4 TERVEYSMUOTOKUVAMITTARIN KEHITTÄMISPROSESSI JA ARVIOINTI
5.2 Tulosten merkittävyyden tarkastelua
Tutkimustulosten merkittävyyden arvioinnissa painotan ensiksi terveys-muotokuvamittarin sisältöalueiden tärkeyttä nuorten terveyden edistämisen promotiivisilla sekä preventiivisilla ulottuvuuksilla sekä terveyskasvatuk-sessa. Toiseksi tarkastelussa painottuu ammatillisen osaamisen ja koulutuk-sen kehittämikoulutuk-sen näkökulma.
Nuorten terveyden edistämisessä kansallinen syrjäytymisen vastainen toiminta ja terveyserojen kaventaminen kuuluvat yhteen. Peruskoulussa nuoret sosiaalistuvat kasvukulttuurinsa ja yhteisönsä arvoihin ja normeihin.
Koululuokissa on monenlaisia tuen tarvitsijoita hiljaisista ja ahkerista oppi-joista käytös- ja tarkkaavaisuushäiriöisiin tai epäsosiaalisia käytöstapoja omaksuneisiin nuoriin. Nuoruuden ikäkauden vakava uhka nuorisorikolli-suus on yleistymässä päihteiden ja huumekokeilujen yleisen suvaitsevai-suuden ja riippuvuuskäyttäytymistä aiheuttavien aineiden käytön lisäänty-misen myötä. Omaisuusrikokset, pahoinpitelyt ja jopa nuorten tekemät henkirikokset kertovat ajankohtaisina uutisina kehityksen suunnasta.
Kansainvälisesti vertaillen esimerkiksi WHO – Koululaistutkimuksen mukaan suomalaiset tytöt ja pojat kokevat terveytensä hyväksi, mutta suu-rimmat haasteet kohdistuvat enenevästi mielenterveyteen ja perheiden on-gelmatilanteisiin (Aalberg 2001, Häggman-Laitila 2003, Soininen 2005).
Vuodesta 1995 alkaen tehty suomalainen kouluterveystutkimus osoittaa, että kasvusuunnassa ovat koulunkäyntiin sitoutumattomuus ja muu epäso-siaalisuus, varhaiset seksuaaliset kokeilut, väsymys, mielenterveysongel-mat, psykosomaattiset oireet kuten päänsärky, vatsavaivat, jännittyneisyys, ärtyneisyys, univaikeudet, huimauksen tunne ja käsien vapina sekä edelleen syömishäiriöt, ylipainoisuus, allergiat, astma sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat. Nuorten yleisimmät kuolinsyyt ovat liikenne- ja muita onnetto-muuksia, väkivaltaa ja itsemurhia. Pitkäaikaissairauksia tai vammoja esiin-tyy noin joka kymmenennellä kouluikäisellä nuorella. (Rimpelä ym. 1997, Savolainen 2001, STM 2001, Heikkinen 2005.)
Nuorten ongelmat kärjistyvät yläasteelle siirryttäessä, jolloin nuoret te-kevät tärkeitä valintoja tulevaisuutensa kannalta. Viimeistään tässä vai-heessa nuoret tarvitsevat apua selviytymisessä ja tukea elämänhallintaval-miuksiensa vahvistamisessa. Nuorten terveyden edistämisen sisältöalueilla lähtökohtana tulisi kaikissa tilanteissa olla mielenterveys ja psykososiaali-set suhteet osana modernia nuoruutta, jota terveysmuotokuvamittarin kehit-tämistyössä olen pyrkinyt tuomaan esille. Aikuisten näkökulmasta katsot-tuna nuoret elävät aina eri sukupolven modernia nuoruutta. Tänään 40 – vuotias aikuinen oli 13 – 15 –vuotias 1980 –luvulla, jolloin nuoruus ja sii-hen vaikuttavat tekijät olivat toisenlaisia. Suurin osa 2000 –luvun nuorista asuu kaupunkimaisessa elinympäristössä, jossa elämä rakentuu tietoko-neen, matkapuhelinten, erilaisten nuorisotyylien ja oman rahan varaan. Ku-luttamisesta on tullut tärkeä osa identiteetin muodostumista. Nuoren ter-veyden voimavarana perhe, vanhemmuus ja läheiset ihmissuhteet ovat saa-neet uusia muotoja ja monimutkaisia perheratkaisuja. Vanhemmuuden suh-de- ja rooliulottuvuudet eivät ole enää perinteisiä kahtiajakautuneita isän ja äidin rooleja. Kasvatuskulttuuri on muuttunut epäröiväksi ja se ei anna vanhemmille vastauksia, miten toimia arkipäivän tilanteissa.
