Lähestyin tutkittavaa ilmiötä siten, että tunnistin ensin kohdeilmiön, josta halusin tietoa eli yrityspalveluorganisaatioiden verkostoyhteistyön muotoutumisvaihe. Ilmiön havaitsemisen jälkeen määrittelin alustavat tutkimuskysymykset. Dokumenttien kokoamisen aloitin julkisista lähteistä. Tämän jälkeen yksilöin tutkittavan ilmiön tarkemmin, jottta pystyin paremmin tunnistamaan, millaista aineistoa tarvitsen ja miten sitä saan. Tiedossa oli laadullisen tutkimuksen ongelma eli se, ettei aineisto lopu koskaan (Eskola & Suoranta, 1998: 19).
Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2005 ja 2014 tekemistäni haastatteluista ja julkisista dokumenteista. Haastattelujen teemarungon laatimisessa hyödynsin kirjallisen materiaalin lisäksi omia kokemuksiani, toimimisesta yrityspalveluorganisaatioissa ja yrittäjänä (ks.
Briner ym., 2009; Reay ym., 2009). Aineistoa keräsin eri lähteistä, jotta se ei jäisi liian suppeaksi ja yksipuoliseksi (ks. esim. Kyngäs & Vanhanen, 1999). Tutkimusaineisto on esitelty taulukossa 9.
TAULUKKO 9. Tutkimusaineiston kerääminen ja sisältö vuosina 2005 ja 2014.
Aineistotyyppi Määrä Sisältö
Julkaistu materiaali:
Organisaatioiden toiminta lukuina ja tekstinä.
Yhteistyön tarkoitus ja tavoitteet sopimuksellisesti
Puolistrukturoidut osapuolet, resursointi, tavoitteet, nykytila ja tavoitteet. Vuonna 2014 lisäksi verkostojohtaminen ja asiakaslähtöisyys palvelukehityksessä.
Julkaistun materiaalin osalta jätin kaiken markkinointiin liittyvän materiaalin tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksen dokumenttiaineisto muodostui ypojen toimintakertomuksista vuosilta 2004–2006 ja 2014 sekä muista julkaisuista, kuten seudun elinkeinostrategiasta, Hämeenlinnan kaupungin elinvoimaohjelmasta ja organisaatioiden toimintasuunnitelmista.
Lisäksi täydensin dokumenttiaineistoa vuoden 2014 haastattelujen perusteella. Nämä täydennykset tarkoittivat lähinnä organisaatiomuutoksia ja muutoksia palvelutuotannossa.
Julkaistua materiaalia käytin tutkimuksen kontekstin kuvauksen laatimiseen, osapuolten palvelutarjonnan kartoittamiseen ja yhteistyön osapuolten toiminnan kuvaamiseen (kappale 4). Lisäksi käytin materiaalia (esimerkiksi yhteispalveluasiakirja) tausta-aineistona analysoidessani yrityspalveluorganisaatioiden verkostoyhteistyön tilaa vuonna 2005.
Vuonna 2014 keräämääni materiaalia (esimerkiksi yrityspalvelusopimus Hämeenlinnan seudulla) käytin tausta-aineistona analysoitaessa yrityspalveluorganisaatioiden tilaa vuonna 2014. Molempien haastattelukierrosten yhteydessä pyysin organisaatioiden johtajia täydentämään haastattelujen ja julkisen materiaalin pohjalta tehtyä palvelutaulukkoa
sähköpostitse. Kaikki haastateltavat vastasivat sähköpostikyselyyn.
Asiantuntijahaastatteluina toteutamaani puolistrukturoidut teemahaastattelut (Alastalo &
Åkerman, 2010) muodostavat tärkeimmän aineiston tasavertaisen heterarkkisen yhteistyön analyysissä (luku 5). Kysyin molemmilla haastattelukerroilla puolistrukturoidussa haastattelussa kaikilta samat asiat. Haastateltavat vastasivat vapaamuotoisesti omin sanoin.
(Eskola & Suoranta, 1998: 86.) Puolistrukturoidussa haastattelussa tulee ottaa huomioon etenemisen rytmittäminen niin, että ryhmitellään kategorioita ja tietoa ”laatikoiksi”
joidenkin haastateltaville tuttujen kriteerien mukaisesti (Curran & Blackburn, 2000: 114).
Ennen haastatteluja laadin teemarungot, joiden pohjalta suoritin haastattelut (liitteet 1 ja 2).
