Yhden vuosikurssin lääketieteen opiskelijoiden sairauspoissaolojen määräämiskäytäntöjä saatiin selvitettyä laadukkaasti. Potilastapauskyselyn vastausprosentti oli 100 ja vaillinai-sesti täytettyjä vastauslomakkeita oli hyvin vähän. Tutkimusmateriaalin keruun tehokkuu-teen voi katsoa olennaisesti vaikuttaneen sen, että kysely toteutettiin hetkenä, jona vuo-sikurssillinen opiskelijoita oli kokonaisuudessa paikalla.
Opiskelijoiden näkemykset saatiin identtistä kyselykaavaketta hyödyntämällä vertailukel-poisiksi Kankaanpään väitöstutkimuksen tulosten kanssa.
Kyselylomakkeen sisältämä potilastapausten ja diagnoosien määrä oli rajallinen, vastaten vain murto-osaa lääkärin työssään kohtaamasta variaatiosta. Potilastapausten voi kuiten-kin katsoa kuvaavan yksittäin ja yhdessä varsin hyvin sellaista sairaus- ja oireskaalaa,
johon terveyskeskus- ja työterveyslääkärit työssään tyypillisesti törmäävät, olipa aikajän-teenä päivä, viikko, kuukausi tai vuosi.
Otoskoko jäi tutkimusjärjestelyn takia melko pieneksi (n=148), rajautuen yhden yliopiston yhden vuosikurssin opiskelijoihin. Vastaajajoukon voi katsoa edustavan hyvin vuosittain valmistumista lähestyvää lääketieteen opiskelijoiden joukkoa yhdessä Suomen viidestä lääketieteellisestä yliopistosta.
Lääketieteen opiskelijat tulevat vuosittain kuhunkin yliopistoon eri puolilta valtakuntaa.
Tähän tutkimukseen osallistuneet opiskelijat eivät siis kuvasta yksinomaan Itä-Suomen syntyperäisen väestönosan näkemyksiä. Tässäkin mielessä tutkimuksen löydösten voi sa-noa edustavan näkemyksiä ja käytäntöjä sairauspoissaolon määräämisestä opiskelijoilla, jotka lähestyvät valmistumista suomalaisen lääketieteen lisensiaatin koulutusohjelmasta.
Toisaalta sairauspoissaolojen määräämiskäytäntöjen opettamisessa voi olla eroja eri yli-opistojen välillä. Vuosittain Suomessa valmistuvien noin 700 lääkärin lisäksi yli 100 valmis-tuu lääkäriksi ulkomaisista yliopistoista. Tarkemman kuvan saamiseksi valmistumassa ole-vien lääkäreiden sairauspoissaolojen määräämiskäytännöistä tarvittaisiin laajempia tutki-muksia.
5 JOHTOPÄÄTÖKSET
Opiskelijoiden määräämissä sairauspoissaloissa esiintyi merkittävää vaihtelua niin yksit-täisten potilastapausten kuin niiden kokonaisuuksienkin välillä. Vaihteluväliä tarkastellen ero yksittäisten opiskelijoiden määräämissä sairauspoissaolopäivien kokonaismäärissä oli suurimmillaan noin viisinkertainen. Tulos on samansuuntainen kuin Kankaanpään väitös-tutkimuksessa: Lääkärikuntien sisällä käytäntöjen erot heijastuvat moninkertaisina sai-rauspoissaolopäivien eroina.
Opiskelijoiden välille syntyi varsin vähän eroja, kun vertailtiin kuvitteellisten lääkäriroolien vaikutuksia. Orientoituminen terveyskeskus- tai työterveyslääkärin rooliin ei aiheuttanut säännönmukaista tilastollisesti merkitseviä eroja: Satunnaisia eroja esiintyi, mutta niiden käytännön merkitykset jäivät lähes olemattomiksi. Opiskelijan sukupuoli ei vaikuttanut tu-loksiin.
Opiskelijoiden vertailu varsinaisten perusterveyden- sekä työterveyshuollon lääkäreiden kanssa pystyttiin tekemään johdonmukaisesti. Selvisi, että opiskelijat määräsivät varsin säännönmukaisesti keskimäärin lyhyempiä sairauspoissaoloja – niin yksittäisten potilasta-pausten kohdalla kuin kokonaisuuttakin tarkastellen. Erot eivät kuitenkaan muodostuneet moninkertaisiksi.
Tutkimuksen hypoteeseista ensimmäinen toteutui: Opiskelijoiden ja varsinaisten lääkärei-den sairauspoissaolojen määräämiskäytännöt poikkesivat toisistaan. Sen sijaan jälkimmäi-nen hypoteesi kumoutui, sillä opiskelijoiden orientaatio terveyskeskus- tai työterveyslää-kärin rooliin ei vaikuttanut sairauspoissaolojen määräämiskäytäntöön.
Yleisesti voitaneen pitää hyväksyttävänä ja tavoiteltavana, ettei sairauspoissaolon mää-räämiskäytäntöjen tulisi riippua lääkäriin liittyvistä tekijöistä, vaan kulloisenkin potilaan terveydentilan ja työn välisestä suhteesta. Mikäli käytännöissä ilmenee merkittäviä eroja muun muassa sen perusteella, millaista vastaanottotyötä lääkäri on orientoitunut teke-mään, voi lopputuloksena olla potilaiden eriarvoistuminen. Tämä heijastuisi edelleen jul-kisiin kustannuksiin. Tässäkin mielessä tuoreen sairauspoissaolotarpeen arvioinnin Käypä hoito -ohjeistuksen julkaisun voidaan katsoa olleen varsin perusteltu toimenpide.
