Lapsen edun määrittämisessä ontärkeää kuullalapsen januoren omat mielipiteet. Vaikka kuuleminen onlakiin kirjoitettulapsen oikeus,tehtävän suorittaminen on monellatapaa ongelmallista. Lisäksi haastettatuo se, kukalapsen etua on määrittämässä,jatoteutuuko lapsen puhevallan käyttö puolueettomasti ja lapsen edun mukaisesti. Lastensuojelun edunvalvonnantarkoitus onturvatalapsen edun mukainen edustaminenlastensuojelupro -sessin eri vaiheissa. Edunvalvojantehtävänä ei ole kuitenkaan paikata mahdollisesti huo-nostitehtyälastensuojelutyötäeikä toimiatyöparinalapsen asioista vastaavalle sosiaal i-työntekijälle.
Edunvalvoja käyttäälapsen puhevaltaalapsen rinnallatailapsen puolesta sosiaalityön te-kijän johtamassa prosessissa. Lastensuojelun edunvalvonnanlähtökohta on hyvin laps i-myönteinen jalapsen osallisuutta ja etua korostava. Vaikka edunvalvonnan tarkoitus on vahvistaalapsen asemaa prosessissa,lapsen kokemukset edunvalvonnasta ovat olleet tu t-kimatta. Tämäntutkimuksentarkoituksena oli selvittäälastenja nuorten kokemuksia las-tensuojelun edunvalvonnastalastensuojeluprosessissa. Haastattelinlapsiaja nuoria,joilla oli ollut edunvalvojalastensuojeluprosessinjossain vaiheessatai kokolastensuoje lupro-sessin ajan. Tarkoituksenani oli haastatella vähintään viittä, mutta mieluummin useampaa lasta tai nuorta, joiden edunvalvontaprosessi oli jo päättynyt. Lopulta sain yhteystiedot vain viideltä lapseltaja nuorelta,joista kaikki suostuivat haastatteluun.
Tutkimuksen painopiste oli asiakkaan, eli lapsen ja nuoren, sekä edunvalvojan suhteen rakentumisessa ja vuorovaikutuksessa. Tarkoituksena ei ollut tuottaa tietoa siitä, miten edunvalvontainstituutiona vastaa yhteiskunnan sille asettamaantehtävään.Edunva lvon-nanja siihenliittyvän koulutuksen kehittäminen vaati uudenlaisen näkökulman ottamista edunvalvontaprosessiin. Edunvalvontatyöskentely lapsen ja nuoren sekä edunvalvojan välillä perustuu yhdessäoloon, vuorovaikutukseenjaluottamukseen. Tämätutkimustuotti arvokastatietoa siitä, mitkä asiatlapsetja nuoret kokevat merkitykselliseksi edunva lvon-tasuhteen aikana.
Tutkimukseni liittyy lastensuojelun sosiaalityöhön ja lapsen asemaan lastensuoje lupro-sessissa. Lapsen etujalapsen oikeudet ovat olleet viime aikoina paljon esillä sekälas ten-suojelun käytännöissä ettäjulkisuudessa. Lapsenja nuoren oma äänija kokemukset pu-hevallasta, kuulluksitulemisestaja edunvalvonnasta ovat kuitenkinjääneet pienelle huo-miolle. Lapsen edunvalvojia ovat lähtökohtaisesti lapsen huoltajat, joiden tehtävänä on huolehtialapsen äänen kuulumisestalastensuojeluprosessissa. Välillätulee kuitenkint i-lanteita,jolloin huoltajat ovat esteellisiä hoitamaanlapsen edunvalvojantehtävää,ja u l-kopuolisen edunvalvojan määrääminen on perusteltua. Lapsen asioista vastaavalla sos i-aalityöntekijällä ontärkeärooli edunvalvonnantarpeen arvioimisessaja edunvalvojan ha-kemisessa. Edunvalvonnan tulisi olla prosessina lapsilähtöistä ja lapsen edun mukaista, mutta myös edunvalvojan henkilönä pitäisi pystyä toiminaan lapsilähtöisesti ja itsenä i-sesti.
