Analyysiluvun pohjalta voidaan todeta, että Koivun nostalgia on pääpiirteittäin reflektiivistä. Se on mennyttä pohdiskelevaa ja suorasukaista menneeseen pakoa välttelevää kaihoa. Useammassa tekstissä nostalgia kohdistuu ympäristön kannalta menetettyyn nykyhetkeen, menetettyyn tulevaisuuteen tai menetettyihin mahdollisuuksiin, mikä on loogista ympäristöaiheen suhteen. Kodin käsite laajenee paikoin koskemaan koko planeettaa, paikoin se taas liitetään erityisen merkityksellisiin paikkoihin, kuten Aulankoon. Monenlaiset luonnonpaikat ovat näin ollen teksteissä kodikkuuden paikkoja ja erityisiä merkityksen keskuksia. Vaikka monikotisuus on tässä mielessä osa tekstistä välittyvää kodin kokemusta, sitä ei varsinkaan myöhemmässä tuotannossa nähdä ratkaisuna ihmisen etääntyneeseen ympäristösuhteeseen ja se asetetaan jopa kyseenalaiseksi.
Puhtaan luonnon kaipuun ohella vastuu ympäristön tilasta on useassa tekstissä tärkeässä osassa ja pettymys ihmiskuntaan helposti havaittavissa. Onkin vaikeaa pelkistää tai esittää yksinkertaisesti tekstien nostalginen suhde siinä mielessä, nähdäänkö menneisyys selvästi positiivisena tai negatiivisena verrokkina tai voimavarana. Menneisyyden ihminen ja menetetty ympäristö nähdään eri valoissa – entisaikojen ihmisen ei nähdä toimineen sen paremmin kuin nykyihmisenkään, mutta hyvinvoiva ympäristö nähdään absoluuttisempana hyvänä, jonka menettäminen tai pelko sen katoamisesta aiheuttaa kaihoa ja katkeruutta. Näkemys menneisyydestä on näin ollen analyyttinen ja kaiho kohdistuu tuhottuun ja parhaillaan tai mahdollisesti tulevaisuudessa tuhoutuvaan ympäristöön.
Pelkistäen voitaisiin sanoa, että ympäristön itseisarvo säilyy teksteissä kautta aikojen, mutta suhde ihmiseen näyttäytyy pääpiirteittäin negatiivisessa valossa ja vasta loppupuolella tuotantoa yhteisymmärrykseen pyrkivänä ja toiveikkaanakin. Näkemys ihmisestä liudentuukin jossain määrin myöhäisempään tuotantoon tultaessa.
Tekstissä solmitaan monenlaisia, tiiviitä siteitä ihmisen ja ympäristön välillä jaetun kohtalon, ympäristövastuun, ympäristön prosessien seuraamisen ja erilaisten elollisten intressien kautta.
Eläinsuhde nähdään vinoutuneena ja ihmisen valta eläimiin vaarallisen kokonaisvaltaisena. Ihmisen oikeutta nähdä eläin vain omana resurssina tai viihdykkeenä kritisoidaan räikeiden ja jopa väkivaltaisten mielikuvien saattelemana. Ympäristövastuu nähdään erityisesti tuotannon alkupuolella
70
jakamattomana, kollektiivisena vastuuna. Myöhemmin tuotannossa löydetään kuitenkin ympäristön ja ihmisen suhteita holistisesti hahmottavia äänenpainoja. Vaikuttaisikin siltä, että ”Toisen maailman nimi” -levyn jälkeen ympäristövastuun käsittely kääntyy puhujaan itseensä ja sitä pohditaan omaa toimintaa reflektoiden ja yhteisymmärrystä etsien. Kilpailu- ja kulutusyhteiskunnan kritiikki limittyy tasaisesti läpi aineiston ja kokonaiskuvaa katsoen taloudella nähtiin olevan tiivis yhteys ympäristön tilaan. Kuluttamiseen liittyy aineistossa oman kuluttamisen reflektoimista, kuluttamisesta kokonaisvaltaista irrottautumista ja ympäristön ja talouden suoranaisia vastakkainasetteluja.
