Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin jo vuonna 2006, joten työn tekeminen on edennyt erilaisten vaiheiden kautta pitkän ajanjakson ajan. Tämän tutkimuksen ja monenlaisia tunteita herättävän tutkimusaineiston kohdalla pitkä tutkimusprosessi koetaan hyväksi ratkaisuksi, sillä pitkän ajan kuluessa suhde aineistoon on ehtinyt tunne- ja asennetasolla neutraloitua vaikka onkin säilynyt elävänä. Laadullisessa tutkimuksessa tutkija on tutkimuksen keskeinen tutkimusväline, joten objektiivisuuteen pyrittäessä oman subjektiivisuuden tiedostaminen on tärkeä osa tutkimusprosessia (Eskola & Suoranta 1998, 211, Kvale 1996, 64 ). Tutkijan rooli korostuu erityisesti silloin, kun tutkimusmenetelmäksi valitaan haastattelu. Tutkijan objektiivisuudella puolestaan tarkoitetaan sitä, että tutkija ei sekoita tutkimuskohteeseen omia uskomuksiaan, asenteitaan tai arvostuksiaan (Eskola &
Suoranta 1998, 17). Näin ollen pitkäkestoinen tutkimusprosessi koettiin tämän tutkimusaiheen kohdalla tutkimuksen luotettavuutta lisääväksi tekijäksi.
Tutkimuksen pääaineisto kerättiin tutkimushaastattelun avulla, jotta tutkittavien oma äänin pääsisi mahdollisimman monipolvisesti esiin. Haastattelu koettiin tarkoituksenmukaiseksi aineistonkeruumenetelmäksi, sillä se mahdollisti avoimen vuorovaikutuksen haastateltavien kanssa. Sen avulla saatettiin lisäksi edesauttaa sitä, että haastateltavat pohtisivat kertomatta jättämistä syvällisesti nimenomaan omien parisuhteidensa kontekstissa, ei kertomatta jättämistä yleensä. Tutkimushaastattelu valittiin tutkimusmenetelmäksi myös siksi, että kasvokkain tapahtuva haastattelu tarjosi haastattelijalle tilaisuuden esittää tarkentavia kysymyksiä monitahoisesta ja aikaisemman kirjallisuuden perusteella luonteeltaan ristiriitaiselta vaikuttavasta ilmiöstä (Hirsjärvi ym. 2005, 194). Lisäkysymykset koettiin onnistuneiksi, sillä niiden avulla saatiin lisää hyvää aineistoa. Hirsjärven ja Hurmeen (2000, 72) mukaan esihaastattelut ovat teemahaastattelun tärkeä osa. Tämän tutkimuksen haastatteluteemat näytettiin ennen haastatteluiden toteuttamista grduryhmän opiskelijoille sekä ohjaajalle, jotka antoivat teemoista ja niiden alle muotoilluista mahdollisista kysymyksistä palautetta. Tämän palautteen perusteella muotoiltiin teemojen alle vielä uusia mahdollisimman arkikielisiä kysymysvaihtoehtoja. Lisäksi ensimmäinen haastattelu toteutettiin sillä varauksella, että sitä ei mahdollisesti käytettäisi aineistona. Haastattelu kuitenkin tuotti siinä paljon sopivaa aineistoa, joten se päätettiin sisällyttää osaksi tutkimuksen pääaineistona käytettävää haastatteluaineistoa.
