Tuottavuuden parantamiseen on olemassa useita toimivia malleja ja ratkaisuja. Karkeasti tuottavuuden parantamiseen tähtäävät linjat voidaan jakaa kolmeen osioon, joita ovat : tuotosten ja toimintojen vaihtelun vähentäminen, turhan toiminnan ja hukan vähentämine n, sekä tilaus-toimitusprosessin pullonkaulojen tunnistaminen ja kehittäminen. Oikeanlais il la työkaluilla, asenteella ja yrityskulttuurilla voidaan tuottavuuteen vaikuttaa positiivisesti, on etenemisen malli mikä tahansa (Maliranta 2014; Villanen 2016; Piirainen & Karjalaine n 2013). Makrotasolla tuottavuuden paraneminen perustuu myös kolmeen eri polkuun, joita ovat: rakennemuutos eli luova tuho, teknologinen kehittyminen ja aineettoman pääoman kasvattaminen. Yritystasolla merkittävät tuottavuuden parantamiskeinot perustuvat mikrotason tuottavuuden kasvunkohtiin. Mikro- ja makrotasolla tuottavuudessa kyse on periaatteeltaan samasta asiasta eli teknologian, johtamisen ja osaamisen kehittämise stä.
(Käpylä et al. 2008, s. 85.)
Tuottavuuteen ja sen parantamiseen liittyy vahvasti myös laatu ja innovatiivis uus.
Panostamalla laatuun voidaan karsia syntyviä kustannuksia niin lyhyellä kuin pitkälläk in aikavälillä. Lyhyen aikavälin kustannukset käsittävät valmistus- ja tuotantovaihe essa syntyneistä virheellisistä tai huonolaatuisista tuotteista aiheutuneet kustannukset, kun taas pidemmän aikavälin laatukustannuksiin vaikuttaa käytönaikainen jatkokehitystar ve mahdollisen laatuongelman vuoksi. Laatu ja tuottavuus ovatkin kuin kortin kaksi eri puolta, jotka voi erottaa lyhyellä aikavälillä toisistaan, mutta pitkällä aikavälillä ne sulaut uvat toisiinsa erottumattomasti. Innovatiivisuudella vastaavasti mahdollistetaan kestävä tuottavuuden kehittyminen myös tulevaisuudessa. On kuitenkin muistettava, ettei innovatiivisuus yksinään tee mistään yrityksestä tai organisaatiosta kilpailukykyistä, vaan tuottavuus ja kilpailukyky koostuvat usean eri osa-alueen yhteisvaikutuksesta. (JTO-Palvelut Oy 2006, s. 18–20.)
Mikrotason tuottavuuden kehittämisen keinot yritystasolla voidaan jakaa viiteen perusosa-alueeseen, joita ovat työtehtävä-, tuotanto-, teknologia-, materiaali- ja työntekijäperuste iset tekniikat. Työperusteisia tuottavuuden kehitystekniikoita ovat esimerkiksi aikaperusteine n työmittaus, työn yksinkertaistaminen, työanalyysit, työn arviointi ja luokitus, työergono mia n kehittäminen ja työn aikataulutus. Vastaavasti tuotantoprosessin tuottavuutta voidaan tarkastella ja kehittää tuotteiden luokittelulla, tuotekehityksellä, tuotteiden suunnittelul la
luotettavimmiksi, työn standardoinnilla, työn yksinkertaistamisella, tuotannon erikoistamisella tai monipuolistamisella. Työntekijään liittyviä tuottavuuden kannustim ia ovat esimerkiksi palkkausjärjestelmien kehittäminen tuottavuus huomioon ottaen henkilötasolla tai ryhmänä, tulosohjauksella, luontaisetujen tarjoamisella työntekijöil le, laajentamalla työtarjontaa, kirjaamalla ja rankaisemalla tehottomuude sta, työntekijäkohtaisella laadunvalvonnalla tai karsimalla työntekijöiden etuja. Mikrotason menetelmistä yrityksen kannalta tuottavuutta voidaan kasvattaa lisäksi teknologiapohjais il la menetelmillä, joita ovat tietokoneavusteinen tuote- ja prosessisuunnitte lu, tietokonepohjainen valmistusprosessi, tietokoneavusteinen insinöörianalyys i, tietokoneavusteinen tutkinta, ryhmäteknologiat, robotiikka, JIT (Just In Time), kunnossapito ja tuotantolaitteiden käyttöiän pidentäminen. Materiaalien osalta yrityksen tuottavuutee n voidaan vaikuttaa muun muassa materiaalinkäytön suunnittelulla, varastonohjauksella, JIT-filosofian soveltamisella varastonhallintaan, materiaalinohjauksella ja laadunvarmistukse l la ja materiaalin käsittelyjärjestelmillä. (Chand 2015.)
