Tutkimuksessani olen analysoinut velvoitteen ilmaisemista ja sävyttämistä pragmaattisen kielitaidon ja kirjoitustaitojen kehittymisen näkökulmasta. Tässä luvussa arvioin tekemieni metodologisten valintojen onnistumista ja tutkimustulosteni luotettavuutta.
Ensimmäinen tutkimuskysymykseni oli: Millaisia velvoitteen ilmaisemisen ja sävyttä-misen keinoja aikuiset suomenoppijat käyttävät kirjoitetuissa viesteissä ja mielipideteksteissä Eurooppalaisen viitekehyksen eri taitotasoilla? Luvuissa 4 (Velvoitteen ilmaisukeinot) ja 5 (Velvoitteen sävyttämisen keinot) erittelin aineistossani eri taitotasoilla ja erilaisissa konteks-teissa esiintyviä velvoitteen ilmaisukeinoja ja sävyttäjiä sekä analysoin niiden modaalista sä-vyä. Aiemman pragmaattisen tutkimuksen ja oman aineistoni perusteella laadin kuusi velvoit-teen ilmaisukeinojen pääluokkaa (velvoittava lausemodus, pakollisuuden merkitys, muu suo-tavuuden merkitys, halun ilmaukset, performatiivit ja muut kielelliset keinot) alaluokkineen sekä keinoihin liittyvien sävyttäjien neljä pääluokkaa (varsinaisen velvoitteen painottaminen ja pehmentäminen sekä velvoitteen kohteen painottaminen ja pehmentäminen). Edellä luetel-tujen ydinkeinojen lisäksi kuvailin katsauksenomaisesti myös frekvenssianalyysin ulkopuolel-le jättämiäni sisällöllisiin vihjeisiin perustuvia velvoitteen ilmaisukeinoja sekä sävyltään monitulkintaisia sävyttämisen keinoja (ks. luvut 4.2.7 Sisällölliset vihjeet ja 5.4 Muita sävyt-tämisen keinoja).
Toinen tutkimuskysymykseni oli: Millaiset tekijät vaikuttavat velvoitteen ilmaisukeino-jen ja sävyttäjien kontekstiin sopivuuteen? Luvussa 6 (Velvoitteen ilmaisukeinoilmaisukeino-jen ja sävyttä-jien kontekstiin sopivuus) analysoin kontekstiin sopivuuden kannalta ongelmallisia velvoitteen ilmaisutapoja ja havaitsin, että kontekstiin sopivuuteen vaikuttavat ilmaisukeinon prototyyp-pisen pragmaattisen sävyn lisäksi myös ilmaisun yhteydessä käytetyt sävyttäjät, esitetyn vel-voitteen sisällön rasittavuus, kirjoittajan ja vastaanottajan suhde, tekstilajikonventioiden nou-dattaminen sekä tekstin eri modaali-ilmausten keskinäinen harmonia. Tämän tutkimus-kysymyksen piiriin sisällytin piirteitä luvussa 3.2 (Tutkimuksen luonne ja DEMfad-mallin soveltaminen) kuvatun, oppijankielen tutkimukseen tarkoitetun DEMfad-mallin distribuutio- ja tarkkuusulottuvuuksista, kun taas ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastatessani analy-soin mallin frekvenssi- ja distribuutioulottuvuuksia.
Tutkimuksen toteuttamiseen ja tutkimustulosteni luotettavuuteen vaikuttivat monet käy-tännön tekijät ja niiden perusteella tekemäni valinnat. Valitsin aineistokseni epäautenttisessa testitilanteessa kuvitteelliselle vastaanottajalle kirjoitettuja tekstejä. Tekstit on kirjoitettu aikapaineen alaisena mahdollisimman hyvän kielitaitotason osoittamiseksi, eivätkä ne siis välttämättä vastaa samojen kirjoittajien todellisessa viestintätilanteessa kirjoittamia tekstejä.
Näistä rajoituksista huolimatta tehtävät on pyritty rakentamaan todellisen elämän viestintä-tilanteita mahdollisimman hyvin jäljitteleviksi eikä tehtävänannoissa ole johdateltu käyttä-mään mitään tiettyjä muotoja tai ilmauksia (YKP 2011: 5; Seilonen 2013: 197). Vaikka Wattsin (2003: 23) mukaan kohteliaisuutta on mahdotonta arvioida ilman todellisen vuoro-vaikutustilanteen kontekstia, voi tämäkin aineisto mielestäni kuitenkin heijastella sitä testi-tilanteen ulkopuolista todellisuutta, jossa kielenoppijat arkielämässään suorittavat erilaisia kielellisiä toimintoja.
Aineistooni liittyi myös muita rajoittavia tekijöitä. Tutkintotasoilla A, B ja C käytetyt erilaiset tehtävänannot vaihtelevine vaatimuksineen heikensivät ilmaisutapojen käytön vertail-tavuutta tutkintotasojen välillä. Esimerkiksi C-tasolla tuttavallisessa kontekstissa kirjoitettiin henkilökohtaisten viestien sijaan muodollisempia ilmoituksenomaisia kutsukirjeitä, mikä saat-toi vaikuttaa myös velvoitteen ilmaisukeinojen valintaan. Pyrin kuitenkin huomioimaan tehtävätyyppien mahdolliset vaatimuserot analysoidessani ilmaisukeinojen käyttöä eri taito-tasoilla. Tutkintokäytännöistä johtuvaa tasoarvioiden epäluotettavuutta taitotasoilla A2 ja B2 pyrin puolestani korjaamaan teettämällä uudelleenarvioinnin S2-alan opiskelijoilla, joilla ei luonnollisesti ollut YKI:n arvioijia vastaavaa koulutusta ja kokemusta. Kyseisiin taitotaso-arvioihin voidaan siis edelleen suhtautua varauksella, mutta toisaalta uskon aineistoni tekstien vastaavan riittävän hyvin EVK:n taitotasokuvauksia. Koen käyttäneeni olosuhteisiin ja tutki-muskysymyksiin nähden parasta mahdollista aineistoa, joskin jatkossa aihetta olisi syytä tut-kia lisää myös autenttisissa kirjoitustilanteissa.
