Laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysia voidaan tehdä teorialähtöisesti, teoriasidonnaisesti tai aineistolähtöisesti riippuen siitä, mikä tutkijan suhde teoriaan on (Eskola 2018). Koska halusimme lähteä selvittämään haastatteluaineiston pohjalta, millaisia teemoja sieltä nousee - mitkä asiat lasten puheessa esimerkiksi toistuvat ja tuntuvat lapsille merkityksellisimmiltä, valitsimme sisällönanalyysin tavaksi aineistolähtöisen menetelmän. Aineistolähtöisessä analyysissä tavoitteena on luoda tutkimusaineistosta teoreettinen kokonaisuus. Pyrkimyksenä on, että analyysiyksiköt valitaan tutkimustehtävien ja tutkimuksen tavoitteiden mukaisesti, eivätkä ne ole siis etukäteen sovittuja. (Tuomi & Sarajärvi 2018). Tässä tutkimuksessa analyysiyksikköinä käytimmekin aineistosta nousseita yksiköitä - fyysistä aktiivisuutta lisääviä ja vähentäviä tekijöitä.
Laadullisen aineiston analyysitekniikan avainsanoja ovat avoimuus, systemaattisuus, perusteltavuus ja tarkistettavuus (Puusa & Juuti 2020). Tämän kappaleen tarkoituksena onkin selvittää mahdollisimman seikkaperäisesti, miten aineiston analysointi tutkimuksessamme eteni. Lähdimme työstämään aineistolähtöistä analyysiä perehtymällä litteroituun
32
haastatteluaineistoon tarkoin. Pyrkimyksenä oli aineistolähtöisen analyysin tavoin aloittaa puhtaalta pöydältä ilman ennakko-oletuksia tai teorian pohjalta luotuja määritelmiä. Teoria rakentuisi siis alhaalta ylös, toisin sanoen induktiivisesti (Eskola & Suoranta 1998). Puusa ja Juuti (2020, 9) näkevät tämän tavan olennaisena aineistolähtöisessä analyysissa, sillä ilman teoreettisia “silmälaseja” aineiston analysointi ei rajoitu vain tiettyyn teoriaan ja mahdollisuus löytää jotakin tutkimuksen tavoitteen kannalta olennaista ja arvokasta lisääntyy.
Luimme koko haastatteluaineiston useaan kertaan ja merkitsimme havaintojamme, samoina toistuvia asioita ja lasten vastauksissa yhteisiä tekijöitä sekä mielenkiintoisia seikkoja sivujen reunaan. Näistä kaikista merkinnöistä teimme päätöksen, mikä haastatteluaineistossa meitä eniten kiinnostaa. Koska haastatteluaineisto oli runsas ja vivahteikas, ja lasten ajatuksista ja omakohtaisista kokemuksista olisi saanut monta eri analyysiyksikköä, rajasimme tutkimukseemme kuuluviksi yksiköiksi lasten liikkumista lisäävät ja vähentävät tekijät.
Kirjoitimme kaikki näihin tekijöihin liittyvät asiat erilleen muusta aineistosta. Tästä työvaiheesta käytetään myös nimitystä koodaaminen (Tuomi & Sarajärvi 2018).
Analyysiyksiköt ja koodimerkit selkeyttivät meille kiinnostuksenkohteemme ja helpottivat sisällönanalyysin seuraavaa vaihetta toimiessaan meille muistiinpanoina, aineiston jäsennyksen ja kuvailun apuna sekä osoitteena (Eskola & Suoranta 1998; Tuomi & Sarajärvi 2018, 121), kun laajemmasta tekstistä piti tarkistaa esimerkiksi jonkin ilmauksen asiayhteys.
Aineistolähtöinen analyysi rakentuu tyypillisesti kolmesta eri vaiheesta - redusoinnista eli aineiston pelkistämisestä, klusteroinnista eli aineiston ryhmittelystä sekä abstrahoinnista eli teoreettisten käsitteiden luomisesta (Miles ym. 2020; Tuomi & Sarajärvi 2018). Etenimme tutkimuksessamme tämän kaavan mukaan. Koodatusta tekstistä siirryimme siis datan redusointiin eli pelkistämiseen, jolloin karsimme aineistosta tutkimuksemme kannalta epäolennaisen pois, tiivistimme ja jaottelimme tekstiä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 122–127).