Terveys 2015 –kansanterveysohjelman (STM 2001) tavoitteiden mu-kaan kouluissa kaivataan monipuolista hyvinvoinnin edistämistä ja uusia terveyden edistämisen tapoja, jotka sisältyvät opetukseen ja kaikkeen toi-mintaan nuorten elämänpiirissä. Nuorten hyvinvoinnin kulmakiviä ovat arkielämän rytmit, vuorovaikutustaidot, kyky selviytyä sosiaalisista ristirii-doista sekä oman elimistön ja mielen viestien tunnistaminen. Perheet tarvit-sevat apua vanhempien hyvinvoinnissa, vanhemmuudessa ja parisuhteessa.
Kouluterveydenhuolto on avainasemassa promotiivisessa ja preventiivi-sessä terveyden edistämipreventiivi-sessä yhteistyössä oppilaiden, oppilashuollon, kou-lun muun henkilöstön, opettajien ja vanhempien kanssa. Kouluterveyden-huollon tehtävänä on osallistua koko kouluyhteisön hyvinvoinnin ja ter-veyden edistämiseen sekä työolojen, koulun terveellisyyden ja turvallisuu-den valvontaan ja edistämiseen. Tehtäviin kuuluu myös oppilaiturvallisuu-den hyvin-voinnin ja terveyden seuraaminen, arviointi ja kehittäminen. Lisäksi osal-listuminen oppimisen, tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmien tunnis-tamiseen ja selvittämiseen yhteistyössä oppilashuoltohenkilöstön, nuorten vanhempien ja opetushenkilöstön kanssa on osa kouluterveydenhuoltoa.
(Hyssälä 2005.)
Oleellista nykytilanteessa on, nähdäänkö nuoret pääasiassa yhteiskun-nan ja koulun toiminyhteiskun-nan kohteina vai myös aktiivisina ja itsenäisinä toimi-joina vaikuttamassa elämänsä kulkuunsa. Kasvatuskumppanuuteen per-heen, opettajien, kouluterveydenhoitajan, lääkärin ja psykologin kesken tarvitaan toimintatapoja, joilla yhteistyö saadaan sujumaan. Koulusta tulisi
kehittää psykososiaalisesti, ekofyysisesti ja pedagogisesti terveellinen op-pimisympäristö, jossa myönteiset ihmissuhteet, luottamukselliset toverisuh-teet ja tasa-arvoinen opettaja-oppilassuhde yhdistyvät koulun myönteiseen ilmapiiriin. Tällöin koulurakennus ja koulupiha lähiympäristöineen ovat toimivia ja turvallisia. Terveyden lukutaidon kehittymisprosessista huoleh-ditaan hyvin suunnitellulla ja toteutetulla terveysopetuksella.
Terveyden edistäminen ammatillisena toimintana
Kouluissa tulisi ottaa entistä tietoisemmin ja systemaattisemmin hallintaan promotiiviset, terveyttä ennakoivat ja mahdollistavat, primaaripreventiivi-set, sairauksien kehittymistä ehkäisevät, sekundaaripreventiiviprimaaripreventiivi-set, sairauk-sien pahenemista ehkäiseviä riskitekijöitä poistavat sekä tertiaaripreventii-viset, kuntouttavat, toimintakykyisyyttä lisäävät ja sairauksien aiheuttamien haittojen pahenemista vähentävät terveyden edistämisen työprosessit. Ter-veyden edistämisen yhtenä osa-alueena terveyskasvatuksella on tärkeä teh-tävä tarjota yhteiskunnallisia toimenpiteitä ja oppimismahdollisuuksia, jot-ka antavat ihmisille paremmat mahdollisuudet saada hallintaansa omaan ja muiden terveyteen vaikuttavat tekijät, terveyskäyttäytyminen ja elinolosuh-teet.
