TEEMA 1 TEOREETTINEN TARKAS-TELU
ASIASANAT
Ikäihmisen elämänkulku · Kulttuuri osana ikäih-misen elämänkulkua ja hoitoa s. 7 - 11
· Kulttuuri s. 11 - 12
· Arjen kulttuuri s. 12 - 14
· Kulttuurin vaikutukset ikäihmisen terveyteen ja hyvinvointiin s. 14 - 18
· Elämänkaari
· Toimintakyky
· Voimavarat
TEEMA 2 TEOREETTINEN TARKAS-TELU
ASIASANAT Ikäihmisen hyvä hoito · Terveyskäsitys s. 18 -
19
· Ikäihmisen hyvä hoito s. 19 - 21
· Hoitokulttuuri s. 21 - 22
· Hoitohenkilökunnan merkitys s. 25 - 27
· Omaisen merkitys s. 27 - 29
· Yksilöllisyys
· Oma elämäntapa
· Itsemääräämisoikeus
· Hyvän hoidon periaatteet
· Hoitokulttuuri
· Hoidon laatu
· Yksilölliset tarpeet
· Yhteistyö TEEMA 3 TEOREETTINEN
TARKAS-TELU
ASIASANAT
Vanhuspalveluiden muu-tokset Suomessa
· Vanhuspalveluiden muutokset Suomessa s.
22 - 24
· Organisaatiomuutokset
· Palvelurakenteiden muu-tos
Saatekirje Liite 2 Arvoisa hoitaja, omainen sekä asukas
Opiskelemme Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa hoitotyön koulutusohjelmassa sairaanhoita-jiksi. Valmistumme toukokuussa 2014 ja tutkintoomme sisältyy opinnäytetyö. Opinnäytetyömme käsittelee taiteen ja kulttuurin vaikutuksia ikäihmisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä hoitohenki-lökunnan ja omaisten kokemuksia sen vaikutuksista.
Tutkimuksemme on ajankohtainen, sillä oletettu elinikä kasvaa vuosi vuodelta ja tulevaisuuden ikäihmiset ovat aktiivisempia, parempikuntoisia ja osaavat vaatia vapaa-ajantoiminnalta ja palve-luilta enemmän. Ikäihmisten hyvinvoinnissa taide- ja kulttuuritoiminnat ovat keskeisessä roolissa, koska ikääntyneet sukupolvet ovat aktiivisia kulttuurin tuottajia sekä kuluttajia.
Aiempien tutkimusten mukaan haasteita yhteistoiminnalle ovat tuoneet rahallisten resurssien puut-tuminen, asenteet, arvostuksen puute, yhteistyöverkostojen puute, tiedon puute sekä työntekijöiden kiire, joka näkyy erityisesti sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa. Halua edistää ja kehittää kult-tuuri- ja taidetoimintaa kuitenkin on.
Opinnäytetyöhömme liittyy teemahaastattelu. Tarkoituksenamme on haastatella neljää asukasta, neljää hoitajaa sekä neljää omaista. Haastattelut kestävät noin puoli tuntia – tunnin ja ne pidetään Karhula Kodin tiloissa. Haastatteluihin osallistuminen on vapaaehtoista. Tutkimusluvat olemme saaneet Palvelutaloyhdistys Koskenrinne ry:n toiminnanjohtaja Sirpa Kotolalta.
Haastattelut nauhoitetaan ja nauhoitusta käytetään tutkimusaineistossa. Henkilöllisyytenne ei tule paljastumaan tutkimuksen missään vaiheessa ja haastatteluissa antamianne tietoja käsitellään luot-tamuksellisesti. Kun tarvittavat tiedot on saatu, nauhat ja kirjoitettu tieto hävitetään asianmukaisesti.
Toivomme, että jokainen haastateltava kertoo mielipiteensä ja kokemuksensa rehellisesti.
Kiittäen
Ystävällisin terveisin
Satu Pohjola, Anna-Maria Perttola ja Mira Suur-Nuuja
Tutkimustaulukko
Tutkimuksen painopisteenä on päätös-tentekoprosessien alkuvaihe, jolloin arvioidaan palveluiden tarpeen määrä.
Sekä koti että laitoshoidossa päätöksiä tehdään asiakkaiden tarpeiden, toimin-taresurssien ja asiakkaan oikeuksien määrittämässä toimintaympäristössä.
Sekä koti että laitoshoidon päätöksen-teko määrittyy voimakkaasti toiminta-ehdoista käsin. Palveluiden lisääntynyt kysyntä ja tiukentuneet resurssit vaikut-tavat siihen miten päätöksentekopro-sessiin osallistuvien yhteispeli onnistuu.