Tarkastelimme tutkimustehtäväämme kuvaavia ilmauksia, eli lauseita tai lauseen osia, joissa ilmeni fyysistä aktiivisuutta lisääviä tai vähentäviä tekijöitä, muodostimme niistä pelkistettyjä ilmaisuja ja listasimme ne allekkain erilliselle Word-dokumentille. Samoista puheenvuoroista saattoi löytyä kaksi tai useampi erilainen pelkistetty ilmaus, joten tekstipätkät saattoivat jakautua useampiin pelkistettyihin ilmaisuihin. Taulukossa 1 on esimerkkejä ilmausten pelkistämisestä.
33 TAULUKKO 1. Esimerkkejä aineiston redusoinnista.
Alkuperäisilmaus Pelkistetty ilmaus
Jos mä oon ollu vaikka koko päivän puhelimella, kyllä ne sitten pakottaa tekee jotain muuta.
Puhelimella olo
Paikallaan oloa rajoittavat säännöt
Periaatteessa mää en ois päässyt, mut kun sit mä menin mun kaverille yökylään, niin sitten mä pääsin tonne peliin. --- Joo, et ne (vanhemmat) ei päässy viemään mua.
Liikunnan
mahdollistaminen
Meillä on tossa paikallisen järven jäällä jääkiekkokenttä ja joskus se pitää kolata, niin silloin munkin pitää mennä mukaan. Meen (sitten itsekin luistelemaan).
Fyysiseen aktiivisuuteen ohjaaminen
Yleensä, jos mä kysyn äitiltä voinko mennä kaverille. Yleensä sunnuntaisin. Äiti sanoo "et voi mennä", koska sulla on cheerleading, niin sun pitää mennä sinne.
Harrastusaikatauluista kiinni pitäminen Yleensä, jos äiti sanoo, että "mennään liikuntapaikalle". Siihen ei
voi väittää vastaa, että on vähän niinkun pakko mennä. Mutta siellä on ihan kivaa.
Liikuntaan sosiaalistaminen
Redusointia seurasi klusterointi, jossa ryhmittelimme pelkistettyjä ilmauksia samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia etsimällä. Samankaltaiset pelkistetyt ilmaukset muodostimme omiksi ryhmikseen, joista muodostui aineiston analyysin alaluokat.
Klusteroinnin tavoitteena onkin luoda pohja tutkimuksen rakenteelle sekä alustavia kuvauksia tutkimuksen kohteesta (Tuomi & Sarajärvi 2018, luku 4). Taulukossa 2 on esimerkki klusteroinnista, jossa samankaltaisista vanhempien toimintatavoista on muodostettu oma alaluokkansa.
34 TAULUKKO 2. Esimerkki klusteroinnista.
Pelkistetty ilmaus Alaluokka
Paikallaan oloa rajoittavat säännöt Vanhemmat struktuurin luojina Liikunnan mahdollistaminen
Fyysiseen aktiivisuuteen ohjaaminen Harrastusaikatauluista kiinni pitäminen Liikuntaan sosiaalistaminen
Aineiston klusterointiin saakka teimme molemmat analysointia itseksemme. Tässä vaiheessa kävimme toistemme tulkinnat moneen kertaan läpi, vertasimme saatuja luokkia ja keskustelimme eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä. Puusan ja Juutin (2020, 9) mukaan kaksi tutkijaa ei koskaan päädy samoihin tulkintoihin, vaikka heillä olisi sama laadullinen aineisto analysoitavana. Toisaalta Tuomi ja Sarajärvi (2018) pitävät klusteroinnin ja abstrahoinnin vaihetta analyysin kriittisimpänä osana, joten paneuduimme tähän vaiheeseen erityisen huolellisesti. Tässä vaiheessa päätimme yhteisesti vielä, millä perusteella eri ilmaisut kuuluvat samaan tai eri kategoriaan, keskustelimme, ovatko kaikki alaluokat tarpeellisia tutkimusongelmien näkökulmasta ja tämän perusteella yhdistelimme tai poistimme joitakin alaluokkia. Tämän vaiheen huolellinen läpikäynti ja eri näkökulmien yhdistäminen myös parantaa tutkimuksen luotettavuutta (Tuomi & Sarajärvi 2018, 165), jota erittelemme tarkemmin seuraavassa kappaleessa.