Tutkimukseen osallistuneet lapset ja nuoret toivat haastatteluissa esille kokemuksiaan siitä, miten he olivat kokeneet edunvalvojan vaikuttaneenlastensuojeluprosessiin koko -naisuutena. Edunvalvonnan hakemiseen vaikuttavat syyt ovat hyvin erilaisia,ja ne arv i-oidaantapauskohtaisesti. Tähäntutkimukseen osallistuneetlapsetja nuoret olivat kaikki huostaanotettuja,ja heillä oli pitkäaikainen sijoitus jokolastensuojelulaitoksessa, perhe-kodissa tai sijaisperheessä. Edunvalvonnan lähtötilanne näyttäytyy lapselle ja nuorelle hyvin epäselvänä,ja alkuvalmisteluttapahtuvatlapsentai nuorentietämättä.Edunva lvon-taprosessin alku ontäysin aikuislähtöinen,eikälastenja nuorten mielipidettä asiaan oltu selvitetty. Lapsetja nuorettoivat esille edunvalvonnanlähtötilanteeseenliittyvää epät ie-toisuuttaan: heillä ei ollut tietoa, mitä edunvalvonta on, kuka sitä on hakenut ja miksi edunvalvojaa on haettu, kuka heidän edunvalvojansa on, mitä edunvalvojatekeeja mitä edunvalvonta lapselle ja nuorelle merkitsee. Lapset ja nuoret eivät olleet saaneet tietoa edunvalvonnanlähtötilanteesta keneltäkään ennen kuin edunvalvontapäätös oli saapunut käräjäoikeudesta. Lapsenja nuoren osallisuus prosessiin alkoi vasta siitä, kun häntapasi ensimmäisen kerran edunvalvojansa. Edunvalvoja oli ensimmäisessätapaamisessaan ker -tonutlapselleja nuorelle edunvalvonnastaja siihenliittyvästätyöskentelystä.
Lapsillaja nuorilla onlastensuojeluprosessin aikana paljon erilaisia neuvotteluitaja pa-lavereita,joissa käsitelläänja päätetään heitä koskevista asioista.Lähtökohtaisestilapset ja nuoret ovat kiinnostuneita osallistumaan päätöksentekoprosesseihin ja ainakin tu le-maan paikan päälle kuuntelemaan, millaisia asioita neuvotteluissa käsitellään,ja millaisia
päätöksiä siellä tehdään. Lapsille oli pääasiassa tarjottu osallistumismahdollisuus joko osallistumalla itse fyysisesti tilanteisiin tai siten, että lapsen ääni ja mielipiteet tulevat neuvotteluun edunvalvojan kautta.
Päätöksentekotilanteet näyttäytyvät kuitenkinlapsille epäselvinä,jopa ennalta arvaama t-tominatilanteina. Lapsetja nuorettiesivät, ainakin suurin piirtein, millaisia asioita neu-vottelussa käsitellään, mutta palavereihin osallistuvien ihmisten kokoonpano, määrä ja roolit olivat epäselvät. Lastenja nuorten kokemusten mukaan palavereissa oli usein pa i-kalla sellaisiaihmisiä,joitalapset eivättunteneet eivätkä myöskääntienneet heidän teh-täväänsätairoolialapsen asioissa.Lapsetja nuoret kokivat, että edunvalvoja pystyi tuke-maan heitä neuvotteluissa olemalla paikallajatarvittaessa kertomaanlapsen puolesta lap-senja nuoren ajatukset muille neuvotteluun osallistuville. Vaikkalapsetja nuoret näkivät edunvalvojan roolin merkityksellisenä päätöksentekotilanteissa,edunvalvoja ei pystynyt kuitenkaan poistamaan heidän epätietoisuudesta ja ennalta-arvaamattomuudesta synty -neitä kokemuksialiittyen päätöstentekotilanteiden osallistujiinja käsiteltäviin asioihin.
Lapset ja nuoret haluavat tuoda esille omat mielipiteensä ja ajatuksensa omissa asio is-saan. Kuitenkin esimerkiksi viralliset kuulemistilaisuudettailapsentai nuorenja sos iaa-lityöntekijäntapaaminen ennen päätöksentekotilanteita ovatjännittäviä kokemuksia. Tä l-löinlapsetja nuoret eivät välttämättä osaakaan enää pukea sanoiksi omaa mielipidettään tai muodostaa sitä sellaiseksi, millaiseksi he haluaisivat. Sosiaalityöntekijättapaavat lap-siaja nuoria harvoin, vain muutamia kertoja vuodessa,jatapaamisetliittyvät yleensä a l-kavaan neuvotteluun. Lapsetja nuoret kertoivat keskustelevansa edunvalvojansa kanssa oman mielipiteen muodostamisesta sekä sen esille tuomisesta. Kokemusten mukaan edunvalvoja pystyy tukemaan lasta ja nuorta siinä, että he kertovatomista ajatuksistaan sosiaalityöntekijälletai muille hänen asioitaan hoitaville aikuisille. Tarvittaessa edunva l-voja voi olla lapsen mukana etenkin virallisissa kuulemistilaisuuksissa huolehtimassa siitä, ettälapset näkemyksetjatoiveettulevat esille.