Käytin haastattelurungon rakentamiseen julkaistua materiaalia ja omaa ilmiöön liittyvää työkokemustani (ks. Briner ym., 2009; Reay ym., 2009). Vuoden 2014 haastattelurungon muodostamisessa hyödynsin vuonna 2005 saamia tuloksia. Myös haastattelurungon teemojen suunnittelussa käytin apuna työkokemustani. Tämä kokemus koostuu kahdeksaksasta vuodesta yrittäjänä ja seitsemästä vuodesta yrityspalveluorganisaatioiden palveluksessa.
Toteutettujen teemahaastattelujen rakenne vuonna 2005 oli jaettu neljään pääosioon: 1.
Organisaation kuvaus. Tässä osiossa täydensin aikaisemmin keräämääni faktatietoa organisaatiosta ja pyysin haastateltavia kuvaamaan oman organisaationsa toimintastrategiaa ja -ajatusta. 2. Organisaation resurssit. Tässä osiossa täydensin aikaisemmin keräämääni kirjallista tietoa resursseista ja niiden riittävyydestä, hyödynnettävyydestä, tarpeesta jne. 3.
Organisaation toiminnot. Tässä osiossa keräsin aikaisemmin saamani kirjallisen materiaalin lisäksi haastateltavien näkemyksiä oman organisaationsa toiminnoista. 4. Ypon yhteistyö ja yhteispalveluasiakirja. Tässä osassa esitin haastateltaville kysymyksiä verkostoyhteistyön
tilasta, rooleista, tavoitteista, toiveista ja kehityksestä. Haastatteluaineiston analysoimisen helpottamiseksi kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Nauhoitukseen kysyttiin etukäteen lupa jokaiselta haastateltavalta, ja tämä lupa myös saatiin kaikilta.
TAULUKKO 10. Tutkimuksen haastatteluteemat vuonna 2005.
Kysymysten aihe Tarkoitus
Organisaatio Pyrittiin saamaan tietoa, minkälaisesta organisaatiosta on kysymys. Kerättiin tietoa siitä, mitkä ovat organisaatioiden strategiat, toiminta-ajatus, omistajat.
Organisaation resurssit Pyrittiin saamaan selville, onko yhteistyö mahdollista. Minkälaiset resurssit organisaatioilla on käytettävissään? Tarkasteltiin käytössä olevia resursseja suhteessa organisaatioiden tuottamiin palveluihin.
Organisaation toiminnot Pyrittiin saamaan käsitys, mitä organisaation toiminnot sisältävät.
Ypon yhteistyö ja yhteispalveluasiakirja
Kysymysten avulla pyrittiin saamaan selville, minkälaista organisaatioiden välinen yhteistyö on. Minkälaisia kokemuksia organisaatioilla on yhteistyöstä? Miten organisaatiot näkevät verkoston ja oman asemansa siinä? Minkälaisena organisaatiot näkevät yhteistyön, mitä parannettavaa siinä on ja mitkä asiat ovat kunnossa?
Vuonna 2014 toteutettujen teemahaastattelujen rakenteen olin jakanut viiteen pääosioon: 1.
Yhteistyön tilanne. Tässä osiossa päivitin aikaisemmin keräämääni tietoa organisaatiosta ja pyysin haastateltavia kuvaamaan oman organisaation näkökulmasta yhteistyön nykytilaa sekä omaa rooliaan ja kokemuksiaan yhteistyöstä. 2. Yhteistyön merkitys ja resursointi.
Tässä osiossa pyysin haastateltavia kuvaamaan yhteistyön merkitystä omalle organisaatiolleen ja täydensin aikaisemmin keräämääni tietoa resursseista ja niiden riittävyydestä, hyödynnettävyydestä, tarpeesta sekä tavoitteiden yhteensovittamisen tasosta ja yhteistyön vastuukysymyksistä. 3. Yhteistyö ja johtaminen. Tämän osion teeman ja kysymykset lisäsin haastatteluun, kun edellisen aineiston analyysissä oli tullut ilmi, että ypojen yhteistyö ei ollut vielä edennyt käytännössä toimivaksi verkostoksi. Esitin
haastateltaville kysymyksiä vuorovaikutuksen tasosta ja siitä, miten oman organisaation henkilöstöä on johdettu yhteistyöhön. Lisäksi kysyin johtajuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten tarvitaanko johtajuutta ja jos tarvitaan, minkälaista sen tulisi olla. Lisäksi tiedustelin miten haastateltava kokee oman roolinsa johtajuudessa. 4. Asiakasnäkökulma. Tässä osiossa pyysin haastateltavia kuvaamaan näkemyksiään siitä, miten yhteistyöverkosto näyttäytyy asiakkaalle ja onko palvelutarjonnassa tarvetta muutoksiin. 5. Tulevaisuus. Viimeisessä osiossa pyysin haastateltavia kuvaamaan yhteistyön tulevaisuuden kehitystarpeita ja tulevaisuuden tavoitteita. Haastatteluaineiston analysoimisen helpottamiseksi kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Nauhoitukseen kysyttiin etukäteen lupa jokaiselta haastateltavalta, ja tämä lupa myös saatiin kaikilta.
