Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa lähtökohtana pidetään uuden ilmiön kuvaamista ja sen ymmärtämistä tutkittavien näkökulmasta.
Tutkimus kohdistuukin enemmän laatuun kuin määrään (Tuomi & Sarajärvi 2009, 150). Tutkimuksen lähestymistavaksi valitsimme induktiivisen eli aineistolähtöisen lähestymistavan. Induktiivisessa analyysissa sanoja luokitellaan teoreettisen merkityk-sen perusteella. Tässä menetelmässä päätelmiä ohjaa tutkimukmerkityk-sen ongelman asettelu.
Pyrkimyksenä on, etteivät aikaisemmat tiedot, havainnot tai teoriat ohjaisi analyysiä, vaan sitä määrittävät tutkimustehtävät tai aineistonlaatu. Analyysi etenee vaiheittain pelkistämisen, abstrahoinnin ja ryhmittelyn mukaan. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 167.)
Toteutus tapahtui teemahaastatteluna, jota voidaan kutsua myös puolistrukturoiduksi haastatteluksi. Se on lomake- ja avoimen haastattelun välimuoto. Sille tyypillistä on, että haastattelun teemat eli aihepiirit ovat tiedossa, mutta kysymysten tarkka järjestys ja muoto puuttuvat. Toteuttamisessa onkin otettava huomioon monia asioita, joita ovat esimerkiksi haastatteluista sopiminen, keskustelun avaukset, kysyminen ja dialogin ohjailu. (Hirsjärvi ym. 2007, 203, 206.)
5.1 Tutkimuksen lähestymistapa
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten kulttuuri näyttäytyy hoitotyössä.
Tarkoitus oli tarkastella asiaa ikäihmisen elämänkulun ja hoidon kautta sekä ottaa mukaan hoitohenkilökunnan ja omaisen näkökulma asiasta. Tällä tutkimuksella ha-lusimme saada tietoa ihmisten todellisuudesta, heidän omista kokemuksistaan ja
tie-doista aiheeseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena.
Tässä menetelmässä lähtökohtana pidetään uuden ilmiön kuvaamista ja sen ymmärtä-mistä tutkittavien näkökulmasta. Tutkimus kohdistuukin enemmän laatuun kuin mää-rään. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 150.)
Laadullisessa tutkimuksessa suositaan ihmistä tiedonkeruun välineenä. Tutkimus on kokonaisvaltaista tiedonhankintaa ja aineiston keruu tapahtuu luonnollisissa ja todelli-sissa tilanteissa. Tutkimuksen lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen, johon sisältyy ajatus, että todellisuus on moninainen. Tutkimuksessa pyritäänkin tutkimaan kohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tutkija keskustelee tutkittavien kanssa ja luottaa omiin havaintoihinsa, koska voidaan ajatella, että ihminen on riittävän so-peutuva vaihteleviin tilanteisiin. Tutkija pyrkii paljastamaan odottamattomia seikkoja ja tällöin lähtökohtana voidaankin pitää aineiston monitahoista ja yksityiskohtaista tarkastelua. Aineiston hankinnassa suositaankin metodeita, joissa tutkittavien ääni ja erilaiset näkökulmat tulevat esiin. Näitä metodeita ovat mm. ryhmähaastattelut, osal-listuva havainnointi ja teemahaastattelu. Laadullisessa tutkimuksessa kohdejoukko va-likoidaan tarkoituksen mukaisesti. Tutkimus toteutetaan joustavasti ja tutkimussuunni-telma muotoutuu tutkimuksen edetessä. Saatua aineistoa käsitellään ainutlaatuisena.
(Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 157, 160.)
Ihmisten tulkinnat, kokemukset, käsitykset, näkemykset ja motivaatio korostuvat teh-täessä laadullista tutkimusta. Laadullisen tutkimuksen katsotaankin liittyvän usko-muksiin, asenteisiin sekä käyttäytymisen muutoksiin. Tämän tutkimusmenetelmän eri-tyispiirteitä ovatkin persoonakohtaisuus, yksilöllisyys, induktiivisuus sekä tutkimus-asetelmien joustavuus. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 65 - 66.) Laadulli-sen tutkimukLaadulli-sen päämääränä on inhimilliLaadulli-sen toiminnan ymmärtäminen ja tiedon tul-kitseminen yksilön henkilökohtaisten mielipiteiden kautta. Tutkimuksessa pyritäänkin löytämään ihmisten ainutlaatuisuus ja se, miten he yksilöllisesti asioita tulkitsevat. Ha-lutaan tulkita ja ymmärtää ihmisten kokemuksia ja todellisuutta. (Paunonen & Vehvi-läinen-Julkunen 1997, 223.)