Abstrahointia voidaan pitää osana klusterointia (Tuomi & Sarajärvi 2018, 124), erityisesti kun muokkasimme luokkia työvaiheiden välillä ja palasimme niihin yhdessä aina tarkistaaksemme, että etenemme tutkimustehtävien suunnassa. Abstrahoinnissa ryhmittelyä jatketaan niin kauan, kuin se aineiston sisällön kannalta on mahdollista. Alkuperäisistä ilmauksista päästään siis lopulta teoreettisiin käsitteisiin ja johtopäätöksiin. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 125.) Yhdistimme alaluokkia yläluokiksi ja niistä edelleen pääluokiksi. Abstrahointia olemme kuvanneet taulukossa 3.
35 TAULUKKO 3. Esimerkki aineiston abstrahoinnista.
Alaluokka Pääluokka Yhdistävä luokka
Vanhemmat struktuurin luojina Vanhemmuuskäytänteet Liikuntaa edistävät tekijät Perheen kanssa yhdessä liikkuminen
Psyykkinen tuki Perheen malli
Rajoitukset eivät estä liikkumista
Autonomian kokemukset Motivaatio Liikunta tunteidensäätelykeinona
Oppiminen Liikunnan ilo Kilpaileminen
Teoreettisten käsitteiden muodostuksen jälkeen, sisällönanalyysin viimeisenä vaiheena, kvantifioimme aineiston eli laskimme aineistosta, kuinka moni tutkittavista on ilmaissut haastatteluissa saman asian (Schreier 2012, 231). Kvantifioinnilla saatetaan tuoda laadullisen aineiston tulkintaan erilaista näkökulmaa (Patton 2015, 657) tai merkittävää lisätietoa analyysissa laatujen kuvailun lisäksi. Haastetteluissa ilmaistut asiat asettuvat johtopäätöksiä tehdessä erilaisiin kehyksiin, jos ilmaisuja on kahden sijaan esimerkiksi 42. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 135.) Tässä tutkimuksessa koimme tärkeäksi tuoda esiin, missä laajuudessa ilmaisuja on tehty - kuinka useasti tietyt teemat lasten puheessa esiintyvät ja kuinka tärkeänä asiana eri tekijöitä lasten näkökulmasta voidaan pitää. Kvantifiointi on esitetty tulososan taulukoissa 4 ja 5.
36 6.4 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys
Tutkimuksemme lähtökohtana oleva ajatus totuuden olemassaolosta on idealistinen, mikä ohjaa myös tutkimuksen luotettavuuden arviointia. Koemme, että on olemassa monta todellisuutta eli jokaisen yksilölliset, subjektiiviset kokemukset ja merkityksenannot maailmasta. Laadullisessa tutkimuksessa ei näin ollen välttämättä pyritäkään objektiivisuuteen, vaan luotettavuutta arvioidaan muun muassa läpinäkyvyyden, puolueettomuuden, uskottavuuden, vastaavuuden, siirrettävyyden (Tuomi & Sarajärvi 2018, 160–162) vahvistettavuuden, kestävyyden sekä hyödynnettävyyden kautta (Miles ym. 2020, 310) Lisäksi luotettavuutta lisää tutkimuksessa käytetty triangulaatio (Tuomi & Sarajärvi 2018, 166–172).
Luotettavuutta lisätäksemme pyrimme kuvaamaan tutkimuksen lähtökohdat, suhtautumisemme todellisuuteen ja tutkittavaan ilmiöön sekä tutkimuksen toteuttamisen eri vaiheet mahdollisimman läpinäkyvästi ja selkeästi vaihe vaiheelta, jolloin lukija pystyy muodostamaan oman käsityksen tutkimuksen kulusta ja arvioimaan sen tuloksia. Läpinäkyvyys tulee esille tutkimuksessamme erityisesti Tuomen ja Sarajärven listaamien kohtien (2018, 163–164), aineistonkeruun, tutkimuksen tiedonantajien, aineiston analyysin ja tutkimuksen raportoinnin, suhteen.
Puolueettomuus ilmenee tutkimuksessamme niin, että pyrimme jo ennen tutkimusaineistoon perehtymistä reflektoimaan omaa identiteettiä tutkijana - minkälaisia olemme, mitä arvostamme, mitä ajattelemme tutkittavasta ilmiöstä ja miten suhtaudumme yleisesti liikkumiseen ja liikkumattomuuteen. Pohdimme esimerkiksi, miten liikuntakasvattajan ja liikunnan puolestapuhujan rooli voi vaikuttaa siihen, mihin kiinnitämme huomiota tutkimusaineistoa lukiessamme. Tällä pyrimme kuulemaan ja ymmärtämään haastateltavien kertoman juuri sellaisena, kuin he sanomansa tarkoittavat, eikä tulkintoja tehty omien suodattimiemme läpi (Tuomi & Sarajärvi 2018, 160). Tutkimus toteutettiin myös mahdollisimman aineistolähtöisesti, jolloin aiheeseen liittyvän aiemman tutkimustiedon ohjaaminen pyrittiin tietoisesti minimoimaan haastatteluja lukiessa.