Haastatteluaineiston lisäksi koettiin tarkoituksenmukaiseksi kerätä haastatelluilta lisäksi avoimella kehyskertomuksella tuotettuja kuvauksia vuorovaikutustilanteista, joissa jotain merkityksellistä jätetään kertomatta. Eläytymismenetelmällä oli mahdollista saada subjektiivisia yksityiskohtaisia tulkintoja siitä, mitä parisuhteen vuorovaikutustilanteissa, joissa jotain merkityksellistä jätetään kertomatta, haastateltavien näkemyksen mukaan tapahtuu. Vuorovaikutustilanteiden yksityiskohtainen raportoiminen ei haastattelutilanteessa olisi mahdollisesti onnistunut käytettävissä olevan ajan sekä haastattelutilanteen keskustelunomaisen luonteen säilyttämisen vuoksi, joten eläytymismenetelmällä kerättiin aineisto, joka tarjosi yksityiskohtaista vuorovaikutustilanteiden kuvausta. Haastateltavat
kirjoittivat vuorovaikutustilanteiden kuvaukset yksityisesti haastatteluiden jälkeen ja lähettivät ne sähköpostilla tutkijalle. Näin haastateltavat saattoivat eläytyä kuvausten kirjoittamiseen jo ilmiötä pohdittuaan, joka tämän tutkimuksen kannalta koettiin tarpeelliseksi ilmiön moniulotteisuuden vuoksi. Eri tavalla kerätyt aineistot koettiin tämän tutkimuksen kannalta tarpeellisiksi tutkimusaiheen yksityisyyden vuoksi sekä siksi, että Hirsjärven ym. (2005, 195-196) mukaan haastattelussa ei mielellään puhuta norminvastaisesta käyttäytymisestä, jollaiseksi monet haastelluista kertomatta jättämisen ensi kuulemalta kokivat. Tämän tutkimuksen haastateltavat kuitenkin kertoivat menetelmäkirjallisuuden pohjalta muodostetun ennakko-odotuksen vastaisesti ajatuksistaan ja kokemuksistaan kertomatta jättämiseen liittyen erittäin avoimesti ja puhuivat myös norminvastaisesta käyttäytymisestä toisin kuin Hirsjärvi ym. (2005, 195-196) antavat ymmärtää.
Tätä tutkimusta varten kehitettyyn eläytymistehtävään oli mahdollisesti työläämpi vastata, kuin miltä lyhyt kehyskertomus ja tehtävänanto ensisilmäyksellä antoivat olettaa. Tehtävän haastavuudesta huolimatta vastaajat selvisivät tehtävästä hyvin ja tuottivat hyvää aineistoa.
Ennen tehtävän teettämistä vastaajilla sekä uudelleen tehtävästä saamansa palautteen pohjalta tutkija pohti olisiko tehtävä pitänyt teettää tutkijan läsnä ollessa rajattuna ajankohtana. Tämän tutkimusaiheen kohdalla tehtävän tekeminen yksityisesti katsotaan kuitenkin hyväksi ratkaisuksi, sillä haastattelun ja eläytymismenetelmä-tehtävän teettäminen yhden tapaamiskerran aikana olisi todennäköisesti ollut haastateltavalle liian raskasta ja tehtävän teettäminen eri tapaamiskerralla koko ryhmän läsnä ollessa ei puolestaan vastaajien anonymiteetin suojaamisen vuoksi ollut mahdollista. Lisäksi tutkimusaiheen ja tehtävänannon aiheen arkaluontoisuuden vuoksi vastaajille annettu mahdollisuus yksityisyyteen tehtävää tehdessä katsottiin ja koetaan edelleen tämän tutkimuksen puitteissa tarkoituksenmukaiseksi vaihtoehdoksi kerätä eläytymismenetelmäaineisto.
Eläytymismenetelmään kuuluu, että vastaajille esitetään kehyskertomuksesta kaksi eri variaatiota ja katsotaan, miten tämä jonkin yhden tehtävissä esiintyvän keskeisen tekijän variointi vaikuttaa siihen, mikä vastauksissa varioinnin seurauksena muuttuu (Eskola 2001, 69-70). Tässä tutkimuksessa varioinnilla haluttiin saada aikaan vaihtelu siinä, mihin rooliin
haastateltavaa tilanteessa pyydettiin eläytymään. Koska aineistoa käytetään sivuaineistona, variaation analysoimiseen eri kehyskertomusten tuottamien tarinoiden kesken ei tämänlaajuisen tutkimuksen puitteissa ollut mahdollista mennä. Menetelmävalinta koetaan kuitenkin tuotetun aineiston laadun kannalta tarkoituksenmukaiseksi vaikka aineiston analysoiminen tehtiinkin rajatusti niiltä osin, kun muun aineiston pohjalta oli tarpeen.
