Tutkimuksessa käytetyt muuttujat

5.2.1 Monimuotoisuusindeksi ja sen laskenta

Tässä tutkimuksessa yhtiöiden monimuotoisuuden tason määrittelyssä on käytetty Blaum (1977) heterogeenisyysindeksiä. Blaum indeksiä ovat tutkimuksissaan käyttäneet useat tutkijat kuvaamaan ryhmän heterogeenisyyttä muiden muassa Richard (2000) ja Hambrick ym. (1996).

Blaum indeksi lasketaan seuraavasti:

(1 - YPiA2) Missä,

P = Jäsenten osuus tietyssä kategoriassa i = Kategorioiden lukumäärä

Tässä tutkimuksessa yhtiöille on ensin laskettu monimuotoisuusindeksi erikseen jokaiselle monimuotoisuuden osatekijälle: sukupuolijakauman monimuotoisuudelle, ikäjakauman monimuotoisuudelle, koulutustason monimuotoisuudelle, koulutusalojen monimuotoisuudelle sekä muiden luottamustehtävien määrän monimuotoisuudelle. Taulukossa 6 on esitetty monimuotoisuusindeksin laskenta esimerkki yrityksessä, jonka hallituksessa on 60 jäsentäjä suurin mahdollinen monimuotoisuus. Käytännössä yhdessäkään hallituksessa ei ole 60 jäsentä, jotta maksimi monimuotoisuus voisi täyttyä jokaisen osa-alueen osalta. Näin ollen myöskään tämän tutkimuksen aineistossa yksikään yritys ei saa monimuotoisuusindeksille maksimiarvoa 3,217, vaan suurin monimuotoisuusindeksin arvo, mitä tutkimusaineistossa havaitaan on 2,604.

Ikien monimuotoisuutta laskettaessa jäsenten iät on jaettu viiteen kategoriaan: alle 40 vuotiaisiin, 40—50 vuotiaisiin, 50—60 vuotiaisiin, 60—70 vuotiaisiin sekä yli 70 vuotiaisiin. Jaottelu on tehty näin tarkasti ikäjakauman osalta, sillä suurin osa hallituksen jäsenistä on 40-60 vuotiaita, ja tarkemmalla jaottelulla on haluttu varmistaa riittävät erot yhtiöiden ikäjakauman monimuotoisuuteen. Koulutustason monimuotoisuudessa on kaksi kategoriaa: jäsenet, joilla on korkeakoulututkinto ja jäsenet, joilla ei ole korkeakoulututkintoa. Koulutusalojen monimuotoisuudessa on neljä kategoriaa: kauppatieteelliset tutkinnot, luonnontieteelliset - lääketiede, farmasia, biologia, kemia - tutkinnot, tekniset korkeakoulututkinnot ja muut korkeakoulututkinnot. Koulutustason ja koulutusalojen monimuotoisuus on erotettu siksi, että yhdellä hallituksen jäsenellä voi olla useita korkeakoulututkintoja, jotka kaikki on otettu mukaan koulutusalojen monimuotoisuutta laskettaessa. Luottamustehtävien monimuotoisuus jaettiin kolmeen kategoriaan: jäsenet, joilla ei ole muita luottamustehtäviä, jäsenet joilla on 1-4 merkittävää luottamustehtävää ja jäsenet joilla yli 5 merkittävää luottamustehtävää. Hallituksen puheenjohtajuus ja toimitusjohtajuus laskettiin kahdeksi luottamustehtäväksi niiden sisältämän työmäärän ja vastuun vuoksi. Niille yhtiöille, joista löytyi tiedot kaikkien monimuotoisuuden osa- alueiden osalta, laskettiin varsinainen monimuotoisuusindeksi laskemalla yhteen edellä esitellyt viisi eri indeksiä.

