Seuraavassa käsittelen tutkimuksen etenemistä ja sen toteutukseen liittyviä seikkoja. Kerron tutkimustilanteen synnystä, haastateltavan ja avainhenkilön valikoitumisesta, tutkimuksen etenemisestä, kentällä olosta sekä sen päättymisestä.
2.4.1 Tutkimustilanteen synty ja tutkimushenkilön valinta
”Ensimmäisiä havaintojani Bibianasta olivat rauhallisuus, iloisuus, oppimishalu, ahkeruus ja jämptiys [koulutöiden] suhteen. Nämä huomasin keskusteluista hänen kanssaan [liikuntatuntien yhteydessä] ja hänen olemuksestaan liikuntatunneilla. Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien tunsin tietynlaisen yhteyden naiseen ja minulla oli luonnollinen olo hänen seurassaan. Minusta tuntuu, että tunne oli molemminpuolinen. Kyseinen tunne on minulle tuttu joistain harvoista tilanteista, joissa olen kohdannut henkilön, jonka kanssa oleminen tuntuu helpolta ja juttu luistaa ilman miettimistä vaikka kuinka kauan.” (TPK 2.4.2014.)
Tapasin Bibianan ensimmäistä kertaa kielikurssiprojektin liikuntatunnilla 2014.
Tutkimushenkilön valinnan merkittävin peruste olivat omakohtaiset kokemukseni hänen kanssaan kielikurssin liikuntatunneilla. Myös seuraavat kriteerit vaikuttivat tutkimushenkilön valikoitumiseen: 1) Hänellä oli innostunut asenne liikkumista kohtaan, 2) hän puhui jonkin verran suomea ja kehittyi siinä nopeasti ensimmäisten yhteisten kuukausien aikana sekä 3) hän vaikutti oppimishaluiselta ja avoimelta. Oletin hänen olevan myös muslimi, mikä kiinnosti minua (ks. 3.1.2). Lisäksi Iran kulttuuriympäristönä oli minulle ennalta tuntematon ja kiehtoi minua. Henkilövalintaa vahvisti kielikurssiprojektin työntekijän (työni avainhenkilö ja tulkki Reza11) kannustus tehdä tutkimus iranilaislähtöisen naisen liikkumisesta. Kaikki edellä mainitut perusteet tukivat päätöstäni tutkimushenkilön valinnasta. Kielikurssin 1.
lukukauden loputtua keväällä 2014 osa ryhmäläisistä siirtyi kotoutumiskoulutukseen, tutkimushenkilöni mukaan luettuna. Kysyin tuolloin Bibianalta tutkimukseen osallistumisesta ja hän suhtautui asiaan myönteisesti. Tämän jälkeen tapasimme toisiamme säännöllisin väliajoin vuoden 2014 loppuun saakka. Tutkimuspäiväkirjamietteitäni henkilövalinnasta:
”Osa liikuntatunneistamme oli jo käyty ennen kuin päädyin siihen, että Bibianasta tulee tutkimushenkilöni.
14.3.2014 pelasimme sulkapalloa ja huomasin, kuinka Bibiana oli aina aktiivisesti mukana ja osasi pelata sulkapalloa hyvin. Hän oli positiivinen ja nauravainen tunneilla. Hän ja hänen afganistanilainen ystävänsä lähtivät tunneilta usein aikaisemmin, koska heillä oli perjantaisin suomalaisen ruoan kokkikurssi. He kysyivät aina lupaa minulta. [...] Huomasin myös, että hän ymmärsi suomea huomattavasti paremmin kuin moni muu ryhmän jäsen. Minulla oli tunne, että hän saattaa olla korkeasti koulutettu [vaikka en silloin vielä tiennyt] tai huomasin, että hänellä on jonkinlainen koulutustausta joka tapauksessa. Sen huomasi hänen tavastaan olla ja käyttäytyä. Hän oli aina myös erittäin kohtelias ja kiltti minua kohtaan.” (TPK 2.4.2014.)