Toksinen diskurssi kohdistuu aineistossa ilman ja veden saasteisiin (Puuhastellen 2006: 10; Kovat piipussa 2007: 3, 8; Toisen maailman nimi 2011: 1, 10), mutta teksteissä esiintyy myös monipuolisempia ympäristöhuolen aiheita, kuten rajumyrskyjä (Puuhastellen 2006: 10), lämpötilan muutoksia (Matti Johannes Koivu 2013: 10), metsäkatoa, metsäpaloja ja näihin liittyvää talousmetsäajattelua (Matti Johannes Koivu 2013: 7, 10; Kauneimmat meistä 2015: 10), sekä ylirakentamista ja urbanisaatiokehitystä (Toisen maailman nimi 2011: 5, 10; Matti Johannes Koivu 2013: 8, 10)46. Tässä näyttäisi siltä, että jonkinlaista limittymistä ja erityisesti aiheiston monipuolistumista teksteissä on havaittavissa, vaikka esimerkiksi ilmastonmuutos onkin esillä jo ensimmäisellä levyllä (Puuhastellen 2006: 10). Tämä on melko lailla linjassa ympäristöongelmien yhteiskunnallisen tietoisuuden lisääntymisen kanssa, vaikkakaan näin pienestä aineistosta ei voida vetää kovinkaan suuren linjan johtopäätöksiä.
Eläinsuhteeseen liittyvät kappaleet sijoittuvat kahdelle ensimmäiselle levylle, jonka jälkeen aiheeseen ei enää palata (Puuhastellen 2006: 5, 6; Kovat piipussa 2007: 5). Planeettaa pienempien, merkityksellisten luonnonpaikkojen läheisyyttä, vaalimista ja niiden kohtaamia uhkia esiintyy useassa kappaleessa, erityisesti hieman myöhemmillä levyillä. (Toisen maailman nimi 2011: 5; Matti Johannes Koivu 2013: 1,7, 8, 10) Toisaalta viimeisellä levyllä ei ympäristöä käsitellä paljoakaan, ja tähänkin aineistoon otetuissa kappaleissa pääpaino on eettisesti toimivan ihmisen kokemuksissa, ei ympäristössä.
Koivun tuotannosta löytyi hyvin monenlaisia eri käsitemetaforia, ja paikka paikoin yhdistelykaavioita oli mahdollista käyttää metaforien (tai metaforien verkoston) esilletuomista. Näissä ympäristöteksteissä esiintyneitä, ekokriittisesti kiinnostavia käsitemetaforia olivat ainakin toiminnan periaatteisiin ja arvoihin liittyvät metaforat (esimerkiksi HYVÄN ja PAHAN metaforat sekä sellaiset
46 Kappaleessa ”80-luvun lapset” mainitaan vielä, että ”päättymätön valovirta kulkee Tampereelta Helsinkiin” (Toisen maailman nimi 2011: 2), jonka voisi mahdollisesti vielä laskea puheeksi valosaasteesta; tosin tämä kappale ei muuten tematisoi niinkään ympäristöön liittyviä ilmiöitä, joten en ole sisällyttänyt sitä oheiseen summaukseen.
71
metaforat kuin ESTEETTINEN ON EETTISTÄ, TAVOITTEET OVAT MÄÄRÄNPÄITÄ, TÄRKEÄ ON KESKELLÄ; VÄHEMMÄN TÄRKEÄ ON REUNALLA), elämän ja kuoleman merkityksiin liittyvät metaforat ja tunteisiin, mieleen ja yhteiskuntaan liittyvät metaforat. Ympäristövastuun jakamattomuus ilmaistiin erityisesti YHTEISKUNTA ON SÄILIÖ sekä YHTEISKUNTA ON KULKUNEUVO
avulla: yhteiskunnan ulkopuolella nähtiin vain tyhjää, hapetonta ilmaa ja sille annettiin yksi, yhteinen suunta, josta erimielinen ei voi poiketa.Käsitemetaforat yhdistyivät nostalgiaan suunnan metaforien osalta MENNEISYYS ON TAKANA; TULEVAISUUS ON EDESSÄ sekä liikkumiseen liittyvän metaforan
EDISTYS ON MATKA, JOKA ON KULJETTU osalta. Havaittiin myös, että hyvin perinteisen kaltaisille käsitemetaforille syntyy helposti ympäristöön liittyviä merkityksiä. Elämään ja kuolemaan, ymmärrykseen ja mielen sisältöihin liittyvät käsitemetaforat ovat hyvin helposti liitettävissä ympäristöhuoleen, apokalyptisiin ajatuksiin ja esimerkiksi ihmisen ja luonnon yhtenäisyyteen. Näitä metaforia toki esiintyy arkikielessäkin aivan kuin huomaamatta, mutta tässä tekstissä ne esiintyivät erityisessä ympäristömielessä. Loppujen lopuksi aineistosta oli löydettävissä seuraavanlaisia käsitemetaforia:
Tällainen esiintymisyhteyksistä irrotettu listaus ei kuitenkaan kerro juuri mitään metaforien ympäristömerkityksistä aineistossa. Käsitemetaforat ovat yleisluontoisia muotoiluja, eikä niistä sinänsä ole vielä pääteltävissä yksityiskohtaisia merkityksiä. Metaforien käyttövoimaisuus olikin nähtävillä ennen kaikkea analyysin toteutuksessa. Listauksesta käy kuitenkin ilmi, että elämään ja kuolemaan, ihmiseen, mieleen ja hyvän sekä pahan merkityksiin liittyvät metaforat ovat runsaasti edustettuina löydöksissä. Aineistossa merkityksellisiä käsitemetaforia ovat näin ollen toiminnan arvoja, periaatteita ja tavoitteita ohjaavat metaforat, tunnekokemuksiin liittyvät metaforat ja ihmisen ja muiden välille yhteyksiä punovat metaforat. Tämä havainto käy yksiin aineiston analyysin kanssa;
72
teksteissä toiminta suhteessa ympäristöön oli vahvasti esillä ainakin ylikuluttamisen, välinpitämättömyyden, katumuksen, toivon ja itsereflektion muodoissa. Käsitemetaforilla ja yhdistelykaavioilla oli tässä tutkimuksessa selvää lisäantia työhön, mutta toisaalta huomattiin, että esimerkiksi tietyt kappaleet vaativat kontekstuaalista tietoa, ennen kuin kognitiivisen metaforan teoriaa kyettiin käyttämään; näin oli esimerkiksi kappaleessa ”Toisen maailman nimi” (Toisen maailman nimi 2011: 6).
Apokalyptisiä elementtejä sisältävissä kappaleissa nähtiin tuhoutuminen ihmisen oman toiminnan tuloksena ja näin ollen ihminen syypäänä omaan tuhoonsa (vrt. Anderson 2012: 267).
Tuhoutumisessa keskitytään kappaleissa juurikin laiminlyötyyn ympäristövastuuseen. Teksteissä esiintyy paitsi selvää pelkoa tulevaisuutta kohtaan, myös erilaisia selviytymistarinoita apokalyptisissä tilanteissa. Toisaalta puhuja hylkää tuhoutuvan kotiplaneetan kappaleessa ”Avaruusasema kiitää”
(Kovat piipussa 2007: 8), toisaalta kappaleessa ”Yö kun synkkä on” hän näkee ympäristön suojelussa vielä mahdollisuuksia (Kauneimmat meistä 2015: 10). Apokalyptisen kuvaston esiintyminen aineistossa voidaan nähdä yhteydessä nostalgian reflektiivisyyteen ja monipuoliseen näkemykseen menneisyydestä.
Aineiston rajausperiaatteena toimineista Buellin ympäristötekstien kriteereistä (Buell 1995: 7-8) ihmisen vastuun painottaminen ja ympäristön prosessimaisuus täyttyvät hyvin usein aineistossa.
Tarkemmin sanoen, nämä kriteerit täyttyvät prosessimaisuuden osalta kymmenessä tekstissä ja vastuun osalta yhdeksässä tekstissä. Selvästi vähemmän tekstit ilmentävät muita kuin inhimillisiä intressejä ja inhimillisen historian ja luonnonhistorian erottamattomuutta. Nämä täyttyvät molemmat neljässä tekstissä. Mikään yksittäinen teksti ei toisaalta odotuksen mukaisesti täyttänyt tulkintani mukaan kaikkia tai kahta kriteeriä enempää. Tässä aineistossa siis ympäristönäkökulma painottuu hienoisesti ihmiskeskeiseen näkökulmaan, vaikka myös muunlaisia intressejä tuodaan esille tai ihmiskeskeisiä intressejä kommentoidaan ja kritisoidaan. Kuitenkin kaikki kriteerit löytyivät tästä aineistosta muodossa tai toisessa. Voidaan siis hyvin esittää väite, jonka mukaan Koivun tuotannon sanoitukset käsittelevät ympäristöä verrattain monipuolisesti. Ihmisen ja luonnon erottamattomuutta painotettiin myöhemmässä tuotannossa ja ihmisen vastuuta ympäristöstä puolestaan kahdella ensimmäisellä levyllä.