Tärkeimpinä asioina edunvalvontaprosessissa on suhteen syntyminen lapsen ja nuoren sekä edunvalvojan välille sekä luottamuksen rakentuminen. Lapset ja nuoret kertoivat suhtautuneensa edunvalvontaprosessin alussa edunvalvojaansa uteliaasti, muttatoisaalta myös varauksellisesti. Edunvalvojan sekälapsenja nuoren välinen suhderakentui hitaasti kohtaamisten, keskusteluidenja vapaan yhdessäolon kautta. Edunvalvontasuhteet olivat
olleet vuosien mittaisia,ja vastaajat kokivat, että edunvalvojan pysyvyys sekä säännöll i-settapaamiset olivat merkittäviätekijöitä suhteen rakentumiselle. Lapsetja nuoret eivät tuoneet esille yksittäisiä seikkoja, jotkaolivat edistäneet tai heikentäneet suhteen muo-dostumista, vaantärkeimpänätekijänä nähtiin nimenomaan hitaastitapahtuvatutustum i-nenlapselleja nuorelletutussajaturvallisessa ympäristössä.
Lapset ja nuoret kertoivat pystyneensä luomaan luottamuksellisen suhteen edunva lvo-jansa kanssa. Luottamus oli rakentunut pikkuhiljaa, ja edunvalvojan konkreettinen to i-minta oli edesauttanutluottamuksen syntyä. Lapsillaja nuorilla oli myös ollutristiriitaisia näkemyksiälapsen edusta, mutta erimielisyydet eivät olleet kuitenkaan heikentäneetluo t-tamusta.Pitkässä edunvalvontasuhteessatulee väistämättäkintilanteita,jolloinlapsenja nuoren sekä edunvalvojan mielipiteet ja kannat lapsen edun mukaisesta toiminnasta ja päätöksistä eroavattoisistaan. Asioista keskusteleminen, avoinja dialoginen vuorova iku-tus sekä näkemyserojen hyväksyminen auttoivat lasta ja nuorta sekä edunvalvojaa ym-märtämään toistensa mielipiteet. Lapset ja nuoret kokivat, että he olivat pystyneet kes-kustelemaan edunvalvojansa kanssa henkilökohtaisista ja arkaluontoisistakin asioista. Edunvalvoja oli tuonut lapsille ja nuorille esille omaa salassapitovelvollisuuttaan, joka oli osaltaantukenutluottamuksellistailmapiiriä.
Lapsetja nuoret olivat kokeneet edunvalvojan hyvin merkityksellisenätoimijana heidän lastensuojeluprosessissaan. Vastaajat kuvailivat edunvalvojaa sanoilla sanansaattaja, as i-oiden hoitaja ja kartalla olija. Sanansaattajan roolissa edunvalvojan tehtävänä oli pitää esilläja viedä eteenpäinlastenja nuorten asioitaja mielipiteitä. Sanansaattajaatarvittiin virallisissa neuvottelutilanteissa, mutta myös muissatilanteissa, joissa käsiteltiin lapsen ja nuoren arkeen ja elämään liittyviä asioita. Vaikka edunvalvoja toimi sanansaattajana, lapsetja nuoret saattoivat olla myös henkilökohtaisestiläsnätilanteissa. Tällöinlapsenja nuoren mielipiteen esille tuominen oli kuitenkin edunvalvojan vastuulla joko siten, että hän käytti lapsen ja nuoren puhevaltaatai siten, että hän huolehti, että lapsen ja nuoren näkemyksettulivat esille.
Edunvalvoja onlastenja nuorten kokemusten mukaan myös asioiden hoitaja. Tällälapset ja nuorettarkoittavatedunvalvojien osallistumista epävirallisiin kohtaamisiinja arkisten asioiden hoitamiseen. Edunvalvojat huolehtivat esimerkiksi lapsen harrastuksiin liitty -vistä asioista etsimällä lapsen ja nuoren kanssa yhdessä hänelle sopivaa harrastusta, ja
hoitamalla lapsenja hänen sukulaistensa tapaamistenjärjestelyihinja organisointiin lii t-tyviä asioita yhdessä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja sijaishuoltopaikan henkilökunnan kanssa. Edunvalvojantoimintalastenja nuorten asioiden hoitajana näy t-täytyy hyvin vaihtelevanaja monipuolisena. Toiminta määräytyy pitkältilastenja nuorten tarpeiden ja toiveiden mukaan. Hoidettavien asioiden valikoituminen ja edunvalvojan vastuun ottaminen niistä on hyvin erilaista. Lastenja nuorten kokemusten mukaan edun-valvoja kuitenkintoimii asioiden hoitajana,jatoiminta voi näyttäytyä sekä konkreettisena tekemisenä että asioidenjärjestelijänäja niidentoteutumisesta huolehtimisenataustalta.