TAULUKKO 11. Tutkimuksen haastatteluteemat vuonna 2014.
Kysymysten aihe Tarkoitus
Yhteistyön tilanne
Pyrittiin selvittämään, miten organisaatio oli muuttunut edellisestä haastattelukerrasta.
Selvitettiin organisaation rooli ja kokemus yhteistyöstä ja se mitä sillä on saavutettu.
Yhteistyön merkitys ja resursointi
Selvitettiin, minkälaiset resurssit/osaaminen organisaatiolla on käytössä yhteistyöhön, onko toiminta vastuutettu jollekin taholle ja miten näkee tavoitteiden yhdensuuntaisuuden oman organisaation ja verkoston välillä.
Yhteistyö ja johtaminen
Selvitettiin, onko oman organisaation henkilöstö ohjattu toimimaan yhteistyössä.
Tarvitaanko verkostossa johtajuutta ja jos tarvitaan, minkälaista johtajuutta ja
päätöksentekoa tarvitaan? Oman roolin merkitys johtajuuskysymyksessä pyrittiin saamaan selville.
Asiakasnäkökulma
Pyrittiin selvittämään, miten yhteinen palvelujen tuottaminen näkyy asiakkaaseen päin ja kuinka asiakas sen kokee.
Tulevaisuus
Selvitettiin, onko ypojen yhteistyölle jatkossa tarvetta ja mitkä ovat organisaation tulevaisuuden tavoitteet yhteistyölle ja miten sitä pitäisi kehittää.
Pattonin (2002) mukaan haastateltavien määrä on kiinni siitä, mitä ilmiöstä halutaan tietää (ks. myös Kasanen ym., 1991). Tutkimuksessani valintaan vaikuttivat ypon koko, tutkittavan ilmiön uutuus ja haastateltavan asiantuntijuus. Tutkimukselleni oli tärkeää, että
haastateltavat tunsivat yhteispalveluasiakirjojen syntyprosessin ja/tai olivat mukana niiden toteuttamisessa. Toiseksi haastateltavien työtehtäviin kuului edistää elinkeinokehittäjien keskinäisiä suhteita. Heillä oli ensikäden tietoa verkostoyhteistyöstä. Tämä oli tärkeää, koska halusin mahdollisimman tarkan kuvan yhteistyön todellisuudesta (Alastalo &
Åkerman, 2010). En ollut niinkään kiinnostunut haastateltavasta henkilöstä, vaan tiedosta, jota heillä oli verkostoyhteistyöstä. Näin ollen haastateltavien valinta perustui heidän institutionaaliseen asemaansa ja kokemukseensa ypojen verkostoyhteistyöstä ja sen muotoutumisesta. (Vrt. emt.)
Vuonna 2005 valitsin haastateltaviksi kaksi henkilöä kustakin tutkimukseen osallistuvasta organisaatiosta. Vuoden 2014 haastatteluun pyrin saamaan jokaisen organisaation johtajan, jota oli ensimmäisellä kerralla haastateltu. Henkilömuutoksista johtuen osa haastateltavista vaihtui. Rajaaminen kahteen haastateltavaan organisaatiota kohti vuonna 2005 ja yhteen vuonna 2014 oli tietoista, sillä osa tutkimuksen ypoista on niin pieniä, ettei niissä olisi ollut useampia haastateltavia. Vuonna 2005 en myöskään olettanut, että haastateltavien lukumäärän kasvattaminen tuottaisi lisätietoa verkostoyhteistyöstä, koska haastatteluhetkellä se oli uutta kaikissa ypoissa (ks. Töttö, 2000; Tuomi & Sarajärvi, 2002).