6 LÄHDELUETTELO
Alexanderson K, Norlund A. Sickness absence. Causes, consequences, and physicians’ sick-ness certification practice. A systematic literature review by the Swedish Council on Tech-nology Assessment in Health Care (SBU). Scand J Public Health Suppl 2004; 63:1–263.
Arrelöv B, Borgquist L, Ljundberg D, Svärdsudd K. Do GPs sick-list patients to a lesser ex-tent than other physician categories? A population-based study. Family Practice 2001;
18:393-8.
Bremander AB, Hubertsson J, Petersson IF, Grahn B. Education and benchmarking among physicians may facilitate sick-listing practice. J Occup Rehabil 2012; 22:78–87.
Engblom M, Nilsson G, Arrelöv B. Frequency and severity of problems that general practi-tioners experience regarding sickness certification. Scand J Prim Health Care 2011;
29:227–233.
Englund L, Svärdsudd K. Sick-listing habits among general practitioners in a Swedish county. Scand J Prim Health Care 2000; 18:81–86.
Englund L, Tibblin G, Svärdsudd KF. Variations in sick-listing practice among male and fe-male physicians of different specialties based on case vignettes. Scand J Prim Health Care 2000; 18:48-52.
Gerner U, Alexanderson K. Issuing sickness certificates. A difficult task for physicians. A qualitative analysis of written statements in a Swedish survey. Scand J Public Health 2009;
37:57–63.
Hinkka K, Niemelä M, Autti-Rämö I, Palomäki H, Pärnänen H, Vänskä J. Sairauspoissaolo-tarpeen määrittäminen. Kela ja Lääkäriliitto 2016.
Kankaanpää A. Sick leave prescribing practices in Finland. Turun yliopisto 2014.
Lääkärintodistuksen kirjoittaminen. Lääkäriliito 2010, päivitetty 2016. https://www.laaka-riliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/laakarintodistuksen-kirjoittaminen/
(1.3.2020)
Lindholm C, Arrelöv B, Nilsson G. Sickness-certification practice in different clinical set-tings. A survey of all physicians in a country. BMC Public Health 2010; 10:752–761.
Löfgren A, Hagberg J, Alexanderson K. What physicians want to learn about sickness certi-fication. Analyses of questionnaire data from 4019 physicians. BMC Public Health 2010;
10:61-2458-10-61.
Löfgren A, Hagberg J, Arrelöv B, Ponzer S, Alexanderson K. Frequency and nature of prob-lems associated with sickness certification tasks. A cross-sectional questionnaire study of 5455 physicians. Scand J Prim Health Care 2007; 25:178–185.
Martimo K, Liira J. Sairauspoissaolon tarpeen arviointi. Suomen Lääkärilehti 2016;
21:1513-1518.
Martimo K, Viikari-Juntura E. Määrätäkö sairauslomaa vai ei? Suomen Lääkärilehti 2012;
20:1564–1565.
Martimo K. Lyhytaikaisen työkyvyttömyyden toteaminen. Lääkärin Käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2018. https://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/ykt01326 (1.3.2020)
Oksanen T ja työryhmä. Ohjeistus sairauspoissaolon tarpeen ja keston arviointiin lääkä-reille. Työterveyslaitos 2016. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131067/Oh-
jeistus_sairauspoissaolon_tartarp_ja_keston_arvioin-tiin_l%C3%A4%C3%A4k%C3%A4reille.pdf?sequence=3 (1.3.2020)
Pälve H, Martimo K. Hoitavan lääkärin ei tule määrätä sairauslomaa. Suomen Lääkärilehti 2015; 40:2569.
Pesonen S, Halonen J, Liira J, Martimo K. Ohje työpaikoille omailmoituksen käytöstä. Työ-terveyslaitos 2016.
Sairauspoissaolon tarpeen arviointi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Verkostovaliokunnan asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duode-cim, 2019. www.kaypahoito.fi (1.3.2020)
Sairauspoissaolot. Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/tyontekija/sairauspoissaolot/
(1.3.2020)
Sairauspoissaolotarpeen arviointi. Miten kirjoitan sairauslomia oikein? Verkkokurssi. Työ-terveyslaitos, Suomen Lääkäriliitto, 2015. https://www.laakariliitto.fi/koulutus/verkko-koulutus/sairauspoissaolotarpeen-arviointi (1.3.2020)
Söderberg E, Alexanderson K. Sickness certificates as a basis for decisions regarding enti-tlement to sickness insurance benefits. Scand J Public Health 2005; 33:314-20.
Työaikakatsaus: Työajat ja poissaolot EK:n jäsenyrityksissä. Elinkeinoelämän keskusliitto 2015 (ja 2016). https://ek.fi/wp-content/uploads/Tyoaikatiedustelun-2015-kuvat.pdf (1.3.2020)
von Knorring M, Sundberg L, Löfgren A, Alexanderson K. Problems in sickness certification of patients. A qualitative study on views of 26 physicians in Sweden. Scand J Prim Health Care 2008; 26:22– 28.
Winde LD, Alexanderson K, Carlsen B, Kjeldgard L, Wilteus AL, Gjesdal S. General practi-tioners’ experiences with sickness certification. A comparison of survey data from Sweden
and Norway. BMC Fam Pract 2012; 13:10-2296-13-10.
Wynne-Jones G, Mallen CD, Main CJ, Dunn KM. What do GPs feel about sickness certifica-tion? A systematic search and narrative review. Scand J Prim Health Care 2010; 28:67–75.
7 LIITTEET
Liite 1a (sivut 32-33): potilastapauskysely, jossa opiskelija orientoitunut vastaamaan työ-terveyslääkärin roolissa, vastaajan sukupuoli mies.
Liite 1b (sivut 34-35): potilastapauskysely, jossa opiskelija on orientoitunut vastaamaan terveyskeskuslääkärin roolissa, vastaajan sukupuoli nainen.