5. Johtopäätökset ja ehdotukset
5.4. Tutkimuksen arviointi
Työn aihetta, riskienhallintaa esitellyssä kohderyhmässä, on kirjallisuuteen perustuvassa teoriakatsauksessa sekä tutkimusosion otannan rakentamisessa rajattu tarkasti keskittyen vain työn pääotsikon mukaisesti fokusoituen. Työn teoriaosuuden tiivis fokusoituminen ja lähteiden käyttö kattavalla materiaalilla, jota myös tutkimuksen kohderyhmän oletetaan käyttävän ammattimaisesti, tukee tutkimuksen sisällöllisen validiteetin laatua. Tutkimuksessa hyödynnettyjen tunnettujen menetelmien käyttö tukee tutkimuksen rakenteellista validiteettia siitä, että on tutkittu teoriasta asetettujen tutkimuskysymysten ja väittämin esiin tuotua tutkimusaihetta ja sen ilmiöitä niin teorian kuin empirian kautta yhtenevästi. Tutkimuksen väittämät ja riskien havainnollistaminen kuvauksin sekä instrumentaalinen haastattelulomake varmistavat käsiteellistä validiteettia toimivina mittareina tutkimuksen teorian löydösten arvioimiseksi empirian avulla.
Työssä suoritetun haastattelututkimuksen yleistä validiteettia toteutukseen liittyen on syytä ehkä käsitellä kriittisesti. Menetelmällisesti strukturoituhaastattelu on haastattelijan aloitteesta syntyvä kaksisuuntaista kommunikaatiota sisältävä tilanne, jonka tavoitteena on saada vastaajalta kohdennettua tietoa. Käytettyjen rakenteellisten menetelmien ansiosta haastattelijan ja haasteltavan henkilökohtainen vaikutus on minimoitu ja datan luotettavuus haastattelutilanteesta riippumatta on oletettavasti pysynyt hyvällä tasolla. Väittämien osalta kysymykset ovat kuitenkin tuoneet haastatelluille mieleen asioita hieman takautuen, vastaajan fokuksen ajelehtiessa haastattelutilanteessa. Väittämän V5 kohdalla tutkija haastattelussaan saattoi myös johdatella vastaajaa konkretisoimalla liikaa kysymyksen teorian taustaa haastateltavalle. Edeltävän mukaisesti tutkija on haastatteluissa kuulemaansa myöhemmin haastattelutallenteita litteroidessaan pyrkinyt dataa yhdenmukaistamaan ja kohdentamaan (oikea vastaus oikeaan kohtaan). Onko tässä yhteydessä syntynyt kuitenkin vääriä päätelmiä, on vaikea myöhemmin arvioida. (Sipilä & Koivula 2013, 48; Saunders ym. 2007, 149 – 152, 310 – 405.)
Tutkimuksen reliabiliteetin, eli voidaanko tutkimus toistaa samoin tuloksin, voidaan katsovan olevan riippuvainen käytetyn otanta menetelmän avulla koostuvasta kohderyhmästä.
Lähemmin katsoen ehkä riippuen kohderyhmäksi valikoituvien yritysten esitetyistä attribuuteista (yritysten koko, omistajuus, haastateltavan asema). Nämä tekijät saattavat
johdattaa tulosten suuntautumista esitettyjen väittämien sekä kyselylomakkeen riskien tunnistamisen ja arvioinnin osalta tutkimusta toistettaessa. Itse menetelmän validiset puutteet (yllä) ilmentävät myös haastattelijan persoonan vaikuttavuutta. Tästä johtopäätöksenä reliabiliteettia voidaan tutkimus mahdollisesti toistettaessa kasvattaa lähinnä otoksen suuruutta lisäämällä.
Lähteet
Alftan, M., Blummé, N., Heikkala, J., Kontula, L., Miettinen, O., Pakarainen, E., Sinersalo, K., Sjölund, R., Sundvik, P., Tarvainen, J., Tikkanen, R., Turakainen, O., Urrila, A. & Vesa, J. 2008. Corporate Governance Sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan näkökulmasta.
Helsinki: Edita Oyj.
