Tunteista puhuminen

Kahdeksan kymmenestä haastateltavasta koki tunteista puhumisen tärkeäksi osaksi hyvää parisuhdeviestintää. Avoimen tunteista puhumisen voi tulkita olevan haastateltavien käsityksen mukaan hyvää parisuhdeviestintää siksi, että tunteista puhuminen luo parisuhteen osapuolten välille läheisyyden tunteen (Petronio 2002, 5-6). Näin ollen haastateltavien kertoman voi tulkita sisältävän uskomuksen siitä, että hyvä parisuhdeviestintä lisää läheisyyden kokemusta parisuhteen osapuolten välillä. Relationaalisen dialektiikan mukaan tämä merkitsi liittyneisyys–autonomia jännitteen liittyneisyyden ääripään korostamista parisuhdeviestinnässä tehtävien valintojen avulla. Tunteista puhuminen kattoi haastateltavien näkemyksen mukaan kaikenlaisista, sekä positiivisista että negatiivisista, tunteista puhumisen. Puolet kymmenestä haastateltavasta kertoi jättäneensä toisinaan kumppanilleen negatiivisista tuntemuksistaan kertomatta, mutta kokivat kertomatta jätettyjen tuntemusten kuitenkin vaivanneen parisuhteessa taustalla ja häirinneen heidän keskittymistään vuorovaikutukseen kumppaninsa kanssa. Haastateltavat kertoivat jättäneensä kertomatta vihan tai suuttumuksen tunteistaan tai jättäneensä ilmaisematta kumppanilleen oman mielipahan kokemuksensa. Eräs haastateltava koki negatiivisista tunteista kertomisen haastavaksi, mutta tavoiteltavaksi parisuhdeviestintätaidoksi, jonka saavuttamiseksi hän oli henkilökohtaisesti valmis työskentelemään.

Jussi: --- vaikka oma vihaisuus, semmosen ilmi tuominen parisuhteessa on mulle ainakin vaikeeta. Mut mä oon nyt tsempannu asiassa ja mä oon nyt käyny vuoden verran psykoterapeutin kans jutteleen näistä näin ja kyl mä huomaan, et se on helpottanu ihan mielettömästi. --- mä muistan mun edelliset parisuhteet, missä ei pystyny

puhuun tollasista asioista (negatiivisista tunteista, oma viha ym.) ollenkaan ja sehän sit koitu niitten kohtaloks, et se oli sitten menoo se.

Katriel ja Philipsen (1990, 85-86) kuvaavat työ-metaforan käyttöä amerikkalaisessa ihmissuhdepuheessa. Heidän kuvaamassaan työ-metaforassa yhdistyvät itse (self), suhde (relationship) ja viestintä (communication), joita voidaan työstää toisistaan erillään, liittää tämän jälkeen jälleen yhteen ja saada kokonaisuus toimimaan (make to work).

Vuorovaikutus nähdään artikkelin kuvaamassa ihmissuhdepuheessa työnä, jonka tekeminen on edellytys itsen rakentumiselle ja ihmissuhteen muodostamiselle ja ylläpitämiselle.

Edellisessä esimerkissä haastateltavan kertomasta voi tulkita hänen haluavan työskennellä parisuhteensa eteen käymällä muun muassa psykoterapissa, jotta nykyinen parisuhde voisi toimia. Yksityisyyden hallintaan liittyen edellisen esimerkin haastateltavan voi tulkita lisäksi pyrkivän muuttamaan olemassa olevia negatiivisista tunteista kertomiseen liittyviä yksityisyyden sääntöjään vuorovaikutuksessa psykoterapeutin kanssa. Näin ollen haastateltavan puheen voi tulkita sisältävän uskomuksen siitä, että yksityisyyden sääntöjä on mahdollista muuttaa ja uusia yksityisyyden sääntöjä on mahdollista oppia vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Vaikka avoin kertominen liittyi monen haastateltavan käsityksen mukaan hyvään parisuhdeviestintään, seitsemän haastateltavaa kymmenestä mainitsi tunteista kertomisen yhteydessä, että vuorovaikutuksen avoimuuden ideaali ei kuitenkaan kattanut ohimenevistä ihastumisen tunteista kertomista. Tällaisista tunteista kertomisen koettiin herättävän epävarmuutta ja lisäksi loukkaavan kumppania, joten ihastumisen tunteista kertomatta jättäminen nähtiin hyvänä ja kumppanin tuntemukset huomioon ottavana parisuhdeviestintänä.

