Tulevaisuuden haasteet

Tulevaisuudessa kuvaa voidaan heijastaa mille tahansa pinnalle (seiniin, kattoon, lattioihin), ja valvomo voi rakentua käyttäjiä joka puolelta ympäröivien näyttö-jen varaan (Welch ym., 2000). Tällaisen ambient-valvomon kehittämiseen liittyy monia teknisiä haasteita: miten esimerkiksi kuva heijastetaan useilla projekto-reilla erilaisille näyttöpinnoille ja miten käyttäjät ovat vuorovaikutuksessa näyt-töpintojen kanssa ja ohjaavat niiden sisältöä (esim. Welch ym., 2000).

Pöytäkoneita ja -näyttöjä koskevat käyttöliittymämetaforat eivät sellaisenaan sovellu laadukkaille interaktiivisille suurkuvanäytöille (esim. Ni ym., 2006).

Nykyiset käyttöliittymien ja ohjelmistojen suunnitteluperiaatteet täytyykin miet-tiä kokonaan uudestaan (Badillo ym., 2006). Tarvitaan esimerkiksi täysin uuden-laisia tapoja käyttää hiirtä ja ikkunoita (Robertson ym., 2005) sekä tekniikoita, joilla voidaan helposti siirtää käyttäjän huomio tietyille näytön alueille esimer-kiksi muuttamalla kyseisten näyttöelementtien vaaleutta (Baudisch & Rosen-holtz, 2003). Valokeilaa (spotlight) voidaan käyttää hyväksi käyttäjän huomion suuntaamisessa tiettyyn näytön kohtaan (Khan ym., 2005). Olisi myös kehitettävä

tekniikoita, joilla potentiaaliset kohteet esitetään lähellä valittua kohdetta (Bau-disch ym., 2003).

3.10.1 Haasteita

Laadukkaiden interaktiivisten suurkuvanäyttöjen kehittämiseen liittyy monia ratkaisemattomia haasteita, ja helposti konfiguroitavan, hyvälaatuisen suurkuva-näytön kehittäminen on vaikeaa (esim. Ni ym., 2006). Erityisen haastavaa on aidosti yhtenäisen useasta näytöstä rakentuvan yhdistelmänäytön kehittäminen.

Tietoa on usein vaikea löytää yhdistelmänäytöltä, kursori häviää helposti ja ik-kunoiden (esim. mihin avautuvan ikkunan tulisi ilmestyä näytöllä) ja tehtävien hallinta on vaikeaa. On myös osoittautunut vaikeaksi rakentaa ryhmätyöjärjes-telmiä, jotka parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntäisivät suurkuvanäyttöjen mahdollisuuksia.

Suurkuvanäyttöjä varten tarvitaan uusia, entistä luonnollisempia vuorovaiku-tustekniikoita, joissa hyödynnetään muun muassa eleitä, äänentunnistusta ja molempia käsiä. Tehokkaiden vuorovaikutustekniikoiden kehittäminen on osoit-tautunut vaikeaksi. Suurkuvanäyttöjen saumaton integrointi muihin tietokonei-siin ja näyttöihin on tärkeää (Abla ym., 2006); esimerkiksi kannettavat laitteet tulisi voida yhdistää joustavasti suurkuvanäyttöihin. Informaatiota pitäisi voida myös siirtää, jakaa ja tallentaa joustavasti yhdessä työskentelevän ryhmän jäsenten kesken. Lisäksi uudet näytöt tulisi voida liittää saumattomasti olemassa oleviin vanhoihin järjestelmiin.

Suurkuvanäyttöjen visuaalisen käytettävyyden ja ergonomian parantaminen on välttämätöntä. On esimerkiksi kehitettävä suosituksia suurkuvanäytön sopi-vasta kirkkaudesta, kontrastista ja kuvatarkkuudesta. Suosituksia varten tarvitaan enemmän kokeelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa suurkuvanäyttöjen eduista ja haitoista.

3.10.2 Ratkaisuja ongelmiin

Edellä mainittuihin ongelmiin on kehitelty erilaisia ratkaisuja, joista useimmat ovat vielä kuitenkin prototyyppiasteella (esim. Badillo ym., 2006).

3.10.2.1 Huomion ohjaaminen tärkeään tai käyttäjän etsimään tietoon Uusia tekniikoita, joilla autetaan käyttäjää löytämään tärkeä tieto suurkuvanäy-töiltä, tulisi kehittää. Tässä voidaan hyödyntää esimerkiksi animaatiota, ääntä ja erilaisia olennaista informaatiota korostavia valokeiloja (Khan ym., 2005). Myös jäsentämällä näytöllä esitettävää informaatiota esimerkiksi taustavärin avulla voidaan helpottaa tärkeän tiedon löytymistä (Braseth ym., 2003; Van Laar, 2001).