Nostalgian kategorisointien osalta havaintona oli, että kaiken muun pelkistävä, vain aikasuhteisiin perustuva nostalgiakäsitys ei ympäristöteksteissä ollut riittävä, vaan reflektiivinen nostalgia nähtiin hienojakoisena tapana suhtautua erilaisiin menneen tai menettämisen ilmiöihin, kuten ympäristöön ja
73
ihmiseen. Eläinsuhde nähtiin kriittisessä valossa niin lemmikkisuhteiden kuin luonnontieteidenkin suhteen. Myös kilpailu- ja kulutusyhteiskunnan kritiikki kulki mukana aineistossa jatkumomaisesti.
Loppupuolen kokemuskuvaukset toivat esille synkkiä sävyjä ympäristötoimijan mielen maailmasta ja toivottomuudesta ympäristöhuolen keskellä.
Mitä tulee teoriataustan vaikutukseen koskien tutkimustuloksia, moni päätelmä olisi varmastikin ollut saavutettavissa myös pelkän ”valistuneen luennan” avulla. Lisäksi joitakin tulkintoja ei ollut mahdollista löytää ilman kontekstuaalista tietoa, kuten nähtiin esimerkiksi kappaleen ”Toisen maailman nimi” kohdalla, jossa koko tulkinta pohjautui Raamatun jakeille. Se ei kuitenkaan poista sitä lisäarvoa, jonka kognitiivisen metaforan teoria toi tähän tutkielmaan, eli näkemys siitä, kuinka perinpohjaisesti tästä tilanteesta ja ympäristötuhosta poispyrkivä Matti Johannes Koivun tekstien ympäristösuhde on. Halu (ja kykenemättömyys) muuttaa mennyttä piittaamattomuutta, nykyistä ahdinkoa ja uhkaavaa tulevaisuutta löytyy niin tekstien kokonaiskuvan tasolta kuin käsitemetaforien tasolta. Sovelletun teoreettisen viitekehyksen eri osa-alueet täydensivät mielekkäällä tavalla toisiaan.
Kognitiivinen metaforan teoria on hyvin mikroskooppinen ote poeettiseen kieleen. Tästä johtuen tutkielman aineistoa olisi voitu vielä supistaa, jotta tulkinnoissa olisi päästy mahdollisesti vieläkin syvemmälle. Toisaalta tällöin tutkielman monipuolisuuteen tähdännyt tavoite olisi jäänyt toteutumatta. Tutkimuksen aiheen pilkkominen tästä vielä hyvin paljon pienempiin osiin ei olisi tuottanut aineiston näkökulmasta siitä välttämättä oikeellista kuvaa. Toinen mahdollisuus olisi ollut keventää teoreettista viitekehystä jättämällä jokin näkökulmista pois. Tämä olisi johtanut näkökulman yksinkertaistumiseen, mutta myös havaintojen yksipuolistumiseen.
74 6. LOPUKSI
Tutkielmani sattuu valmistumaan samana vuonna, kun kirjallisuuden Nobelin palkinto myönnetään ensimmäistä kertaa populaarimusiikin edustajalle, Bob Dylanille. Marko Aho ja Antti-Ville Kärjäkin toteavat tutkimuksen alueelta: ”Musiikkia tutkitaankin koko ajan enemmän ja enemmän: monet humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen tutkijoista haluavat edes yhden kerran sanoa sanansa musiikista.” (Aho & Kärjä 2007: 7). Pro gradu -tutkielma on perustutkinto-opiskelijan viimeinen mahdollisuus tarttua sellaisiin aiheisiin, joiden sivuun jättäminen muutoin jäisi kalvamaan ikävästi menetettynä mahdollisuutena. Halusin käyttää tämän tilaisuuden käsitelläkseni sellaisia aineistoja ja aiheita, jotka ovat kaikista eniten kiehtoneet opiskelu-urani aikana, ja näin päädyin myös tekemään.
Viisi vuotta sitten, opintojeni puolimatkassa, kognitiivinen kirjallisuudentutkimus tuntui uudelta ja ihmeelliseltä, uskomattoman kiinnostavalta näkökulmalta lukemiseen, kieleen ja ajatteluun. Toisaalta ekokriittinen tutkimuslinja tuntui tärkeältä painotusalueelta. Vaikka nuoren opiskelijan kritiikitön into on karissut matkan varrelle tämänkin työn saattelemana, se jaksaa silti edelleen herättää mielenkiinnon kognition syövereihin ja kielen vivahteisiin. Kielen ja kertomusten merkitystä ajattelulle on kovin vaikeaa ylikorostaa.