Sekä koti että laitoshoidon neuvotteluti-lanteet olivat yhteneväiset keskenään.
Molempien palveluprosessi alkaa tilan-teen arvioinnista.
Kuitenkin koti- ja laitoshoidon päätökset poikkeavat toisistaan. Isoin eroavaisuus on asiakkaan ja omaisen osallistumis-mahdollisuuksissa. Kotihoidossa asiakas on otettava mukaan päätöksentekopro-sessiin ja hän on kuunneltava, koska toimintaympäristö on hänen oma kotin-sa.
Nykyisin vanhustenhuollon suurin asiak-kaita ”välittävä” organisaatio on sairaa-la. Tämä merkitsee sitä, että tarvearvi-ointi ja päätöksentekoa ohjaava peruste on lääketieteellinen syy.
Eirtola, E,
sosio-Sosiokulttuurisella toiminnalla on tar-vetta. Sekä sosiaali- että kulttuuripuolel-la oltiin halukkaita lisäämään yhteistyötä ja kehittämään sosiokulttuurisia projek-teja. Sosiokulttuurinen toiminta edistää yhteisöllisyyden kokemusta sekä olisi henkisesti vahvistavaa ja virkistävää toimintaa. Kulttuuritoiminta on piristä-vää ja elämyksiä tuottavaa toimintaa.
Lisäksi se parantaa elämänlaatua. Jyväs-kylän erilaisissa hoitolaitoksissa on tar-jolla hieman kulttuuritoimintaa. Lähinnä projektiluontoisesti, koska rahoituksen puutteen takia toimintaa ei ole pystytty
TUTKIMUKSEN Haastatte-lujen perusteella tärkeimmäksi kohde-ryhmäksi nousi vanhukset.
Engström, A. oli 8 hoitajaa.
Taiteen ja kulttuurin merkityksiä van-hustenhoitotyössä nähtiin asukkaiden arjen laadun paranemisena. Taiteen koettiin tuovan asukkaan tylsään arkeen vaihtelua ja piristystä. Taiteen ja kult-tuurin tuominen hoitolaitoksiin nähtiin myös viestittävän arvostusta ja huomi-oimista asukkaita kohtaan. Hoitotyönte-kijöiden näkökulmasta taiteen ja kult-tuurin nähtiin tuovan enemmän mah-dollisuuksia hoitotyön toteuttamisessa, varsinkin haasteellisiin tilanteisiin se oli monesti hyvä ratkaisu. Hoitoyhteisölle taide ja kulttuuri koettiin yhteisöllisyy-den vahvistumisena mm. yhteishengen kohottamisen muodossa. Näiden kautta myös hoitotyöntekijöiden hyvinvointi ja työssä jaksaminen kasvoi. Haasteena oli taiteen ja kulttuurin aseman määritte-lemättömyytenä, vähäinen tieto sekä arjen vaativuus. Edellytyksenä nähtiin kannustava ja sitoutunut työyhteisö sekä soveltava taide- ja kulttuurisisältö.
Laakkonen,
Tulosten mukaan tutkimusyksikköä pidettiin fyysisesti ja sosiaalisesti miel-lyttävänä ympäristönä. Hoitajat kokivat työnsä vaativaksi ja itsensä polikliiniseen toimintaan sopivaksi. Potilaskäsitystä pidettiin sairaus- ja diagnoosikeskeisinä.
Prosessissa painottui hoitaja- ja organi-saatiolähtöinen sujuvuus ja toiminta edusti käynti- ja poliklinikkakoh- taista ajattelua. Hoitotyö oli lääketie-teellisesti, sääntökeskeisesti ja tehtävä-keskeisesti orientoitunutta. Vastaanot-totilanteissa hoitotyön ja hoitajan rooli oli alisteinen ja kapea.
Lääkärin avustaminen ja erilaiset sihtee-rin tehtävät veivät koko päivän. ATK:n käytön ja teknisten taitojen hallinta korostuivat. Potilaan tukeminen oli ritu-aalimaista sekä ohjaus rajoittui usein kirjallisten ohjeiden jakoon. Hoitajien keskinäinen yhteistyö toimi hyvin ja moniammatillinen yhteistyö jäi sattu-manvaraiseksi. Laadun arvioinnissa korostuivat taloudellisuus ja suoritus-
TUTKIMUKSEN
keskeiset arvot. Hoitajien kehittymis-tarpeiksi nousivat lääketieteellinen hoi-to. Kehittämishankkeet olivat lyhytkes-toisia ja ohjaajavelyhytkes-toisia
sekä niissä keskityttiin yksittäisiin tehtä-viin. Organisaatio ei tukenut kehit- tämiseen osallistumista.