Tutkimuksen uskottavuudella, vastaavuudella ja siirrettävyydellä tarkoitetaan muun muassa sitä, että tutkimukseen osallistuneet on kuvattu riittävän selkeästi, kerätyn aineiston totuudenmukaisuus on arvioitu, ja tutkijan tekemä tulkinta vastaa tutkittavien käsityksiä
37
aiheesta. Lisäksi voidaan arvioida, ovatko tulokset siirrettävissä toiseen kontekstiin. (Tuomi &
Sarajärvi 2018, 162.) Tutkimukseen osallistuneet on kuvattu työmme menetelmäosuudessa tutkimusjoukon kuvailuna kaikella sillä tiedolla, jota meillä heistä oli, ilman ketään tutkimukseen osallistunutta yksilöiviä tietoja. Tutkimukseen osallistuvien valitsemisen kriteerit on lueteltu aineistonkeruuosiossa, joiden perusteella lukija voi arvioida, millaisen joukon kokemuksia tämän tutkimuksen tulokset kuvaavat. Tutkittavien tarkka kuvailu voidaan nähdä myös osana tutkimuksen siirrettävyyttä (Nicholls 2009). Tällä osoitetaan, että tutkittavat on valittu tutkimuksen aiheen perusteella, tarkoituksenmukaisella otannalla, ja heillä on hyvä kyky kertoa 7–10-vuotiaiden lasten liikkumiseen liittyvistä asioista.
Aineiston totuudenmukaisuuteen on haastattelutilanteessa pyritty vaikuttamaan luomalla mahdollisimman lämmin ja avoin ilmapiiri. Lisäksi täsmäryhmähaastatteluiden käyttö tutkimusmenetelmänä on mahdollisimman lähellä totuudenmukaista tilannetta, jossa lapsi saa keskustella aiheesta vertaistensa seurassa. Epätasapainoinen valtasuhde aikuisen ja lapsen välillä ja se, että tutkija ei ole tuttu haastateltaville entuudestaan, voi vaikuttaa kuitenkin aineiston totuudenmukaisuuteen heikentävästi. Lapset voivat esimerkiksi ajatella, että heidän tulee vastata tietyllä tavalla sosiaalisen miellyttämisen vuoksi tai he voivat jättää jotakin oleellista sanomatta, kun he eivät tiedä, miten haastattelija reagoi heidän kertomaansa.
Haastattelujen toteuttaminen kouluympäristössä, jossa lapset osallistuvat päivittäin aikuisten ohjaamaan toimintaan ja jossa heidän tulee noudattaa aikuisten kertomia sääntöjä, tekee haastattelutilanteesta myös erityislaatuisen. Tutkijalla on lapsiin erilainen rooli opettajaan nähden ja tätä tuleekin pyrkiä korostamaan, jotta haastateltavan lapsen asiantuntijarooli mahdollistuu. (Raittila ym. 2017, luku 15). Raittila ym. suosittelevatkin, että lapsilla olisi mahdollisuus tutustua haastattelijaan jo etukäteen ennen varsinaista haastattelua.
Tutkimusaineisto on kerätty Liikkuva perhe -hankkeeseen liittyen tietyn teorialinssin ja aiemman aiheeseen liittyvän tutkimuksen kautta muodostetun teemahaastattelurungon avulla.
Haastatteluteemat ovat muodostuneet itsemääräämisteorian (Deci & Ryan) ja fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevien vanhemmuuskäytäntöjen perusteella, joten fokusryhmäkeskustelut ovat voineet painottua tiettyihin liikkumisen muotoihin ja tapoihin enemmän. Koska tämä tutkimus on toteutettu aineistolähtöisesti, on syytä pohtia, saako lasten kertomuksista ja kokemuksista täysin todellisuutta vastaavaa ja monipuolista kuvaa fyysistä aktiivisuutta edistävistä ja estävistä tekijöistä, sillä tämän tutkimuksen aineistossa lasten
38
perhekontekstin kokemukset ovat yliedustettuina Jos haastattelut olisi toteutettu esimerkiksi avoimina haastatteluina (esim. Brinkmann 2013) lasten yleisistä kokemuksista fyysiseen aktiivisuuteen liittyen, tämän tutkimuksen aineisto olisi voinut olla luotettavampi ja mahdollisesti totuudenmukaisempi.
