Tutkimuksen eettisyys kohdentuu sensitiiviseen tarkasteltavaan aiheeseen, seksuaaliväkivaltaan. Eettisyys tarkoittaa tutkittavan ilmiön ja kohteen ymmärtämistä sekä siihen liittyvien oleellisten asioiden huomioon ottamista. Seksuaaliväkivaltaa kokeneiden kohdalla on erittäin oleellista huomioida kohderyhmän haavoittuvuus. Eettisyyttä kuvaa toisen kunnioittaminen ja lähtökohtainen oletus siitä, että haastattelu on haastateltavalta saatu lahja.
(Hyvärinen 2017, 33.) Tutkimuksen toteuttamisen kannalta on tarpeellista ennakoida ja suunnitella mitä erityisosaamista ja huomiota aihepiiri sekä haastattelut vaativat. Lisäksi kirjallisuuteen ennakollinen perehtyminen, haastateltavien kohtaaminen, haastattelijan roolin ja odotusten reflektointi on tärkeää. Herkästi haavoittuvien haastattelussa tulee myös erityisesti kiinnittää huomioita turvalliseen ympäristöön. (vrt. Luomanen & Nikander 2017, 289-294.)
Sensitiivisestä tutkimuksesta ja sen huomioimisesta on puhuttu viime aikoina enemmän.
Tutkielmani aiheen sensitiivisyyden vuoksi haastatteluun valmistautuminen on ollut tutkimuksessani suuressa osassa. Sensitiivisyys ja eettisyys liittyvät hyvin tiiviisti yhteen.
Sensitiivisyyden huomioimista tutkimuksessa voidaan ymmärtää monin tavoin. Tutkijat ovat erottaneet sensitiivisen aiheen, kohderyhmän ja tutkimuksen. Yllä olevat määritelmät kuitenkin kulkevat usein limittäin, vaikka niiden merkitykset olisikin hyvä huomioida tutkimusta tehdessä. (Kallinen, Pirskanen & Rautio 2015, 15-16.)
Tutkimukseni seksuaaliväkivalta asettuu hyvin Margaret Hydenin (2008) tapaan ymmärtää sensitiivisyys tapahtumaksi, jonka tutkittava on kokenut. Sensitiivisyys ja tapahtuman kokemukset nousevat esiin, kun puhutaan seksuaaliväkivallan kokemuksista. Vaikka tutkielmani tavoitteena ei ole ollut tarkastella seksuaaliväkivallan kokemuksia, on se henkilökohtaisena kokemuksena herkästi vaiettu aihe. Vertaisryhmän ja toimijuuden tarkastelu koskettaa silti hyvin läheltä naisten seksuaaliseen väkivaltaa liittyvää sensitiivisyyttä. Toisaalla Hydenin mukaan sensitiivistä aihetta ei voida etukäteen määritellä, sillä jokainen tulkitsee sen eri tavoin. Siinä on läsnä yhtäaikaisesti kertojan ja kuulijan välinen dialogi ja vuorovaikutus sekä yksilön kokemus ja häntä ympäröivä kulttuuri. (Emt, 122-135.)
Laadullisessa tutkimuksessa, kuten tässäkin on ensisijaisena tavoitteena kohderyhmän äänen, tulkintojen ja kokemusten esiin tuominen. Tutkimuksessa olen halunnut antaa äänen seksuaaliväkivaltaa kokeneille naisille haastattelun kautta. Tulkitsen omaa valintaa Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2010) tavoin, että haastattelemalla pääsen parhaiten kiinni subjektiuteen, haastateltavaan omaan kokemukseen. Myös haastattelun joustavuus ja sopivuus arkojen aiheiden kasvokkaiseen vuorovaikutukseen oli oleellista eettisyyden takaamiseksi. (vrt.
Emt, 204-206.)
Huomioitavaa on, että joskus tutkittava ilmiö voi muuttua ajan ja paikan mukaan.
Seksuaaliväkivalta on ollut hyvin voimakkaan uutisoinnin aiheena tutkielmani teko vaiheessa.
On ollut tärkeää huomioida, että se on myös voinut vaikuttaa ja asettaa aihepiirin käsitteen uuteen tarkasteluun sen muuttuvan ajan ja paikan suhteen. Tämän vuoksi seksuaaliväkivallan käsitteen pohtiminen sekä sen luonteen ja ilmiön näkökulman tarkastelu on ollut tarpeen.
Aiheellista on ollut pohtia, tuottaako ilmiön vahva uutisointi uudenlaisia käsityksiä, ja millaisia
vaikutuksia näillä on tutkijan tai haastateltavan ajatuksiin sekä kokemuksiin. (vrt. Luomanen &
Nikander 2017, 289-294.)
Tutkimuksen eettiset kysymykset ovat ohjanneet työskentelyä alusta alkaen. Hirsjärvi ja Hurme (2015) tuovat esiin, että ennen tutkimuksen alkua tulee huomioida tutkimuksen tarkoitus ja siihen liittyvät eettiset kysymykset. Tieteellisen tiedon ohella on tärkeää pohtia myös, millä tavoin se parantaa tutkittavana olevan inhimillistä tilannetta. (Emt, 20.) Tässä tutkielmassa tähän yleisempään kysymykseen on pyritty tuottamaan tietoa tarkastelemalla vertaisryhmän seksuaaliväkivaltayön käytäntöjä. Tavoitteena on ollut saada tietoa työkäytännöistä, joilla tukea ja lisätä seksuaaliväkivaltaa kokeiden selviytymiskeinoja sekä toimintamahdollisuuksia.
