeat maastonkohteet sekä välttämään suuret korkeuserot. Arvokkaat luontokohteet, kulttuuri-maisemat ja suojelualueet on myös otettu huomioon linjausta suunniteltaessa.

3.8.2.2 Tuulipuiston sähköasema ja puiston sisäinen kaapeliverkosto

Tuulivoimahankkeessa rakennetaan tuulipuiston keskelle uusi 110 / 20 kV sähköasema, jossa puiston tuulivoimaloiden tuottama teho muunnetaan 110 kV siirtojännitteeseen.

Tuulipuiston sisällä tuulivoimalat liitetään 20 kV maakaapeleilla tuulipuiston sähköase-maan. Tuulipuiston sähköaseman alustava sijainti on esitetty kuvissa 3-3 ja 3-4.

Puiston sisäiset sähkö- ja tiedonsiirtokaapelit kaivetaan kaapeliojiin tyypillisesti 0,5–1 metrin syvyyteen. Kaapeliojan leveys on noin yksi metri. Maakaapelit tullaan mahdolli-suuksien mukaan sijoittamaan alueella kulkevien ja alueelle rakennettavien teiden var-sille.

3.8.2.3 Voimajohto ja kantaverkkoon liittyminen

Sähkönsiirtoa varten tuulipuisto liitetään omalla voimajohdolla (110 kV ilmajohto) säh-köverkkoon. Voimajohtovaihtoehtoina tarkastellaan tuulipuiston liittämistä kahden eri reittivaihtoehdon kautta.

Voimajohdon reittivaihtoehdossa VE1 tuulipuisto liitetään Fingrid Oyj:n omistamaan kantaverkkoon Seitenoikean sähköasemalla, joka sijaitsee noin 12 kilometriä tuulipuis-tosta kaakkoon. Lumisuo – Seitenoikea välille rakennetaan uusi 110 kV voimajohto ole-massa olevan 110 kV:n voimajohdon viereen ja nykyistä johtokäytävää levennetään. Ny-kyisen voimajohdon pylväitä ei voida hyödyntää, vaan viereen tulee kokonaan uusi voi-majohto. Lisäksi rakennetaan uutta johtoa noin kolme kilometriä tuulipuistoalueelta Sei-tenoikea–Puolanka-voimajohdolle Lumisuolle. Uusi johto kulkee UPM:n omistamalla maalla. Suunnitellun liitynnän toteuttaminen Seitenoikealle edellyttää Fingridiltä muu-tostöitä asemalla tai sähköaseman laajentamista.

Voimajohdon reittivaihtoehto VE2 on liityntä suoraan 110 kV:n Seitenoika–Puolanka -voimajohtoon Lumisuolla. Vaihtoehdossa VE2 liityntäpiste sijaitsee noin kolmen kilo-metrin päässä hankealueesta, ja uusi johto kulkee UPM:n omistamalla maalla. Kuvassa 3-5 on esitetty tarkasteltavat voimajohdon reittivaihtoehdot.

Yleensä yksi 110 kV voimajohto vaatii noin 26–30 metriä leveän johtoaukean ja kaksi rinnakkain rakennettua 110 kV:n voimajohtoa noin 45 metriä leveän johtoaukean. Lisäksi johtoaukea vaatii molemmin puolin 10 metrin reunavyöhykkeet, joissa puuston kasvua on rajoitettu (kuva 3-7) (Fingrid Oyj 2011). Johtoalue on se alue, johon siirtoyhtiöllä on rajoitettu käyttöoikeus. Se antaa siirtoyhtiölle oikeuksia johtoalueen käyttöön ja asettaa samalla maanomistajille rajoituksia johtoalueen vapaaseen käyttöön. Voimajohdon reit-tivaihtoehdossa VE1 Seitenoikea–Puolanka-voimajohdon johtoaluetta tulee leventää Lu-misuon ja Seitenoikean väliseltä osuudelta, jossa Lumivaaran liityntäjohto tulee kulke-maan olemassa olevan voimajohdon rinnalla samalla johtoalueella.

Kuva 3-7.Yhden tai kahden rinnakkain rakennetun, jännitetasoltaan 110 kV:n voimajohdon tyyppipiirustus. (kuva: Fingrid Oyj)

Jännitetasoltaan 110 kV voimajohdon pylväät ovat alustavien suunnitelmien mukaan kor-keudeltaan noin 15 metriä. Pylväiden jänneväli on noin 240 metriä. 110 kV voimajohdot on tyypillisesti rakennettu käyttäen harustettuja puupylväitä.