Tutkijan tekemien tulkintojen vastaavuutta tutkittavien käsityksiin aiheesta voidaan mitata ilmivaliditeetilla, jolloin tiedonantajat arvioivat (vahvistavat) tulosten valmistuttua päätelmien osuvuutta (Tuomi & Sarajärvi 2018, 165). Tutkijan löydösten ja osallistujien käsitysten vastaavuus voidaan määritellä myös osaksi tutkimuksen uskottavuutta (Nicholls 2009). Tässä tutkimuksessa tällaista luotettavuutta lisäävää menetelmää ei ole käytetty, vaan vastaavuutta on pyritty lisäämään sillä, että olemme analysoineet haastatteluaineiston ensiksi erillään ja tämän jälkeen käyneet keskustelua eriävistä näkemyksistä ja selittäneet omia tulkintojamme, jonka jälkeen olemme päätyneet tuloksissa yhteiseen ymmärrykseen. Koemme myös, että tulkintojen painotus eriää hieman eri tutkijoiden välillä, mikä on keskeinen osa laadullista tutkimusta, ja heijastelee vain jokaisen tutkittavan ja tutkijan subjektiivista käsitystä todellisuudesta. Näin ollen vahvistamisen tavoitetta tutkimuksessamme voidaan pitää tarpeettomana.
Triangulaatiota voidaan käyttää tutkimuksen validiteetin (Tuomi & Sarajärvi 2018, 166) ja uskottavuuden (Nicholls 2009) arvioinnissa. Sillä tarkoitetaan erilaisten metodien, tutkijoiden, tutkimusaineistojen ja teorioiden käyttöä samassa tutkimuksessa. Tutkimuksessamme triangulaatio ilmeni niin, että tutkimusta teki kaksi tutkijaa, ja toimme molemmat hieman toisistaan poikkeavaa näkemystä aineiston analysointiin, tulosten tarkasteluun ja pohdintaan.
Tiedonlähteiden eroavaisuuksia pyrittiin tuomaan esiin sillä, että tutkittavat valittiin erityyppisiltä alueilta, esimerkiksi sosioekonomisen jaottelun mukaan. Lisäksi olemme ottaneet aikaisempaan aiheeseen liittyvään tutkimukseen perehtyessämme huomioon useampia teoreettisia näkökulmia, jotka muun muassa selittävät fyysiseen aktiivisuuten vaikuttavia tekijöitä lapsuusiässä. Ainoastaan metodista triangulaatiota emme ole tutkimuksessamme käyttäneet.
Eettisyys. Tutkimuksen luotettavuuden toinen osa on eettinen kestävyys (Tuomi & Sarajärvi 2018, 149). Paitsi että tutkimussuunnitelma, tutkimusasetelma ja raportointi on laadukkaasti toteutettu, tutkimuksen toteutusta tulee ohjata eettinen sitoutuneisuus, jotta tutkimus täyttää laadukkaan ja luotettavan tutkimuksen kriteerit. Tieteellinen tutkimus on eettisesti luotettavaa
39
ja hyväksyttävää, jos se on tehty hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012, 6–7). Noudatimme tämän tutkimuksen teossa neuvottelukunnan ohjeistamia hyvän tieteellisen käytännön lähtökohtia. Pyrimme rehellisyyteen, huolellisuuteen ja tarkkuuteen kaikissa tutkimuksen eri vaiheissa, kuten tulosten tallentamisessa, esittämisessä ja arvioinnissa. Noudatimme avoimuutta ja laadullisen tutkimuksen menetelmän suositeltavia vaiheita (Miles & Huberman 2020; Patton 2015; Puusa & Juuti 2020; Schreier 2012; Tuomi &
Sarajärvi 2018), jotka tarkkaan tietyssä järjestyksessä kuvaamalla tutkimus on mahdollista toistaa samankaltaisena uudestaan.
Olemme aiempaan aiheeseen liittyvään tutkimustietoon perehtyessämme, ja sitä kuvatessamme, viitanneet muiden tutkijoiden julkaisuihin ja antaneet niille kuuluvan arvon omassa työssämme. Kaikki käyttämämme lähteet ovat näkyvissä asiayhteydessään tekstissä sekä lähdeluettelona tutkimuksemme lopuksi. Suunnittelimme, toteutimme ja raportoimme tutkimuksemme sekä tallensimme tutkimuksen edetessä syntyneet tietoaineistot niin ikään hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012, 6).