Matti Johannes Koivun metaforiset rakenteet näyttävät yksinkertaistuvan siirryttäessä kohti viimeaikaisempaa tuotantoa. Käsitteellistä yhdistymistä erityisesti vaativia tekstejä löytyy erityisesti tuotannon alkupäästä, kun taas loppupuolella yksinkertaisemmat käsitemetaforat näyttävät avaavan tulkintaa riittävästi. Myös tällaiset muutokset tuotannossa ovat mielenkiintoisia muutoksia aineistossa. Populaarimuusikko on yhteiskunnan valokeilassa, ja medioiden täyteisessä maailmassa valokeila merkitsee valtaa. Koivu on tämän tutkielman valossa pyrkinyt hyödyntämään tätä asetelmaa ja nostalgisten elementtien avulla vetoamaan kuulijoihin ympäristön hyväksi. Ympäristöteema on kuitenkin jäänyt paljon vähemmälle viimeisimmän ilmestyneen levyn myötä ja onkin kiinnostavaa nähdä, tuoko Koivu jatkossa teeman takaisin tuotantoonsa vai jäävätkö ympäristöaiheiset kappaleet aiemman tuotannon pariin.
Tutkimus tarjosi myös kiinnostavia näkökulmia jatkoa ajatellen. Lawrence Buellin (1995: 7-8) kriteeristöä voisi hyvin hyödyntää laajemmassa aineistossa, esimerkiksi vertailevassa tutkimuksessa koskien tuoreempien, erilaisten ympäristötekstien näkökulmia ja muutoksia niissä. Olisi oletettavaa, että muutoksia vaikkapa antroposentrisestä näkökulmasta poispäin olisi tapahtunut 2010-luvulle
75
liikuttaessa; suomalaisessa nykykirjallisuudessa esimerkiksi eläinetiikka ja toisaalta ekofeminismi ovat näkyvässä roolissa esimerkiksi Laura Gustafssonin tai Anu Kaajan kaltaisten kirjailijoiden tuotannossa. Vaikka tällaisiin havaintoihin ei ollut mahdollista näin suppeassa aineistossa pureutua syvällisemmin, ovat selvät painotukset aineistossa ainakin tutkijan mielikuvitusta ruokkivaa.
Minkälaisia painotuksia löytyisi laajemmasta aineistosta 2000-luvun ympäristötekstejä? Mitä näkökulmia korostetaan, mitkä näkökulmat jäävät piiloon? Onko inhimillinen intressi edelleen hallitsevassa asemassa, kun puhutaan ympäristöstä, ja miten tekstit ylipäänsä suhteutuvat varhaisempiin ympäristöteksteihin? Toinen vastaavankaltainen jatkokysymys nousi koskien ympäristöongelmien esiintymistä aineistossa. Laajemmasta aineistosta voitaisiin selvittää, minkälaisista ympäristöongelmista ja -huolista ympäristötekstit tapaavat puhua, ja löytyisikö siihen liittyen jonkinlaisia painotuksia tai muutoksia? Kolmas pohdinta koskee samoja tutkimusmenetelmiä, mutta erilaisia aineistoja. Ympäristölle hyödyllisten tekstien lisäksi voitaisiin tarkastella muunlaisia tekstejä ja etsiä niistä esimerkiksi nostalgiaa tai käsitemetaforia, jotka toimivat suhteessa ympäristöön haitalliseen tai vahingolliseen tapaan. Myös tällaiset tekstit pohjaavat jonkinlaisille käsityksille ihmisen ja ympäristön välisestä suhteesta, toiminnan periaatteista tai erilaisten intressien tärkeysjärjestyksestä.
Matti Johannes Koivu puhuu tuotannossaan hyvin monipuolisesti erilaisista ympäristöilmiöistä.
Aineisto oli hedelmällinen valinta ympäristötekstien tarkasteluun, ja näkemys Koivun ympäristöteemoista syveni vielä huomattavasti työn edetessä, vaikka ennakkokäsityksenä oli jo, että tekstit liittyvät tiiviisti ympäristöteemoihin. Tekstien kuva ympäristöstä on hienosyinen, eikä niissä samasteta erilaisia luonnonilmiöitä yksipuolisiin kategorioihin. Lajityypin konventiot ja tekstien erityispiirteet toimivat myös toisilleen merkityksellisinä elementteinä. Kaiken kaikkiaan, Matti Johannes Koivun tekstit antavat moniäänisen ja ajassa kehittyvän puheenvuoron ympäristölle.