5.2 Tutkimusmenetelmä
Tutkimuksemme menetelmäksi valitsimme teemahaastattelun, jota voidaan kutsua myös puolistrukturoiduksi haastatteluksi. Se on lomake- ja avoimen haastattelun vä-limuoto. Sille tyypillistä on, että haastattelun teemat eli aihepiirit ovat tiedossa, mutta
kysymysten tarkka järjestys ja muoto puuttuvat. Haastattelut kestävät yleensä tunnista kahteen tuntiin ja tässä tutkimusmenetelmässä onkin varauduttava puheliaisiin tai niukkasanaisiin haastateltaviin. Tämä onkin syy, minkä vuoksi ennen varsinaisia tatteluja olisi hyvä tehdä joitakin koehaastatteluja, jolloin pystytään testaamaan haas-tatteluteemojen toimivuutta. Toteuttamisessa on otettava huomioon monia asioita, joi-ta ovat esimerkiksi haasjoi-tatteluisjoi-ta sopiminen, keskustelun avaukset, kysyminen ja dia-login ohjailu. (Hirsjärvi ym. 2007, 203, 206.)
Tiedonkeruumenetelmänä haastattelu on ainutlaatuinen, koska siinä ollaan suorassa kielellisessä vuorovaikutuksessa tutkittavan kanssa. Tästä on sekä etuja että haittoja.
Yhtenä etuna koetaan joustavuus aineistoa kerättäessä. Haastattelija pystyy jousta-maan tarvittaessa tilanteen edellyttämällä tavalla sekä myötäilemään tarvittaessa vas-taajan mieltymysten mukaisesti. Haastattelu valitaan tiedonkeruumenetelmäksi monis-ta eri syistä. Koemonis-taan, että ihminen on tutkimuksessa aktiivinen ja merkityksiä luova osapuoli, jolle on annettava mahdollisuus tuoda esille itseään koskevia asioita mahdol-lisimman vapaasti. Aiheesta halutaan saada laajempi näkemys ja sijoittaa saadut tu-lokset laajempaan kokonaisuuteen. Haastatteluissa voidaan selventää saatavia vasta-uksia ja syventää saatuja tietoja, koska voidaan pyytää perusteluja esitetyille mielipi-teille, sekä esittää lisäkysymyksiä tarpeen mukaan. Haastattelu koetaan myös hyväksi, jos tutkittava alue on vähän kartoitettu tai tuntematon tai jos ennalta tiedetään, että tutkimuksen aihe tuottaa vastauksia monitahoisesti ja moniin suuntiin. Etuna koetaan myös, että haastateltavat on mahdollista tavoittaa myöhemmin, jos halutaan täydentää aineistoa. (Hirsjärvi ym. 2007, 199 - 201.)
Haastattelun hyvät puolet sisältävät myös ongelmia. Haastattelu on aikaa vievää ja niiden teko edellyttää huolellista suunnittelua sekä kouluttautumista haastattelija roo-liin ja tehtäviin. Tämä tiedonkeruumenetelmä voikin sisältää monia virhelähteitä, jot-ka aiheutuvat niin haastattelijasta kuin haastateltavasta ja itse tilanteesta kokonaisuu-tena. Haastattelu voidaan kokea uhkaavaksi tai pelottavaksi ja sen luotettavuutta saat-taa heikentää se, että haastatteluja tehtäessä haastateltavalla on taipumus ansaat-taa sosiaa-lisesti suotavia vastauksia, sekä haastateltava voi antaa tietoa aiheesta, joita tutkija ei kysy. Haastattelutilanteessa tutkittavat saattavat puhua aivan toisin kuin jossakin toi-sessa tilanteessa. Tämä onkin otettava tuloksia tulkittaessa huomioon. Haastattelu on keskustelua, jossa haastattelijalla tulee olla ohjat. Haastattelu on systemaattinen
tie-donkeruu muoto, millä on tavoitteet, joiden avulla pyritään saamaan mahdollisimman päteviä ja luotettavia tietoja. (Hirsjärvi ym. 2007, 201 - 203.)
Haastatteluista saatu aineisto litteroidaan eli kirjoitetaan haastattelumateriaali puh-taaksi sanasta sanaan. Tutkija voi kuitenkin tehdä myös muita ratkaisuja. Hänen on päätettävä, mitkä haastattelun piirteet tai osat kirjoitetaan tarkemmin auki saadusta tekstistä, sillä täten aineiston jatkokäsittely onnistuu. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 163 - 164.)