Kreeta: --- asia mistä aina tietenki jättää kertomatta, ni koska kylhän niinku varmaan, jos mä mietin ylipäätään mun suhteita, ni kylhän aina tulee sellasii vaiheita, et voi ihastua johonki toiseen, eli sellasii asioita, jotka on niinku yleisesti loukkaavia. Siis, et sä tiedät et ne loukkais ketä tahansa, ni kylhän ne on esim semmosii, et sä et ikinä menis sanoon toiselle, vaik ois vaan --- Tai siis jos joskus kokee tai tapaa sellasi ihmisii, et on jotenkin kiinnostunu niistä, ni ethän sä nyt mee himaan avautuun, et mä muuten tapasin tänään jonkun vähän enemmän kiinnostavan ihmisen, mut en mä usko, et meist kumpikaan tekis niin tai silleen, koska se olis vaan niin luonnollisesti loukkaavaa jotenki.

Kreeta kuvaa edellisessä esimerkissä ihastumisesta kertomista luonnollisesti loukkaavaksi asiaksi, jonka voi tulkita viittaavan itsestäänselvyyteen siitä, että ihastumisen tunteista suhteen ulkopuolista henkilöä kohtaan ei kerrota kumppanille. Vangelistin (1994, 61-62) loukkaavia viestejä (messages that hurt) koskevan tutkimuksen mukaan kolme eniten mainittua loukkaavaa viestityyppiä olivat syytökset (accusations), henkilön arvioinnit (evaluations) ja informatiiviset loukkaavat viestit (informative messages). Näistä kolmesta eniten mainitusta loukkaavasta puheaktityypistä loukkaavimpina koettiin tutkimuksen mukaan informatiiviset loukkaavat viestit, joista esimerkkinä mainittiin muun muassa ihastumisesta kertominen (Well, I’m really attaracted to Julie). Informatiivisten viestien koettiin olevan erityisen loukkaavia siksi, että viestin vastaanottaja ei voi vaikuttaa niihin vaan viesti on otettava vastaan sellaisenaan. Vangelisti (1994, 64) esittää parisuhteeseen liittyen esimerkin tilanteesta, jossa kumppani ilmoittaa tapailevansa suhteen ulkopuolista kolmatta osapuolta ja toteaa, että viestin vastaanottajan on vaikeaa argumentoida tilanteessa informatiivista viestiä vastaan.

Tunteista puhumisen yhteydessä haastateltavat kuvasivat verbaaliseen viestintäänsä liittyvää liiallista tunneilmaisua ja kokivat sen ahdistavan kumppania. Ahdistavuuden voi tulkita seuraavan siitä, että kuunteleva osapuoli ei saa käytettyä omaa puheenvuoroaan, kun haastateltavien eri tavoin kuvaama tunnepitoinen informaatiotulva valtaa vuorovaikutuksen.

Liiallista tunneilmaisua sisältävää itsestä kertomista kuvattiin muun muassa asioiden vyöryttämiseksi toisen niskaan tai ylikehittyneen draamantajun aikaansaamaksi tilaa vieväksi vuorovaikutukseksi, jonka voi tulkita viittaavan suurieleiseen itsestä kertomiseen.

Vastakohtana liialliselle tunteista kertomiselle tai niiden ilmaisemiselle muutama haastateltava kuvasi mykkäkouluja parisuhdeviestinnässään. Haastateltavat kertoivat pitävänsä mykkäkouluja silloin, kun tilanne parisuhteen osapuolten välillä oli esimerkiksi konfliktin seurauksena liian tulehtunut. He kuvasivat vetäytyvänsä mykkäkoulun aikana kokonaan pois vuorovaikutuksesta kumppaninsa kanssa vaikenemalla sekä välttelemällä kumppaniaan lisäksi fyysisesti esimerkiksi poistumalla tilasta, jossa tämä oli.

Haastateltavien kuvaama niin sanottu mykkäkoulu nostaa kiinnostavalla tavalla esiin kertomatta jättämisen ristiriitaisen luonteen myös suhteessa tunneilmaisuun. Täydellinen

hiljaisuus ja vetäytyminen vuorovaikutuksesta mykkäkoulun aikana on toisaalta vahva viesti esimerkiksi vihan tunteista, jollaisena sen voisi tunneilmaisuna tulkita vastaavan erittäin suoraa kertomista, kuten huutamista vihan tunteen vallassa. Toisaalta mykkäkoulun voi nähdä myös äärimmäisenä omien tunteiden kertomatta jättämisenä, kun itsen ilmaiseminen lopetetaan täysin vaikenemalla ja poistumalla paikalta. Haastateltavien kertomasta voisi näin ollen tulkita äärimmäisen tunteiden ilmaisemisen tai niiden täydellisen kertomatta jättämisen olevan epäonnistunutta parisuhdeviestintää.