Terveyden edistäminen ja terveyskasvatus käyttävät kasvatuksellisia ja viestinnällisiä keinoja, jotka edellyttävät tieteellis-ammatillista osaamista ja vaikuttavuuden perusteltua näyttöä ja sen todentamista. Parhaimmillaan näyttöön perustuvassa päätöksenteossa ja toiminnassa yhdistyvät paras saa-tavilla oleva tutkimustieto, tieto asiakkaan tarpeista, toiveista ja mielty-myksistä, ammattihenkilön tiedot ja taidot sekä organisaation voimavarat eheäksi kokonaisuudeksi (DiCenso et al. 1998, Cullum 2000, Sinisalo 2000). Näyttöön perustuva toiminta ei ole pelkästään tutkimustiedon sovel-tamista käytäntöön. Näyttö voi perustua myös seuranta- ja arviointitietoon sekä asiantuntijoiden yhteiseen näkemykseen. (Stetler et al. 1998, Pelkonen 2002). Terveyden edistämisen osaamisen tulisi nykykäsitysten mukaan olla vahvasti neuvottelevaa ohjausta, jossa toteutuu prosessimaisuus (vrt. Peavy 1997, Peavy & Auvinen 2000, Spangar 2000, Sirola & Salminen 2002).
Kyse on esimerkiksi nuoren, koululuokan tai perheen elämäntaidollisten haasteiden ja ongelmien ratkomisesta. Elämäntaidolliset haasteet kohdistu-vat aina yksilöihin, mutta aina ne okohdistu-vat myös ihmisten välisiä ja muovautu-vat vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen ehdoin.
Terveyskasvatuksessa ja opetustyössä toimivat tarvitsevat monipuolisia valmiuksia kokea, havaita ja käyttää aistejaan, kehollisuuttaan, tunnerekis-teriään samoin kuin kognitiotaankin herkästi ja intuitiivisesti. Hyvin monet oppilaiden ihmissuhde- ja muut järjestelmätason ongelmat ilmenevät
epä-määräisinä psykofyysisinä oireina ja mielenterveyteen liittyvinä tuntemuk-sina (Soininen 2005). Tämä koskee erityisesti vakavia ongelmia. Ratkaisuja voisi tarjota esimerkiksi draamapedagogiikka, eläytymismenetelmät, ref-lektiivinen vuorovaikutus ja luovien terapioiden kokemuksellinen tunte-mus. Niitä tulisi sisällyttää esimerkiksi opettajien ja terveydenhoitajien pe-rus- ja täydennyskoulutukseen (vrt. Pietilä ym. 2002).
Vuorovaikutus aikuisten kanssa ei ole nuorille helppoa. Nuorten uhkina vuorovaikutustilanteissa ovat osattomuus, kyvyttömyys kokea mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä, kommunikoinnin vaikeudet, arkuus, jäykkyys sekä vaikeudet vaistota ja nähdä omat mahdollisuudet. Koteihin ja lähi-ihmissuhteisiin liittyviä uhkia ovat mm. suhteiden lyhytaikaisuus, suhde-verkkojen pirstaleisuus, luottamuksellisen ilmapiirin säilyminen ja epäsel-vyydet keskinäisissä huolehtimisen ja vastuunkannon suhteissa. Yhteiskun-nan ja sen instituutioiden tason uhkia ovat muun muassa yhteisen arvopoh-jan yksipuolisuus, taloudellisen näkökohtien ja markkinauskon ylivalta ja kansalaisten heikko osallistuminen elinolojen ja ympäristön terveyden edis-tämiseen. (vrt. Kosonen 2000.)