5.3 Haastattelun teemarungon laadinta
Haastattelun teemarunkoon rajattiin haastattelussa käsiteltävien aiheiden pääteemat ja alateemat. Pääteemat muodostuivat keräämästämme teoriatiedosta. Laadittu teema-runko toimi haastattelutilanteessa muistilistana, jonka avulla varmistuttiin, että tar-peelliset asiat tulivat käsitellyiksi. Teemarunko ei rajannut haastateltavia aihealueita liian tarkasti. Haastatteluissa korostettiin ihmisten tulkintoja ja sitä minkälaiset merki-tykset he itse asialle antoivat. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 75.) Kuva 3 havainnollistaa työmme teemarungon. Keskeisenä käsitteenä ja tutkittavana ilmiönä on ”arjen kulttuu-ri” ja sen ympärille muodostui teoriasta systemaattisesti nostetut pääteemat eli ikäih-misen elämänkulku, ikäihikäih-misen hyvä hoito sekä vanhuspalveluiden muutokset.
Kuva 3. Pääteemat
5.4 Aineiston hankinta ja haastateltavien valinta
Ensisijaisesti tärkeää haastateltavien valinnassa on valita henkilöitä, joilla on mahdol-lisimman paljon tietoa tutkittavasta asiasta. Toinen osallistuvien valitsimiseen liittyvä kriteeri on aineiston saturaatio. Tarkoituksena olisi koota tietoa ilmiöstä kunnes uutta tietoa ei enää saada. Samojen asioiden uudelleen kertautuminen merkitsee saturaation saavuttamista. Aineiston kokoon vaikuttaa myös tutkittavan ilmiön luonne. Aiheen ol-lessa selkeä on osallistujien helppo jakaa siitä tietoa. Tällöin tiedonantajia tarvitaan vähemmän. Laadukasta aineistoa saadaan silloin, kun haastattelutilanne on kiireetön.
(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 111.)
Tämän tutkimuksen haastateltavien valinnassa meitä on avustanut Osallistumisen hurmaa -projektin projektipäällikkö. Olimme häneen yhteydessä sähköpostitse, jossa kysyimme mihin meidän olisi järkevintä haastattelut kohdistaa. Saimme häneltä kah-den Osallistumisen hurmaa -projektiin kuuluvan palvelukodin yhteystiedot. Valinnan näiden palvelukotien välillä hän jätti meille. Valitsimme haastattelupaikaksi Karhula-Kodin. Saimme projektipäälliköltä Karhula-Kodin vastaavan hoitajan yhteystiedot, otimme häneen yhteyttä ja sovimme tapaamisen. Tapaamisessa kerroimme opinnäyte-työstämme ja aikataulusta. Pyysimme, että hän voisi etukäteen valita meille haastatel-tavat asukkaat, henkilökunnan jäsenet sekä omaiset, koska hän tuntee heidät parhaiten.
Vastaavahoitaja kertoikin valintakriteereiden perustuvan siihen, että dementiayksiköt rajataan haastattelujen ulkopuolelle sekä siihen, että haastateltavien tiedonanto olisi mahdollisimman runsas ja laaja. Käynnin yhteydessä jätimme luomamme saatekirjel-mät luettaviksi haastateltaville. Saatekirjelmässä kerrottiin keskeiset asiat, jotka liit-tyivät haastatteluiden tekemiseen sekä aineiston purkamiseen.
Tähän tutkimukseen oli tarkoituksena valita haastateltaviksi neljä asukasta, neljä hoi-tohenkilökunnan jäsentä sekä neljä omaista, mutta tämä koitui ongelmalliseksi omais-ten kohdalla. Saimme haastateltua vain kahta omaista. Asukkaita haastateltiin viisi.
Haastattelut tehtiin yksilöhaastatteluina. Tiedonkeruuvälineenä käytettiin digitaalista nauhuria, joita saimme koulultamme lainaksi kolme kappaletta. Haastatteluiden nau-hoittaminen edellytti henkilökohtaista lupaa jokaiselta osallistujalta. Korostimme sitä, että haastateltavien henkilöllisyys ei tulisi ilmi tutkimuksen missään vaiheessa ja, että tutkimusaineisto olisi vain tutkijoiden käytössä sekä tuhottaisiin heti aineistonanalyy-sin jälkeen.