KIRJALLISUUS
Afifi, W. A. & Guerrero, L. K. 2000. Motivations underlying topic avoidance in close relationships. Teoksessa S. Petronio (toim.) Balancing the secrets of private disclosures.
Mahwah: Lawrence Erlbaum, 165-179.
Altman, I. & Taylor, D. A. 1973. Social penetration: The development of interpersonal relationship. New York: Holt, Rinehart & Winston.
Bakhtin, M. 1981. The dialogic imagination: Four essays by M. M. Bakhtin. Austin:
University of Texas Press.
Bakhtin, M. 1984. Problems of Dostoevsky’s poetics. Minneapolis: University of Minnesota Press.
Baxter, L. A. 1982. Strategies for ending relationships: Two studies. Western Journal of Speech Communication 46, 223-241.
Baxter, L. A. 1990. Dialectical contradictions in relationship development. Journal on Social and Personal Relationships 7, 69-88.
Baxter, L. A. 1993. The social side of personal relationships: A dialectical perspective.
Teoksessa S. Duck (toim.), Social context and relationships. Newbury Park: Sage, 139-165.
Baxter, L. A. 2004. Relationships as dialogues. Personal Relationships, 11, 1-22.
Baxter, L. A. & Bullis, C. 1986. Turning points in developing romantic relationships.
Human Communication Research 12, 469-493.
Baxter, L. A. & Dindia, K. 1990. Marital partner’s perceptions of marital maintenance strategies. Journal of Social and Personal Relationships 7, 187-208.
Baxter, L. A. & Erbert, L. A. 1999. Perceptions of dialectical contradictions in turning points of development in heterosexual romantic relationships. Journal of Social and Personal Relationships 16, 547-569.
Baxter, L. A. & Montgomery, B. M. 1996. Relating: Dialogues and dialectics. New York:
Guilford Press.
Baxter, L. A. & Montgomery, B. M. 1997. Rethinking communication in personal relationships from dialectical perspective. Teoksessa S. Duck (toim.) Handbook of personal relationships. Theory, research and interventions. Chichester: John Wiley & Sons, 325-349.
Baxter, L. A. & Montgomery, B. M. 1998. A guide to dialectical approaches to studying personal relationships from a dialectical perspective. Teoksessa B. M. Montgomery & L.A.
Baxter (toim.) Dialectical approaches to studying personal relationships. Mahwah: Lawrence Erlbaum, 1-16.
Baxter, L. A. & Sahlstein, E. M. 2000. Some possible directions for future research.
Teoksessa S. Petronio (toim.) Balancing the secrets of private disclosures. Mahwah:
Lawrence Erlbaum, 289-300.
Baxter, L. A. & Simon, E. P. 1993. Relationship maintenance strategies and dialectical contradictions in personal relationships. Journal of Social and Personal Relationships 10, 225-242.
Baxter; L. A. & Wilmot, W. W. 1985. Taboo topics in close relationships. Journal of Social and Personal Relationships 2, 253-269.
Berger, C. R. 2005. Interpersonal communication: Theoretical perspectives, future prospects. Journal of communication, 55, 415-477.
Berger, C. R. & Calabrese, R. J. 1975. Some explorations in initial interaction and beyond:
Toward a developmental theory of interpersonal communication. Human Communication Research 1, 99-112.
Bochner, A. P. 1982. On the efficacy of openness in close relationships. Teoksessa M.
Burgoon (toim.), Communication Yearbook 5. New Brunswick: Transaction.