Pyrkimyksenäni oli rajata tutkittava modaalisuuden ilmiö niin kapeasti, että olisin voi-nut huomioida sen kaikki mahdolliset ilmaisutavat ja sävyttämisen keinot. Sain kuitenkin tut-kimuksen edetessä huomata, että tekstin lukijaan kohdistettu velvoite oli aineistossani hyvin yleinen ja moninaisin keinoin ilmaistava funktio. Materiaalin runsauden vuoksi jätin sisältöön perustuvat ei-kielelliset ilmaisukeinot sekä monet funktioltaan epäselvät sävyttäjät frekvenssi-analyysin ulkopuolelle. Näitä keinoja ei kuitenkaan tule pitää tutkimukseni keskiöön valikoi-tuja keinoja merkityksettömämpinä. Molempien vähemmälle huomiolle jättämieni
keino-ryhmien kommunikatiivisia funktioita voitaisiin tutkia lisää kirjoitustaitojen kehittymisen näkökulmasta.
Sovelsin Cefling- ja Topling-hankkeissa metodologisen yhtenäisyyden kannalta kes-keistä DEMfad-mallia monia hankkeen aiempia tutkijoita löyhemmin (vrt. esim. Paavola 2008; Seilonen 2013). Malli tarjosi tutkimukselleni ennen kaikkea kehyksen, jonka puitteissa saatoin syventyä tutkimusongelmiini, sekä termejä esiin nousevien ilmiöiden käsittelyyn.
Mallin mukainen sanamäärään suhteutettujen frekvenssien laskeminen osoittautui osittain ongelmalliseksi tutkittavan ilmiön luonteen vuoksi. Esimerkiksi yksi velvoitteen ilmauksen esiintymä sai lyhemmässä tekstissä korkeamman taajuusluvun kuin yksi esiintymä pidemmäs-sä tekstispidemmäs-sä. Pragmaattista kielenpiirrettä tarkasteltaessa keinon toistamista tietyllä taajuudella ei voida pitää sujuvuuden osoittimena, vaan yhdelläkin onnistuneella ilmaisulla voi saada aikaan tarkoituksenmukaisen kommunikatiivisen vaikutuksen tekstitasolla. Frekvenssien las-kentatapa on toiminut paremmin Cefling- ja Topling-hankkeiden aikaisemmissa tutkimuksis-sa, joissa aineistot ovat koostuneet suuremmista tekstimääristä ja tutkittavat ilmiöt ovat olleet luonteeltaan kieliopillisempia. Näistä eroista johtuen tarkastelin taajuuslukujen ohella aina myös kutakin keinoa käyttäneiden kirjoittajien prosentuaalista osuutta saman tekstijoukon kaikista kirjoittajista. Tämä prosenttiosuus toimi nähdäkseni paremmin tutkimani ilmiön omaksumisen kuvaajana.
Tutkimuksen alussa en määritellyt kovin tarkasti DEMfad-mallin distribuutioulottuvuut-ta. Huomioin distribuutioanalyysissa hyvinkin erilaisia variaation ja kompleksisuuden piirteitä siinä määrin kuin ne näyttäytyivät aineistossani merkittävinä ja tarkastelin erilaisten keinojen painottumista lähinnä taitotasoskaalan eri ääripäihin sekä kielitutkinnon eri tehtävätyyppeihin.
Eri keinojen yhdistelyä saman tekstin sisällä ja tekstin funktionaalista rakentumista voisi jat-kossa analysoida genreanalyysin metodein (ks. esim. Bhatia 1993). Kirjoittajakohtaista keino-jen variointia eri käyttötarkoituksiin ei kuitenkaan olisi mahdollista tutkia omasta aineistosta-ni, mutta aihe olisi hedelmällinen, jos tulevissa tutkimuksissa voitaisiin kerätä laajempi kir-joittajakohtainen aineisto.
En myöskään määritellyt tutkimuksessani tarkkuutta DEMfad-mallin mukaisesti 80-prosenttiseksi kohdekielenmukaisuudeksi, koska pragmaattisten valintojen sopivuus riippuu lukuisista kielenulkoisista muuttujista eivätkä valinnat ole absoluuttisesti jaettavissa onnistu-neisiin ja epäonnistuonnistu-neisiin. Kontekstiin sopivuutta voitaisiin kuitenkin tutkia lisää analy-soimalla eritaustaisten lukijoiden reaktioita eri tekstiyhteyksissä käytettyihin ilmauksiin, jol-loin ei tarvitsisi tukeutua ainoastaan tutkijan subjektiiviseen kielikäsitykseen. Myös
äidin-kielisten kirjoittajien tekemistä modaalisuusvalinnoista tarvittaisiin ajankohtaisempaa ja monipuolisempiin aineistoihin perustuvaa tietoa kuin mitä itse hyödyntämäni Kangasniemen (1992) tutkimus voi nykypäivänä tarjota. Toteutin tutkimuksen käytettävissä olevan tutkimus-tiedon valossa pyrkien mahdollisimman hyvin eläytymään mahdollisten lukijoiden asemaan, mutta tekemieni tulkintojen subjektiivisuutta ei tule unohtaa tutkimukseni tuloksia luettaessa.