Nuorten terveyden edistämisen perusosaamista on toimia nuorista välit-tävänä aikuisena. Voidaan kysyä, onko nuorten terveyden edistämisen läh-tökohta sittenkin ajattelun terveyden edistämisessä ja ajattelun sairauksien ennaltaehkäisyssä yhteiskunnan, yhteisön ja yksilön tasolla. Onko ajattelun rauha kadonnut kotoa ja koulusta kiireisessä elämänrytmissä? Ruokitaanko ajattelua ja päätöksentekoa vain yhdenlaisilla esimerkeillä? Osataanko elä-mässä yleensä elää harkitsevaa, kurinalaista ja toimeliasta elämää sekä ot-taa täysi vastuu vapaasta, itsenäisestä ajattelusta ja toiminnasta? Hyväksy-täänkö se, että myös terveyden vaaliminen on katoavaa ja sortuu helposti huonon onnen, epäsuotuisten olosuhteiden tai kohtalon välttämättömyyksi-en seurauksvälttämättömyyksi-ena? (vrt. Pihlström 2002). Ovatko terveydvälttämättömyyksi-en edistämisvälttämättömyyksi-en asi-antuntijakeskusteluissa (esim. Kickbush 2001, Hyyppä 2002, Vertio 2003) esiin nostetut terveyden lukutaito ja sosiaalinen pääoma terveyden voima-varoina sekä sosiaalisesti myrkylliset ympäristöt terveyden uhkina vastauk-sia ajattelun terveyden edistämisen kysymyksiin?
Työtahdin kiihtyessä terveydenhuollossa on totuttu käyttämään vuosi vuodelta vähemmän aikaa asiakaskontaktiin. Varsinkin kouluterveyden-huollosta on leikattu resursseja kunnissa. Terveysmuotokuvamittarin kokei-lun perusteella voinen epäillä kehityssuunnan tarkoituksenmukaisuutta, koska kuulluksi tuleminen edellyttää paneutumista asiakkaan elämäntilan-teeseen. Kahden tai kolmen tunnin mittainen pysähtyminen pohtimaan ter-veysvalintoja asiakkaan kanssa hänen elämänkulkunsa taite- ja ongelma-kohdissa voi maksaa menetetyn työajan moninkertaisesti takaisin terveyden lukutaidon, itsetuntemuksen ja asiakastyytyväisyyden lisääntymisen myötä vähentyneenä palvelujen tarpeena ja terveydenhuollon kustannussäästöinä.
Koulutuksen kehittämistarpeiden arviointia
Nuorten terveyden edistäminen, terveyttä edistävän koulun kehittäminen ja kouluterveydenhuollon vaikuttavuuden tehostaminen edellyttävät mo-niammatillista yhteistyötä, toimintaprosessien selkeyttämistä ja tieteellis-ammatillinen osaamisen vahvistamista. Terveysosaamisen kehittymistä kouluissa voidaan tukea varaamalla riittävästi oppitunteja opetukseen ja varmistamalla opettajien pätevöityminen terveystiedon opetukseen. Terve-ystiedon opetuksen tulisi antaa perusopetuksen yhteydessä jokaiselle kou-lunsa päättävälle nuorelle riittävä terveyden lukutaito ja terveysosaaminen, joiden avulla oppilas ymmärtää terveyden, vanhenemisen ja sairastumisen tärkeimmät prosessit, osaa ylläpitää ja hoitaa omaa terveyttään sekä voi osallistua yhteisönsä terveyden edistämiseen. Terveyden lukutaidon tarve tulee sitä tärkeämmäksi, mitä enemmän korostetaan ihmisen vastuuta itse-näisistä ja harkituista terveysvalinnoista (Rimpelä 2002). Lasten ja nuorten tulisi osata myös arvioida kriittisesti ympäristössään tarjolla olevaa tietoa terveydestä. Käytännössä tämä tarkoittaa riittävän tiedon omaksumista ter-veydestä ja sairauksista sekä niiden vaikutusmekanismeista. Terveystiedon opetuksen tehtävänä on rakentaa tiedon, ymmärryksen ja osaamisen perus-ta, jolloin myös terveyskasvatuksen ja terveyden edistämisen toimintojen odotetaan tuottavan nykyistä parempaa tulosta. (Rask 2000, Rimpelä 2000, Urjanheimo 2000.)
Terveystiedon opetuksen ja oppimisen tehostuminen kouluyhteisöissä riippuu ratkaisevasti opettajien pätevyydestä. Terveystieto on aineenhallin-nan osalta vaativa ja syvällistä terveystieteellistä sekä yhteiskunta- ja käyt-täytymistieteellistä asiantuntemusta edellyttävä oppiaine. Aineen opettami-nen edellyttää riittävää perehtymistä ihmisen kehon rakenteeseen ja ruu-miin toimintoihin, terveyden ja sairauden mekanismeihin, terveyden – ja sairaanhoitoon, terveyskasvatukseen, terveyden edistämiseen ja terveyspe-dagogiikkaan. (Rask 2000, Rimpelä 2000, Urjanheimo 2000.)