Voidaan todeta, että sosiaalinen olo-muotoisuus on yksi tärkeä olemassaolon muoto vanhuudessa. Sosiaalista minää kuvaavat vanhusten persoonallisuuden piirteet, sosiaaliset tarpeet, elämänhal-linta, elämänkulun aikana tärkeiksi koe-tut asiat ja hengellinen elämä. Tärkeää on se millainen vanhus on ihmisenä ja millaiseksi hän itsensä kokee. Lisäksi on tärkeää se kuinka eletyn elämän koke-mukset näyttäytyvät osana jokapäiväistä elämää. Työntekijät näkivät selkeästi yhteyden sosiaalisessa olomuotoisuu-dessa siihen millaisen elämän vanhus on elänyt sellainen hän on nyt. Lisäksi tär-keää oli se, että vanhuudessa tapahtu-vat isot elämänmuutokset kaventatapahtu-vat oleellisesti heidän sosiaalista olomuotoi-suuttaa. Esimerkiksi muuttaminen pois omasta kodista kaventaa selkeästi hei-dän sosiaalisia siteitään.
Seppänen, P.
Vanhusten kertomuksista esiin nousivat elämänmittaisen taiteen ja kulttuurin harrastaminen. Käsityöt sekä pienissä yhteisöissä tapahtuva kulttuurin harras-taminen ovat
olleet monelle vanhukselle elämäntapa.
Taiteen ja kulttuurin vaikutus on kantau-tunut mukana vanhainkotiin ja vanhuk-set kaipaavat toimintaa. Mieluisimpia ovat harrastukset ja aktiviteetit joihin vanhukset ovat nuoruudessaan osallis-tuneet.
TUTKIMUKSEN
Organisaatioiden tasolla tehokkuutta alentavat tuotantoprosessin eri osissa olevat ongelmat ovat ”second best”
teorian mukaisia mikrotason ongelmia, virheitä ja epäkohtia. Kuntien sosiaali-toimen vanhuspalveluja tuottavissa organisaatioissa paikannettiin mitkä tekijät eli ongelmat, epäkohdat tai kehit-tämistarpeet alentavat toiminnan te-hokkuutta henkilöstön kokemina.
Uronen, R.
Tutkimuksesta löytyi suuria puutteita omahoitajuudesta ja hoito- ja palvelu-suunnitelman teossa. Tutkimus osoitti omaisen suuren tuen tarpeen. Omaiset halusivat tukea sairauteen ja siihen liit-tyvien erityispiirteiden ymmärtämisessä.
Tutkimuksessa esiin tuli, että omaiset tarvitsevat sekä kuuntelijaa että tukea syyllisyyden ja luopumisen tuskan käsit-telyssä. Se nosti esiin myös palveluneu-vonnan ja sosiaalityön tarpeen ennen muuttoa palveluasumiseen sekä muut-tovaiheessa ja erilaisissa muutostilan-teissa. Lisäksi esiin nousi puutteita, jotka voivat olla myös koulutuksellisia vajeita.
Esille tuli myös rakenteellisia tekijöitä, joihin tulisi kiinnittää huomiota uusia dementiakoteja ja muistisairaan palve-lukokonaisuutta suunniteltaessa.
Aineiston pelkistäminen ja luokittelu (hoitohenkilökunta)
Pelkistetty ilmaisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka Elämänkulku
Pelkistetty ilmaisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka
Toimintakyky Kulttuuri hoitotyössä
Yhteistyö
Pelkistetty ilmaisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka Resurssit
Mitoitus Kiire Palvelurakenne
Yhteiskunta
Hoitokulttuuri Arjen kulttuuri muuttuvassa
Aineiston pelkistäminen ja luokittelu (omainen)
Pelkistetty ilmaisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka Työ
Arki Harrastukset
Elämä Sairaus
Yksilöllisyys Eletty elämä
Kulttuuri
Arjen kulttuuri ikäihmisen
elämän-kulussa
IKÄIHMISEN ELÄMÄNKULKU
Pelkistetty ilmaisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka
Tyytyväisyys Sujuvuus
Kulttuuri Yhteistyö Yksilöllisyys Toimintakyky
Arjen kulttuuri ikäihmisen hyvässä
hoidossa
IKÄIHMISEN HYVÄ HOITO
Pelkistetty ilmaisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka Kotihoito
Omahoitajuus Yhteistyö
Kehitys Suuntaus
Toiveet
Arjen kulttuuri muuttuvassa
vanhus-työssä
VANHUSPALVE-LUIDEN MUU-TOKSET
SUO-MESSA