Tutkimuksessa tunnistetut diskurssityypit ja eduskuntapuolueiden tapa puhua biotaloudesta, vastasivat aiempien tutkimuksien havaintoja Suomessa käytävästä poliittisesta biotalouskes-kustelusta. Näkemykset biotaloudesta ovat todennäköisimmin sidoksissa suomalaiseen biota-louskäsitykseen, vaikkakin kriittisemmät näkemykset vastasivat monilta osin biotalouden laa-jemminkinkohtaamaa kritiikkiä. Metsien vahva asema biotaloudessa on Suomelle ominainen piirre ja siihen liittynyt keskustelu olivat vahvasti sidoksissa hallitusohjelman tavoitteisiin met-sien käytöstä. Tunnistetut biotalousdiskurssit eivät siis ole yleistettävissä suomalaista yhteis-kuntaa laajemmalle.
Tässä tutkimuksessa yhdistetty kuvailevan ja kriittisen diskurssianalyysin soveltaminen vai-kutti onnistuneelta metodivalinnalta tutkimuksen tavoitteiden toteutumisen osalta. Kuvaileva diskurssianalyysi auttoi tunnistamaan eduskunnassa esiintyviä biotalousdiskursseja ja kriittinen diskurssianalyysi mahdollisti diskurssien välisen voiman tarkastelun. Koska kriittisen diskurs-sianalyysin teoria ei tarjoa suoraa ohjeistusta analyysin toteuttamiseen, täytyy sitä soveltaa ta-pauskohtaisesti, mikä tekee siitä haastavaa. Tutkijan omat valinnat ja luovuus ohjaavat analyy-sia, mikä vaikuttaa osaltaan sen tuottamiin tuloksiin.
Lopulta analyysin tutkimuksellinen arvo riippuu sen kyvystä tuottaa uutta tietoa yhteiskunnasta.
Tutkimuksessa tarkasteltu diskurssijärjestys vaikutti noudattelevan pitkälti hallitus–oppositio -jakolinjaa, mikä kertoo siitä, että valtaapitävillä on mahdollisuus määritellä biotalousdiskurssia haluamallaan tavalla. Tämä diskursiivinen vallankäyttö kertoo juuri siitä diskurssien välisestä sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta, minkä kriittinen diskurssianalyysi pyrkii tunnista-maan.
Tutkimus tarkasteli eduskunnan biotalouskeskustelua ainoastaan yhden eduskuntakauden ajalta. Keskustelussa ilmeni selkeitä jakolinjoja hallituksen ja opposition välillä. Biotalous oli nostettu Sipilän hallitusohjelman kärkihankkeeksi, joten luonnollisesti hallituspuolueet vaikut-tivat tukevan sitä, kun taas oppositio suhtautui enemmän tai vähemmän kriittisesti. Tutkimus ei kuitenkaan ota huomioon muiden taustamuuttujien kuin puoluekannan vaikutusta. Tuloksiin olisi voinut vaikuttaa tarkastelu kansanedustajien iän, sukupuolen, vaalipiirin ja kotipaikan mu-kaan. Lisäksi tutkimuksen tuloksiin olisi voinut vaikuttaa, jos biotalouskeskustelua olisi tarkas-teltu useammalta eduskuntakaudelta erilaisten hallituskoalitioiden ajalta. Biotalouden tarkaste-leminen pidemmällä aikavälillä yli hallituskausien tuottaisi todennäköisesti moniäänisemmän näkemyksen biotaloudesta ja osoittaisi biotalouskeskustelussa tapahtuneita muutoksia. Biota-louden käsitteen määrittelyä olisi mielenkiintoista tarkastella laajemmin eri taustamuuttujien ja pidemmän ajanjakson kautta.
6 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tämä tutkimus havainnollistaa, miten eduskunnan tapa puhua biotaloudesta on riippuvainen kansanedustajasta ja hänen edustamastaan puolueesta. Biotaloudesta puhuessaan he määrittele-vät mitä biotalous on tai ei ole ja samalla kiinnittymäärittele-vät alitajuisesti eri biotalousdiskursseihin.
