Tutkimuksen luotettavuutta käsittelin laajasti työni toisessa pääluvussa (ks. 2.6).
Tutkimusaineisto ja menetelmät (haastattelut, havainnointi ja tutkimuspäiväkirja) tuntuivat sopivilta tähän laadulliseen pro gradu -tutkimukseen yhdestä henkilöstä. Hermeneuttisella kehällä tutkija ja tutkimuskohde tekivät tiivistä ”yhteistyötä”. Tutkijan rooli tuntui koko tutkimuksen ajan luonnolliselta ja tutkimuskohteen lähellä toimiminen ei aiheuttanut mitään mainittavan arvoisia huomioita. Tulkin käyttö vaikutti tutkimushaastattelujen kulkuun olennaisella tavalla: se antoi tutkimushenkilölle luonnollisemman ja helpomman tavan kertoa elämästään omalla äidinkielellään (persiaksi). Syvällinen keskustelu aiheesta oli ainoastaan tulkin myötä mahdollista ja täten väärinymmärryksiltä vältyttiin, mikä puolestaan lisää tutkimuksen luotettavuutta. Toisaalta työssä on täten hyödynnetty tulkin kääntämää kieltä, joten haastattelumateriaalissa on mahdollisesti myös mukana tulkin interpretaatiota tutkimuskohteen kommenteista. Oman arvioni mukaan tutkimuksen luotettavuus ei kuitenkaan kärsinyt tulkin käytön myötä. Haastateltavan ei-kielellisen ilmaisun merkitystä olisin voinut kuvata laajemmin, sillä se saattaa yhtä ilmeisesti kuin puhuttu kieli nostaa esiin keskeisiä merkityksiä (Lehtonen 2008, 173). Haastattelutilanteissa oli paljon naurua, jonka analysointi kuitenkin jätettiin pois tästä tutkimuksesta ajankäytön rajallisuuden ja hermeneuttisen tutkimusotteen puitteissa.
Haastattelutilanteessa olisin voinut tehdä lisäksi muistiinpanoja sen varalta, että nauhoite ei olisi tallentunutkaan tai se häviäisi. Haastattelutilanteet etenivät luonnollisesti ja käytin ennakkoon tekemääni haastattelurunkoa vain harvoin, koska keskustelu haastattelutilanteissa oli niin vilkasta. Bibiana suostui vastaamaan lähes kaikkiin esittämiini kysymyksiin.
Ainostaan kysymykseen uskonnosta hän ei suostunut heti vastaamaan (ks. 3.1.2).
Havainnointia ja tutkimuspäiväkirjan kirjoittamista olisin voinut harjoittaa jopa enemmän.
Ristiriitoja haastattelujen ja tutkimuspäiväkirjan tietojen välille ei syntynyt. Kirjallinen tiedonanto tutkimuksen eettisistä toimenpiteistä olisi pitänyt tehdä heti tutkimuksen alettua.
Kävimme asiat Bibianan kanssa suullisesti läpi useaan otteeseen, joten tiedotuskirjeen puuttuminen alussa ei todennäköisimmin vaikuttanut tutkimuksen etenemiseen.
Katson onnistuneeni selvittämään vastaukset tutkimuskysymyksiini. Tavoitteena oli ymmärtää naisen elämänkulkua ja -valintoja sekä tarkastella liikkumisen sijaa naisen elämässä. Naisen elämän osa-alueiden analysointiin olisin varmasti voinut paneutua vieläkin laajemmin. Iranin yhteiskunnallisten olosuhteiden selvittäminen ja liikuntakulttuuriin paneutuminen jäivät työssä vähälle ja niitä lisää selvittämällä olisi voitu laajentaa naisen elämänkulun tulkintakehystä. Liikuntasuhteen tarkastelussa varsinkin naisen harrastuksiin Iranissa oli helppoa paneutua, koska liikkuminen siellä tuntui olevan hyvin suunniteltua ja selkeää. Suomessa puolestaan liikuntasuhteen määrittäminen tuotti osittain vaikeuksia lyhyen maassaoloajan sekä vahvan omaehtoisen liikkumisen vuoksi. Yhteisiä jooga- ja liikuntatuntikäyntejä naisen kanssa olisi voinut lisätä, jotta havainnointimateriaalia naisen liikkumisesta olisi saatu enemmän. Myös vertaaminen muihin Suomessa asuviin iranilaisnaisiin olisi saattanut tukea tutkimustuloksia.