Teemahaastatteluihin valmistautuminen alkaa esihaastatteluilla, joiden tarkoitus on varmistaa haastattelurungon toimivuus sekä haastatteluihin kuluva aika. Tässä testa-taan myös kysymysten yksiselitteisyyttä sekä ymmärrettävyyttä. (Vilkka 2005, 108.) Teimme kaksi esihaastattelua hoitoalalla toimiville henkilöille. Totesimme haastatte-lurungon toimivaksi. Samalla opettelimme, kuinka digitaaliset nauhurit toimivat. Tes-tasimme myös luotuja kysymyksiä ja nostettuja alateemoja siten, että vastailimme toi-sillemme esitettyihin kysymyksiin. Lopuksi päätimme tehdä ”suuntaa antavan” käsi-kirjoituksen haastatteluiden tueksi.
5.5 Aineiston analyysi
Tutkimuksen ydinasia on kerätyn aineiston analyysi, tulkinta ja johtopäätösten teko.
Sitä pidetään tärkeänä vaiheena, koska siihen tähdätään tutkimuksen alkuvaiheesta lähtien. Analyysivaiheessa selviää, millaisia vastauksia saadaan tutkimusongelmiin.
Analyysivaiheessa voi tutkijalle selkeytyä, miten ongelmat olisi pitänyt asettaa. Mie-lenkiintoisen ja haastavan laadullisesta tutkimuksesta tekee aineiston elämänläheisyys ja runsaus. Analyysitapa valitaan sen mukaan, joka parhaiten tuo vastauksen ongel-maan tai tutkimustehtävään. Aineistoa voidaan analysoida erilaisin menetelmin, joita ovat mm. sisällön erittely, tyypittely, keskusteluanalyysi ja teemoittelu. Analyysivai-heen jälkeen tutkimus ei ole vielä valmis. Tuloksia pitää tulkita ja niistä tulee tehdä omia johtopäätöksiä. Aineistosta nousevia vastauksia pohditaan ja selkiytetään. (Hirs-järvi ym. 2007, 216, 219 - 220, 224.)
Kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmissä ja lähestymistavoissa sisällön analyysi on perusanalyysimenetelmä. Tämä mahdollistaa analysoitavan ilmiön kuvaamista yleis-tävästi ja sillä kyetään esittämään tutkittavien ilmiöiden väliset suhteet. Sen tavoittee-na on ilmiön laaja ja tiivis esittäminen, joka synnyttää erilaisia malleja, käsitejärjes-telmiä, käsiteluokituksia tai käsitekarttoja. Tähän analyysimenetelmään liittyy useita vahvuuksia. Vahvuuksina pidetään sisällöllistä herkkyyttä ja tutkimusasetelman jous-tavuutta. Se on yksinkertainen tekniikka, jonka avulla tuotetaan yksinkertaistettuja ai-neiston kuvauksia, koska sen avulla tavoitetaan merkityksiä, seurauksia ja sisältöjä. Se ei etene suoraviivaisesti, ja sen haasteina ovat samat asiat, joita pidetään sen vahvuuk-sina. Se pakottaa tutkijan ajattelemaan itse. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 165 – 167.)
Sisällön analyysi voidaan toteuttaa induktiivisesti tai deduktiivisesti, eli aineistolähtöi-sesti tai teorialähtöiaineistolähtöi-sesti. Induktiivisessa analyysissa sanoja luokitellaan teoreettisen merkityksen perusteella. Tässä menetelmässä päätelmiä ohjaa tutkimuksen ongelman asettelu. Pyrkimyksenä on, etteivät aikaisemmat tiedot, havainnot tai teoriat ohjaisi analyysiä, vaan sen sitä määrittävät tutkimustehtävät tai aineistonlaatu. Analyysi ete-nee vaiheittain pelkistämisen, abstrahoinnin ja ryhmittelyn mukaan. (Kankkunen &
Vehviläinen-Julkunen 2013, 167.)
Induktiivinen päättely on päättelymuoto, joka koostuu yksittäisestä havaintojoukosta ja muodostaa niistä yleistyksen tai teorian. Se tarkoittaa päättelyä, joka etenee loogi-sesti yksityiskohdista yleistyksiin. Ongelmana tässä on se, että siinä ei säily koko to-tuus. (Tuomi 2007, 107.) Induktiivisessa analyysissä on pyrkimyksenä paljastaa odot-tamattomia asioita. Lähtökohtana tällöin pidetään aineiston monitahoista ja yksityis-kohtaista tarkastelua. Tutkija ei määrää sitä, mikä on tärkeää, eikä lähtökohtana ole teorian tai hypoteesien testaaminen. (Hirsjärvi ym. 2007, 160.)