Näillä ideologisilla totuuksilla on vaikutusta siihen, miten julkinen yleisö ymmärtää biotaloutta, sen toimenpiteitä ja vaikutuksia yhteiskuntaan. Tutkimus osoitti, että eduskunnan biotalousdis-kursseilla on järjestys ja se vaikuttaa poliittisen keskustelun kuvaan biotaloudesta. Vallitseva hegemoninen totuus biotaloudesta rajoittaa kriittisten näkemyksien huomioimista biotalouden poliittisessa päätöksenteossa. Eri diskurssien tunnistaminen on tärkeää, jotta pystymme irrot-tautumaan niiden ohjaamasta ajatettelusta ja tarkastelemaan biotaloutta laajemmin erilaisten arvojen ja tavoitteiden kautta. Tästä syystä tulisi pyrkiä avoimempaan keskusteluun biotalou-den vaihtoehtoisista totuuksista.
Eduskunnan biotalouskeskustelu osoittaa, että yhtenevästä biotalouden perusymmärryksestä huolimatta, puolueilla ei ole aidosti yhtenäistä näkemystä siitä, kuinka biotaloutta pitäisi tai voitaisiin parhaiten edistää. Poliittiselle keskustelulle muutoksesta kohti biotaloutta ja metsien käytön kestävyyden eri ulottuvuuksien huomioimisesta on selvästi tarve, mikäli Suomi aikoo jatkossakin tavoitella biotalouden edelläkävijyyttä. Metsätaloudessa perinteisesti metsien käy-tön ja suojelun välillä on vallinnut intressiristiriitoja, jotka vaikuttavat ilmenevän myös metsien käyttöön nojaavassa biotaloudessa. Hallituksen tavoittelema puun käytön lisääminen on koh-dannut kritiikkiä niin opposition, tutkijoiden kuin kansalaisjärjestöjen tasolta. Huoli luonnon
monimuotoisuuden heikkenemisestä ja ilmastonmuutoksen hillinnästä ovat olleet omiaan ky-seenalaistamaan biotalouden kestävyyden. Biotalous on ajautunut tilanteeseen, jossa kriittiset äänenpainot ovat voimistuneet ja pakottavat biotalouden toimijat huomioimaan ympäristön, il-maston ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmia sen hyväksyttävyyden lisäämiseksi.
Eduskunnan biotalouskeskustelun sävyt mitä todennäköisimmin muuttuvat alkaneella eduskun-takaudella, kun paljon biotaloudesta puhunut keskusta ja sitä kritisoineet vihreät ovat samassa hallituksessa. Biotalouden edistäminen on mukana myös pääministeri Rinteen hallitusohjel-massa (Valtioneuvoston kanslia 2019). Kenties yhteinen ymmärrys kestävästä biotaloudesta löytyy hallituksen sisällä ja uusi oppositio löytää uutta kritiikkiä hallituksen biotaloustavoit-teista.
Tutkimus kuvaa eduskunnan biotalouskeskustelua vaalikaudella 2015–2019 ja lisää ymmär-rystä siitä, millaista biotaloutta viime kauden hallitus ja eduskunta ovat tavoitelleet. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, miten hyvin hallituksen lupaukset biotaloudesta ja biotalouden kri-tiikin väittämät ovat toteutuneet. Paljonko uusia työpaikkoja tai talouskasvua biotalous on syn-nyttänyt? Kuinka paljon puun käyttö on lisääntynyt hallituksen toimien ansiosta? Onko metsä-luonnon monimuotoisuus heikentynyt ja metsien hiilensidontakyky pienentynyt? Biotalouskes-kustelun tarkasteleminen myös yhtä vaalikautta pidemmällä aikavälillä voisi tuoda esiin moni-puolisempia keskustelun sävyjä ja osoittaa mahdollisesti siinä tapahtuneita ajallisia muutoksia.
KIRJALLISUUS
Antikainen, R., Lähtinen, K., Leppänen, M. & Furman, E. 2013. Vihreä talous suomalaisessa yhteiskunnassa. Ympäristöministeriön raportteja 1/2013.
Arts, B., Appelstrand, M., Kleinschmit, D., Pülzl, H. ym. 2010. Discourses, actors and instru-ments in international forest governance. Embracing Complexity - Meeting the Chal-lange of International Forest Governance, s. 57–73.
Biotalous.fi. 2019. Biotalous lyhyesti. [Verkkodokumentti] Saatavissa: https://www.biota-lous.fi/suomi-kehittaa/biotalous-lyhyesti/ [Viitattu 9.8.2019].
Donner-Amnell, J. 2008. Onko metsäteollisuudessa lähdetty uusiutumisen tielle? Teoksessa:
Niskanen, A., Donner-Amnell, J., Häyrynen, S. & Peltola, T. Metsän uusi aika – kohti monipuolisempaa metsäalan elinkeinorakennetta, s. 162–164.