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan terveyspedagogisesti tärkein tehtä-vä on saada nuoret osallistumaan ja toimimaan aktiivisesti (ks. taulukko 15a – 15c). Nuorten tarpeet kohdentuvat ensisijaisesti elämänhallintaval-miuksien ja elämisen tapojen pohdintaan ja tietojen soveltamiseen. Tärkeitä aiheita ovat sosiaalisen minän, mielenterveyden, terveyskäsitysten, oppi-misvaikeuksien ja epäsosiaalisen käytöksen käsittely. Nuorten elämänpii-rissä vaikuttavista ympäristötekijöistä pohdinnan aiheiksi nousevat moderni nuoruus, perherakenteet, vanhemmuus, kasvatuskulttuuri, perheen riskialtis elämäntyyli ja ammatillisen tuen mahdollisuudet. Vasta näiden jälkeen nuorten mielenkiinto kohdistuu perinteisesti painottuneeseen yleiseen
ter-veydentilaan, jossa korostuu oman kehon toimintojen ja ruumiin rakenteen kehittymisen ymmärtäminen. Nuorten tarve on ymmärtää psykologisen mi-nän kehittyminen ja psykofyysinen kehitys, pohtia koettua terveyttä ja psy-kosomaattisten oireiden merkitystä, tietää terveysongelmista ja hoitotasa-painon tärkeydestä.
Tutkimuksen eri vaiheissa ilmeni terveyden edistämisen ja terveyskas-vatuksen tieteellis-ammatillisen osaamisen tarpeita, jotka kokosin yhteen-vedoksi opettajien ja kouluterveydenhuollon toimijoiden yhteisiksi koulu-tustarpeiksi. Jäsentelynä käytin eurooppalaisen korkeakoulupolitiikan (vrt.
Tuning 2000) mukaisia kompetenssimäärityksiä (taulukko 16). Ammatti-tehtävään ja alaan sovellettavia ammatillista erityisosaamista ovat ammatil-linen arvo-osaaminen ja vastuunotto, menetelmä- ja päätöksenteko-osaaminen, tietoperustan päätöksenteko-osaaminen, viestintäosaaminen sekä organisointi-, hallinto- ja johtamisosaaminen. Lisäsin jäsentelyyn yleiset työelämäval-miudet, joita ovat tutkiva ja kehittävä osaaminen, reflektoiva osaamisen ja jatkuva ammatillinen kasvu. (vrt.Tuning 2000.)
Lopuksi haluan kiteyttää tutkimukseni ydinsanoman nuorten terveyden edistämisen arkikäytännöksi:
Ajattelun terveydeksi On aika välittää, on aika uskaltaa, on aika kuulla,
ei vain luulla,
Mistä löytyis’ TEmpo?
Taulukko 16. Terveyden edistämisen kompetenssit ja koulutuksen opetussisältöjä.
Ammatillinen erityisosaaminen Terveyden edistämisen opetussisältöjä AMMATILLINEN
ARVO-OSAAMINEN JA VASTUUN-OTTO
Eettinen ja monikulttuurinen osaaminen, opetus- ja ohjaus-osaaminen, rooli ja vastuunotta-minen, poliittiset taidot
MENETELMÄ- JA PÄÄTÖK-SENTEKO-OSAAMINEN Kokonaisuuksien osaaminen:
prosessien hallinta ja päätöksen-teko, kliininen osaaminen, yksilö- ja yhteisölähtöinen työ, itsenäinen ja vastuullinen toiminta ja mene-telmien hallinta, hankkeíden ja tutkimusten suunnittelu
TIETOPERUSTAN OSAAMI-NEN
Yhteiskunnallinen osaaminen, tutkimus- ja kehitystyön nen, näyttöön perustuva osaami-nen, arviointiosaamiosaami-nen, analyyt-tiset taidot
Terveyden edistämisen arvot ja etiikka
Sensitiivisyys nuorten terveyden edistämisessä Välittävä aikuinen ja ajattelun terveys, terveyden lukutaito, sosiaalinen pääoma, sosiaalisesti myrkylliset ympäristöt
ICF –luokitusstandardi terveyden edistämisessä Promotiivinen ja preventiivinen terveyden edistä- minen tieteellis-ammatillisena työnä
Terveysopetus
Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi, IVA – prosessi ja päätöksentekoon vaikuttaminen
Terveyden edistämisen menetelmät: esim. terveys- muotokuvamittari elämäntilanteiden ja ohjaus- tarpeiden arviointivälineenä, interventiivinen haastattelu mittausmenettelynä, terveysmuoto- kuvien tuottaminen.