Induktiivisen aineiston analyysi jaetaan kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaihees-sa aineisto redusoidaan eli pelkistetään, toisesvaihees-sa vaiheesvaihees-sa aineisto klusteroidaan eli ryhmitellään ja kolmannessa vaiheessa aineisto abstrahoidaan eli luodaan teoreettiset käsitteet. Aineiston pelkistämisessä aineistosta karsitaan tutkimukselle epäolennainen pois, jolloin informaatio tiivistetään tai pilkotaan osiin. Tätä ohjaa tutkimustehtävä, jonka mukaan aineisto litteroidaan tai koodataan. Pelkistäminen voidaan myös tehdä siten, että auki kirjoitetusta materiaalista etsitään kuvaavia ilmaisuja, jotka merkitään eri tavoin. Aineiston ryhmittelyssä koodatut asiat käydään läpi ja niistä etsitään sa-mankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia kuvaavia käsitteitä. Käsitteet ryhmitellään, yhdis-tetään luokaksi sekä nimetään sisältöä kuvaavalla käsitteellä. Näin aineisto tiivistyy.
Tämän vaiheen jälkeen erotetaan olennainen tieto ja valikoidun tiedon perusteella muodostetaan teoreettisia käsitteitä. Aineistolähtöisessä analyysissä käsitteet yhdistel-lään, jolloin saadaan vastaus tutkimustehtävään. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 108 - 112.) Tämän tutkimuksen aineisto analysoitiin induktiivista eli aineistolähtöistä analyysiä käyttäen. Tutkimuksessamme käytettiin teemahaastattelurunkoa. Pääteemat nousivat systemaattisesti työmme teoriasta, josta nostimme erikseen lisäksi alateemoja. Aineis-to litteroitiin eli haastattelut kirjoitettiin alkuperäisessä muodossa puhtaaksi tieAineis-toko- tietoko-neelle. Haastatteluaineistoa meille kertyi asukkaiden osalta 30 sivua,
hoitohenkilö-kunnan osalta 20 sivua sekä omaisien osalta 17 sivua. Seuraavaksi kävimme läpi haas-tatteluja useita kertoja, saadaksemme kokonaiskuvan haastattelujen sisällöstä, jonka jälkeen etsimme pelkistettyjä ilmaisuja, jotka alleviivasimme tekstistä. Tämän jälkeen listasimme ilmaisut ja etsimme niistä samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia. Seuraavaksi yhdistimme pelkistettyjä ilmaisuja ja muodostimme niistä alaluokkia. Havainnollis-tamme taulukon 1 avulla, kuinka yhdistimme alaluokat ja teimme niistä yläluokkia, joka helpotti havaitsemaan toistuvat asiat tekstistä. Tästä muodostimme asian kokoa-van käsitteen.
Taulukko 1. Esimerkki aineiston pelkistämisestä ja luokittelusta
Pelkistetty ilmaisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka Koti ja perhe
Sota-aika Työ
Elinympäristö Lapsuus Menetys Perinteet Muistelu Uskonto
Yhteiskunnalliset asiat
Eletty elämä Kulttuuri
Arki Ympäristö
Arjen kulttuuri ikäihmisen
elämän-kulussa
IKÄIHMISEN
ELÄMÄNKUL-KU
Esimerkkejä alkuperäisistä ilmaisuista:
”Minun äiti teki silloin tammikuus ne kaks lasta ni isä soitti sit sielt rin-tamalt ja sano, et laita poika ruotsiin, sie pärjäät niitten kahen tytön kans paremmin. Mie menin Ruotsiin ja Gotlantiin. Mie olin siin kuus vuotias ja siin kävin kaks vuotta kouluu, sit nelketneljä tulin takasin enkä suomee osannutkan.” I 1
”Opettivat työtä tekemään ja maalaistalossa joutunu pienenä tekemää työtä” I 4
”Nyt kun puhutaan tosta puhelimesta, valtaosa ihmisistä on jättänyt lan-kapuhelimen pois ja tuota kännykkä on niin, että se on lapsillakin jo mu-kana että kouluun menee niin silloin kännykkä tulee mukaa.” I 3
”Minun vaimo oli kova tekee pullaa aina ja sitteku oli kolme tyttöä, nii sit tuli aina syömää. Ne karjalanpiirakat oli kans niin hyvii kun niitä teh-tii.” I 1
Taulukko 2. Esimerkki aineiston pelkistämisestä ja luokittelusta
Pelkistetty ilmaisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka
Päivärytmi Virkeys Hyvä olo Osallistuminen
Turvallisuus Toimintakyky
Yksilöllisyys Yksilölliset tarpeet Kulttuuri hoitotyössä
Yhteistyö Hoidon laatu Hoitokulttuuri Itsemääräämisoikeus
Terveys Hyvinvointi
Arjen kulttuuri ikäihmisen hyvässä
hoidossa
IKÄIHMISEN