Eskelinen, H. & Hirvonen, T. 2011. Metsäala alue- ja innovaatiopolitiikan perspektiivistä. Te-oksessa: Donner-Amnell, J., Miina S., Pykäläinen J. & Tuuva-Hongisto, S. (toim.).
Maailma haastaa – metsä tulevaisuuden ratkaisuissa, s. 166–186.
EU. 2007. En Route to the Knowledge-Based Bio-Economy – Cologne Paper. German Pre-sidency of the Council of the European Union.
Euroopan komissio. 2002. Life sciences and biotechnology – A strategy for Europe.
Euroopan komissio. 2005. Towards a European knowledge-based bioeconomy – York Uni-versity 2004: Workshop conclusions on the use of plant biotechnology for the production of industrial biobased products.
Euroopan komissio. 2011. Bio-based economy in Europe: state of play and future potential - Part 2. Summary of the position papers received in response to the European Commis-sion’s Public on-line consultation.
Euroopan komissio. 2012. Innovating for Sustainable Growth: A Bioeconomy for Europe.
Fairclough, N. 2010. Critical Discourse Analysis. The Critical Study of Language. Pearson Education Limited, Harlow. 608 s.
Golembiewski, B., Sick, N. & Bröring, S. 2015. The emerging research landscape on bioeconomy: What has been done so far and what is essential from a technology and in-novation management perspective? Innov. Food Sci. Emerg. Technol., 29, s. 308–317.
Hausknost, D., Schriefl, E., Lauk, C. & Kalt, G. 2017. A transition to which bioeconomy? An exploration of diverging techno-political choices. Sustainability 9, 669.
Hetemäki, L., Hoen, H.P. & Schwarzbauer, P. 2014. Conclusions and policy implications. Te-oksessa: Future of the European Forest Based Sector: Structural Changes towards
Bioeconomy. EFI, What Science Can Tell Us, vol. 6, s. 95–108.
Hodge, D., Brukas, V. & Giurca, A. 2017. Forests in a bioeconomy: bridge, boundary or di-vide? Scandinavian Journal of Forest Research, 32:7, s. 582–587.
Hänninen, R., Katila, P. & Västilä, S., 2013. Megatrendit muuttavat Suomen metsäalaa. Met-sätieteen aikakauskirja, 4, s. 675–678.
Katila, P. 2017. Forestry development priorities in Finnish national forest programmes. Inter-national Forestry Review Vol.19, s. 125–138.
Kuisma, J. 2011. Kohti biotaloutta – Biotalous konseptina ja Suomen mahdollisuutena. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 6/2011.
Kleinschmit, D., Lindstad, B., Thorsenb, J., Top-Pinen, A., Roos A. & Baardsen S. 2014.
Shades of Green: A Social scientific view on bioeconomy in the forest sector. Scandi-navian Journal of Forest Research 12, s. 402–410.
Kleinschmit, D., Arts, B., Giurca, A., Mustalahti, I. Sergent, A. & Pülzl, H. 2017. Environ-mental concerns in political bioeconomy discourses. International Forestry Review Vol.19(1).
Korhonen, J., Giurca, A., Brockhaus, M. & Toppinen, A. 2018. Actors and Politics in Fin-land’s Forest-Based Bioeconomy Network. Sustainability 2018, 10.
Kröger, M. & Raitio, K. 2017. Finnish Forest Policy in the Era of Bioeconomy: A Pathway to Sustainability? Forest Policy and Economics 77, s. 6–15.
Laine, A., Vanhanen, J., Halonen, M. & Sjöblom, H. 2018. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit ja kustannukset Suomelle.
Lehtomäki, J., Kareksela, S. & Haapalehto, T. 2016. Kestävä biotalous vaatii tutkimustietoon perustuvaa suunnittelua. Metsätieteen aikakausikirja, 3-4/2016, s. 193–197.
Luoma, P., Vanhanen, J. & Tommila, P. 2011. Distributed Bio-Based Economy – Driving Sustainable Growth.
Maa- ja metsätalousministeriö. 2015. Kansallinen metsästrategia 2025. Maa- ja metsätalous-ministeriön julkaisuja 6/2015.
Maa- ja metsätalousministeriö. 2019. Metsäbiotalous. [Verkkodokumentti] Saatavissa:
https://mmm.fi/biotalous/vihrea-biotalous [Viitattu 1.4.2019].