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa käytetään usein apuna avainhenkilöä kentälle pääsemisen helpottamiseksi. Hän voi olla esimerkiksi tutkittavaan ryhmään kuuluva henkilö, johon tutkija luo luottamuksellisen suhteen päästäkseen kentälle hänen avustuksellaan. (Grönfors 1982, 73.) Tässä tutkimuksessa avainhenkilöni Reza on toiminut lisäksi tutkimushaastattelujen tulkkina. Tutustuin häneen jo vuonna 2013. Hän on alusta asti kertonut minulle mielellään Iranista ja kokemuksistaan maahanmuuttajatyössä Suomessa. Ilman Rezaa tutkimus ei olisi toteutunut. Hän innoitti minut tutkimaan Iraniin liittyvää aihetta ja tuki minua tutkimuksen muodostumisessa omien taustatietojensa avulla. Tulkkeja on vaikea löytää tai ne maksavat erittäin paljon, joten tältäkin kannalta hänen merkityksensä tutkimuksessa on ollut olennainen.
Ilman häntä olisin todennäköisesti joutunut tekemään haastattelut suomeksi, jolloin niiden asiasisältö olisi jäänyt huomattavasti suppeammaksi eikä tutkimusta tämänlaisena olisi voitu edes toteuttaa.
2.4.2 Tutkimuskenttä ja tutkimuksen eteneminen
Keväällä 2014 tutkimisympäristönä toimivat kielikurssiprojektin liikuntatunnit. Tuolloin ei ollut vielä varmistunut, että juuri Bibiana tulee olemaan tutkimuskohteeni. Tutkimushenkilön valikoitumisen jälkeen kävimme yhdessä joogatunneilla, koska hän kertoi halustaan kokeilla joogaa Suomessa, muttei uskaltanut mennä tunneille yksin. Tunneilla seurasin häntä ja hänen liikuntakäyttäytymistään. Keväällä ja syksyllä 2014 kävimme myös yhteisillä kävelylenkeillä luonnossa ja kaupunkiympäristössä.
Etnisiä, kansallisia ja rodullisia vähemmistöjä tutkittaessa kentälle pääsy saattaa olla haasteellista, varsinkin, jos tutkija ei itse kuulu kyseisiin ryhmiin. Pääsy myös muunlaisiin suljettuihin yhteisöihin, esimerkiksi uskonnollisiin järjestöihin, saattaa olla ongelmallista.
(Grönfors 1982, 63.) Kentälle meno tuntui kohdallani luonnolliselta tilanteelta ja olen onnellinen siitä, että se sujui niin hyvin. Henkilökohtainen kontakti tutkittavani kanssa tuntui hyvältä tavalta aloittaa tutkimus. Voidaan todeta, että olin jo kentällä sinne mentäessä, koska toimin Bibianan liikunnanopettajana. Uskon kentälle menon luonnollisuuden muodostuneen sekä tutkittavani että minun avoimen suhtautumisen tuloksena. Tämä antoi minulle ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä seuraamaan aivan läheltä, miten erilaisesta kulttuuritaustasta tullut henkilö elää Suomessa.
Tutkija itse on kvalitatiivisessa tutkimuksessa tärkein työväline, ja tutkimusaineiston tarkastelu perustuu subjektiiviseen lähtökohtaan (Grönfors 1982, 177). Tutkijan läsnäolo vaikuttaa aineistonkeruuseen: se tekee siitä työlään ja vaativan, mutta myös hedelmällisen ja antoisan. Hän värittää tutkimusta aina jollakin tavalla, vaikka hän pyrkisikin minimoimaan vaikutustaan tutkimukseen. (Kauravaara 2013, 19). Empiirinen tutkimus yhdistää tutkijan ja tutkittavan arvomaailmat sekä käyttäytymisen. Osallistujat muodostavat kentällä olevan todellisuuden ja tutkimus on tutkijan sekä tutkittavien maailmojen synteesi. (Grönfors 1982, 178.) Arvomaailmani ja käyttäytymiseni ovat muodostuneet persoonallisuuteni, elämänkokemusteni ja koulutukseni pohjalta. Nämä ovat vaikuttaneet oman tieteellisen, filosofisen ja poliittisen ajatusmaailmani muodostumiseen. Tämän taustan avulla katsoin tutkittavani maailmaa ja tein siitä empiiristä tutkimusta. Tutkimuksen kaikissa vaiheissa tiedostin oman vaikutukseni tutkimuksen kulkuun. Jo yksinkertaisesti se lähtökohta, että en olisi voinut havainnoida tutkimuskohdettani kielikurssinprojektin päätyttyä, jos en olisi järjestänyt tapaamisia hänen kanssaan, vaikutti tutkimuksen etenemiseen. Kahdenkeskiset tapaamiset olivat intiimejä. Pyrin kuitenkin minimoimaan vaikutukseni Bibianan kerronnalle siten, että en antanut neuvoja hänen ongelmiinsa tai puuttunut hänen henkilökohtaisiin asioihinsa. Useissa laadullisen tutkimuksen metodioppaissa varoitetaan tutkijaa ”valumasta”
terapeutin rooliin. Tätä silmällä pitäen pyrin tutkimuksen ajan tietoisesti välttämään rooliin ajautumista.