Kasvatus- ja muutosprosessien hallinta Terveyskasvatuksen menetelmät Koulun terveys- ja hyvinvointihakkeet Tutkiva ja kehittävä työote
Syrjäytymisen ehkäisyn ja kansanterveystyön edistämisen hankkeet
Terveyden edistämisen laatutyö
Terveyden edistäminen käsitteenä ja teoreettiset perusteet
Terveys 2015 –kansanterveysohjelma maailmanjuisena strategiana, hyvinvointiohjelmat ja laa-tusuositukset
Nuoret, terveys, terveyskäsitykset ja elämänpiiri Tutkimusmetodologia ja kehittämistoiminta Prosessiarviointi ja vaikuttavuuden arviointi
(jatkuu)
Taulukko 16. (jatkuu)
Ammatillinen erityisosaaminen Terveyden edistämisen opetussisältöjä VIESTINTÄOSAAMINEN
Vuorovaikutus- ja kommunikoin-tiosaaminen, teknologiaosaami-nen
ORGANISOINTI-, HALLINTO- JA JOHTAMISOSAAMINEN Palvelujen kehittämisosaaminen, liiketoimintaosaaminen, johtamis-taidot
Vuorovaikutusmallit nuorten kanssa, esiintymistai- to, eläytymismenetelmät, draamapedagogiikka, luovat terapiat
Kommunikointimenetelmät, puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi
Puheeksi ottaminen ja varhainen puuttuminen Tietotekniset valmiudet, internetin tietoportaalien käyttö, terveyden edistämisen sovellusohjelmat Verkostoituminen ja vuorovaikutusmallit
Ekofyysisesti, psykososiaalisesti ja pedagogisesti terveellisen oppimisympäristön kehittäminen
Kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon organi- sointi ja kehittäminen
Syrjäytymisvaarassa ja heikoimmassa asemassa olevien hyvinvoinnin edistäminen
Perheiden ja vanhemmuuden tukeminen
Osaamisen johtaminen, taloustietous, tuotteistami-nen
Yleiset työelämävalmiudet Terveyden edistämisen opetussisältöjä TUTKIVA JA KEHITTÄVÄ
OSAAMINEN
REFLEKTOIVA OSAAMINEN JATKUVA AMMATILLINEN KASVU
Tutkiva ja kehittävä työote, tutkimusmenetelmät, raportointi, tieteellinen kirjoittaminen, asiakirjoit-taminen, mainostaminen ja tiedottaminen
Itsearviointi, laadunarviointi, yhteistyö- ja tii-miosaaminen, dialogi
Työpaikan arvokeskustelu ja työnohjaus
5.3 Jatkotutkimushaasteet
Tutkimus tuotti perusteltua tietoa nuorten terveyden edistämisen keskeisistä sisältöalueista, nuorten tarpeista saada osakseen arvostusta ja olla luotta-muksellisissa suhteissa aikuisiin. Nuoruus on kypsymisen, oppimisen ja vastuulliseen aikuisuuteen kasvamisen herkkä elämänvaihe, jolloin tuen tarve terveyden edistämisessä kohdistuu elämänhallintavalmiuksiin, elämi-sen tapoihin ja terveydentilaan.
Elämänhallintavalmiuksien arvioinnissa keskustelun pääpaino on nuo-ren tavoissa elää modernia nuoruutta ja etsiä sosiaalista asemaa sekä kodis-sa että kodin ulkopuolella. Tässä tilanteeskodis-sa omien mielialojen tunnistami-nen, sosiaaliset taidot ja selviytymisen kokemukset sekä merkitykselliset ihmissuhteet tuovat elämään tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteita.
