Tutkimuksen aineisto

Tutkimukseni aineisto koostuu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhdentoista piispan haastatteluista. Aineisto on siis kattava, sillä kaikki kirkon sillä hetkellä virassa, eli vuosina 2015 ja 2016, olevat piispat ja kenttäpiispa antoivat

haastattelun. Olen haastatellut piispoja lokakuun 2015 ja tammikuun 2016 välisenä aikana matkustaen tapaamaan heitä eri puolille Suomea hiippakuntiin.

Valitsin haastattelujen kohteeksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat, sillä halusin tietoa aiheesta, jota ei ole Suomessa tutkittu kovinkaan paljoa.

Halusin myös ottaa kenttäpiispan mukaan tutkimukseeni, sillä hän profiloituu virassaan kirkon ääneksi mediassa.

Piispat ovat virkansa puolesta mediassa hyvin paljon esillä edustaen kirkon ääntä, joten heillä on kokemusta ja näkemystä kirkon suhteesta mediaan. Käytin tutkimuksessani asiantuntijaotantaa eli valitsin tarkkaan kyseiset henkilöt haastateltavikseni heidän asemansa ja kokemuksensa vuoksi.¹³³ Haastattelut vahvistivat päätöstäni valita piispat haastateltaviksi, sillä niistä kävi ilmi median pitävän heitä kirkon kasvoina ja äänenä. Piispat ovat kirkon mielipidevaikuttajia ja johtavassa asemassa kirkossa, joten on tärkeää tutkia heidän suhtautumistaan kirkon ja median väliseen vuorovaikutukseen.

Tutkimukseni on laadullinen eli kvalitatiivinen, joten valitsin

aineistonkeruumenetelmäksi haastattelun. Haastattelut sovittiin sähköpostitse piispojen avustajien tai sihteerien kautta. Haastatteluja varten varattiin noin tunnin verran aikaa ja nauhoitin haastateltavien luvalla kyseiset haastattelut. Yhdelle haastatelluista lähetin tämän tutkimuksen tutkimussuunnitelman ennen hänen haastatteluun suostumista. Halusin kyseisen aineistonkeruumenetelmän avulla kartoittaa ja saada tietoa ilmiöstä, joka on melko tuntematon.

Haastattelut kerättiin strukturoituna haastatteluna eli olin määritellyt tarkasti haastattelussa käytettävät kysymykset. Strukturoitu haastattelurunkoni muodostui kahdesta teemasta, joita olivat piispan rooli mediassa ja kirkon ja median suhde.

Teemat muodostuivat tutkimustehtävieni mukaisesti. Pyrin löytämään

133 Tuomi & Sarajärvi 2004, 88.

merkityksellisiä vastauksia tutkittavasta ilmiöstä.¹³⁴ Näiden kahden teeman alle olin muodostanut tarkentavia kysymyksiä teemojen eri näkökulmista. Osa piispoista halusi haastattelurungon etukäteen, joten suurimmalle osalle piispoista lähetin haastattelurungon sähköpostitse. Kaikki haastateltavat kuitenkin tiesivät haastattelun aiheen, jonka olin etukäteen sähköpostitse kertonut.

Tarkoituksenani oli alun perin tehdä teemahaastattelut, mutta huomasin vaikeaksi jo ensimmäisessä haastattelutilanteessa käydä temaattista keskustelua.

Koin, että aihe oli piispoille arkaluontoinen, joten tarkkojen kysymyksien kautta aiheita oli helpompi lähestyä, sillä piispat saivat muotoilla etukäteen vastauksia ja tällainen vuorovaikutus loi luottamuksellisuutta. Lisäksi toimimalla ainoastaan kysymysten esittäjänä varmistin, että haastateltavan omat tulkinnat tulivat

varmasti esiin, sillä en tiennyt millaista piispan virkaan kuuluva mediatyöskentely oli ja tämä vaikeutti myös osaltaan keskustelua tutkijan puolelta.

Teemahaastattelun käyttäminen olisi vaatinut useampia tapaamiskertoja, jotta luottamuksellinen ilmapiiri keskustelulle olisi syntynyt ja olisin saanut tarkempaa kuvaa piispojen työhön kuuluvasta mediatyöskentelystä. Tähän ei aikataulullisesti ollut mahdollisuutta. Lisäksi strukturoidun haastattelun valitsemiseen vaikutti se, että piispat ovat hyvin korkeassa asemassa, joten välillemme ei pystynyt yhden tapaamiskerran ja tiukan aikataulun puitteissa muodostumaan teemahaastattelun vaatimaa keskusteluyhteyttä. Luottamuksellisen ilmapiirin rakentumiseksi oli parempi käyttää valmiita kysymyksiä, joihin

haastateltavat vastasivat. Näin tilanne oli tutumpi rakenteeltaan. Käytännössä haastattelut olivat strukturoituja.