Tuomi ja Sarajärvi (2002: 98) toteavat, että tutkijan subjektiivisuus tulee aina esille, koska käytetyt käsitteet, tutkimusasetelma ja menetelmät ovat tutkijan asettamia ja vaikuttavat tuloksiin (ks. myös Brinberg & McGrath,1985; Eriksson & Kovalainen, 2008). Laadullisessa tutkimuksessani korostuu subjektiivisuus, koska tutkijana en voi irtautua arvolähtökohdistani vaan vastaan tutkimuksessa tekemistäni valinnoista ja tulkinnoista (Töttö, 2000: 11). Tässä tutkimuksessa käytin johtamiskokemustani aikaisemman johtamistutkimuksen hyödyntämisessä ja empiirisen todellisuuden ymmärtämisessä (ks.
Denyer & Trandfield, 2006).
Kysyin haastateltavilta etukäteen puhelimitse suostumuksen haastatteluun. Haastattelussa esitin kysymykset mahdollisimman neutraalisti ja saman sisältöisinä kaikille haastateltaville.
Kysyin sekä asiakysymyksiä että mielipiteitä. Täten varmistin, että saan haastateltavilta yksityiskohtaisempaa tietoa asioista ja että kaikki tutkimuksen kannalta tärkeä tieto saadaan kerättyä. (Ks. Metsämuuronen, 2003.) Tutkijana tunnistin haastattelujen alussa, että haastateltavat suhtautuivat haastattelutilanteeseen varauksellisesti. Haastateltavat eivät aluksi hahmottaneet, oliko haastattelija tutkija vai tuttu sisäpiiriläinen. Siksi pyrinkin luomaan epävirallisen ja avoimen ilmapiirin (ks. Briner ym., 2009). Haastateltavilla oli mahdollisuus kertoa vapaamuotoisesti asioista, joten tapahtuma pysyi joustavana haastateltavaa myötäillen (vrt. Hirsjärvi ym., 2007). Ohjasin haastattelun kulkua kuitenkin siten, että samat aihekokonaisuudet tuli käsiteltyä kaikissa haastatteluissa (vrt. Eskola &
Suoranta, 1998: 86). Esittämällä rakenteeltaan erilaisia kysymyksiä ja kysymysten esiin tuomista vaihdellen sain esille haastateltavan todellisen kannan asiasta tai sen, ettei haastateltavalla ole varmaa mielipidettä asiasta. Ilmiön kannalta arkoja asioita, kuten organisaatioiden ja niissä työskentelevien henkilöiden välistä luottamusta ja sitoutumista, kysyin epäsuorasti (ks. esim. Curran & Blackburn, 2000).
Haastatteluissa saturaatiopisteen saavuttaminen (Eskola & Suoranta, 1998: 62) tuli esille siten, että vastaukset alkoivat toistaa itseään eivätkä ne tuottaneet enää uutta tietoa tutkimukselle. Vastaajien määrän lisääminen ei olisi antanut enää lisätietoa tutkittavasta ilmiöstä. Haastateltavien organisaatioiden määrää olisi voitu lisätä tehtyjen haastattelujen jälkeen, jos olisi ollut tarve (ks. Heikkilä, 1999; Kyngäs & Vanhanen, 1999; Töttö, 2000;
Hirsjärvi ym., 2007).
Vuonna 2005 toteutin haastattelu yhtä lukuun ottamatta haastateltavien toimipisteissä.
Yhden haastattelun toteutuin haastattelijan tuolloisen työpaikan toimitiloissa. Etukäteen sovitut haastattelut toteutettiin 26.5.2005–2.6.2005. Yksi haastattelu poikkesi ajallisesti muista haastatteluista kestäen 27 minuuttia. Muiden haastattelujen kestot vaihtelivat 39
minuutin ja 65 minuutin välillä. Lyhimpään haastatteluun oli syynä se, että kyseessä oli uusi työntekijä eikä hänellä ollut tietoa kaikista haastattelun teemoista. Haastateltava oli valittuna siksi, että muilla organisaation toiminnassa olevilla henkilöillä ei ollut tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Vuonna 2014 toteutin haatattelut haastateltavien toimipisteissä. Etukäteen sovitut haastattelut toteutettiin 9.12.2014–18.12.2014. Haastattelujen kestot olivat 40 minuutin ja 60 minuutin välillä. Tarkoitus oli haastatella organisaation ylintä johtoa eli samoja henkilöitä tai samaa tehtävää hoitavaa henkilöä kuin vuonna 2005.