Tutkimuksen luotettavuuden tarkastelu

Tilastollisen tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttaa erityisesti mittaamisen onnistu-minen. Sen vuoksi tämän tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan mittareiden luotet-tavuuden, otannan ja otoskoon edustavuuden sekä aineistojen analyysimenetelmien perusteella. (Uhari 2012, Polit & Beck 2012, Gray ym. 2017.)

Mittareiden luotettavuus

Terveyteen liittyvän elämänlaadun mittaamisessa käytettiin RAND-36-mittaria. Mit-tari on validoitu suomalaisessa väestötutkimuksessa (Aalto ym. 1999) ja sitä on käy-tetty aiemmin suomalaisten eturauhassyöpäpotilaiden elämänlaadun mittaamisessa (Vasarainen ym. 2013). Lisäksi mittaria on käytetty hoitotieteellisissä tutkimuksissa selvitettäessä muiden potilasryhmien elämänlaatua (Kattainen & Meriläinen 2004, Roos ym. 2012, Saharinen 2013). Mittaria on testattu monipuolisesti ja se on osoit-tautunut aiemmissa tutkimuksissa sisäisesti johdonmukaiseksi (Ware & Sherbourne 1992, Aalto ym. 1999) sekä käyttökelpoiseksi psykometristen ominaisuuksiensa puo-lesta (Kattainen & Meriläinen 2004). RAND-36-mittarista puuttuu ympäristötekijöi-hin liittyvät käsitteet, minkä vuoksi mittaria on kritisoitu (Koskinen ym. 2009). Tässä tutkimuksessa mittarin sisäistä johdonmukaisuutta kuvaavat Cronbachin alfa-kertoi-men arvot vaihtelivat I–II osajulkaisuissa välillä 0,75–0,91 potilaiden aineistossa ja välillä 0,68–0,89 puolisoiden aineistossa eli sisäistä johdonmukaisuutta voidaan pitää kohtuullisena. Tämän tutkimuksen luotettavuuteen saattaa vaikuttaa sairausspesifi-sen mittarin puuttuminen potilaiden aineistossa. On aiheellista pohtia, onko yleinen elämänlaadun mittari riittävän herkkä mittaamaan eturauhassyöpäpotilaiden elämän-laatua puolen vuoden seuranta-aikana. Tutkimukseen valittiin yleinen elämänlaadun mittari, koska potilaan ja puolison elämänlaatua voitiin tällöin verrata toisiinsa sekä olemassa oleviin väestöarvoihin. Tässä tutkimuksessa terveyteen liittyvää elämälaatua

mitattiin vain yhdellä mittarilla. Luotettavuutta olisi voinut vahvistaa useamman ylei-sen tai sairausspesifiylei-sen elämänlaadun mittarin käyttäminen. Sairausspesifit mittarit eivät sovellu puolisoille, mutta psyykkiseen oireiluun liittyvät mittarit olisivat voineet olla mahdollisia. Esimerkiksi psyykkisen toimintakyvyn mittari 12-item General Health Questionnaire (GHQ-12) olisi voinut soveltua tämän tutkimuksen aihepiirin tutkimiseen, sillä se mittaa juuri ahdistuneisuutta, masentuneisuutta, sosiaalista kans-sakäymistä ja itseluottamusta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013). Toisaalta se olisi lisännyt kyselylomakkeen pituutta. Mittarin valinta riippuu aina mittaamisen tarkoi-tuksesta, ei ole olemassa yhtä ”huonoiten” tai ”parhaiten” toimivaa mittaria (Coons ym.

2000, Koskinen ym. 2009).

Parisuhdekyselyn luotettavuutta on testannut aikaisemmin mittarin suomentaja (Saarijärvi 1991). Parisuhdekyselyn väittämien välistä korrelaatiota kuvaava luku (in-ter-item correlation) vaihteli välillä 0,63–0,77 (Saarijärvi ym. 1990). Tavoiteltaviksi arvoiksi väittämien väliseksi korrelaatioksi pidetään arvoja välillä 0,30–0,70 (Polit &