76 LÄHTEET
Tutkimusaineisto
KOIVU, MATTI JOHANNES 2006: Puuhastellen. m.dulor.
KOIVU, MATTI JOHANNES 2007: Kovat piipussa. m.dulor.
KOIVU, MATTI JOHANNES 2011: Toisen maailman nimi. m.dulor.
KOIVU, MATTI JOHANNES 2013: Matti Johannes Koivu. m.dulor.
KOIVU, MATTI JOHANNES 2015: Kauneimmat meistä. m.dulor.
Tutkimuskirjallisuus
AALTOLA, ELISA 2004: Eläinten moraalinen arvo. Tampere: Vastapaino.
AHO, MARKO & KÄRJÄ, ANTTI-VILLE 2007 (toim.): Populaarimusiikin tutkimus. Tampere:
Vastapaino.
AHO, MARKO & KÄRJÄ, ANTTI-VILLE 2007: Johdanto. Teoksessa Populaarimusiikin tutkimus. Toim. Marko Aho & Antti-Ville Kärjä. Tampere: Vastapaino.
ANDERSON, CHRISTOPHER TODD 2012: Post-Apocalyptic Nostalgia: WALL-E, Garbage, and American Ambivalence toward Manufactured Goods. Lit: Literature Interpretation Theory, 23:3, s.
267-282.
ARISTOTELES 1967: Runousoppi (Peri Poietikes). Suom. Pentti Saarikoski. Helsinki:
Delfiinikirjat.
BUELL, LAWRENCE 1995: The Environmental Imagination. Thoreau, Nature Writing, and the Formation of American Culture. Cambridge, Massachusetts & London: The Belknap Press of Harvard University Press.
77
BUELL, LAWRENCE 2001: Writing for an Endangered World. Literature, Culture and
Environment in the U.S. and Beyond. Cambridge, Massachusetts & London: The Belknap Press of Harvard University Press.
BOYM, SVETLANA 1996: Estrangement as a Lifestyle: Shklovsky and Brodsky. Poetics Today Vol. 17, nro 4, s. 511-530.
BOYM, SVETLANA 2001: The future of nostalgia. New York: Basic Books.’
BRADFORD, RICHARD 1997: Stylistics. London & New York: Routledge.
DUNLAP, RILEY E. 1991: Trends in Public Opinion Toward Environmental Issues: 1965-1990.
Society and Natural Resources, vol. 4, nro. 3, s. 285-312.
FAUCONNIER, GILLES 1994: Mental Spaces. Cambridge, New York & Melbourne: Cambridge University Press.
FAUCONNIER, GILLES 1997: Mappings in Thought and Language. Cambridge, New York &
Melbourne: Cambridge University Press.
FAUCONNIER, GILLES & TURNER, MARK 2002: The Way We Think: Conceptual Blending and the Mind’s Hidden Complexities. New York: Basic Books.
FERNS, CHRIS 1999: Narrating Utopia: Ideology, Gender, Form in Utopian Literature.
Liverpool: Liverpool University Press.
FLUDERNIK, MONIKA 2011: Introduction. Teoksessa Beyond Cognitive Metaphor Theory:
Perspectives on Literary Metaphor. Toim. Monika Fludernik. New York & London: Routledge.
FOUCAULT, MICHEL 2010/1966: Sanat ja asiat (Les Mots et les choses, 1966). Suom. Mika Määttänen. Helsinki: Gaudeamus.
GARRARD, GREG 2004: Ecocriticism. London & New York: Routledge.
GIFFORD, TERRY 1999: Pastoral. London & New York: Routledge.
GLOTFELTY, CHERYLL 1996: Introduction. Teoksessa The Ecocriticism Reader: Landmarks in Literary Ecology. Toim. Cheryll Glotfelty & Harold Fromm. London: University of Georgia Press.
78
GRÖNHOLM, PERTTI & PAALUMÄKI, HELI 2015 (toim.): Kaipaava moderni: Nostalgian ja utopian kohtaamisia 1600-luvulta 2000-luvulle. Toim. Pertti Grönholm ja Heli Paalumäki. Turku:
Turun Historiallinen Yhdistys.
GRÖNHOLM, PERTTI & PAALUMÄKI, HELI 2015: Nostalgian ja utopian risteyksessä –
keskusteluja modernin kaipuun merkityksistä ja aikaulottuvuuksista. Teoksessa Kaipaava moderni:
Nostalgian ja utopian kohtaamisia 1600-luvulta 2000-luvulle. Toim. Pertti Grönholm ja Heli Paalumäki. Turku: Turun Historiallinen Yhdistys.