Massa, I. 2010. Green New Deal – Vihreän sopimuksen keskeiset tavoitteet. Teoksessa:
Bardy, M. & Parrukoski S. (toim.). Hyvinvointi ilmastonmuutoksen oloissa?
Mccormick, K. & Kautto, N. 2013. The Bioeconomy in Europe: An Overview. Sustainability 2013, 5, s. 2589–2608.
Metsäteollisuus. 2017. Metsäteollisuus rakentaa kestävää biotaloutta. [Verkkodokumentti]
Saatavissa: https://www.metsateollisuus.fi/edunvalvonta/mita-on-biotalous/metsateolli-suus-rakentaa-kestavaa-biotaloutta/ [Viitattu: 2.4.2019].
Mustalahti, I. & Kusmin, J.-M. 2016. Uusia haasteita metsäsektorin, metsänomistajien ja kan-salaisyhteiskunnan vuorovaikutteisuudelle. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja IX 2016: 243–264.
Mustalahti, I. 2017. The responsive bioeconomy: The need for inclusion of citizens and envi-ronmental capability in the forest based bioeconomy, Journal of Cleaner Production 2017 1–10.
Niskanen, A., Donner-Amnell, J., Häyrynen, S. & Peltola, T. 2008. Metsän uusi aika – kohti monipuolisempaa metsäalan elinkeinorakennetta. Silva Carelica 53. Joensuun yliopisto, Metsätieteellinen tiedekunta.
OECD. 2009. The Bioeconomy to 2030 – Designing a Policy Agenda – Main Findings and Policy Conclusions.
Ollikainen, M. 2014. Forestry in bioeconomy – smart green growth for the humankind. Scan-dinavian Journal of Forest Research, 29:4, s. 360–366.
Pfau, S.F., Hagens, J.E., Dankbaar, B. & Smits, A.J.M. 2014. Visions of sustainability in bioeconomy research. Sustainability 6, s. 1222–1249.
Pülzl H., Kleinschmit D. & Arts B. 2014. Bioeconomy – an emerging meta-discourse affec-ting forest discourses? Scandinavian Journal of Forest Research, 29(4), s. 386–393.
Pynnönen A. 2013. Diskurssianalyysi: Tapa tutkia, tulkita ja olla kriittinen. Working paper N:o 379/2013. Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu.
Rissanen, M. 2013. Innovaatio vai yhteiskunnallinen muutos? Selvitys biotaloudesta Suo-messa käytävästä keskustelusta.
Schneider, F., Kallis, G. & Martinez-Alier, J. 2010. Crisis or opportunity? Economic de-growth for social equity and ecological sustainability. Introduction to this special issue.
Journal of Cleaner Production, 18(6), s. 511-518.
Sipilä, J. 2012. Vaihtoehto. Suomen Keskusta r.p.
Sitra. 2009. Kansallinen luonnonvarastrategia: Älykkäästi luonnon voimin.
Sitra. 2019a. Kestävä talous. [Verkkodokumentti] Saatavissa: https://www.sitra.fi/aiheet/kes-tava-talous/ [Viitattu 27.3.2019].
Sitra. 2019b. Biotalous. [Verkkodokumentti] Saatavissa: https://www.sitra.fi/aiheet/biotalous/
[Viitattu 1.4.2019].
Staffas L., Gustavsson M., McCormick K. 2013. Strategies and policies for the bioeconmy and bio-based economy: an analysis of official national approaches. Sustainability 2013, 5, s. 2751–2769.
Suomen biotalousstrategia. 2014. Kestävää kasvua biotaloudesta – Suomen biotalousstrategia 2014.
Suomen luonnonsuojeluliitto. 2017. Kestävä biotalous luonnon ja ilmaston ehdoilla. Politiik-kasuositus.
Takala, T., Hujala, T., Tanskanen, M. & Tikkanen, J. 2017a. Forest owners' discourses of fo-rests: Ideological origins of ownership objectives. Journal of Rural Studies 51, s. 1–14.
Takala, T., Hujala, T., Tanskanen, M. & Tikkanen, J. 2017b. The order of forest owners' dis-courses: Hegemonic and marginalised truths about the forest and forest ownership. Jour-nal of Rural Studies 55, s. 33–44.
Takala, T., Tikkala, J., Haapala, A. ym. 2019. Shaping the concept of bioeconomy in parti-cipatory projects – An example from the post-graduate education in Finland. Journal of Cleaner Production, 221, s. 176-188.