Beck 2012). Tässä tutkimuksessa summamuuttujien sisäistä johdonmukaisuutta mit-taavien Cronbachin alfa-kertoimien kaikki arvot eivät yltäneet hyväksyttäväksi pidet-tyyn arvoon 0,70 (Polit & Beck 2012, Gray ym. 2017). Alfa-kertoimen arvot vaihtelivat potilaiden aineistossa välillä 0,52–0,87 ja puolisoiden aineistossa 0,49–0,89. Huomat-tavasti alle 0,70 jääneen osion (parisuhteen tyytyväisyys) arvoja potilailla ja puolisoil-la saattaa selittää väittämien lukumäärän vähäisyys. Tässä tutkimuksessa parisuhde-kyselyä ei esitestattu, koska mittarin tuloksia on raportoitu kahdessa suomalaisessa väitöskirjassa (Saarijärvi 1991, Ylilehto 2005). Tosin tässä tutkimuksessa parisuhde-kyselyyn vastasivat sekä miehet että naiset ja he olivat iältään keskimäärin yli 65-vuo-tiaita. Kyselylomakkeen esitestauksesta olisi voinut olla hyötyä tarkoituksenmukaisten taustamuuttujien arvioinnissa. Taustamuuttujina olisi voinut kysyä tarkempia tietoja vastaajan perheestä, kuten esimerkiksi mahdollisista aikaisemmista parisuhteista tai lasten lukumäärästä. Myös eturauhassyöpään liittyviä taustakysymyksiä olisi voinut olla enemmän ja niitä olisi voinut selvittää potilasasiakirjoista. Esimerkiksi tieto mah-dollisista ensioireista olisi voinut olla yhteydessä terveyteen liittyvään elämänlaatuun.

Suurempi taustamuuttujien määrä olisi lisännyt kyselylomakkeen pituutta. Myös po-tilasasiakirjojen analysointi taustatietojen selvittämiseksi olisi vaatinut lisäresursseja.

Otanta ja otoksen edustavuus

Tutkimuksen osallistujat saatiin viidestä suomalaisesta keskussairaalasta, jotka ovat potilasmääriltään hyvin samanlaisia. Eturauhasyövän hoitolinjat kyseisten sairaaloi-den välillä eivät poikkea, mutta hoitoneuvottelukäynnin käytännön toteutuksessa on sairaaloiden välillä eroja. Nämä erot ovat voineet vaikuttaa potilaiden rekrytointiin ja selittävät osaltaan kahden vuoden rekrytointiaikaa. Otoskoon riittävyyttä arvioitiin voima-analyysin avulla ja osallistujat tutkimukseen kerättiin harkinnanvaraisella otan-nalla. Osallistujien rekrytoinnissa on tapahtunut valikoitumista, sillä kaikki uudet etu-rauhassyöpäpotilaat eivät välttämättä tavanneet sairaanhoitajaa hoitoneuvottelukäyn-nillä eikä heitä näin ollen voitu pyytää mukaan tutkimukseen. Tutkimuksen yhtenä sisäänottokriteerinä oli potilaan itsensä määrittelemä parisuhde. Näin ollen tutkimuk-sen tuloksia ei voida yleistää kaikkiin uusiin eturauhassyöpäpotilaisiin, vaan heihin, jotka elävät parisuhteessa. Eturauhassyövän hoitoneuvottelun yhteydessä urologinen sairaanhoitaja kertoi uusille, pysyvässä parisuhteessa eläville eturauhassyöpäpotilaille tutkimuksesta ja kysyi heidän halukkuutta osallistua tutkimukseen. Potilaiden rekry-toinnissa on voinut tapahtua valikoitumista siten, että elämälaatunsa ja parisuhteensa hyväksi kokevat potilaat osallistuvat tutkimukseen herkemmin. Varsinkin parisuhteen tutkiminen on aiheeltaan sensitiivinen, joten jos potilas kokee parisuhteessaan on-gelmia, hän ei välttämättä halua osallistua tutkimukseen. Tämä voi vaikuttaa otok-sen edustavuuteen ja näin ollen myös tulosten yleistettävyyteen (Polit & Beck 2012).

Diagnoosihetki mittausajankohtana on vaativa, koska eturauhassyöpädiagnoosin saa-minen voi aiheuttaa potilaalle huolta. Lisäksi potilas saa poliklinikkakäynnillä paljon sairauteen liittyvää tietoa, jolloin tutkimukseen osallistuminen voi jäädä vähemmän tärkeäksi asiaksi. Tämä on osaltaan voinut vaikuttaa osallistujien vastaamisaktiivi-suuteen. Tästä seuraava kato vaikuttaa otoksen edustavuuteen. Katoanalyysiä varten tutkimukseen vastaamattomien potilaiden ja puolisoiden tietoja ei ollut ensimmäisenä mittausajankohtana käytettävissä. Tutkimukseen osallistumiseen on voinut vaikuttaa tutkimuksen luonne, sillä pitkittäistutkimus vaatii vastaajilta sitoutumista. Osaltaan kyselyyn vastaamiseen on voinut vaikuttaa myös kyselylomakkeen pituus ja tutki-musaihe, jota voidaan pitää sensitiivisenä (Aho & Kylmä 2012). Tutkimuksen toisessa vaiheessa kyselylomakkeeseen vastanneiden ja vastaamatta jättäneiden välillä ei pystyt-ty löytämään eroja. Kuuden kuukauden kohdalla vastaamatta jättämiseen on voinut vaikuttaa myös eturauhassyöpään saatu hoito. Potilas on voinut olla vielä toipumassa eturauhassyöpään saamastaan hoidosta ja eivätkä hänen voimavaransa näin ollen ehkä ole riittäneet tutkimukseen osallistumiseen. Toisaalta kuusi kuukautta diagnoosista on perusteltu (Legler ym. 2000) ajankohta tutkia eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa elämänlaatua, koska syöpään saatujen hoitojen haittavaikutukset ovat