Arvopaperimarkkinayhdistys 2015. Saatavilla:
https://cgfinland.fi/wp-content/uploads/sites/6/2015/10/hallinnointikoodi2015finweb1.pdf. [Viitattu: 27.3.2018]
BSCI 2018. amfori BSCI. Saatavilla: http://www.amfori.org/content/amfori-bsci. [Viitattu:
4.4.2018]
Directors’ Institute Finland 2018. Riskienhallinnan organisointi. Saatavilla:
https://dif.fi/osa/riskienhallinta/?print=pdf. [Viitattu: 27.3.2018]
Elfvengren, K. 2016. Yrityksen riskienhallinnan johtaminen. LUT: Luentomateriaali.
CS30A1460. Päivitys 23.5.2016.
EK Yritysturvallisuus 2018. Elinkeinoelämän keskusliiton internetsivusto. Saatavilla:
https://ek.fi/mita-teemme/tyoelama/yritysturvallisuus/. [Viitattu: 7.2.2018]
Engblom, J. 2003. Liikeriskit – luonne, lajit ja riskikentän mallintaminen. Turun Kauppakorkeakoulun julkaisuja, Sarja A-2:2003. Turku.
Erola, E. & Louto, P. 2000. Riskit voimavaraksi – liiketoimintariskien hallinta yrityksessä.
Helsinki: Edita Oy
Euroopan työterveys- ja turvallisuusvirasto 2018. Saatavilla: https://oiraproject.eu/fi.
[Viitattu: 30.1.2018]
EU suositus 2003/361. Saatavilla: http://ec.europa.eu/growth/smes/business-friendly-environment/sme-definition/index_en.htm. [Viitattu: 29.1.2018]
EU tietosuojauudistus 2018. Saatavilla: https://tietosuoja.fi/etusivu [Viitattu: 23.5.2018]
Finanssivalvonta 2013. Standardi 4.1. Saatavilla:
http://www.finanssivalvonta.fi/fi/Saantely/Maarayskokoelma/Uusi/Documents/4.1.std5.pdf#s earch=standardi%204%2E1. [Viitattu: 27.3.2018]
Flink, A-L., Reiman, T. & Hiltunen, M. 2007. Heikoin lenkki? Riskienhallinnan inhimilliset tekijät. Helsinki: Edita Prima Oy
Heljaste, J-M., Korkiamäki, J., Laukkala, H., Mustonen, J., Peltonen, J. & Vesterinen, P.
2008. Yrityksen turvallisuusopas. Helsinki: Kauppakamari Oy
Hemmo, M. 2005. Oikeudellisen riskienhallinnan perusteita. Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta. Helsinki.
Hyvärinen, M., Nikander, P. & Ruusuvuori, J. 2017. Tutkimushaastattelun käsikirja.
Tampere: Vastapaino.
Ikäheimo, S. & Lumijärvi, O-P. 2018. Perhe on paras? Perheomisteiset pörssiyhtiöt Suomessa. Helsinki: Pörssisäätiö. Saatavilla:
http://www.porssisaatio.fi/wp-content/uploads/2018/08/Perheomisteiset-pörssiyhtiöt-Suomessa_tutkimusraportti.pdf.
[Viitattu: 15.10.2018]
Ilmonen, I., Kallio, J., Koskinen, J., & Rajamäki, M. 2016. Johda riskejä – käytännön opas yrityksen riskienhallintaan. Helsinki: FINVA Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy.
Ilmonen, I., Kallio, J., Koskinen, J., & Rajamäki, M. 2013. Johda riskejä – käytännön opas yrityksen riskienhallintaan. Helsinki: FINVA Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy.
Ilmoniemi, M., Järvensivu, P., Kyläkallio, K., Parantainen, J. & Siikavuo, J. 2009. Uuden yrittäjän käsikirja. Helsinki: Talentum
ISACA 2011. The Three Lines of Defense Related to Risk Governance. Saatavilla:
https://www.isaca.org/Journal/archives/2011/Volume-5/Pages/The-Three-Lines-of-Defence-Related-to-Risk-Governance.aspx. [Viitattu: 7.5.2018]
ISO 31000:2018 Guidelines. 2018. Saatavilla:
https://www.iso.org/obp/ui/#iso:std:iso:31000:ed-2:v1:en. [Viitattu: 21.8.2018]
ISO 9001:2015 for Small Enterprises. 2016. Saatavilla:
https://www.iso.org/obp/ui/#iso:std:iso:9001:ed-5:v1:en. [Viitattu: 21.8.2018]
Jordan, E. & Silcock, L. 2006. Strateginen IT -riskien hallinta. Helsinki: Edita Publishing Oy
Juutinen, S. 2016. Strategisen yritysvastuun käsikirja. Helsinki: Talentum Pro
Juvonen, M., Koskensyrjä, M., Kuhanen, L., Ojala, V., Pentti, A., Porvari, P. & Talala, T.