Tutkijoiden julkilausuma. 2017. Suomen metsienkäyttösuunnitelmat kiihdyttäisivät ilmaston-muutosta ja heikentäisivät luonnon monimuotoisuutta. [Verkkodokumentti] Saatavissa:
http://www.bios.fi/julkilausuma/ [Viitattu: 10.10.2019].
Tulevaisuusvaliokunta. 2010. Löytöretkiä biopolitiikkaan. Suomen biopolitiikan haasteita ja näkökulmia globaaleissa puitteissa 2010-2050. Osmo Kuusi, Sirpa Kurppa ja Jussi Pak-kasvirta (toim.). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2010.
Valkeapää, A. & Karppinen, H. 2013. Citizens' view of legitimacy in the context of Finnish forest policy. Forest Policy and Economics, 28, s. 52–59.
Valtioneuvoston kanslia. 2010. Biotalous Suomessa – arvio kansallisen strategian tarpeesta.
Biotaloustyöryhmän loppuraportti 30.9.2010. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 15/2010.
Valtioneuvoston kanslia. 2015. Ratkaisujen Suomi – Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma. Hallituksen julkaisusarja 10/2015.
Valtioneuvoston kanslia. 2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma
6.6.2019. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:23.
van Dijk, T.A. 1993. Principles of critical discourse analysis. Discourse & Society, 4, s. 249–
283.
LIITTEET
LIITE 1 – Koodiluettelo
Luokka Koodi Kuvaus
A Käsitys
biota-loudesta A1 Biotalous on luonnonvarojen käyttöä
A2 Biotalous perustuu biomassojen hyödyntämiseen A3 Biotalouden avulla siirrytään pois fossiilitaloudesta A4 Biotaloudella korvataan uusiutumattomia materiaaleja A5 Biotalous on korkean jalostusarvon tuotteita
A6 Biotalous hyödyntää uutta ja puhdasta teknologiaa A7 Biotalous on osa kiertotaloutta
A8 Biotalous on osa vihreää taloutta A9 Kestävä kehitys on biotalouden perusta A10 Biotalous on itsessään kestävää
A11 Biotalous ei sellaisenaan ole kestävää, mutta sen tulisi olla sitä A12 Biotalous on maailmanlaajuinen trendi
A13 Biotalous on tulevaisuuden ala A14 Biotalous on metsien monikäyttöä A15 Biotalous on pääasiassa metsätaloutta A16 Biotalous on ensisijassa metsäteollisuutta A17 Puurakentaminen korostuu biotaloudessa A18 Näkee biotalouden bioenergiana
A19 Biopolttoaineet ovat osa biotaloutta A20 Turve kuuluu biotalouteen
A21 Kritisoi näkemystä biotaloudesta yksipuolisena A22 Näkee biotalouden samaan vanhaan panostamisena A23 Biotalous on vain uusi sana vanhoille asioille
B Metsien
käyttö B1 Metsäteollisuus uudistuu kohti biotaloutta B2 Metsät ja puu ovat biotalouden tärkein raaka-aine
B3 Hakkuita tarvitaan biotalouden raaka-aineen hankkimiseksi B4 Biotalous lisää metsien kasvua
B5 Biotalous tulee lisäämään puun käyttöä B6 Metsien käyttö on kestävää
B7 Metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään B8 Metsien käyttöä ei pidä pyrkiä rajoittamaan B9 Puun käyttöä voidaan lisätä nykyisestä B10 Metsien käytöllä voidaan vähentää päästöjä B11 Hakkuumäärää voidaan kasvattaa kestävästi
B12 Hakkuumäärää on kasvatettava biotalouden nimissä
B13 Hakkuumäärä voitaisiin nostaa metsien vuotuisen kasvun tasolle B14 Metsien hakkuut ja suojelu eivät ole ristiriidassa
B15 Metsien käytöllä on rajansa
B16 Kyseenalaistaa mahdollisuuden lisätä hakkuumäärää kestävästi B17 Kasvavat hakkuumäärät vaarantavat luonnon monimuotoisuuden
B18 Kasvavat hakkuumäärät vaarantavat metsien monikäytön mahdollisuudet B19 Hakkuiden lisääminen vaatii vastineeksi luonnonsuojelutoimia
B20 Biotalous ei ota huomioon luonnon monimuotoisuutta B21 Arvostelee biotalouden olevan vain metsien hyödyntämistä B22 Kantaa huolta luonnonsuojelusta
B23 Korostaa metsien merkitystä hiilinieluna ja hiilivarastona B24 Ilmastotoimet eivät saa rajoittaa metsien käyttöä B25 Ilmastotoimet täytyy ottaa huomioon metsätaloudessa B26 Hakkuiden lisäys ei vaikuta metsien hiilinieluun
B27 Hakkuiden lisäys pienentää metsien hiilinielua B28 Puu tulisi käyttää pitkään hiiltä varastoivina tuotteina