Valmistauduin haastatteluihin perehtymällä hyvin haastattelun tekemiseen ja erityisesti haavoittuvien kohderyhmien erityispiirteisiin. Kävin itse myös ennalta ryhmässä kertomassa tutkielmastani ja sen aihepiiristä. Ryhmän naiset olivat halukkaita osallistumaan tutkimukseen.
Ennen haastatteluita kävin keskustelua ryhmänvetäjän kanssa haastatteluiden toteuttamisesta ja niihin liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Keskustelimme haastatteluiden toteuttamisen ajankohdista, paikasta ja erityisvalmisteluista. Haastattelut sovittiin pidettäväksi tutussa ja turvallisessa ympäristössä, Tyttöjen Talolla. Haastattelua varten varattiin oma huone, joka oli jo entuudestaan tuttu ja turvallinen ympäristö. Haastatteluiden ajankohdat olivat myös huolella suunniteltu. Haastattelut toteutettiin aina siten, että haastattelun jälkeen haastateltavalla oli mahdollisuus tarvittaessa purkutilanteeseen ryhmän ohjaajan kanssa. Kävin myös keskustelua muista erityishuomioita vaativista seikoista. Suoritin ennen ensimmäistä yksilöhaastattelua koehaastattelun henkilölle, joka oli elämänsä aikana osallistunut vertaisryhmään.
Haastattelurungon rakentamisen aloitin tukeutumalla kirjallisuuteen ja tutkielmani pääkäsitteisiin. Tarkoituksenani oli hahmottaa, miten kysymysten muotoilu on yhteydessä vastauksien muotoon. Operationalisoin erityisesti toimijuuden käsitettä monelta näkökulmalta, jotta saisin haluamiani vastauksia tutkimustehtävääni. Pyrin eettiseen työskentelyyn mahdollisimman selkeillä ja konkreettisilla kysymyksillä, väärinymmärrysten minimoimiseksi ja luotettavuuden lisäämiseksi. Seksuaaliväkivalta tutkimusaiheena on vaatinut minulta tutkijana erityistä herkkyyttä ja huomiota. Kohtaaminen vaatii yhtäaikaisesti henkilökohtaisen ja moninaisuuden ymmärtämistä, kokijan omasta perspektiivistä käsin. Tämä vaatii myös tutkijan roolissa oman rajallisuuden tunnistamista ja huomioimista. (Laitinen 2004, 52-57.)
Tutkielmaani on ohjannut hyvin vahvasti eettinen pohja aiheen arkaluontoisuudesta, jonka olen pitänyt matkassani koko työskentelyn ajan. Tutkielmani luotettavuus perustuu ennen kaikkea eettisesti kestävään työotteeseen, joka näkyy tutkielmassa tavassani ennakoida, suunnitella ja valmistautua sensitiiviseen aiheeseen ja kohderyhmän haastatteluun. Haastattelutilanteessa tärkein pyrkimykseni oli antaa ääni haastateltavalle. Aineiston ja analysoinnin luotettavuus pohjautuu yhtäaikaisesti avoimeen mutta aineiston monipuoliseen ja moniulotteiseen tarkasteluun yhdistämällä aineistolähtöisyys ja teoriaohjaavuus analyysissä.
6 TULOKSET: Toimijuuden modaliteetit analyysikehikkona
Ihmisen toimijuutta voidaan tarkastella useilta eri näkökulmilta. Tämä tutkimus rakentui seksuaaliväkivaltaa kokeneiden naisten toimijuuden ulottuvuuksien tarkasteluun vertaisryhmän prosessissa. Aineiston analysointi on toteutettu aineistolähtöisesti, loppuvaiheessa teoriaohjaavasti Jyrki Jyrkämän kuuden toimijuuden modaliteetin kautta aineiston ehdoilla.
Toimijuuden modaliteetit ovat aineiston tuloksissa tulkittavissa sekä erillisinä että toisiinsa kietoutuneina ulottuvuuksina.
Tulos-osio koostuu kuudesta toimijuuden ulottuvuudesta, joita suomeksi on esitellyt erityisesti Jyrki Jyrkämä. Alun perin ne perustuvat semiootikko Greimasin teoriaan. Aineiston tuloksissa kuvataan toimijuuden eri vaiheita ja ulottuvuuksia vertaisryhmän prosessin kokonaisuuden hahmottamiseksi. Nämä modaliteetit kuvaavat toimijuuden eri ulottuvuuksia sekä prosessin vaiheita, limittyen kuitenkin myös hyvin vahvasti toisiinsa. Modaliteettien yksilökohtainen tarkastelu on välttämätöntä erilaisten osatekijöiden vaikutusten ja havaintojen ymmärtämiseksi.
Samalla on tarpeen tuoda esille, että modaliteetit ovat kytkeytyneinä tutkimuksen kontekstiin ja siten tulkittavissa vain tästä viitekehyksestä. Nämä aineiston kuusi ulottuvuutta ovat: Pakko selviytyä, epätoivo- toivo, kohtaaminen, lupa olla minä, toivon näköala ja hyväksyvä katse.
Kuvio 2. Vertaisryhmän prosessin toimijuuden ulottuvuudet