Pylväspaikkojen ja voimajohtolinjauksen yksityiskohtainen suunnittelu tehdään ympäris-tövaikutusten arvioinnin ja tarkentavien maastoinventointien tulosten perusteella. Pylväs-paikkojen sijoittelukriteereinä on teknis-taloudellisten, kuten maaperän laatu, kysymys-ten rinnalla ympäristövaikutuskysymys-ten ehkäiseminen ja minimointi. Yksityiskohtaisessa reit-tisuunnittelussa (pylväspaikat) on ensisijaisena lähtökohtana ehkäistä voimajohdon ra-kentamisen suorat vaikutukset arvokkaisiin luontokohteisiin. Jo reittisuunnittelun alusta-vassa vaiheessa on lähtökohtana ollut ihmisiin kohdistuvien vaikutusten minimointi eli suunnittelussa on mahdollisuuksien mukaan vältetty rakennettujen kohteiden välitöntä lä-heisyyttä.

Tuulipuiston sisäinen tieverkosto

Suunnitelma tuulipuiston tieverkoston toteuttamiseksi tuulipuiston toteutusvaihtoeh-doissa VE1 ja VE2 on esitetty kuvissa 3-3 ja 3-4. Kartoissa on esitetty yleiset tiet, ole-massa olevat yksityiset tiet ja hankkeen myötä rakennettavat uudet tiet. Suunnitelma on alustava ja se tulee vielä tarkentumaan hankkeen suunnittelun edetessä.

Tuulipuiston sisäinen tieverkosto tullaan toteuttamaan niin että olemassa olevia teitä py-ritään hyödyntämään mahdollisimman paljon. Tällä tavalla vältetään turhien tieosuuksien rakentaminen ja minimoidaan rakennettavan tieverkoston haitalliset vaikutukset hanke-alueella ja sen lähiympäristössä. Alueen olemassa olevaa tiestöä kunnostetaan niiltä osin kuin tuulivoimaloiden osien ja rakentamisessa tarvittavan pystytyskaluston erikoiskulje-tukset vaativat. Erikoiskuljetuksiin tarvittavan tien minimileveys (tuulivoimalan napakor-keuden ja roottorin läpimitan ollessa noin 150 metriä) on noin viisi metriä. Tien reunat olisivat tässä tapauksessa noin metrin levyiset. Kurvien kohdilta tiet ovat leveämpiä. Tei-den varsilla puustoa joudutaan raivaamaan siten että tieaukean leveydeksi tulee noin 10 metriä.

Jokaiselle tuulivoimalalle tarvitaan oma huoltotie. Tarve uusien teiden rakentamiselle on alustavan suunnitelman mukaan vaihtoehdossa VE1 noin viisi kilometriä ja vaihtoeh-dossa VE2 noin 4,2 kilometriä. Teiden pinnat ovat joko luonnonsoraa tai kivimurskaa.

Käytettävään materiaaliin vaikuttavat maaperän ominaisuudet.

Tuulipuiston rakentaminen

Hankkeen suunnitteluvaiheessa tehdään alustavia maaperätutkimuksia kairaamalla tai maatutkaamalla tuulivoimaloiden sijoituspaikoilla. Näiden tutkimusten perusteella vali-taan tuulivoimaloiden perustustapa. Ennen varsinaisten rakennustöiden aloittamista teh-dään vielä tarkentavia maaperätutkimuksia, joiden perusteella tehteh-dään perustusten lopul-linen mitoitus ja yksityiskohtainen suunnittelu.

3.8.4.1 Olemassa olevien teiden perusparantaminen ja uusien tieyhteyksien rakentaminen Teiden rakentaminen aloitetaan poistamalla tarvittava määrä puustoa voimalapaikoille johtavien tieyhteyksien kohdalta. Tuulipuiston tieverkosto rakennetaan ja kunnostetaan raivauksien jälkeen. Tieverkoston osalta pyritään hyödyntämään olemassa olevia teitä mahdollisuuksien mukaan ja turhien tieyhteyksien rakentamista vältetään. Uuden tiestön suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä huomioidaan myös alueella todetut luontoarvot.

Alueen olemassa olevaa tiestöä kunnostetaan niiltä osin kuin voimaloiden osien ja raken-tamisessa tarvittavan pystytyskaluston erikoiskuljetukset vaativat. Lopuksi rakennetaan tarvittava uusi tiestö, jolla tuulivoimalat yhdistetään olemassa oleviin ja tarvittaessa kun-nostettuihin yleisiin ja yksityisiin teihin.

3.8.4.2 Kokoonpano- ja pystytysalueiden valmistelu

Rakennustöitä varten poistetaan kunkin tuulivoimalan rakennuspaikalta puustoa noin 0,3-0,5 hehtaarin alueelta, rakennettavan tuulivoimalan koosta riippuen. Voimaloiden ra-kennuspaikan viereen tasoitetaan ja vahvistetaan niin sanottu asennusalue pystytyskalus-toa varten. Asennusalueiden koko on noin 30 x 50 metriä. Asennusalueiden pinnat tulevat olemaan joko luonnonsoraa tai kivimurskaa. Roottorin kokoamista varten puustoa on li-säksi raivattava ainakin niiltä kohdilta, joille roottorin lavat sijoittuvat roottorin ko-koamisvaiheessa. Tämän raivauspinta-alan tarve riippuu roottorin koosta ja kokoamistek-niikasta.