Tässä kohtaa on olennaista pohtia tutkimuksessa käytettyjen käsitteiden valintaa. Johdannossa mainitsin jo siitä, ettei maahanmuuttajilla tule viitata vain tiettyyn ihmisjoukkoon, vaan sillä tarkoitetaan äärimmäisen heterogeenistä ihmisyhteisöä. Yleistyksiä maahanmuuttajiin liittyen on vaikea tehdä. Tässä työssä maahanmuuttajat-käsitettä on käytetty ymmärryksen helpottamiseksi ja selkeyttämiseksi, vaikka henkilökohtaisesti en siitä pidäkään. Myös lähdekirjallisuudessa käytetään usein monikulttuurisista ihmisistä puhuttaessa usein maahanmuuttajat-käsitettä. Sopivampi käsite maahanmuuttajien liikunnalle olisikin monikulttuurinen liikunta. Tällöin se ei sulkisi ketään ryhmän ulkopuolelle ja siihen voisi kuulua myös kantaväestön jäseniä. Tutkimusprosessin aikana olen myös miettinyt sitä, käytänkö työssäni käsitettä liikunta vai liikkuminen. Päädyin käyttämään pääasiallisesti liikkuminen-käsitettä, koska se tuntui itselleni selkeämmältä tavalta kuvailla Bibianan fyysistä aktiivisuutta. Liikkuminen toimi työssä fyysisen aktiivisuuden, liikunnan, hyötyliikunnan ja urheilun yläkäsitteenä. Aiemmassa kirjallisuudessa maahanmuuttajien liikkumisesta puhuttaessa on käytetty pääasiallisesti liikunta-käsitettä. Bibianan uskonelämästä puhuessani käytin käsitteitä usko, uskonto ja hengellisyys. Tarkoitukseni oli mahdollisimman selkeästi esittää se tosiasia, että nainen uskoo jumalaan ja rukoilee, eikä niinkään analysoida sitä, minkä uskonnon oppeja hän tunnustaa.
Esitin, että joogaa ja perenniaalisten liikuntamuotoja voidaan käyttää maahanmuuttajien kotouttamisen välineenä. On huomioitava, että tähän liittyy myös tiettyjä rajoitteita. Jooga ei sovi kaikille ja kaikki eivät ole kiinnostuneita perehtymään sen harrastamisen filosofisiin merkityksiin. Käytin työssäni joogan esimerkkiä kotoutumisessa, koska se sopi tutkimushenkilööni. Samalla minulla oli myös mahdollisuus antaa vaihtoehto usein kotoutumiskoulutusten liikuntatunneilla tarjottaville lajeille, kuten pallopeleille ja ryhmäliikunnalle. Asenteeni on kuitenkin se, että erilaisia asioita ja ideoita voi esitellä, mutta kaikkien ei niistä tarvitse pitää, enkä oleta niiden sopivan kaikille. Tämä työ esitteli yhden vaihtoehdon, joka on aivan yhtä hyvä kuin moni muu. Ensimmäisessä tutkimushaastattelussa myös Bibiana huomautti, että joogan harrastamiseen saattaa liittyä tiettyjä rajoitteita:
”[...] Ne, jotka osallistuvat joogaan, heillä on hyvät tulot ja heillä on enemmän rahaa tai he ovat koulutettuja ihmisiä. Kaikki eivät tiedä, mikä on jooga. [...] Jos joku on lukenut jostakin, hän tietää, mikä on jooga ja jos hänellä on rahaa, [...] hän osallistuu.” (H01.)
On erittäin mahdollista, että joogan mahdollisuuksien hyödyntäminen kotouttamisprosessissa tuottaisi positiivisia vaikutuksia yksilöille, jotka kokevat sen itselleen sopivaksi muodoksi harjoittaa kehoaan ja edistää henkistä hyvinvointiaan.
Tutkimuksessani olisin voinut keskittyä myös ainoastaan Bibianan elämänkulun analysoimiseen. Halusin ottaa siihen mukaan myös naisen liikuntasuhteen ja kotoutumisen näkökulmat, koska ne nousivat esille aineistostani. Näiden avulla katson lisänneeni tietoa maahanmuuttajanaisten elämästä ja liikkumisesta, minkä vuoksi tutkimus voi toimia myös apuna maahanmuuttajatyössä. Koska tutkimuksessa ei käsitelty yhteiskunnallisen makrotason tiettyä projektia tai muita kotouttamistoimia, siinä on pystytty keskittymään ainoastaan siihen, mitä yksilöllä on ollut kerrottavana ja opetettavana. Tätä kautta tutkimus on lisännyt ymmärrystä Suomeen tulleen maahanmuuttajanaisen taustasta ja sopeutumisesta uuteen elinympäristöön. Lisäksi työn avulla on voitu lisätä ymmärrystä siitä, mikä vaikuttaa maahanmuuttajanaisten liikkumiseen tai vähentää sitä maahanmuuttoprosessin aikana.
Työssäni olen hyödyntänyt omia kokemuksiani sekä jonkun verran saksalaista tutkimustietoa, minkä avulla olen pystynyt täydentämään aiemman tutkimuksen antia. Työssä olisi voitu hyödyntää vielä laajemmin muita kansainvälisiä maahanmuuttotutkimuksia. Vaikka käytetty kirjallisuus rajoittuukin pääosin Suomessa ja Saksassa tehtyihin tutkimuksiin, aiheeseen liittyvä taustatietoni on muodostunut moninaisen kirjallisuuteen perehtymisen ja omien kokemusten perusteella.