Borg, W. R. & Gall, M. D. 1989. Educational research for education: An introduction to theory and methods. Boston: Allyn & Bacon.
Brown, P. & Levinson, S. 1987. Politeness: Some universals in language usage. Cambridge:
University Press.
Caughlin, J. P. & Golish, T. D. 2002. An analysis of the association between topic avoidance and dissatisfaction: Comparing perceptual and interpersonal explanations.
Communication Monographs, 69, 275-295.
Dailey, R. M. & Palomares, N. A. 2004. Strategic topic avoidance: An investigation of topic avoidance frequency, strategies used and relational correlates. Communication Monographs 71, 471-496.
Dindia K. 1998 ”Going into and coming out of the closet”: The dialectics of stigma disclosure. Teoksessa B. M. Montgomery & L.A. Baxter (toim.) Dialectical approaches to studying personal relationships. Mahwah: Lawrence Erlbaum, 83-108.
Floyd, J. F., Daugherty, M. K., Fitzgerald, H. E., Cranford, J. A. & Zucker, R. A. 2006.
Marital interaction in alcoholic and nonalcoholic couples: Alcoholic subtype variations and wives’ alcoholism status. Journal of Abnormal Psychology 115, 121-130.
Garland, D. R. 1981. Training married couples in listening skills: Effects on behavior, perceptual accuracy and marital adjustment. Family Relations 30, 297-306.
Gerlander, M. 1995. Tavoitteet vuorovaikutuksessa. Teoksessa M. Valo (toim.) Haasteita puheviestinnän opetukseen. Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksen julkaisuja 14.
Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 51-65.
Gerlander, M. 2003. Jännitteet lääkärin ja potilaan välisessä viestintäsuhteessa. Jyväskylä studies in humanities 3. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Heath, R. L. & Bryant, J. 2000. Human Communication theory and research. Mahwah:
Lawrence Erlbaum.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 1985. Teemahaastattelu. Helsinki: Kyriiri Oy.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2000. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.
Helsinki: Yliopistopaino.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2001. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.
Helsinki: Yliopistopaino.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2005. Tutki ja kirjoita. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. (11. painos)
Infante, D. A. 1988. Arguing constructively. Illinois: Waveland Press.
Infante, D. A., Sabourin, T. C, Rudd, J. E. & Shannon, E. A. 1990. Verbal aggression in violent and nonviolent marital disputes. Communication Quarterly 38, 361-371
Infante, D. A. & Wigley, C. J. 1986. Verbal aggressiveness: An interpersonal model and measure: Communication Monographs 53, 61-69.
Eskola, J. 1997. Eläytymismenetelmäopas. Tampere: Tampereen yliopiston julkaisuja.
Eskola, J. 2001. Eläytymismenetelmän autuus ja kurjuus. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin I: Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: Gummerus, 69- 83.
Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
Eskola, J. & Suoranta, J. 2000. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
Kopomaa, T. 2005. The breakthrough of text messaging in Finland. Teoksessa R. Harper, L.
Palen & A. Taylor (toim.) The inside text. Dordrecht: Springer, 147-159.
Kreps, G. L. & Thornton, B. C. 1992. Health communication. Theory & practice. Illinois:
Waveland Press, Inc.
Kvale, S. 1996. InterViews. An introduction to qualitative research interviewing. Thousand Oaks: Sage.
La Gaipa, J. J. 1990. The negative effects of informal support systems. Teoksessa S. Duck (toim.) Personal relationships and social support. New York: Sage, 122-139.
Laine, T. 2001. Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologinen näkökulma. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II: Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus, 26-43.
Lazarus, R. S. 1977. Persoonallisuus. Helsinki: Weilin & Göös.
Lim, T. 1994. Facework and interpersonal relationships. Teoksessa S. Ting-Toomey (toim.) The challenge of facework. Cross-cultural and interpersonal issues. Albany: SUNY, 209-229.