3.8.4.3 Perustamistekniikat

Perustamistapoja on useita ja niiden valintaan vaikuttavat alueen maaperä ja sen pohja-olosuhteet. Voimaloiden perustamistavan valinta riippuu myös valittavasta tornivaihto-ehdosta. Tässä hankkeessa tullaan pääsääntöisesti käyttämään tuulivoimaloille maava-raista perustusta, mutta joidenkin voimaloiden kohdalla voi myös kallioon ankkuroitu pe-rustus tulla kyseeseen. Kunkin tuulivoimalan perustamistapa tullaan valitsemaan hank-keen myöhemmässä vaiheessa tarkempien selvitysten valmistuttua. Perustus tulee toden-näköisesti olemaan yksi yhtenäinen perustusrakenne. Teräsbetoniperustuksen vaadittava koko vaihtelee tuulivoimalatoimittajasta ja tornityypistä riippuen. Lieriörakenteisilla tor-neilla kokoluokka on noin 20 x 20 metriä tai 25 x 25 metriä perustuksen korkeuden vaih-dellessa noin 1–2 metrin välillä.

Maanvaraan perustettaessa raudoitettu betonilaatta upotetaan kaivamalla tiettyyn sy-vyyteen pohjaolosuhteista riippuen. Laatan paksuus on reunoilta noin 1–2 metriä ja kes-kikohdasta noin 2–3 metriä. Tarvittava perustuslaatan koko ja halkaisija riippuvat suuresti voimalasta ja pohjaolosuhteista. Tällä hetkellä halkaisija on tyypillisesti noin 15–25 met-riä. Perustus peitellään valmistumisen jälkeen maamassoilla tai kiviaineksella, jolloin siitä jää näkyviin pieni osa. Maanvarainen perustus edellyttää maaperältä riittävää kanta-vuutta. Kantavuuden on oltava riittävä tuulivoimalan turbiinille sekä tornirakenteelle tuuli- ynnä muine kuormineen ilman, että aiheutuu lyhyt- tai pitkäaikaisia painumia.

Kallioon ankkuroitua perustusta käytetään olosuhteissa, joissa tuulivoimalat sijoittuvat ehjille kallioalueille ja kallion pinta on joko näkyvissä tai lähellä maanpinnan tasoa. Täl-löin kallioon louhitaan varaus perustukselle ja porataan reiät kallioankkureita varten.

Ankkurit asennetaan kallioon porattuihin reikiin. Yläpäästä ankkurit yhdistetään tuulivoi-malan teräsbetoniperustukseen, joka valetaan kallioon louhittuun varaukseen. Tarvittava kallioankkureiden määrä ja pituus riippuvat kallion laadusta ja tuulivoimalan aiheutta-masta kuormituksesta. Kallioankkurointia käytettäessä teräsbetoniperustuksen koko on yleensä muita teräsbetoniperustamistapoja pienempi.

3.8.4.4 Tuulipuiston sisäisen kaapeliverkoston rakentaminen

Ennen tuulivoimaloiden pystyttämistä rakennetaan ja asennetaan tuulipuiston sisäiset kaapeloinnit. Tuulipuiston vaatimat sähkö- ja tiedonsiirtokaapelit pyritään sijoittamaan tuulipuiston sisällä kuljetusteiden yhteyteen kaivettaviin kaapeliojiin.

3.8.4.5 Tuulivoimaloiden asennus ja käyttöönotto

Tuulivoimalan torni tuodaan asennusalueelle yleensä 3–4 osassa, konehuone yhtenä kap-paleena, sekä roottorin napa ja lavat erikseen. Roottori kootaan yleensä maassa valmiiksi liittämällä lavat napaan.

Tuulivoimaloiden pystytys alkaa kun perustukset, tarvittavat tuulipuiston tieyhteydet ja asennusalue ovat valmiina ja voimaloiden eri komponentit on toimitettu paikalle erikois-kuljetuksin. Tuulivoimalat pystytetään nostureiden avulla asennusalueelta. Ensimmäi-senä nostetaan torni lohko kerrallaan, tämän jälkeen konehuone ja viimeiseksi valmiiksi koottu roottori.

Kuva 3-8. Esimerkki tuulivoimalan roottorin asennuksesta. Tuulivoimalan torni on valmistettu betonin ja teräksen yhdistelmänä (niin sanottu hybriditorni). (Kuva: Pöyry)

Yhden voimalan asentamiseen valmiille perustukselle kuluu tyypillisesti 2–3 päivää.