B29 Puuta pitäisi ohjata ensisijassa korkean jalostusarvon tuotteisiin B30 Puusta voidaan valmistaa uusia tuotteita
B31 Suomessa riittää puuta biotalouden tarpeisiin B32 On huolissaan puun riittävyydestä
B33 Kyseenalaistaa EU:n ymmärryksen Suomen metsätalouden kestävyydestä B34 Näkee tulevaisuuden olevan metsissä
C Talous ja
työllisyys C1 Biotalous luo työpaikkoja ja työllisyyttä C2 Biotalous tarvitsee investointeja C3 Biotalous tuo uutta talouskasvua
C4 Korostaa biotalouden kansantaloudellista merkitystä C5 Toivoo rahaa biotaloushankkeisiin
C6 Biotalous on lisännyt investointeja metsäteollisuuteen C7 Biotalous lisää vientiä
C8 Kannattaa biotalouden tukemista rahallisesti C9 Korostaa TKI:n merkitystä biotaloudelle
C10 Puhuu yritysten ja innovaatioiden merkityksestä biotaloudelle C11 Puhuu yksittäisen biotaloushankkeen merkityksestä
C12
Perinteisten metsäteollisuuden suuryritykset saavat tukea uusien pienyritys-ten sijaan
C13 Biotalous parantaa kilpailukykyä D
Ilmaston-muutos D1 Näkee biotalouden ilmastopolitiikan keinona D2 Biotalous torjuu ilmastonmuutosta
D3 Biotaloutta tarvitaan hiilineutraaliustavoitteeseen pääsemiseksi D4 Pariisin ilmastosopimus luo mahdollisuuksia biotaloudelle D5 Epäilee biotalouden ilmastokestävyyttä
D6 Biotalous- ja ilmastotavoitteiden välillä on ristiriita E Energia E1 Biotalous on kotimaiseen energiaan panostamista
E2 Biotalouden kautta voidaan korvata tuontienergiaa E3 Biotalous lisää energiaomavaraisuutta
E4 Puun energiakäytön tulee pohjautua teollisuuden sivuvirtoihin F Aluepolitiikka F1 Puhuu biotaloudesta aluepolitiikan välineenä
F2 Korostaa biotalouden aluetaloudellista merkitystä F3 Korostaa biotalouden merkitystä koko Suomelle F4 Biotalous tuo maaseudulle elinvoimaa
F5 Maaseutuun on panostettava, jotta biotaloudessa voidaan menestyä F6 Korostaa maakuntien roolia biotaloudessa
F7 Puhuu biotalouden merkityksestä omalle paikkakunnalle tai maakunnalle F8 Kytkee biotalouden panostukset maaseudun puolustamiseen
F9 Luo vastakkainasettelua kaupungin ja maaseudun välille G Kansallinen
näkökulma G1 Näkee biotalouden olevan Suomen vahvuus G2 Korostaa Suomen biotalousosaamista
G3 Korostaa Suomen kunnianhimoisia biotaloustavoitteita G4 Korostaa Suomen mahdollisuuksia biotaloudessa
G5 Uskoo Suomen mahdollisuuten olla biotalouden edelläkävijä G6 Suomen menestys rakentuu biotaloudesta
G7 Korostaa biotalouden kotimaisuutta
G8 Metsät ovat Suomen kansainvälinen vahvuus H Muut H1 Asettaa paljon toiveita biotaloudelle
H2 Puhuu biotalouden edistämisen tärkeydestä H3 Ylistää biotalouden hyvää etenemistä H4 Korostaa biotalouden tärkeyttä H5 Biotalouteen liittyy riskejä
H6 Suhtautuu selvän kriittisesti biotalouteen H7 Normien purku edistää biotaloutta
H8 Kaipaa konkretiaa biotalouden edistämiselle H9 Vaatii panostuksia tutkimukseen ja koulutukseen
H10 Biotalouden ratkaisut ovat lyhyen aikavälin ratkaisuja ylimenokaudelle H11 Kuvaa tuotteita, joita biotaloudella voidaan valmistaa
H12 Pitäisi panostaa uusiin tuotteisiin
H13 Pitäisi panostaa korkean jalostusarvon tuotteisiin H14 Puhuu kuinka kaikki kannattavat biotaloutta H16 Arvostelee biotalouteen kriittisesti suhtautuvia H17 Nimittelee biotalouden vastustamista eri tavoin H18 Suhtautuu vähättelevästi ympäristöasioihin H19 Vähättelee tutkijoiden näkemyksiä
H20 Puhuu biotalouteen panostamisesta biotalousbuumina H21 Tieverkon merkitys biotaloudelle ja teollisuuden puuhuollolle H22 Kannattaa biotaloutta, mutta suhtautuu siihen epäilevästi
LIITE 2 – Sitaatit
A Talous- ja työllisyyskeskeinen
A.1 ”Luonnonvara- ja biotalous yhdistettynä huippuosaamiseen on lupaavimpia aloja luoda lisää pysyviä työpaikkoja koko maahan. Tästä osoituksena ovat metsäteollisuuden in-vestoinnit Äänekoskella ja Varkaudessa. Pelkästään nämä inin-vestoinnit työllistävät tu-hansia suomalaisia.”