Prosessien tuottavuutta on edullisinta ja tehokkainta lähteä kasvattamaan keskittämä llä resursseja työntekijöiden ohjaamiseen ja kouluttamiseen. Tuottavuuden kasvattamine n henkilöstön kautta vaatii työnjohdolta taitoa, omistautumista ja resursseja lähteä kehittämää n kulttuuria ja toimintaa. Tehokas, luottamuksellinen kommunikaatio työntekijöiden ja työnjohdon välillä lisää työn tuottavuutta. Tällöin työntekijät voivat luottavaisin mielin tehdä töitä sen sijaan, että he ovat epävarmoja, mitä johdon puolella tapahtuu. Tehokkaalla kommunikaatiolla vältetään myös huhujen syntyminen ja tätä kautta alentunut työmoraali.
Molemminpuolinen kommunikaatio hyödyttää työnjohtoa, sillä työntekijät kertovat helpommin uusista kehitysideoista eteenpäin ja auttavat päätösten teossa osana prosessia.
Tuottavuuden kehittäminen perustuukin yhteispeliin, jossa huomioidaan järjestelmä n jokainen palapelin erillinen pala yrittäen saada ne sopimaan mahdollisimman hyvin toisiinsa kuvan 3 periaatteen mukaisesti. (Leigh 2016.)
Kuva 3. Tuottavuuden parantuminen vaatii usean eri osa-alueen sovittamista toisiinsa onnistuneesti (mukaillen Ripon 2016).
Automaatiolla voidaan parantaa merkittävästi tuotantoprosessien tuottavuutta.
Tuotantoprosessin kehittyneen automaatio-ohjauksen, älykkään kommunikoinnin ja paremman näkyvyyden avulla voidaan helpottaa prosessien pitämistä käynnissä.
Reaaliaikaisella tuotannon seurauksella ja mittauksella voidaan seurata tuotantokone ide n toimintaa ja koko prosessin etenemistä siten, että reaaliaikaisesti kerätty informaa t io vaikuttaa suoraan tuotannon etenemiseen. Reaaliaikaisen seurannan etuja ovat myös koneiden kunnossapitoon liittyvät jatkuvat kuntomittauks et, jolloin saadun informaa t io n perusteella voidaan suunnitella ja ajoittaa huollot tuotannon kannalta optimaalises t i.
Huoltojen oikeanlainen ajoittaminen ja ennakkohuollot parantavat käytettyjen tuotantokoneiden luotettavuutta. Tuotannon automaatio parantaa omalta osaltaan myös työturvallisuutta, sillä työntekijöiden ja operaattoreiden ei tarvitse toimia koneiden vaara-alueilla. Lisäksi turvallisuutta lisää parempi informaation kulku prosessiketjussa. (Heikkilä 2013; Pinto 2004.)
Automaatio parantaa tuotantoprosessien luotettavuutta, sillä koneiden ajatellaan toimiva n virheettömästi. Tällöin inhimillisiä virheitä ei synny esimerkiksi yksitoikkoise s t i suorittavassa työssä. Automaatio kasvattaa lisäksi tuotantokapasiteettia, sillä automatiso it u tuotanto ei tarvitse erillisiä taukoja elpymiseen, vaan tuotanto voi jatkua katkeamattoma na.
Näin ollen tuotannossa päästään parempiin läpimenoaikoihin, laatuun ja parempaan tuottavuuteen. Ideaalisessa automaatiotilanteessa tuotantoprosessi kykenee toimimaa n minimihukalla tuottavuuden ollessa mahdollisimman korkea. Korkea automaatiotaso ja automaatio-osaaminen takaavat joustavan ja tehokkaan tuotantoprosessin yritykse lle.
Automaation lisääminen osaksi tuotantoa vähentää kustannuksia ja parantaa kannattavuutta sekä asiakastyytyväisyyttä. Automaatioon panostaminen ja erityisesti sen kehittämine n takaa korkean kilpailukyvyn yhä vaativimmilla markkinoilla, jossa tuottavuus määritte lee yrityksen kannattavuuden. Tuotantoprosessin kapasiteetin muuttaminen ja kasvattaminen on paljon helpompaa automaatioasteen ollessa korkea kuin tuotantoprosessin, jossa automaatioon on sijoitettu vähemmän. (Pinto 2004; Nimawat & Shrivastava 2016, s. 45–47.)
Työntekijöiden tuottavuuteen voidaan vaikuttaa positiivisesti antamalla rakentavaa palautetta työsuorituksesta sen sijaan, että palaute on pelkästään negatiivista. Työntekijät, jotka saavat rakentavaa palautetta, suoriutuvat työtehtävistään tehokkaammin ja laadukkaammin, mikä suoraan lisää työn tuottavuutta. Palautekeskustelut tarjoavat johdolle tietoa siitä, miten työntekijät suoriutuvat työssään, jolloin syntyy mahdollisia kehitysideo ita työn tuottavampaan suorittamiseen. Tarjoamalla työntekijöille tarvittavat resurssit ja työkalut voidaan osaltaan varmistaa mahdollisuus työn tehokkaaseen suorittamiseen. Kun tehokkaita työkaluja on tarjolla, työntekijät tarttuvat tehokkaammin työn tekoon, koska se on monesti mielekkäämpää kuin vanhoilla ja tehottomilla työkaluilla. (Leigh 2016.)