Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen ja kuvaileva. Laadulliselle tutkimukselle tyypilli-sesti tarkoituksenani ei ole testata hypoteeseja vaan tarkastella aineistoa monitahoityypilli-sesti myös jokainen poikkeus huomioiden (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009: 138–139; Alasuutari 2011: 40–43). Käytän analyysin lähtökohtana funktionalistisen kielentutkimuksen metodeihin kuuluvaa ns. funktio-muotoanalyysia (engl. function-form analysis, ks. esim. Ellis &
Barkhuizen 2005: 125–127) eli kerään teksteistä kaikki kohdat, joissa kirjoittaja ilmaisee teks-tin vastaanottajaan kohdistuvaa velvoitetta tai sävyttää sitä. Koska tutkittavien tekstien ja ilmausten joukko on suhteellisen suuri, tukeudun aineistoni analyysissa myös ilmausten taulukointiin ja määrällisillä suhteilla argumentointiin pyrkimättä kuitenkaan tilastolliseen analyysiin tai määrällisten tulosten yleistettävyyteen (ks. Alasuutari 2011: 40, 193, 203).
Tavoitteenani ei ole selittää aineistossa esiintyviä kielellisiä ilmiöitä vaan kuvailla niiden ominaisuuksia ja kehityskulkuja eri taitotasoilla juuri tässä aineistossa.
Sovellan aineiston analyysiin löyhästi myös oppijankielen kehittymisen tutkimiseen tar-koitettua DEMfad-mallia. Mallissa tarkastellaan tietyn kielellisen piirteen (domain) kehitty-mistä sen ensimmäisestä esiintymästä (emergence) kohdekielen mukaiseen käyttöön eli hal-lintaan (mastery). Tarkastelussa otetaan huomioon piirteen frekvenssi (frequency = esiinty-mien taajuus tuhatta sanaa kohti), tarkkuus (accuracy) sekä distribuutio (distribution), jolla tarkoitetaan kompleksisuuden ja variaation piirteitä. (Martin, Mustonen, Reiman & Seilonen 2010: 58–61.) Seilosen (2013: 196) mukaan DEMfad-malli soveltuu monenlaisten kielellisten ilmiöiden tarkasteluun, sillä tarkkuus ja distribuutio määritellään kulloinkin kohteena olevan ilmiön mukaan. Mallia havainnollistaa kuvio 2.
Tutkimuksessani tutkittava kielitaidon osa-alue (domain) on velvoitteen ilmaiseminen ja sävyttäminen. DEMfad-mallissa tutkittavan piirteen ensimmäinen ilmaantuminen oppijan-kieleen (emergence) kertoo piirteen omaksumisesta riippumatta siitä, käytetäänkö rakennetta virheettömästi. Näin ollen lasken frekvenssianalyysissa mukaan kaikki ilmaukset, jotka tul-kintani mukaan edes pyrkivät ilmaisemaan velvoitteita tai sävyttämään niitä. Frekvenssi- eli taajuusanalyysissa (frequency) suhteutan esiintymät DEMfad-mallin mukaisesti tekstien kokonaissanamääriin poistaakseni tekstien pituuseroista johtuvan vaikutuksen tutkittavan
piir-teen esiintymien määriin. (Ks. Martin et al. 2010: 58–61; Seilonen 2013: 30–31.) Tekstien keskimääräisissä sanamäärissä on huomattavia eroja eri taitotasojen ja eri tehtävätyyppien välillä, kuten edellisen luvun taulukosta 2 nähtiin.
Kuvio 2. DEMfad-malli (Franceschina, Alanen, Huhta & Martin 2006, viitanneet Martin et al.
2010: 59).