Litteroidut haastatteluaineistot lähetettiin suojatun sähköpostiyhteyden välityksellä ja niitä luettiin vain kirjautumista vaativilla tietokoneilla.
Tutkimuksen etiikkaan liittyy myös tutkittavien suojaa ja tiedonhankintaa koskevat normit.
Koska ihmisiin kohdistuvan tutkimuksen eettisen perustan muodostaa ihmisoikeudet, tutkimuksen eettisyydelle voidaan määrittää kriteereiksi myös tutkimukseen osallistuvien henkilöiden suojaa parantavat tekijät. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 155.) Tämän tutkimuksen osallistujille selvitettiin tutkimuksen tavoitteet ja menetelmät, heillä oli mahdollisuus suostua vapaaehtoisesti tutkimukseen, kieltäytyä osallistumasta tutkimukseen tai lopettaa osallistuminen tutkimuksen missä tahansa tutkimuksen vaiheessa. Lisäksi osallistujien hyvinvointi asetettiin tutkimuksen tavoitteiden edelle, kaikki tutkimustiedot ovat luottamuksellisia, eikä niitä ole käytetty muuhun kuin luvattuun tarkoitukseen, tutkimukseen osallistuneet ovat jääneet nimettömiksi ja heidän vastauksistaan on poistettu kaikki tunnistetiedot. Tässä tutkimuksessa käytettyyn haastatteluaineistoon liittyvä tutkimus on saanut eettisen hyväksynnän Jyväskylän yliopiston eettiseltä toimikunnalta 22. elokuuta 2017.
40 7 TULOKSET
Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmiä käyttäen ja se tuotti fyysistä aktiivisuutta edistävistä tekijöistä kuusi yläluokkaa, joihin kuuluu yhteensä 21 alaluokkaa. Fyysistä aktiivisuutta estävistä tekijöistä yläluokkia nousi yhdeksän, joihin kuuluu yhteensä 24 alaluokkaa. Nämä luokat kuvaavat lasten kokemuksia fyysistä aktiivisuutta edistävistä- ja estävistä tekijöistä. Tässä luvussa esitellään tarkemmin jokaista yläluokkaa, sekä luokkia, jotka niiden alle jakaantuivat.
7.1 Edistävät tekijät
TAULUKKO 4. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin luokat fyysistä aktiivisuutta edistävien tekijöiden osalta ja niiden aineistossa esiintymisen lukumäärät koko tutkimusjoukossa (N=79).
Yläluokka Alaluokat Ilmauksia
41
Yläluokan “motivaatio” alla on viisi alaluokaa: autonomian kokemukset, oppiminen, liikunnan ilo, liikunta tunteidensäätelykeinona ja kilpaileminen. Suurin osa näistä alaluokista liittyy lapsen sisäiseen motivaatioon, mutta kilpailemisessa myös ulkoisella motivaatiolla on keskeinen rooli. Koetulla autonomialla tarkoitetaan yksilön mahdollisuutta saada itse vaikuttaa omaan toimintaansa ja säädellä sitä, ja se on Deci & Ryanin itsemääräämisteorian mukaan keskeisiä sisäiseen motivaatioon vaikuttavia tekijöitä. Ihminen kokee autonomiaa, kun hän kokee voivansa tehdä toimintaan liittyviä valintoja. (Deci & Ryan 2000.) Aineistossa nousi merkittävä määrä kommentteja, joissa autonomian tunteen koettiin lisäävän omaa liikuntamotivaatiota. Kysymykseen “mikä on mukavaa vapaa-ajan liikkumisessa” vastattiin esimerkiksi näin:
”Koulussa on aika, kuinka kauan pitää tai saa liikkua ja on tietty tekeminen. Vapaa-ajalla sä voit vaikka puol tuntii pelata jalkapalloa, toisen puol tuntii tehä temppuja, kolmannen puol tuntii vaikka tanssia ja neljännen puol tuntii vaikka lenkkeillä tai jotain.
Ni sit voi ite päättää vähän mitä tekee.” (lapsi 55, 2lk)
Myös liikuntataitojen oppiminen nousi yksittäisissä vastauksissa aineistosta esiin.
Liikuntataitojen oppiminen voi olla itsessään liikuntamotivaatiota lisäävä asia, ja lisäksi se synnyttää usein pätevyydenkokemuksia. Pätevyydenkokemukset ovat keskeinen tekijä
42
liikuntamotivaation taustalla itsemääräämisteorian sekä tavoiteorientaatioteorian mukaan.