A.2 ”Viime vuodet biotalouden, maa- ja metsätalouden mahdollisuudet on nähty, niihin on panostettu, ja biotalouden kasvulla onkin ollut oma roolinsa Suomen talouden käänty-misessä kasvuuralle. Suuri osa tästä positiivisesta biotalouden kasvusta on tapahtunut metsäalalla — alalla, joka on jo moneen kertaan leimattu auringonlaskun alaksi; alalla, joka on jälleen keskeisimpiä kasvu- ja vientialojamme.”
B Metsäbiotalouskeskeinen
B.1 ”Mitä tulee metsiin, metsissä on meidän taloutemme kasvun lähde. Tämä hallituksen kär-kihanke biotaloudessa tähtää siihen, että me hyödynnämme paremmin metsiämme.
Edelleenkin meillä metsät enemmän kasvavat, kun niitä hakataan, ja tämä kestävä linja tulee myöskin pitää. Kun me pystymme metsiämme hyödyntämään, pystymme esimer-kiksi energiapuolella ajamaan sitä valtaisaa kivihiilen tuontia alas, pystymme ajamaan öljyn käyttöä alas ja pystymme meidän omaa kotimaista uusiutuvaa energiaa ja uusiutu-via luonnonvaroja käyttämään, niin se on sekä ympäristöteko että myöskin taloudellinen teko meille tässä maassa.”
B.2 ”Meillä tahtoo tässä apatian ja negatiivisuuden keskellä unohtua se, mitä on jo tapahtu-massa tuolla pinnan alla, elikkä meillä on paljon investointeja biotaloudessa, metsäte-ollisuus on uudistumassa hurjalla vauhdilla kohti biotaloutta…”
B.3 ”Meillä on valtava määrä mahdollisuuksia, kuten biotalous. Tämä biotalous on hallituk-sen yksi tärkeä linjaus. Meillä on 105 miljoonaa mottia metsissä vuotuinen kasvu, joka odottaa noutajaansa siellä, korjaajaansa, joka päivä.”
C Aluepolitiikkakeskeinen
C.1 ”Maaseudun kehittämisessä tietysti ensisijainen tavoite on maaseutualueiden potentiaalin hyödyntäminen sekä elinvoimaisuuden lisääminen. Kun Suomea laitetaan kuntoon ja halutaan lisää työpaikkoja, lisää yritystoimintaa ja lisää kasvua, niin tietenkin tuo bio-talouden pohja lepää oikeastaan kaikkialla siellä, missä uusiutuvat luonnonvarat kasva-vat. Ja näitten voimavarojen käyttöönotto kestävällä tavalla tietysti on tätä maaseudun kehittämistä.”
C.2 ”Aluepolitiikka, liikennepolitiikka, elinkeinopolitiikka ja biotalouspolitiikka yhdistyvät hienosti tänä päivänä Keski-Suomessa Äänekoskella, kun siellä tehdään Suomen tä-hänastisen teollisuushistorian suurinta investointia, 1,1 miljardin arvoista tehdashan-ketta. Se on hieno hanke, ja sen välilliset vaikutukset ovat erittäin vahvat koko maakun-taan.”