Lim, T. & Bowers, J. W. 1991. Facework. Solidarity, approbation and tact. Human Communication Research, 17, 415-450.
Littlejohn, S. W. 2002. Theories of human communication. Belmont: Wadsworth.
Montgomery & L. A. Baxter (toim.) Dialectical approaches to studying personal relationships. Mahwah: Lawrence, 1-16.
O’Hair, H. D. & Cody, M. J. 1994. Deception. Teoksessa W. R. Cupach & B. H. Spitzberg (toim.) The dark side of interpersonal communication. Hillsdale: Lawrence Erlbaum, 181-213.
Patton, M. Q. 2002. Qualitative research & evaluation methods. Thousand Oaks: Sage.
Pennebaker, J. W., Hughes, F. H. & O’Heeron, R. C. 1987. The psychophysiology of confession: Linking inhibitory and psychosomatic processes. Journal of Personality and
Social Psychology 52, 781-793.
Petronio, S. 1988. The dissemination of private information: The use of a boundary control system as an alternative perspective to the study of disclosures. Paper presented at the Speech Communication Association Convention, New Orleans.
Petronio, S. 1991. Communication boundary management: A theoretical model of managing disclosure of private information between marital couples. Communication theory 1, 311-335.
Petronio, S. 1994. Privacy binds in family interactions: The case of parental privacy invasion. Teoksessa W. R. Cupach & B. H. Spitzberg (toim.) The dark side of interpersonal communication. Hillsdale: Lawrence Erlbaum, 241-257.
Petronio, S. 2000. The boundaries of privacy: Praxis of everyday life. Teoksessa S. Petronio (toim.) Balancing the secrets of private disclosures. Mahwah: Lawrence Erlbaum, 37-50.
Petronio, S. 2002. Boundaries of privacy. Dialectics of disclosure. Albany: State University of New York Press.
Petronio, S. 2004. Road to developing Communication Privacy Management Theory:
Narrative in process, please stand by. Journal of Family Communication 4, 193-207.
Petronio, S. 2007. Translational research endeavours and the practices of Communication privacy management. Journal of Applied Communication Research 35, 218-222.
Petronio, S., Flores, L. & Hecht, M. 1997. Locating the voice of logic: Disclosure of sexual abuse. Western Journal of Communication 61, 191-113.
Petronio, S. & Kovach, S. 1997. Managing privacy boundaries: Health providers’
perceptions of resident care in Skottish nursing homes. Journal of Applied Communication Research 25, 115-131.
Petronio, S., Martin, J. & Littlefield, R. 1984. Prerequisite condition for self-disclosure: A gender issue. Communication Monographs, 51, 268-273.
Petronio, S., Reeder, H. M., Hecht, M. L. & Mon´t Ros-Mendoza, T. 1996. Disclosure of sexual abuse by children and adolescents. Journal of Applied Communication Research 24, 181-199.
Poutiainen, S. 2005. Kulttuurista puhetta deittaamisesta. Puhe ja kieli 25, 123-136.
Rahim, M. A. 1986. Referent role and styles of handling interpersonal conflict. Journal of Social Psychology 126, 79-86.
Roberts, L. J. & Krokoff, L. J. 1990. A time series analysis of withdrawal, hostility and displeasure in satisfied and dissatisfied marriages. Journal of Marriage and the Family 52, 95-105.
Roloff, M. E. & Ifert, D. E. 2000. Conflict management through avoidance: Withholding complaints, suppressing arguments and declaring topics taboo. Teoksessa S. Petronio (toim.) Balancing the secrets of private disclosures. Mahwah: Lawrence Erlbaum, 37-50.
Ronkainen, S. 1989. Koululaisten Meeri ja Matti. Teoksessa S. Randell (toim.) Nuoret ja vanhat. Tampereen yliopisto. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Työraportteja 28, 68-104.