(Liukkonen & Jaakkola 2013.)
Suuressa määrässä vastauksia liikunta itsessään koettiin mielekkäänä ja sen koettiin tuottavan iloa. Monessa vastauksessa liikunnan mielekkyys kohdistui tiettyyn lajiin tai leikkiin, mutta liikunnan ilon mainittiin myös itsessään olevan liikuntaan osallistumista lisäävä tekijä.
Liikunta tuotiin esiin keinona säädellä omia tunteita. Se nähtiin mahdollisuutena energian purkamiseen, tylsyyden torjumiseen ja harmituksen kanavoimiseen, kuten yksi haastateltavista kertoi: ”Silloin, kun joskus harmittaa, on kiva päästä purkamaan sitä harmia pihalle” (lapsi 43, 3lk). Vastauksissa tuli ilmi, että liikunnasta voidaan saada ilon tunteita ja se auttaa joissain tilanteissa rauhoittumaan. Liikunnan koettiin myös estävän väsymystä. Joistakin vastauksista käy ilmi, että vanhemmat laittavat lapset liikkumaan tiettyjen tunnereaktioiden vallitessa, ja osassa vastauksista lapset näyttävät osaavan kanavoida tunteitaan liikuntaan omatoimisesti.
Kilpaileminen nousi myös yhdeksi lapsia motivoivaksi teemaksi. Vastauksissa nousi esiin menestyksen saavuttaminen. Esimerkiksi mitalien saaminen kilpailuissa koettiin yhdeksi syyksi liikunnan harrastamiseen. Toisaalta kilpailuteemassa näkyi myös perheen tai kavereiden kanssa leikkimielisempi kisailu. Vastauksista käy ilmi myös onnistumisten saaminen liikuntamotivaatiota edistävänä tekijänä (esimerkiksi maalien tekeminen jalkapallossa).
7.1.2 Vanhemmuuskäytänteet
Vanhemmuuskäytänteet näyttäytyivät isoimpana yläluokkana fyysistä aktiivisuutta edistävistä tekijöistä, ja sen alle sijoitettiin viisi alaluokkaa: perheen kanssa yhdessä liikkuminen, perheen malli, vanhemmat struktuurin luojina, psyykkinen tuki sekä “rajoitukset eivät estä liikkumasta”.
Suurin osa haastateltavista kuvasi perheen olevan mukana liikkumisessa ja keskeinen liikunta-aktiivisuuteen vaikuttava tekijä. Piirroksissaan haastateltavat kuvasivat usein itseään liikkumassa perheen kanssa. Vanhemmat ovat tärkeää seuraa liikkuessa ja toimivat mallina lasten liikuntakäyttäytymiselle. Lasten kommenteista tulee esiin perheen kanssa yhteiset harrastukset ja vanhemmat tai sisarukset suunnannäyttäjinä.
43
“Mä aloitin harrastamaan lentopalloa, kun isosisaruksetkin harrasti sitä, niin sit, että ne vois opettaa mua myös siinä.” (lapsi 6, 3lk)
“Mä myös harrastan futsalia, kun iskäkin on harrastanut sitä, kun se oli nuorempi. Me tykätään siitä” (lapsi 55, 2lk)
Vanhemmat luovat liikkumista koskevia sääntöjä ja raameja. “Vanhemmat struktuurin luojina”
-osiossa fyysistä aktiivisuutta edistäviksi tekijöiksi nousivat vanhempien kehottaminen tai käskeminen liikkumaan sekä liikuntaa koskevat säännöt. Toisaalta vanhempien toiminnasta nousivat esiin myös käytänteet liikuntaharrastuksiin kyyditsemisessä, joka mahdollisti harrastamisen.
“Rajoitukset eivät estä liikkumasta” -luokkaan nousi tekijöitä turvallisuudesta. Haastatteluissa todettiin esimerkiksi, että vanhemmat sallivat kodin lähialueella liikkumisen omatoimisesti, koska lapsilla oli niin hyvä tuntemus ympäristöstä. Monessa vastauksessa mainittiin mahdollisuus liikkua itsenäisesti kodin lähellä vapaa-ajalla. Tässä alaluokassa mainittiin myös mahdollisuudet liikkua kotona ilman fyysisen ympäristön rajoituksia (esimerkiksi mahdollisuus voimistella olohuoneessa). Esiin nousi myös kommentteja vanhempien sallivuudesta esimerkiksi puuhun kiipeämisen tai temppujen tekemisen suhteen. Lapset siis kokivat, että vanhempien sallivuus mahdollisti liikkumisen.