Taulukko 6 Kategorioiden lukumäärä (I)

Jäsenten lukumäärä

kussakin kategoriassa

Osuus kussakin kategoriassa

(P)

Laskukaava (1 - £PiA2)

Indeksin maksimi­

arvo Sukupuolten

monimuotoisuus 2 60/2 = 30 30/60 = 0,5 1-(0,5A2+0,5A2) = 0,5

Koulutuksen tason

monimuotoisuus 2 60/2 = 30 30/60 = 0,5 1-(0,5A2+0,5A2) = 0,5

Koulutusalojen

monimuotoisuus 4 60/4 = 15 15/60 = 0,25 1-(0,25A2+0,25A2+0,25A2+0,25A2) = 0,75 Iklen monimuotoisuus 5 60/5 = 12 12/60 = 0,2 1-(0,2A2+0,2A2+0,2A2+0,2A2+0,2A2) = 0,8 Luottamustehtävien

määrän

monimuotoisuus

3 60/3 = 20 20/60 = 0,33 1-(0,33A2+0,33A2+0,33A2) = 0,667

Hallituksen monimuotoisuus

Indeksi 0,5+0,5+0,75+0,8+0,667 = 3,217

5.2.2 Hallintorakenteeseen liittyvät muuttujat

Hallituksen jäsenten lukumäärä ei tehokkaan hallitustyöskentelyn saavuttamiseksi saisi paisua liian suureksi. Hirvonen, Niskakangas ja Steiner (2003) ovat sitä mieltä, että paras koko hallitukselle on 4-9 jäsentä, sillä tämänkokoisessa hallituksessa voidaan saavuttaa riittävä asiantuntemus ja kollegiaalisen vastuuntaso ja samalla pysyttää hallitus aidosti työskentelykykyisenä päätöksentekijänä. Myös empiirinen tutkimus on löytänyt viitteitä hallituksen koon ja yrityksen arvon välisestä negatiivisesti yhteydestä (Yermack 1996). Tämän vuoksi myös kannattavuutta on syytä kontrolloida hallituksen jäsenten lukumäärällä.

Yhtiön hallintorakenne voi olla yksiportainen tai kaksiportainen. Kaksiportaisessa rakenteessa valvonnan ja liikkeenjohdon tehtävät ovat eriytetyt. Yksiportaisessa rakenteessa toimiva johto eli sisäiset hallituksen jäsenet ja yhtiön ulkoiset hallituksen jäsenet kuuluvat samaan hallitukseen (Suomela ym. 2002). Hallintorakenteen vaikutuksista yhtiön kannattavuuteen ei ole aiempaa tutkimusta, mutta hallintorakennetta käytetään silti tässä tutkimuksessa kannattavuuden kontro 11 i muuttuj ana.

Tietyissä EU-maissa, kuten Itävallassa, Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa, voi hallituksessa olla henkilöstön valitsemia hallituksen jäseniä eli henkilöstönedustajia. Esimerkiksi Ruotsissa yrityksissä, joissa on vähintään 25 työntekijää, henkilöstöllä on oikeus nimittää hallitukseen kaksi

edustajaa ja kaksi varajäsentä sekä tiettyjen toimialojen yrityksissä, joissa on yli 1 000 työntekijää kolme henki 1 östöned ustaj aa ja kaksi varajäsentä. Vaikka aiempaa tutkimusta henkilöstönedustajien vaikutuksesta yhtiön kannattavuuteen ei ole, on kannattavuutta syytä kontrolloida henkilöstönedustajilla, sillä henkilöstönedustajien olemassaolo lisää usein hallituksen monimuotoisuutta.

Toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan tehtävien eriyttämisestä on tullut ajankohtainen ja tärkeä puheenaihe corporate governance - keskustelun vilkastuttua. Yhteyttä tehtävien eriyttämisen ja yhtiön kannattavuuden välillä ei ole havaittu aiemmassa tutkimuksessa, mutta Färber (2005) havaitsi, että taloudellisen väärinkäytöksen kokeneissa yrityksissä oli enemmän yrityksiä, joissa toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan tehtävät olivat samalla henkilöllä kuin puhtaissa yrityksissä. Tässä tutkimuksessa kannattavuutta kontrolloidaan muuttujalla, joka erittelee yhtiöt sen mukaan, ovatko ne eriyttäneet hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan tehtävät vai eivät.