Useissa tapaamisissa huomasin yllyttäväni ja innostavani tutkittavaa aktiiviseen elämään ja erilaisten liikuntamuotojen kokeiluun. Tähän liittyy myös luonnollisesti se, että olin toiminut Bibianan liikunnan opettajana ennen tutkimuksen alkua. Tutkittavani kysyi minulta kielikurssin liikunnan loputtua useaan otteeseen, mistä hän voisi löytää ystäviä liikkumiseen ja miten tutustua suomalaisiin. Tämänkaltaisissa tilanteissa annoin hänelle neuvoja ja ideoita, mutta en tarjonnut valmista vastausta. Koin olevani innostaja ja tavallaan tiedonvälittäjä. Jos kuitenkin yhteydenpitomme olisi ollut tiheämpää ja olisimme tavanneet useammin, omalta osaltani suhteemme olisi saattanut muodostua tutkimuksen kannalta liian intensiiviseksi.
Tutkittavani kokee minut ystäväkseen ja minä hänet. Tutkija voi osoittaa, että hänen ja tutkimuskohteen välillä on eroja, mutta hän ei saa kokea tilannetta epämukavaksi (Grönfors 1982, 91). Kyseinen asetelma ei tuntunut minusta epämukavalta, sillä minulla oli suhteellisen selkeä idea siitä, miten positioni tutkimuksessa määrittyy.
Kentältä poistumiseen kvalitatiivisessa tutkimuksessa saattaa vaikuttaa saturaatiopiste eli kyllääntyminen. Tutkija tunnistaa yleensä tuon pisteen siinä vaiheessa, kun uusi aineisto ei enää tuo uutta tietoa aiheeseen ja määritettyyn tutkimustehtävään. Kyllääntymispisteen tunnistaminen omalla kohdallani ei tuntunut helpolta tehtävältä. Pisteen määrittäminen saattaa olla haasteellista, varsinkin jos tutkija aineiston keräämisen yhteydessä löytää monia uusia näkökulmia. Näen, että uutta tietoa tapauksestani oli voinut löytyä vielä kauankin. Täten en voi varsinaisesti todeta, että olisin rajannut aineistoni saturaation perusteella. Kentältä poistumiseen ja täten kenttäpäiväkirjan lopettamiseen vaikutti tutkimuksessani aikarajoitus, jonka perusteella päätin poistua kentältä vuoden 2014 loppuun mennessä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että en enää tehnyt merkintöjä kenttäpäiväkirjaan, vaikka tapasinkin tutkimushenkilöäni. (ks. Kauravaara 2013.) Joulukuun 2014 tapaamisemme harvenivat hiukan, mutta ystävyytemme säilyi edelleen.
2.4.3 Tutkimuseettiset pohdinnat
Tutkimuksen aikana huomasin, että valitsemani tutkimusote vaatii tutkijalta paljon: se on samalla erittäin antoisaa ja haastavaa. Reflektoin eettisiä kysymyksiä tutkimukseni alku- ja keskivaiheilla sekä kirjasin niitä ylös myös tutkimuspäiväkirjaani. Pidin tutkimusetiikkaa erittäin tärkeänä ja opin paljon käyttämäni tutkimustavan eettisistä valinnoista.