C.3 ”Yksi asia on jäänyt mielestäni liian vähälle huomiolle, ja se on se, että ensimmäistä ker-taa pitkään pitkään aikaan Suomessa on mahdollisuus tehdä työpaikkoja muuallekin kuin suuriin kasvukeskuksiin, ihan aidosti luoda uutta työtä biotalouden puolelle, ol-koon se sitten pohjoisessa Suomessa taikka vaikka itäisessä Suomessa tai missä tahansa keskisessä Suomessa, missä metsät kasvavat hyvin. Tämä on aiheuttanut juuri sen vas-tustuksen, kun kaikki halutaan tänne etelään siirtää eikä nähdä sitä mahdollisuutta, että voidaanhan sitä teollisuutta harjoittaa muuallakin. Kuten tiedätte, arvoisat kollegat, pääosa Suomen metsäteollisuudesta on takuulla tämän kaupungin ja tämän maakunnan ulkopuolella — aivan ylivoimainen enemmistö. Minkä tautta me emme anna sitä mah-dollisuutta, että maakunnissa tapahtuisi positiivista kasvua, vaan teemme kaikenlaisia keinotekoisia esteitä sille? Milloin ilmastopaneelin kommenttia ja milloin mitäkin här-päkettä keksitään, ettei näitä saisi käyttää. Onhan tämä käsittämätöntä hommaa.”
D Maltillinen kannattaja
D.1 ”No, hallitus on kuitenkin ottamassa härkää sarvista suuntaamalla toimintansa kaikkien tiedossa olevaan kansainväliseen vahvuuteemme ja sen tulevaisuuteen eli metsään.
Biotalous ja cleantech ovat hallitusohjelman parasta antia. Hieman ristiriitaa ja ihme-tystä kuitenkin herättävät leikkaukset tutkimuksesta ja korkeakoulutuksesta, aivan kuin luultaisiin, että biotalouden ja metsien luomat mahdollisuudet ovat toteuttamista vaille valmiit. Näin ei toki ole.”
D.2 ”Tässä strategiassa on paljon laitettu biotalouden varaan, ja sen voi ymmärtää: Suomi on edelläkävijä biopolttoaineiden tuotannossa, ja siitä on kehittymässä vientituote.
Mutta sen tuotannolla on rajansa. Moni on huolissaan puuraaka-aineen riittävyydestä, siitä, kajoammeko hiilinieluumme, kajoammeko luonnon monimuotoisuuteen. Huolta ovat kantaneet niin puuteollisuus kuin luontojärjestötkin. Hakkuita ei voi loputtomasti lisätä, ja asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että nyt suunnitellut volyymit tar-koittavat, että energiakäyttöön ruvetaan käyttämään muutakin kuin sivuvirtoja.”
E Ympäristökeskeinen kriitikko
E.1 ”Suomalaisessa metsäpolitiikassa on perinteisesti vallinnut vain yksi totuus kerrallaan.
Toivottavasti biotaloudessa ei tehdä samaa virhettä. Hallitusohjelmassa tästä on näky-vissä vaaran merkkejä. Biotalous ja uusiutuva energia tunnutaan käsittävän valitetta-van kapea-alaisesti ja yksisilmäisesti kuitupuuna. Metsien hakkuumääriä halutaan kas-vattaa rajusti. Se vaarantaa monia muita biotalouden mahdollisuuksia, kuten luonto- ja erämatkailua, luonnontuotteiden käyttöä ja kestävää puurakentamista. Liian suuret hakkuumäärät vaarantavat myös luonnon monimuotoisuutta.”
E.2 ”Miten hallitus aikoo huolehtia metsien kestävästä käytöstä, metsien hiilivarastoista ja suojelualueiden rahoituksen riittävyydestä nyt, kun tämän biotalousbuumin myötä met-sien käyttö tulee lisääntymään huomattavasti?”
E.3 ”Ilmastonmuutos etenee rajummin kuin uskoimme. Ilmastokriisiin vastaaminen edellyttää nopeampia ja laajempia toimia kuin mihin hallitus on pystynyt. Hallitus uhkaa biota-loushuumassa pienentää metsien hiilinielua. Hakkuumääriä voidaan kestävästi hivenen lisätä nykyisestä, mutta puu tulisi käyttää ennen kaikkea pitkäkestoisiin tuotteisiin,
E.3 ”Ilmastonmuutos etenee rajummin kuin uskoimme. Ilmastokriisiin vastaaminen edellyttää nopeampia ja laajempia toimia kuin mihin hallitus on pystynyt. Hallitus uhkaa biota-loushuumassa pienentää metsien hiilinielua. Hakkuumääriä voidaan kestävästi hivenen lisätä nykyisestä, mutta puu tulisi käyttää ennen kaikkea pitkäkestoisiin tuotteisiin,