5.2.3 Taloudelliset muuttujat

Kannattavuuden mittarina tutkimuksessa käytettiin koko pääoman tuottoastetta eli ROA:a (Retum on Assets). Tämä tunnusluku mittaa operatiivisen toiminnan tehokkuutta. Se kuvastaa yhtiön tuottoa kaikista varoista, oman pääoman varoista sekä velkarahoituksella saaduista varoista, eikä siis erottele tuottoa rahoituslähteen mukaan. Näin ollen ROA mittaa johdon ja hallituksen onnistumista operatiivisessa toiminnassa sekä varojen tehokkaassa käytössä, mutta jättää ulkopuolelle johdon rahoitusrakenteeseen liittyvät päätökset ja niiden vaikutukset yrityksen kannattavuuteen (Wild ym. 2004). Tutkimuksessa ROA on laskettu siten, että EBIT (Earnings before interest and taxes) eli tulos ennen rahoituseriä ja veroja tai yksinkertaisemmin liikevoitto on jaettu taseen loppusummalla.

EBIT; tulos ennen rahoituseriäja veroja; liikevoitto Taseen loppusumma

Tutkimuksen yhdessä lisäanalyyseista on regressioanalyysin selitettävänä muuttujana käytetty kannattavuuden mittarina myös oman pääoman tuottoastetta eli ROE:a (Return on Equity). ROE

kuvastaa tuottoa, jonka osakkeenomistajat saavat sijoittamalleen osakepääomalle. ROE on laskettu tässä tutkimuksessa siten, että EBIT eli liikevoitto on jaettu yhtiön omalla pääomalla.

Yrityksen koko on tutkimuksessa tärkeä kontrollimuuttuja, ja sen mittarina on käytetty liikevaihtoa, josta on otettu luonnollinen logaritmi ääriarvojen vaikutuksen eliminoimiseksi.

Liikevaihdon kasvuprosenttia käytettiin tässä tutkimuksessa yhtiön kasvun mittarina. Ramezanin ym. (2002) mukaan, vaikka yleisesti ottaen yhtiön nopea kasvu parantaa sen arvoa ja kannattavuutta, on olemassa kuitenkin yläraja, jonka yli menevä kasvuvauhti tuhoaa osakkeiden arvoa ja yhtiön kannattavuutta. Tutkijat huomasivat, että maltillisesti kasvavilla yrityksillä oli paras kannattavuus. Näistä seikoista johtuen myös kasvu on tärkeä kannattavuuden kontrollimuuttuja.

Velkaantuneisuuden muuttujana käytettiin tässä tutkimuksessa debt to total assets — muuttujaa eli kaikkien yhtiön velkojen, pitkä- ja lyhytaikaisten, suhdetta taseen loppusummaan.

Velkaantuneisuus kuvastaa yhtiön konkurssi- ja maksukyvyttömyysriskiä. Korkea riski ja korkeat tuotot ovat yhteydessä toisiinsa, joten velkaantuneisuutta on käytetty kannattavuuden kontrollimuuttujana (Wild ym. 2004). Lisäanalyysissa oman pääoman tuottoastetta kontrolloitaessa käytettiin assets to equity - velkaantuneisuusmuuttujaa.

Yhtiöt tekevät tutkimus- ja keh i ttäm i s i n vesto intej a saavuttaakseen tulevaisuudessa positiivisia tuottoja (Wild ym. 2004). Tutkimus-ja kehittämisinvestoinnit ovat yhtiön tärkeä arvoajuri; monien tutkimusten mukaan tutkimus- ja kehittämismenoilla on havaittu olevan vaikutusta yhtiön arvoon (Hirschey ym. 1985, Lev ym. 1996). Lääke- ja bioteollisuudessa tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit ovat mittavia. Esimerkiksi EU-27 alueella vuonna 2006 lääketeollisuus käytti 22 500 miljoonaa euroa tutkimukseen ja kehittämiseen (EFPIA 2007). Näistä syistä tutkimus-ja kehittämismenoja on käytetty tässä tutkimuksessa kontrollimuuttujana kontrolloimaan kannattavuutta. Tutkimus- ja kehittämismenot on deflatoitu eli jaettu taseen loppusummalla, jotta analyysissa vältyttäisiin korrelaatiolta liikevaihtomuuttujan kanssa.

Price to book - hinnoittelukerroin kuvastaa yhtiön tulevaisuuden tuotto-odotuksia. Jos markkinat odottavat tulevaisuudessa normaalista poikkeavia positiivisia (negatiivisia) tuottoja, price to book - hinnoittelu kerroin saa arvon, joka on yli yhden (alle yhden) (Wild ym. 2004).