Taulukko 3 havainnollistaa käyttämääni laskentatapaa. Tekstit-sarakkeessa näkyy tar-kasteltava tekstiryhmä luvussa 3.1 (Aineistotekstit Yleisten kielitutkintojen korpuksesta) selit-tämieni koodien mukaisesti (VT = viesti tutulle, VV = viesti vieraalle, MP = mielipide). Kun-kin taitotason kolmen tekstiryhmän alapuolella olevalla rivillä (koodit yht. A1, yht. A2 jne.) tarkastelen kaikkia kyseisen tason tekstejä yhtenä tekstiryhmänä. Sanoja-sarakkeessa on kun-kin tekstiryhmän kokonaissanamäärä ja Ilmaisuja-sarakkeessa tarkasteltujen ilmausten määrä kyseisessä tekstiryhmässä. Sarakkeessa /1000 on tarkasteltavien ilmausten määrän ja kunkin tekstijoukon kokonaissanamäärän perusteella laskettu taajuusluku (tuhat kertaa tekstijoukossa esiintyvien velvoitteen ilmausten määrä jaettuna saman tekstijoukon kokonaissanamäärällä, esim. ensimmäisellä rivillä 1000 * 22/381 = 57,7).
Koska taajuusluku kuvaa tekstiryhmää yhtenä tekstimassana häivyttäen kirjoittaja-kohtaiset erot, lasken myös, kuinka monella prosentilla kunkin tehtävätyypin kirjoittajista kyseinen ilmaisutapa esiintyy. Taulukon 3 sarakkeessa Käyttäjät on tarkasteltavaa keinoa käyttäneiden kirjoittajien määrä, sarakkeessa Kirj. yht. (= kirjoittajia yhteensä) kyseisen tekstijoukon kaikkien kirjoittajien (eli tekstien) määrä ja sarakkeessa % kirj. (= prosenttia kirjoittajista) edellisten sarakkeiden perusteella laskettu keinoa käyttäneiden kirjoittajien pro-sentuaalinen osuus kaikista kirjoittajista kyseisessä tekstiryhmässä.
Taulukko 3. Esimerkki frekvenssien ja kirjoittajaosuuksien laskemisesta tekstiryhmittäin.
(VT = viesti tutulle, VV = viesti vieraalle, MP = mielipideteksti, Sanoja = tekstiryhmän kokonaissanamäärä, Ilmaisuja = tutkittavien ilmausten määrä ko. tekstiryhmässä, /1000 = velvoitteen ilmaisuja tuhatta sanaa kohti, Käyttäjät = velvoitteen ilmaisuja käyttäneiden kirjoittajien määrä, Kirj. yht. = kirjoittajia yhteensä, % kirj. = keinoa käyttäneiden kirjoittajien osuus tekstijoukon kaikista kirjoittajista.)
Taulukossa 3 näkyy siis kaikkien aineistossa esiintyvien tässä tutkimuksessa tarkastel-tavien velvoitteen ilmaisukeinojen määrät, taajuusluvut, kirjoittajien määrät ja velvoitteen ilmaisuja käyttäneiden kirjoittajien prosenttiosuudet. Lasken saman mallin mukaisesti vastaa-vat luvut kaikkien laatimieni velvoitteen ilmaisukeinojen pääluokkien ja alaluokkien sekä velvoitteen sävyttäjien pääluokkien osalta. Esittelen näin saadut tulokset taulukoissa 4–11 luvuissa 4 (Velvoitteen ilmaisukeinot) ja 5 (Velvoitteen sävyttämisen keinot), mutta kyseisistä taulukoista olen poistanut taulukon 3 sarakkeita Sanoja, Ilmaisuja, Käyttäjät ja Kirj yht. vas-taavat sarakkeet havainnollisemman ja kompaktimman kuvaajan aikaansaamiseksi. Taulu-koissa on siis ainoastaan keskeisimpinä pitämäni arvot eli taajuusluku (/1000) ja kutakin kei-noa käyttäneiden kirjoittajien osuus tekstijoukon kaikista kirjoittajista (% kirj.). Frekvenssien laskentaa varten laatimani ilmaisutyyppien ja sävyttäjien luokat esittelen tarkemmin kunkin luokan analyysin yhteydessä (ks. luvut 4 ja 5) ja luokittelun käytännön periaatteita kuvailen esimerkkien avulla seuraavassa alaluvussa 3.3 (Luokittelun yleisiä periaatteita).