Lasten ja nuorten kokemukset lastensuojelun edunvalvonnasta tiivistyvät mielestäni erään nuoren kuvaukseen edunvalvojasta. Hänen mukaansa edunvalvoja on ”kartalla olija”, jokatunteelapsenja nuoren vuosien ajalta, onluonut häneen pysyvän,tärkeänja luottamuksellisenihmissuhteen,tietääjatunnistaalapsenja nuorentarpeetjatoiveet, pu-huulapsen puolestaja vie hänen sanaansa eteenpäin viranomaisilleja muillelapsen as i-oissatyöskenteleville ammattilaisille. Kartalla olija pystyy hoitamaantehtäväänsä tapaa-malla lasta ja nuorta säännöllisesti ja järjestämällä tapaamisista sellaisia, joissa mo lem-minpuolinen vuorovaikutus mahdollistuu. Tutkimukseen osallistuneetlapsetja nuoret ko-kivat hyvin tärkeänä, että edunvalvojat olivat ajan tasalla ja tietoisia heidän asioistaan.
Tällöinlapsetja nuoret pystyivät kertomaan omista asioistaan edunvalvojille ollentieto i-sia siitä, että edunvalvojatunteejatietää heidäntaustansaja esimerkiksi perhehistoriansa sekä elämäntarinansa.
Lapset ja nuoret kokivat lasten asioista vastaavien sosiaalityöntekijöiden olevan henk i-löitä,jotka päättävät heidän asioistaantuntematta heitäjaluomatta heihinluottamukse l-lista suhdetta.Toisaalta he eivät kritisoineet suoranaisesti sosiaalityöntekijöitä, vaan en-nemminkinlastensuojelutyöhönliittyvää kiirettäja byrokraattisuutta,jotka mahdollisesti estävät lapsen ja nuoren sekä sosiaalityöntekijän säännöllisen yhteydenpidon. Lapset ja nuoret kokivat, että heidän kuulemisensa ja heidän ajatustensa ja toiveidensa ottaminen mukaan päätöksentekoon on merkittävää.
Edunvalvontaja edunvalvojantoiminta näyttäytyvätlapsilleja nuorille hyvin merki tyk-sellisinä. Huostaanotetuillalapsilla on useintakanaan katkenneitaihmissuhteita, epävar -muuttaja menetyksiä. Lapsetja nuoret voivat kokea myös epäluuloisuutta viranomaisia
kohtaan, ja viranomaisten vaihtuvuus on yleistä. Tämän tutkimuksen mukaan edunva l-vonta mahdollistaa lapselle ja nuorelle pysyvän ihmissuhteen edunvalvontamääräyksen ajaksi. Pysyvyydenlisäksi edunvalvojalla ontodellisia,lakiin perustuvia mahdollisuuksia vaikuttaalapsenja nuorenlastensuojeluprosessiinja sitä kautta heidän arkielämäänsä.
Jokaisellalapsella onlain suoma oikeus edunvalvojaan, mikäli edunvalvontamääräyksen kriteerit täyttyvät. Todellisuudessa edunvalvojan tarpeen arvioiminen ja hakeminen jää usein yksittäisen sosiaalityöntekijän vastuulle. Kiireellisimpien asioiden vuoksi edunva l-vonnan hakemiseen liittyvä arviointi ja keskustelu lapsen kanssa voi helposti unohtua. Koska kyseessä on kuitenkinlastensuojelulain velvoittava pykälä, sen käyttöätulisi har -kitajokaisen asiakkaana olevan lapsen kohdalla. Lapselleja nuorelletulisi kertoa edun-valvonnasta,jotta hän osaisi tarvittaessa myösitsevaatia edunvalvojan hakemista.Lasten ja nuortenlisäksi myöslastensuojelun asiakkaana olevanlapsen vanhemmilletulisi ker -toa edunvalvonnasta. Yleisentietoisuudenlisääminensekä sosiaalipalvelujen asiakkaille että sosiaalialantyöntekijöillelisäisi myöslapsen oikeuksia saada hänelle kuuluvat pa l-velut.
Edunvalvonnasta huolimatta lastensuojeluprosessia kokonaisuudessaan tulisiselkiyttää.
Päätöksentekoprosessit ja niihin liittyvä epämääräisyys näyttäytyvät lapsille ja nuorille
Päätöksentekoprosessit ja niihin liittyvä epämääräisyys näyttäytyvät lapsille ja nuorille