2014. Yrityksen riskienhallinta. Helsinki: FINVA Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy.
Kauppalehti 2018. Kasvuyrittäjäverkosto valmentaa pk -yrityksiä listautumiskuntoon.
Saatavilla: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/kasvuyrittajaverkosto-valmentaa-pk-yrityksia-listautumiskuntoon/769jfjmW. [Viitattu: 10.10.2018]
Keskuskauppakamari. 2016. Asialuettelo listaamattomien yhtiöiden hallinnoinnin
kehittämiseksi. Saatavilla: https://kauppakamari.fi/2016/04/07/paivitetty-asialuettelo-hyvan-hallinnoinnin-kehittamiseksi-listaamattomissa-yrityksissa/. [Viitattu: 27.3.2018]
Kinkki, S. & Isokangas, J. 2002. Yrityksen perustoiminnot. Helsinki: WSOY
Niskanen, J. & Niskanen, M. 2013. Yritysrahoitus. Helsinki: Edita Publishing Oy
PK-RH. 2013. Suomen Riskienhallintayhdistys, Riskien luokittelu. Saatavilla:
https://www.pk-rh.fi/riskien-luokittelu.html. [Viitattu: 24.4.2013]
Ratsula, N. 2016. Yrityksen sisäinen valvonta. 2. painos. Helsinki: Edita Publishing Oy
Rautanen, K. 2011. Aineettomien riskien hallinta johdon työkaluna. Helsinki: WSOYpro Oy.
Räikkönen, T. 2002. Riskienhallinnan kehityskaari ja vaikuttavuusarviointi. Turvallisuus- ja ympäristöriskit. Espoo: VTT tiedotteita 2156.
Saarijärvi, P. 2015. Väsymys työelämässä – riskit ja hallinta. Viro: Neirol kustannus.
Santalahti, M. & Mäkeläinen, J. 2001. Työnopastus ja riskien hallinta. Työturvallisuuskeskus
& AEL. Helsinki: Edita Oyj.
Santanen, P., Laitinen, E. & Kekäle, T. 2002. Vakuutus ja riskit. Tasapuolista riskienhallintaa.
Helsinki: Edita Publishing Oy
Saunders, M., Lewis, P. & Thornhill, A. 2007. Research Methods for Business Students, 4th ed. UK: FT Prentice Hall.
Sipilä, J. & Koivula, T. 2013. Kuinka strategiaa tutkitaan. Maanpuolustuskorkeakoulu.
Strategian laitos. Julkaisusarja 2. Tutkimusselosteita numero 50. Helsinki:
Maanpuolustuskorkeakoulu. Saatavilla:
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/88952/KuinkaStrategiaaTutkitaan_netti.pdf?seq uence=2. [Viitattu: 1.2.2018]
Suominen, A. 2003. Riskien hallinta. Helsinki: WSOY.
Teknologiateollisuus 2017. Vuosikirja 2017. Tilastot 2016. Saatavilla:
http://teknologiateollisuus.fi/sites/default/files/file_attachments/vuosikirja_2017.pdf.
[Viitattu: 29.1.2018]
Teknologiateollisuus 2018. Jäsenluettelo. Saatavilla:
http://teknologiateollisuus.fi/fi/jäsenet/jäsenluettelo. [Viitattu: 16.2.2018]
Tietosuoja.fi 2018. Pseudonymisoidut ja anonymisoidut tiedot. Saatavilla https://tietosuoja.fi/pseudonymisointi-anonymisointi. [Viitattu: 20.6.2018]
UNPRI 2018. Principles for Responsible Investment. Saatavilla: https://www.unpri.org/.
[Viitattu: 4.4.2018]
Valli, R. 2015. Johdatus tilastolliseen tutkimukseen. Jyväskylä: PS kustannus.
Valli, R. & Aaltola, J. 2015. Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. 4. painos. Jyväskylä: PS -kustannus.
Yrittäjät 2018. Saatavissa: http://www.yrittajat.fi/fi-FI/suomenyrittajat/yrittajyyssuomessa/.
[Viitattu: 29.1.2018]