GRÖNHOLM, PERTTI 2015: Olipa kerran tulevaisuus: Nostalgian monet ulottuvuudet Kraftwerk-yhtyeen retrofuturismissa. Teoksessa Kaipaava moderni: Nostalgian ja utopian kohtaamisia 1600-luvulta 2000-luvulle. Toim. Pertti Grönholm ja Heli Paalumäki. Turku: Turun Historiallinen Yhdistys.
GAVINS, JOANNA & STEEN, GERARD (toim.) 2003: Cognitive Poetics in Practice. Toim.
Joanna Gavins ja Gerard Steen. London & New York: Routledge.
HEIDEGGER, MARTIN 1991/1955: Silleen jättäminen. Conradin Kreuzerin muistopuhe (Gelassenheit, 1955). Suom. Reijo Kupiainen. Tampere: Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta vol. XIX.
IDSTRÖM, ANNA 2010: Inarinsaamen käsitemetaforat. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura.
KAJANNES, KATRIINA 2000a: Kognitiivinen kirjallisuudentutkimus. Teoksessa Kirjallisuus, kieli ja kognitio. Kognitiivisesta kirjallisuuden- ja kielentutkimuksesta. Toim. Katriina Kajannes &
Leena Kirstinä. Helsinki: Helsinki University Press.
KAJANNES, KATRIINA 2000b: Ihminen, kieli ja kognitio. Teoksessa Kirjallisuus, kieli ja kognitio. Kognitiivisesta kirjallisuuden- ja kielentutkimuksesta. Toim. Katriina Kajannes & Leena Kirstinä. Helsinki: Helsinki University Press.
KAJANNES, KATRIINA 2003: Intohimo näkemiseen. Lassi Nummen varhaislyriikan kognitiivinen tulkinta. Helsinki: SKS.
KARAIBRAHIMOĞLU, YASEMIN ZENGIN 2010: Corporate social responsibility in times of financial crisis. African Journal of Business Management. Vol. 4, Nro. 4, April 2010, s. 382-389.
79
KARJALAINEN, PAULI TAPANI 2004: Ympäristö ulkoa ja sisältä: Geografiasta geobiografiaan.
Teoksessa Paikan heijastuksia: Ihmisen ympäristösuhteen tutkimus ja representaation käsite. Toim.
Raine Mäntysalo. Jyväskylä: Atena Kustannus.
KEINÄNEN, ANU 2015: Menneen ja tulevan symmetria – Tilallinen aikakäsitys
varhaismodernissa Englannissa. Teoksessa Kaipaava moderni – Nostalgian ja utopian kohtaamisia Euroopassa 1600-luvulta 2000-luvulle. Turku: Turun Historiallinen Yhdistys.
KERRIDGE, RICHARD 1998: Small rooms and the ecosystem: environmentalism and DeLillo’s White Noise. Teoksessa Writing the Environment: Ecocriticism and Literature. Toim. Richard Kerridge & Neil Sammels. London: Zed Books.
KESKINEN, MIKKO 2000: Kuultava kirjoitus: ääni ja puhe kirjallisuudessa. Teoksessa
Kirjallisuus, kieli ja kognitio. Kognitiivisesta kirjallisuuden- ja kielentutkimuksesta. Toim. Katriina Kajannes & Leena Kirstinä. Helsinki: Helsinki University Press.
KESONEN, KAISU 2007: Metonymia. Metaforaan limittyvä kielikuva. Teoksessa Lentävä hevonen. Välineitä runoanalyysiin. Toim. Siru Kainulainen, Kaisu Kesonen ja Karoliina Lummaa.
Tampere: Vastapaino.
KNUUTTILA, SEPPO & PIELA, ULLA (toim.) 2007: Menneisyys on toista maata – Kalevalaseuran vuosikirja 86. Toim. Seppo Knuuttila ja Ulla Piela. Helsinki: SKS.
KRAPPE, JOHANNA 2007: Monimerkityksinen metafora. Teoksessa Lentävä hevonen. Välineitä runoanalyysiin. Toim. Siru Kainulainen, Kaisu Kesonen ja Karoliina Lummaa. Tampere:
Vastapaino.
KUKKONEN, PIRJO 2007: Nostalgian semiosis. Keveyden ja painon dialogia. Teoksessa Nostalgia. Kirjoituksia kaipuusta, ikävästä ja muistista. Toim. Riikka Rossi ja Katja Seutu.