Nosturin siirtäminen pystytyspaikalta toiselle voi viedä yhden työpäivän. Vaikeat

sääolo-suhteet, kuten esimerkiksi kova tuuli tai sumu, voivat keskeyttää nostotyöt. Yhden tuuli-voimalan asennukseen ja käyttöönottoon voi kulua, käyttöönotto- ja testausvaihe mukaan lukien, yhteensä noin 1,5–2 viikkoa.

Tuulivoimaloiden ja voimajohdon huolto ja kunnossapito 3.8.5.1 Tuulivoimalat

Tuulipuiston valmistuttua alueella käydään tarvittaessa suorittamassa huoltotoimenpi-teitä. Tuulivoimaloita huolletaan niiden toiminnan aikana voimalavalmistajan huolto-oh-jelman mukaisesti, 1–2 kertaa vuodessa. Normaalien huolto-ohhuolto-oh-jelman mukaisten toimen-piteiden lisäksi voimaloissa voidaan joutua tekemään satunnaisia huoltokäyntejä, mikäli voimaloissa ilmenee vikoja.

Vuosihuolto kestää tyypillisesti 2–3 päivää voimalaa kohti. Ennakoimattomien huoltojen kesto voi vaihdella muutamasta tunnista useisiin päiviin. Huoltokäynnit suoritetaan pää-sääntöisesti pakettiautoilla. Voimalan omaa huoltonosturia voidaan käyttää raskaampien välineiden ja komponenttien nostamisessa konehuoneeseen. Erikoistapauksissa voidaan tarvita nostoavuksi myös autonosturia tai raskaimpien pääkomponenttien vikaantuessa mahdollisesti jopa telanosturia. Tällaisissa tapauksissa yksittäinen tuulivoimala saattaa olla poissa käytöstä jopa useita viikkoja. Vaikeat sääolosuhteet saattavat pitkittää suurem-pien huoltojen suorittamista niin että huollot kestävät jopa joitakin kuukausia.

3.8.5.2 Voimajohto

Voimajohdon kunnossapitäminen sähköturvallisuusmääräysten mukaisena edellyttää johtorakenteiden ja johtoalueen säännöllistä tarkastamista ja säännöllisten kunnossapito-töiden suorittamista. Rakentamisvaiheen jälkeen johtoaukea pidetään avoimena raivaa-malla se koneellisesti tai miestyövoimin noin 5–8 vuoden välein. Voimajohdon reuna-vyöhykkeillä sijaitsevat puut käsitellään 10–25 vuoden välein kaatamalla ylipitkät puut.

Tuulipuiston käytöstä poisto

Tuulivoimaloiden käytöstä poisto tulee ajankohtaiseksi niiden käyttöiän loputtua. Tuuli-voimalan tekninen käyttöikä on noin 20–30 vuotta, mutta koneistoja ja komponentteja uusimalla niiden käyttöikää on mahdollista jatkaa pidempäänkin, mikäli muiden raken-teiden kuten tornien ja perustuksien kunto sen sallivat. Koneistoja uusimalla voimaloiden käyttöikää on mahdollista jatkaa 50 vuoteen asti. Toinen vaihtoehto jatkaa tuulipuiston toimintaa on uusia voimalat kokonaan tornia ja perustuksia myöten. Voimajohdon tekni-nen käyttöikä on 50–70 vuotta, mutta sen käyttöikää on mahdollista pidentää minimissään 20–30 vuodella tekemällä siihen perusparannuksia.

Kun tuulivoimala poistetaan käytöstä, on se mahdollista purkaa osiin käyttäen samaa ka-lustoa kuin pystytysvaiheessakin. Käytöstä poiston työvaiheet ovat periaatteessa vastaa-vat kuin rakennusvaiheessa. Tarvittaessa tuulivoimalat on mahdollista poistaa alueelta perustuksia myöten. Tuulivoimaloiden entiset sijaintipaikat voidaan maisemoida ympä-röivän maiseman mukaisesti. Joissain tapauksissa perustusten jättäminen paikoilleen ja edelleen maisemoiminen voivat kuitenkin olla vähemmän vaikutuksia aiheuttavia toi-menpiteitä kuin niiden poistaminen.

Voimajohdon käytön päätyttyä voimajohdon rakenteet poistetaan ja voimajohtoalueena käytössä ollut maa-ala vapautetaan maanomistajan muuhun käyttöön.

Sähkö- ja tiedonsiirtokaapelit voidaan käyttövaiheen päätyttyä poistaa. Mahdollisten sy-välle ulottuvien maadoitusjohdinten poistaminen ei kuitenkaan ole välttämättä kovinkaan tarkoituksenmukaista.

3.9 Liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin

In document OTSOTUULI OY (sivua 45-53)