Hyödynnän edellä havainnollistamaani DEMfad-mallin mukaista frekvenssianalyysia tutkiessani millaisia velvoitteen ilmaisemisen ja sävyttämisen keinoja aineistossani käytetään (ks. 1. tutkimuskysymys luvussa 1 Tutkimuksen taustaa ja tutkimuskysymykset). Saman tut-kimusongelman piiriin kuuluvat myös keinojen jakautuminen ja painottuminen tietyille taito-tasoille ja tiettyihin tehtävätyyppeihin. Näitä ominaisuuksia analysoin kokoavien taulukoiden avulla luvussa 4.3 (Yhteenveto ilmaisukeinojen jakaumasta taitotasoittain ja tehtävä-tyypeittäin). Tutkimuksessani kyseiset ominaisuudet vastaavat DEMfad-mallin distribuutiota, joka Seilosen (2013: 32) mukaan toimii eräänlaisena kattoterminä kompleksisuuden ja variaa-tion piirteille.
Distribuutioanalyysini keskiössä ei ole yksittäisten ilmaisukeinojen kompleksisuus eli esimerkiksi se, kuinka monesta elementistä ne koostuvat tai kuinka paljon niitä on muokattu rakenteellisesti, vaikka joitakin huomioita morfologisten ja leksikaalisten keinojen käyttö-eroista yhteenvetoluvuissa teenkin. Variaatiolla en myöskään viittaa oppijankielelle tyypilli-seen erilaisten ilmaisutapojen usein epäjohdonmukaityypilli-seen vaihteluun tietyssä kielenoppimisen vaiheessa vaan keinojen variointiin eri konteksteissa (vrt. variaation käsite luvussa 2.1.1 Pragmaattisen kielitaidon kehittyminen). Lisäksi DEMfad-mallin distribuutioulottuvuus kyt-keytyy toisen tutkimuskysymykseni sisältöihin eli siihen, millaiset tekijät vaikuttavat ilmaisu-keinojen ja sävyttäjien kontekstiin sopivuuteen (ks. 2. tutkimuskysymys luvussa 1). Käsitel-lessäni tätä tutkimusongelmaa luvussa 6 (Velvoitteen ilmaisukeinojen ja sävyttäjien konteks-tiin sopivuus) huomioin tekstin sisäisen distribuution eli keinojen yhdistelyn ja varioinnin vaikutukset lopputuloksen onnistuneisuuteen.
Keskeisempänä DEMfad-mallin ulottuvuutena kontekstiin sopivuutta tarkastellessani pidän kuitenkin mallin tarkkuuden käsitettä (accuracy). Tutkimuksessani tarkkuus tarkoittaa velvoitteen ilmausten ja sävyttäjien pragmaattista kontekstiin sopivuutta eli tilanteeseen sopi-vaa kielellistä käyttäytymistä (engl. politic behaviour, ks. luku 2.2.3 Pragmaattisiin valintoi-hin vaikuttavia tekijöitä). En ota kantaa ilmaisutapojen rakenteelliseen oikeellisuuteen, ellei rakenteen horjunta aiheuta pragmaattista epäselvyyttä tai monitulkintaisuutta. Seilosen (2013:
31–32) tapaan pidän vertailukohtana sitä, kuinka samanikäinen äidinkielinen kielenkäyttäjä ilmaisisi vastaavan asian, kun huomioidaan tekstilaji ja sen muodollisuus.
Pragmaattisen tarkkuuden määrittely on kuitenkin todella tulkinnanvaraista, minkä vuoksi en jaa aineistossa esiintyviä ilmauksia absoluuttisesti kontekstiin sopiviin ja sopimat-tomiin, vaan esittelen mahdollisesti ongelmallisiksi tulkittavia ilmauksia ja ongelmien taustal-la vaikuttavia syitä tulosluvussa 6 (Velvoitteen ilmaisukeinojen ja sävyttäjien kontekstiin
sopi-vuus). Tarkkuusanalyysini ei-laskennallisesta luonteesta johtuen en myöskään määrittele tut-kittavan kielen piirteen hallintaa (mastery) DEMfad-mallin mukaisesti 80-prosenttiseksi kohdekielenmukaisuudeksi (vrt. Martin et al. 2010: 60; Seilonen 2013: 30). Sen sijaan kuvai-len tutkittavan ilmiön kehitystä ensiesiintymistä hallintaan esimerkkitapausten ja mahdollisten taitotasojen välisten kehityskulkujen avulla.