Haastattelu on yksi laadullisen tutkimuksen yleisimpiä aineistonkeruu menetelmiä. Toisaalta sitä on kritisoitu metodina liiallisesta

yksilökeskeisyydestään, eikä haastattelu aina tavoita yksilön tarkoittamaa todellista merkitystä.¹³⁵ Haastattelu on vuorovaikutustilanne, joka on sosiaalista käsitteisiin, merkitykseen ja kieleen perustuvaa yleensä kahden ihmisen välistä toimintaa.¹³⁶ Haastattelutilanteet ovat ainutkertaisia. Haastattelutilanteessa tein tarkentavia kysymyksiä ja ohjasin haastattelua informantin vastauksien

perusteella. Pyrin antamaan tilaa haastateltavan vastauksille, joten en kommentoinut vastauksia enkä pyrkinyt kovinkaan tiukasti määrittelemään

134 Tuomi & Sarajärvi 2012, 75.

135 Tuomi & Sarajärvi 2012, 72, 75.

136 Hirsjärvi & Hurme 2000, 41.

kysymyksiä, esimerkiksi mitä tarkoitan vaikuttamisella, sillä halusin

mahdollisimman vähän ohjailla kysymysten merkityksiä haastateltaville. Osa piispoista koki vaikeaksi puhua laajalla skaalalla esimerkiksi mediasta, mutta koin itse vaikeaksi määritellä mediaa sen tarkemmin, sillä en voinut etukäteen tietää esimerkiksi minkälaisten mediamuotojen kanssa piispat toimivat tai mitä piispat hahmottivat medialla. Tarkoituksena oli kuitenkin saada tietoa aiheesta, jota ei ole aikaisemmin tutkittu, joten kovin tarkkojen kysymysten tekeminen ei olisi ollut tarkoituksenmukaista.

Kaikilla haastateltavilla oli paljon asiaa aiheesta, vain yksi haastateltava koki, ettei osannut jäsentää vastauksiaan järkevästi. Kysymysten järjestys ei yleensä ohjannut haastattelun kulkua vaan valitsin joustavasti mihin kysymykseen siirryn seuraavaksi. Kaikkia kysymyksiä ei välttämättä tarvinnut erikseen kysyä, vaan niihin vastaus saattoi tulla toisen kysymyksen aikana. Tämä oli toinen keino, jolla pyrin saamaan ilmi haastateltavan omat tulkinnat tutkittavasta ilmiöstä. Osa haastatteluista oli hieman lähempänä puolistrukturoitua riippuen haastateltavasta ja hänen persoonastaan, sillä kaikki haastateltavat eivät halunneet etukäteen kysymyksiä ja haastattelutilanne eteni muutenkin enemmän teemahaastattelulle tyypillisesti.

Yksi haastateltavista halusi edetä tiukasti haastattelukysymyksien mukaan sekä koin hänen yrittävän ohjailla haastattelun kulkua. Kuitenkin etenin pitkälti haastateltavien ehdoilla, sillä halusin taata luottamuksellisen ilmapiirin. Koin, että edellä mainitussa tilanteessa piispa rentoutui tilanteen kuluessa ja sain erittäin hyvän haastattelun ohjailusta huolimatta.

Olisin voinut haastattelutilanteessa pyytää enemmän tarkempia esimerkkejä joihinkin aiheisiin, joita esille nousi. Valitettavasti ajallisesti ei ollut mahdollista pyytää kovinkaan paljon tarkentavia esimerkkejä tai tarkentaa esimerkiksi

välttelevää vastausta. En halunnut jäädä jumiin kysymykseen, johon haastateltava ei selkeästi halunnut vastata kovinkaan tarkasti ja tässäkin asiassa pyrin antamaan haastateltavalle tilaa ja etenemään jokaiselle sopivalla tavalla.

Kaikissa haastatteluissa nousi esille myös vaikeaksi koettuja asioita ja mielestäni haastattelutilanteet olivat lämminhenkisiä ja koin saavani osakseni luottamusta, vaikka aihe olikin vaikea ja laaja. Yritin pysyä haastattelijan ammattiroolissa eli toimia tehtäväkeskeisesti ja osoittaa luottamuksellisuutta,

mutta pysyä puolueettomana ja diplomaattisena.¹³⁷ Jokaisesta haastattelusta jäi tunne aidosta kohtaamisesta naurusta vakavoitumiseen. Tutkimukseni

haastateltavat ovat korkeakoulutettuja ja pitkän uran kirkossa tehneitä. He

kuuluvat suunnilleen samaan ikäryhmään noin 50–60 vuotiaisiin. Piispan virka on julkinen virka. Kyseessä oli virallisen hahmon haastattelu, joten haastattelussa on tekstinä tietynlainen diskurssi. Nämä seikat tulee ottaa huomioon aineistoa tarkastellessa.