3.10.2.2 Kursorin jäljittäminen

Kursorin havaittavuutta ja jäljitettävyyttä tulisi parantaa esimerkiksi parantamalla kursorin radan ennustettavuutta. Esimerkkejä kehitetyistä ratkaisuista ovat muun muassa Microsoftin hiiren ”laahus”, suurtiheyskursori (Baudisch ym., 2003) ja valokeilatekniikka (Khan ym., 2005).

3.10.2.3 Kohteeseen käsiksi pääseminen

Keskeinen kysymys on, miten päästä nopeasti käsiksi kohteeseen, kun näyttö on suuri. Fittsin (1954) lain mukaan aika, joka kuluu siirtymiseen kohteen luo, on logaritminen funktio kohteen ja lähtöpaikan etäisyydestä jaettuna kohteen hal-kaisijalla. Siirtymisen nopeuttamiseksi kohteen tai kursorin kokoa voidaan kas-vattaa tai etäisyys kohteen ja kursorin välillä optimoida.

Ongelmaan on kehitelty useita ratkaisuja (ks. mm. Baudisch ym., 2003, Beze-rianos & Balakrishnan, 2005, Guiard ym., 2004, Grossman & Balakrishnan, 2005). Siirtymistä voidaan helpottaa myös mahdollistamalla suora pääsy kaik-kiin näytön kohtiin esimerkiksi laserpointterin, katseohjauksen tai käsiohjauksen avulla (Cao & Balakrishnan, 2003; Vogel & Balakrishnan, 2005). Kosketusalustan (touchpad) käyttöön perustuvia menetelmiä (Malik ym., 2005) on myös kehitetty.

Kosketusalusta voidaan jakaa esimerkiksi kahteen erilliseen alueeseen, joista toisen avulla voidaan tehdä koko näyttöä koskevia ohjauksia ja toisen avulla voidaan ohjata esimerkiksi yhtä ikkunaa. Ohjausvälineiden tulisi olla tarkkoja ja niiden käytön helppoa ja mukavaa. Lisäksi niitä tulisi voida käyttää tehokkaasti niin läheltä kuin kauempaakin.

3.10.2.4 Tehtävien hallinta

Tietoon käsiksi pääseminen on suurkuvanäytöillä ongelmallista, koska menujen valinta tai kohteiden liikuttaminen on työlästä. Näihin ongelmiin on kehitelty useita erilaisia ratkaisuja (ks. ed. alaluku). Uusien tehtävien hallintaa parantavien menetelmien kehittelyssä on huomioitava muun muassa se, onko työtila jaetta-vissa, tarvitaanko useita ikkunoita, voidaanko elementtejä ryhmitellä, pitääkö käyttäjällä olla pääsy koko ajan näytön kaikkiin osiin ja kuinka paljon informaa-tiota voidaan esittää samanaikaisesti.

Isot käyttöliittymäelementit (widgets), kuten valintaikkunat, ovat tärkeitä suurkuvanäytöillä. On tärkeää, että niitä suunnitellaan kaikkiin uusiin vuorovai-kutusvälineisiin, joita suurkuvanäytöille kehitellään. Niiden avulla voidaan rat-kaista joitakin keskeisiä suurkuvanäyttöihin liittyviä ongelmia, esimerkiksi pitää järjestelmän ohjaus lähellä käyttäjää. Kaiken kaikkiaan uudenlaiset käyttöliittymä-elementit voivat parantaa suurkuvanäyttöjen toiminnallisuutta ja käytettävyyttä.

Suurkuvanäyttöjä varten on kehitelty useita uudentyyppisiä käyttöliittymä-elementtejä, kuten Vision Wand (Cao & Balakrishnan, 2003), Vacuum (Bezerianos

& Balakrishnan, 2005), Vision-tracked Multi-Finger Gestural Input (Malik ym., 2005) ja Frisbee (Khan ym., 2004).

Suuriin SmartBoard-tyyppisiin näyttöihin liittyviä ongelmia on esitelty jo edellä. Usealle samanaikaiselle kosketukselle herkkiä ns. MultiTouch-näyttöjä kehitellään parhaillaan, mutta ne eivät vielä ole riittävän tarkkoja. Kosketus-herkkien laitteiden tulisi erottaa ainakin kolme tilaa toisistaan: ei kosketusta, voimakas kosketus ja heikko kosketus (Buxton ym., 1985). Kosketusherkkyyden simulointi toisen laitteen ns. kosketusalustan avulla on mahdollista, mutta on-gelmana on, että tällöin suoran kosketuksen tuntuma menetetään. Kosketusnäyttöjä on kehitelty myös useiden käyttäjien samanaikaiseen käyttöön. Tällaisia ovat esimerkiksi Visual Touchpad (Malik & Laszlo, 2004) ja TouchLight (Wilson, 2004). Koska käyttäjä ei voi yltää ison kosketusnäytön kaikkiin osiin, on kehitelty myös näyttöjä, joita voi ohjata eleiden avulla. Ongelmana näissä näytöissä on, että tahattomia kädenliikkeitä on vaikea erottaa ohjaukseen tarkoitetuista liikkeistä.