Helsinki: SKS.
KÖVECSES, ZOLTÁN 2002: Metaphor: A Practical Introduction. Oxford & New York: Oxford University Press.
LAAKSO, MARIA, LAHTINEN, TONI & HEIKKILÄ-HALTTUNEN, PÄIVI (toim.) 2011:
Tapion tarhoista turkistarhoille: luonto suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Toim.
Maria Laakso, Toni Lahtinen ja Päivi Heikkilä-Halttunen. Helsinki: SKS.
80
LADINO, JENNIFER K. 2012: Reclaiming Nostalgia. Longing for Nature in American Literature.
Charlottesville & London: University of Virginia Press.
LAHTINEN, TONI & LEHTIMÄKI, MARKKU (toim.) 2006: Ääniä äänien takaa. Tulkintoja rock-lyriikasta. Toim. Toni Lahtinen & Markku Lehtimäki. Tampere: Tampere University Press.
LAHTINEN, TONI & LEHTIMÄKI, MARKKU (toim.) 2008: Äänekäs kevät – Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus. Toim. Toni Lahtinen & Markku Lehtimäki. Helsinki: SKS.
LAHTINEN, TONI & LEHTIMÄKI, MARKKU (toim.) 2009: Takaisin luontoon: ekokriittisiä esseitä kirjallisuudesta. Toim. Toni Lahtinen & Markku Lehtimäki. Tampereen yliopisto:
Taideaineiden laitoksen julkaisuja 11. Tampere: Tampereen yliopisto.
LAITINEN, JARNA 2000: Ruumis ja metaforat. Teoksessa Kirjallisuus, kieli ja kognitio.
Kognitiivisesta kirjallisuuden- ja kielentutkimuksesta. Toim. Katriina Kajannes & Leena Kirstinä.
Helsinki: Helsinki University Press.
LAKOFF, GEORGE & JOHNSON, MARK 2003/1980: Methaphors We Live By. Uusintapainos jälkisanoilla. Chicago & London: The University of Chicago Press.
LAKOFF, GEORGE & TURNER, MARK 1989: More than Cool Reason: A Field Guide to Poetic Metaphor. Chicago & London: The University of Chicago Press.
LEECH, GEOFFREY N. 1969: A Linguistic Guide to English Poetry. London: Longman.
LOPATTA, KERSTIN & KASPEREIT, THOMAS 2013: The World Capital Markets’ Perception of Sustainability and the Impact of the Financial Crisis. Journal of Business Ethics. Vol. 122, Nro.
3, July 2014, s. 475-500.
MANUBENS, MARCELA 2009: Corporate Social Responsibility in an Economic Crisis: An Opportunity for Renewal. Global Business and Organizational Excellence. Vol. 29, Nro. 1, November/December 2009, s. 50-60.
NIVALA, ASKO 2015: Tulevaisuuden raunioilla: Nostalgia saksalaisessa varhaisromantiikassa.
Teoksessa Kaipaava moderni: Nostalgian ja utopian kohtaamisia 1600-luvulta 2000-luvulle. Toim.
Pertti Grönholm ja Heli Paalumäki. Turku: Turun Historiallinen Yhdistys.
PHILLIPS, DANA 2013: Ecocriticism’s Hard Problems (It’s Ironies, Too). American Literary History, Vol. 25, Nro. 2, Summer 2013, s. 455-467.
81
PÄIVÄRINTA, ANNE 2010: Kognitiivinen metafora runoanalyysin selkärankana? Dylan Thomasin ”After the funeral” –runon ruumiilliset kielikuvat ja koherenttiuden haaste.
Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avain, 4/2010, s. 3-21.
RAUSMAA, PIRKKO-LIISA 1988/1972 (toim.): Suomalaiset kansansadut 1: Ihmesadut. 2. painos.
Helsinki: SKS.
RELPH, E. 1976: Place and placeness. London: Pion Limited.
RICŒUR, PAUL 2000/1976: Tulkinnan teoria (Interpretation Theory: Discourse and the Surplus of Meaning, 1976). Suom. Heikki Kujansivu. Helsinki: Tutkijaliitto.
ROSCH, ELEANOR 1975: Cognitive representations of semantic categories. Journal of Experimental Psychology: General. Vol. 104(3), s. 192-233.
ROSCH, ELEANOR 1975: Cognitive representations of semantic categories. Journal of Experimental Psychology: General. Vol. 104(3), s. 192-233.