Psyykkinen tuki -alaluokka koostui kommenteista vanhempien kannustamisesta, kehumisesta ja neuvomisesta. Vanhempien kannustaminen koettiin yleensä mukavaksi ja sillä usein ohjattiin liikkumaan. Lapset mainitsivat erilaisia kannustamisen muotoja: kannustamisen liikkumaan esimerkiksi vanhemman kanssa, liikuntaharrastuksiin osallistumiseen kannustamisen sekä kannustamisen ja kehumisen liikkumisen aikana. Tuen mainittiin useimmiten olevan sanallista, mutta myös hymyily koettiin yhdessä vastauksessa tärkeäksi tuen muodoksi. Myös paikalla oleminen pallopeleissä koettiin tukemiseksi. Lapset kokivat samantyylistä tukea myös muiden heille tärkeiden aikuisten, kuten valmentajien tai opettajien toimesta. Lapsia kannustettiin joskus liikkumaan myös ulkoisten palkkioiden avulla; liikkumisesta luvattiin esimerkiksi lisää peliaikaa tietokoneella. Haastateltavat kertoivat kannustuksen olevan mukavaa esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:
44
“Se (vanhempi) on kiltisti. Se ei pakota silleen, et korottaa ääntä ja pakottaa
harjottelemaan. Vaan se on semmosta, että sanoo, että kyl mä vielä opin sen, ja jos mä vähän harjoittelen joka päivä aina enemmän ja enemmän, opin sen.” (lapsi 55, 2lk)
“Mun futisvalmentaja kehuu aina, kun mä teen jotain oikein. Aina se sanoo, kun pitää jotain tehdä, että "hyvinhän se sujuu". Sitten se antaa vielä jonkun neuvon ja sitten mä onnistun siinä.” (lapsi 13, 2lk)
“Se ainaki piristää mua laskettelee enemmän, kun äiti aina sanoo et "hyvä, jatka samaan malliin". (lapsi 16, 2lk)
”Kun mä alotin koriksen. Mä oon nykyään aika hyvä siinä. Niin ne kannusti mua alottaa sen ja ne peleissä aina kannustaa.” (lapsi 35, 1lk)
7.1.3 Liikkuminen paikasta toiseen fyysisesti aktiivisesti
Liikkuminen paikasta toiseen fyysisesti aktiivisesti -yläluokka käsitti kaksi alaluokkaa:
hyötyliikunnan sekä koulu- ja harrastusmatkat. Hyötyliikunta käsitti esimerkiksi pyöräilyn kauppaan tai kaverille. Toisaalta moni lapsi myös raportoi kävelevänsä tai pyöräilevänsä lähiympäristössä huvikseen. Osa vastaajista koki koulumatkojen tekemisen jalan innostavana.
Auton puute vaikutti yhdessä vastauksessa koulumatkojen kulkemiseen pyörällä. Joissain vastauksissa vuodenajalla oli vaikutusta kouluun kulkemiseen. Pyöräilylle annettiin muitakin merkityksiä, kuin sen hauskuus tai liikkumisen lisääminen:
“Pyöräily on kivaa, koska se ei saastuta. Mä oon aina 15 min ennen kotona kuin muut.”
(lapsi 68, 4lk)
“Mä tykkään pyöräillä hirveesti kesällä. Iskän luota, kun se asuu kaupunginosassa 1, teen kesällä ja syksyllä koulumatkoja. Talvella meen bussilla enemmän.” (lapsi 63, 2lk)
45 7.1.4 Harrastukset
Harrastukset-yläotsikko jaettin järjestettyyn, sekä omaehtoiseen liikuntaan. Iso osa haastateltavista mainitsi käyvänsä vapaa-ajallaan järjestetyissä liikuntaharjoituksissa. Myös omaehtoisia harrastuksia, kuten laskettelua tai uintia mainittiin tehtävän. Omaehtoisessa harrastamisessa Pokémon GO -mobiilipelin pelaaminen nousi esiin lasten liikuttajana viidessä vastauksessa.
“Se on peli. Mäkin yleensä lähen koulun jälkeen ettii pokemoneja ja siinä tulee aika monia lenkkejä. Yleensä meen puistolle 1 ja puistolle 2 ja siitä kotiin.” (lapsi 20, 1lk)
7.1.5 Fyysinen ympäristö
7.1.5 Fyysinen ympäristö