tuolloin voimakkaimmillaan. Useissa tutkimuksissa elämänlaatua on tosin seurattu pidemmällä aikavälillä, kuten vuoden (Ross ym. 2016), kahden (Harden ym. 2013b) tai kolmen vuoden (Harden ym. 2013a) kohdalla. Vastausprosentit sekä potilaiden että heidän puolisoidensa aineistoissa molemmilla mittauskerroilla olivat kuitenkin varsin hyviä (potilaat 67 %–86 %, puolisot 66 %–86 %).

Potilaille ja puolisoille ei lähetty uusintakyselyä tai muistutusta kyselystä, koska vastaajia ei haluttu kuormittaa ja heidän valintaansa haluttiin kunnioittaa. Toisaalta tutkimukseen osallistuvilta henkilöiltä haluttiin tietoa terveyteen liittyvästä elämän-laadusta ja parisuhteesta juuri tiettyinä ajankohtina. Vaihtoehtoisena kyselymuotona vastausprosentin korottamiseksi olisi voinut olla sähköinen kysely, johon vastaamatta jättäneille olisi lähetetty muistutuskirjeenä paperinen kyselylomake 1–2 viikon kulut-tua (Burgess ym. 2012, Willis ym. 2013). Tämä olisi kuitenkin vaatinut huomattavasti enemmän tutkimusresursseja ja toisaalta kaikilla vastaajilla ei välttämättä ole mahdol-lisuuksia sähköisen kyselyn täyttämiseen.

Analyysimenetelmien luotettavuus

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja verrata eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa terveyteen liittyvää elämänlaatua ja parisuhdetta sekä verrata näiden muutosta ja niihin yhteydessä olevia sekä selittäviä tekijöitä. Tutkimuksen analyysi-menetelmien valinnassa ja toteutuksessa tehtiin yhteistyötä tilastotieteilijän kanssa.

Tutkimuskysymysten vastaamiseen soveltui menetelmät, joilla voidaan tarkastella ryhmien välisiä eroja, muuttujien välisiä yhteyksiä sekä selittävien tekijöiden yhteyttä terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Tarkasteltaessa elämänlaadun eroja potilaiden ja heidän puolisoidensa sekä väestöarvojen välillä käytettiin parittaisen t-testin ei-para-metrista vastinetta, Wilcoxonin merkkitestiä, koska ryhmät olivat toisistaan riippuvai-sia eivätkä muuttujien jakaumat olleet täysin normaalijakautuneita (Munro 2005, Polit

& Beck 2012).

Muuttujien välisten yhteyksien tarkastelussa käytettiin useampia tilastollisia mene-telmiä huomioiden, että terveyteen liittyvän elämänlaadun ja parisuhteen muuttujat eivät noudattaneet normaalijakaumaa. Logistisella ja lineaarisella regressioanalyysillä

ole määritelty, mutta moniulotteisia ilmiöitä selitettäessä pidetään 20 prosentin seli-tysosuuksia huomattavina (Ketokivi 2015). Näin ollen tässä tutkimuksessa valittujen muuttujien kykyyn selittää terveyteen liittyvää elämänlaatua tai sen muutosta tulee suhtautua varauksella.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimustulokset voidaan katsoa olevan yleis-tettävissä suomalaisiin, parisuhteessa eläviin eturauhassyöpäpotilaisiin ja heidän puo-lisoihinsa. Aineiston kerääminen jo käytössä olevilla, luotettaviksi osoittautuneille mittareilla viidestä eri keskussairaalasta parantaa tulosten yleistettävyyttä. On to-dennäköistä, että aineisto edustaa keskimääräistä paremmaksi elämänlaatunsa ja pa-risuhteensa arvioi via eturauhassyöpäpotilaita ja heidän puolisoitaan. Näin ollen on huomioi tava, että perusjoukossa terveyteen liittyvä elämänlaatua ja parisuhdetta ei ar-vioida niin hyväksi kuin tässä tutkimuksessa. Toisaalta aineiston valikoituminen ei to-dennäköisesti vaikuta tutkimuksessa osoitettuihin, elämänlaatuun yhteydessä oleviin tai elämänlaatua ja sen muutosta selittäviin tekijöihin.