Elämisen tavoista keskusteltaessa aiheita ovat nuoren käsitykset oman elämänsä terveyttä edistävistä ja terveyttä heikentävistä valinnoista. Mah-dollisiin oppimisvaikeuksiin ja niiden ilmenemiseen käytös- ja tarkkaavai-suushäiriöinä tulee puuttua mahdollisimman varhain. Nuoren käsitykset riippuvuuskäyttäytymisestä, väkivaltaisuudesta ja nuorisorikollisuudesta tulee tarkistaa ja samalla keskustella avun ja tuen saannin mahdollisuuksis-ta.
Yleistä terveydentilaa käsiteltäessä keskustellaan luonteen ja tempera-mentin kehittymisestä, sukupuoli-identiteetistä ja murrosiän kehityksestä.
Nuoren ymmärrys koetusta terveydestä ja psykosomaattisesta oireilusta varmistetaan. Mahdollisista sairauksista, niiden hoidon tärkeydestä ja hoi-toon sitoutumisesta puhutaan. Lisäksi suoritetaan tarvittavat objektiiviset terveydentilan mittaukset ja keskustellaan niiden merkityksestä.
Tutkimustulosten perusteella esitän seuraavat jatkotutkimushaasteet:
1. Terveysmuotokuvamittarin kehittelyä voidaan jatkaa mittarin kokei-lulla ja testauksella. Myös tietokonesovellus nuorten terveyden edis-tämisen sisältöalueista voisi olla hyödyllinen tutkimus- ja kehitys-työn kohde.
2. Nuorten terveyden edistämisen lähtökohtana tulisi kaikissa tilanteis-sa korostaa psykososiaalisia suhteita ja mielenterveyttä. Mielenkiin-toista olisi tutkia, miten nämä näkökulmat toteutuvat ja millaisin me-netelmin kouluterveydenhuollon ja opetuksen ammattikäytännöissä.
3. Nuoret elävät murrosiässä herkkää elämänvaihetta, jolloin he kai-paavat välittäviä aikuisia, joilla on aikaa kuunnella. Tutkimustulokset osoittavat, että nuoret eivät tule kuulluiksi aikuisten maailmassa.
Tutkimusta tarvittaisiin hyvistä käytännöistä, joissa tuotaisiin esille psykososiaalisesti, ekofyysisesti ja pedagogisesti terveellisen koulun ja perheiden tukemisen toimintamalleja.
4. Kouluissa toteutetaan terveysopetusta ja paljon hyvinvointi- ja terve-yshankkeita. Tutkimuksella voisi koota hankkeiden tulokset ja arvi-oida kehittämisprosessien sekä tulosten vaikuttavuutta.
5. Opettajat ja kouluterveydenhuollon ammattilaiset tunnistavat tutki-musten mukaan oppilaiden alkavat terveys- ja oppimisongelmat mel-ko hyvin, joskin esimerkiksi hiljaiset, ahkerat ja syrjään vetäytyvät oppilaat, joilla ei ole oppimisvaikeuksia, jäävät helposti ongelmineen yksin. Mielenkiintoinen tutkimuksen aihe olisi heikkojen signaalien tunnistaminen ja varhaisen puuttumisen toimintamallit osana nuorten terveyden edistämistä.
6. Tutkimusten mukaan koululuokissa ovat ongelmat kasvamassa ja tu-kea selviytymiseen, jaksamiseen ja hyvinvointiin tarvitsevat sekä opettajat että oppilaat. Tutkimustietoa tarvitaan koulutuspoliittisten päätösten vaikutuksista nuoriin, perheisiin ja kouluyhteisöön.
7. Terveysopetuksen sisällyttäminen koulun opetussuunnitelmiin ja kouluterveydenhuollon täsmennetyt tavoitteet haastavat kehittämään opettajien ja terveydenhuollon ammattilaisten perus- ja täydennys-koulutusta. Tutkimusaihe voisi olla nuorten terveyden edistämisen sisältöihin kohdennetun tutkintoon johtavan ja täydennyskoulutuksen tilanne Suomessa.