Ruusuvuori, J. & Tiittula, L. 2005. Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus.
Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Sabourin, T. C., Infante, D. A. & Judd, J. E. 1993. Verbal aggression in marriages. A comparison of violent, distressed but nonviolent and nondistressed couples. Human Communication Research 20, 245-267.
Salo-Lee, L. 1994. Suomalaiset ja kiinalaiset viestijöinä: vahvuuksia ja ongelma-alueita.
Teoksessa P. Isotalus (toim.) Puheesta ja vuorovaikutuksesta. Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksen julkaisuja 11. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Turner, R. E., Edgley, C. & Olmstead, G. 1975. Information control in conversations:
Honesty is not always the best policy. Kansas Journal of Sociology 11, 69-89.
Vangelisti, A. L. 1994. Messages that hurt. Teoksessa W. R. Cupach & B. H. Spitzberg (toim.) The dark side of interpersonal communication. Hillsdale: Lawrence Erlbaum, 53-82.
Whitton, S. W., Olmos-Gallo, P. A., Stanley, S. M., Prado, L. M., Kline, G.H., Peters, M. S.
& Markman, H. J. 2007. Depressive symptoms in early marriage: Predictions from relationship confidence and negative marital interaction. Journal of Family Psychology 21, 297-306.
Ilta-Sanomat 2006. Mistä sinä valehtelet kumppanillesi? (http: // www.iltasanomat.fi/
arkisto/ keskustelu.asp?threadid=2374855, tulostettu 13.5.2006).
Pettigrew, J. L. 2007. Mobile text messaging and connectedness within close interpersonal relationships. Indiana University. Unpublished Master’s thesis. http: // hdl.handle.net/ 1805/
10, viitattu 28.11.2007.
LIITE 1
Avauskysymys:
Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen tutkimuksen aiheesta kertomatta jättäminen parisuhteen kontekstissa? Millaisiin asioihin se sinun mielessäsi ensimmmäisenä assosioituu?
1. Asiat, joista kumppanille kerrotaan
- Miten paljon yleensä kerrot omista asioistasi kumppanillesi?
- Mitkä ovat sellaisia omia asioita, jotka tulisi mainita/kertoa kumppanille?
- Millaisista asioista haastateltava toivoisi kumppanin kertovan?
2. Asiat, joista kumppanille ei kerrota (jotka jätetään kertomatta)
- Millaisista asioista et kerro kumppanillesi?
- Mitkä ovat haastateltavan näkemyksen mukaan hänen yksityisasioitaan, joista kumppanin ei tarvitse tietää?
- Mistä kumppanin asioista haastateltava ei halua tietää/hänen ei tarvitse tietää/kuulla?
3. Kertomatta jättämisen hyväksyttävyys
- Millaisia ovat tilanteet tai asiat, joista olisi parempi olla kertomatta? Milloin kertomatta jättäminen on hyvä tai positiivinen asia?
- Millaisissa tilanteissa/millaisten asioiden kohdalla kertomatta jättäminen koetaan loukkaavana/epäluottamusta herättävänä tai muuten negatiivisena asiana?
- Ketä kertomatta jättäminen palvelee? Miten tämä vaikuttaa hyväksyttävyyteen?
- Onko kertomatta jättäminen hyväksyttävää/hyväksyttävämpää jos se palvelee kumppania?
- Onko kertomatta jättäminen tuomittavaa/tuomittavampaa jos se palvelee itseä/omaa
etua?
- Millaisia olisivat tilanteet, joissa kertomatta jättäminen palvelisi tai on palvellut itseä?
- Kertomatta jättämisen ajoitus?
- Miten ajoitus vaikuttaa kertomatta jättämisen hyväksyttävyyteen?
- Jos kertomatta jättäminen pitkäaikaista tai jatkuvaa, muuttuuko se vähemmän hyväksyttäväksi?
- Millaiset asiat haastateltava haluaisi kuulla kumppniltaan ilman pitkää viivettä?