Ennen haastatteluja puhuin tutkimuskohteeni kanssa tutkimuksen sisällöstä ja ennen kaikkea anonyymiydestä. Olin aiemmin päättänyt tutkimukseni ohjaajan kanssa, että erillistä kirjallista tutkimustiedotetta ei tarvitse laatia. Kävimme Bibianan kanssa tutkimukseen liittyvät eettiset asiat läpi ennen ensimmäistä haastattelua (ks. 2.5.1). Korostin keskustelussa ennen kaikkea sitä, että hän voi lopettaa tutkimukseen osallistumisen missä vaiheessa tahansa ja ettei hänen tarvitse kertoa itsestään mitään, mikä tuntuu epämukavalta. Annoin tutkimuskohteelleni myös mahdollisuuden esittää kysymyksiä tai lopettaa tutkimukseen osallistumisen missä tahansa vaiheessa. On olennaista, että haastateltava kokee haastattelutilanteen vapaaehtoiseksi (Lehtonen 2008, 169). Kerroin haastateltavalle, mistä tutkimuksessa on kysymys. Molempien haastattelujen läpikäynnin jälkeen kerroin vielä kertaalleen haastateltavalle, että haluan oppia ymmärtämään häntä ja liikkumisen merkitystä osana hänen elämäänsä. Pidin tärkeänä sitä, että Bibiana varmasti tiesi, mistä tutkimuksessa on kysymys. Koin myös, että hänelle oli helppo puhua tutkimukseen liittyvistä asioista. Hän ymmärsi hyvin selittämäni asiat ja
tutkimuksen aikana huomasin, että myös hän itse osallistui anonyymiyden säilyttämiseen.
Ensimmäisessä haastattelussa hän sanoi suoraan, ettei halua puhua tietystä asiasta: ”[…] Älä kysy minulta uskonnosta” (H01). Hän myös tietoisesti jätti mainitsematta henkilöiden nimiä, kuten toisessa haastattelussa: ”Elikkä ei mainita ketään nimii. […] Tää yks tyttö.” (H02.) Havainnoin tutkimuskohdettani hänen vapaa-ajallaan. Havainnoinnista kerroin hänelle ennen ensimmäistä yhteistä jooga-kertaa maaliskuussa 2014. Liikuntatunteja havainnoin jo ennen kuin tutkimustehtäväni tarkentui.
Syksyllä 2014 huomasin, että olin muodostunut tutkimuskohteelleni läheiseksi ihmiseksi enkä enää ollut varma, miten minun tulisi toimia kentällä. Päädyin laatimaan kirjallisen tiedotteen, jossa kerroin tutkimuksestani ja tutkimuksen anonyymiydestä. Kirjoitin siihen kaiken, mistä olin häntä aiemmin tiedottanut suullisesti (ks. liite 3). Halusin olla varma, että meille molemmille oli selvää, mitä tutkimuksessa tapahtuu. Laadin kirjeen suomeksi ja siinä esitin tutkimukseni tarkoituksen ja tutkimusongelman mahdollisimmin myönteisellä tavalla (ks.
Grönfors 1982, 60). Bibiana otti sen hyvin vastaan ja käänsi kirjeen persiaksi. Varmistin hänen ymmärtäneen tiedotteen sisällön vielä seuraavalla tapaamiskerrallamme.
Tutkimukseni anonyymiyden takaan siten, että tutkimushenkilöni on saanut peitenimen
”Bibiana”. Myöskään aviomiehen ja iranilaisten perheenjäsenten nimiä ei mainita.
Tutkimuksen avainhenkilö ja tulkki on saanut peitenimen ”Reza”. Täten yksittäiset henkilöt eivät ole tunnistettavissa. Tutkimusympäristö sijaitsee Etelä-Suomessa, mutta tarkkaa tutkimusympäristöä ei mainita nimeltä: kaupungin ja oppilaitosten nimet on jätetty pois kokonaan.
Huomasin työn eri vaiheissa sen, miten lähellä tutkittavaani työskentelin. Kaikki tutkimustilanteet tuntuivat luonnollisilta ja keskustelut uppoutuivat välillä erittäin henkilökohtaisiksi keskusteluiksi tutkimuskohteeni elämästä. Tähän työhön en ole ottanut yhtään minun näkemykseni mukaan liian henkilökohtaista tietoa. Välillemme muodostui luottamuksellinen ilmapiiri, jossa oleminen ja toimiminen tuntuivat luonnolliselta. Aistin, että tunne oli molemminpuolinen. Mielestäni löysin hyvän keskitien, jota kulkiessani pystyin olemaan samaan aikaan ennen kaikkea oma itseni, mutta myös tutkija, kuuntelija ja siinä sivussa liikunnanopettajakin. Tien löytäminen oli minulle avain nautinnolliseen ja autenttiseen tutkimusmatkaan.