- Millaisista asioista voisi kertoa vasta myöhemmin?
- Millaisista asioista ei tarvitsisi kertoa lainkaan?
4. Asiat, jotka motivoivat kertomatta jättämistä
- Jos haastateltava on jättänyt jotain kertomatta kumppanilleen, mitä tarkoitusta se on palvellut?
- Miksi haastateltavan kumppani on raportoinut jättäneensä jonkin asian kertomatta?
- Onko kertomatta jättäminen joskus välttämätöntä?
- Esimerkkejä tilanteista, joissa kertomatta jättäminen on tai on ollut välttämätöntä?
5. Kertomatta jättämisen vaikutus parisuhteeseen ja sen osapuoliin
- Miten haastateltava on parisuhteessaan voinut, kun hän on jättänyt jotakin merkityksellistä kertomatta?
- Miten haastateltava on parisuhteessaan voinut, kun kumppani on jättänyt jotakin merkityksellistä kertomatta?
- Millaisia vaikutuksia tällaisilla tilanteilla on ollut pariskunnan vuorovaikutukseen?
- Ovatko kertomatta jättämis –tilanteet muuttaneet haastateltavan parisuhdetta/aikaisempia parisuhteita?
- Ovatko tällaiset tilanteet olleet suhteessa käännekohtia tai aiheuttaneet konflikteja?
- Millä tavalla haastateltava muistaa reagoineensa tilanteisiin, joissa on käynyt ilmi, että kumppani on jättänyt jotain haastateltavan mielestä olennaista kertomatta?
- Millaisia tuntemuksia/ajatuksia tilanne on haastateltavassa herättänyt?
- Miten haastateltavan kumppani on reagoinut vastaavissa tilanteissa?
6. Kertomatta jättämistä koskevat säännöt ja niistä sopiminen
- Onko tilanteissa, joissa kertomatta jättäminen on käynyt ilmi, sovittu, että jostakin tietystä asiasta kerrotaan/ei kerrota toiselle jatkossa?
- Onko asioista, joista haastateltava tai hänen kumppaninsa toivoisi toisen kertovan sovittu jotenkin muuten/jossain muussa yhteydessä? Miten? Millaisessa tilanteessa?
- Millaisista asioista haastateltava on kumppaninsa kanssa sopinut kerrottavan?
- Millaisista asioista on sovittu, että niistä ei puhuta?
- Mitä haastateltava olettaa kumppaninsa kertovan hänelle?
- Mitkä haastateltavan mielestä ovat itsestäänselvästi toiselle raportoitavia asioita?
- Onko haastateltava huomannut, että hänellä ja hänen kumppanillaan on eriäviä näkemyksiä kertomatta jättämisestä?
- Miten/millaisissa tilanteissa nämä eriävät näkemykset ovat tuleet esiin?
LIITE 2
Kehyskertomukset
Eläydy annettuihin tilanteisiin, joissa dialogi sinun ja kumppanisi välillä tapahtuu. Kerro missä ja mihin aikaan olette ja mitä teette. Kirjoita tilannekuvaukset ja tilanteiden dialogit sinun ja kumppanisi välillä, kun kertomatta jättäminen paljastuu. Käytä vuorosanoja, kerrontaa, parenteeseja näytelmäkirjailijan tapaan (Kirjoita siis sulkuihin myös kuvauksia henkilöiden ilmeistä, eleistä, äänensävyistä, äänenvoimakkuudesta, fyysisistä toiminnoista tms.) Anna palaa!
1) Huomaat, että kumppanisi on jättänyt jotain mielestäsi merkityksellistä (määrittele mitä!) kertomatta. Miten reagoit tilanteessa?
2) Kumppanisi huomaa, että sinä olet jättänyt jotain hänen mielestään merkityksellistä (määrittele mitä!) kertomatta. Miten reagoit tilanteessa?