Toi yks Anttoni skiias mulle, ku lähettii skolest, että: ”Mullon röökii”, et

”mennään röökaa siihe, just siihe Suruttomien bärtšille”. Mentii röökaa sinne ja vedettii sluggii oikein, perkema, ja jumalauta friidut tulikii, meidän luokan friidut! Ja ne hiffas: Ahha, Anttoni ja Väiski blaadaa tuolla. Perkele ne skvalras heti!

’Tuo eräs Anttoni sanoi minulle, kun lähdimme koulusta, että: ”Minulla on tupakkaa”, että ”mennään polttamaan tupakkaa siihen, juuri siihen Surutto-mien kalliolle”. Menimme polttamaan sinne ja imimme savua oikein, perkema, ja jumalauta tytöt tulivatkin, meidän luokkamme tytöt! Ja he tajusivat: Ahha, Anttoni ja Väiski polttavat tuolla tupakkaa! Perkele he kantelivat heti!’

(Vahvennukset J. M.)

’Tupakkaa, savuketta’ tarkoittava blaadi ja siitä johdettu verbijohdos blaadaa ’tupakoida’

ovat peräisin ruotsin kielen sanasta bladtobak ’lehtitupakka’ (Liuttu 1951 s.v. blaadi).

Mielenkiintoista on, että ruotsinkielisestä yhdyssanasta on johdettu slangisana käyttämällä nimenomaan sen määriteosaa blad-, joka ei tarkoita ’tupakkaa’, vaan ’lehteä’ yleensä. Tämä sanavalinta voi johtua halusta korostaa vanhan Stadin slangin sanaston eroavaisuutta yleiseen puhekieleen, koska yhdyssanan edusosasta johdettu sana tupakka on muutenkin hyvin yleisessä käytössä suomen kielessä. Myös sanat röökaa ’polttaa tupakkaa’ ja rööki ’tupakka’

ovat peräisin ruotsin kielestä, sanoista röka ’tupakoida’ ja rök ’sauhut (tupakoinnista)’.

Substantiivi rök tarkoittaa ruotsin kielessä myös ’savua’ yleensä, joten sanan kohdalla on selvästi tapahtunut jo ruotsin kielessä merkityksen laajentuminen tarkoittamaan sekä ’savua’

että ’tupakansavua’. (MOT Ruotsi s.v. röka; rök.) Niin ikään ruotsin kielestä peräisin on myös sana sluggi merkityksessä ’savut tai imaisu savukkeesta’. Se on muodostettu ruotsalaisesta verbistä sluka, joka tarkoittaa ’nielaista, hotaista’ (Liuttu 1951 s.v. sluggi). Sanan merkitys on muuttunut ’nielaisemista’ tarkoittavasta verbistä ’tupakan imaisemiseen’ siirtyessään ruotsin kielestä vanhaan Stadin slangiin. Sluggi esiintyy tutkimusaineistossa myös edusosana yhdys-sanassa hermosluggit ’hermosavut, tupakointi hermostuneisuuden lieventämiseksi’ seuraa-vanlaisessa kontekstissa (21):

21) Painettiin sinne Builiksen bärtšille, ja saatana mä trillasin siinä. Saatana, ku klabbi otti johku stenuun, ja perkele mä kantrasin! Ja handut veressä, kaikki!

Semmonen karkee bärtši! Ja polvet ja bökat meni vielä söndriks. – – No, juma-lauta, mä mietin, et mitä nyt. No, mä tvettasin siin plottissa kädet ja vedin vähän revaan, bökanrevaan ne kuivaks, ja röökattiin siinä vähän niinku hermosluggit.

’Menimme sinne Builiksen kalliolle, ja saatana minä kaaduin siinä. Saatana, kun jalka jäi kiinni johonkin kiveen, ja perkele minä kompastuin! Ja kädet veressä, kaikki! Sellainen karkea kallio! Ja polvet ja housut menivät vielä rikki. – – No jumalauta, minä mietin, että mitä nyt. No, minä pesin siinä lätäkössä kädet ja vedin vähän takamukseen, housuntakamukseen niitä kuivaksi, ja poltettiin siinä vähän niin kuin hermosavut.’ (Vahvennukset J. M.)

Yhdeksi semanttiseksi attraktiokeskukseksi nousivat verbit merkityksessä ’kaatua, pudota’. Sille on tutkimusaineistossani neljä eri synonyymista sanaa: ruotsin kielestä peräisin olevat kantraa ’kaatua, mennä nurin, kompastua’ < rts. kantra ’kaatua, mennä nurin’ (Kart-tunen 1979 s.v. kantrata) ja trillaa ’kaatua, pudota’ < trilla ’kaatua, pudota’ (Kallio 2007:

184) sekä suomen yleiskielen mukainen kaatua ja suomenkielinen metaforinen ilmaus lentää

’kaatua, mennä nurin’.

’Tyttöä’ ja ’naista’ tarkoittavia sanoja löytyi aineistostani runsaasti: (f)likka (< rts.

flicka ’tyttö, nainen’), friidu (< rts. fridon ’tyttö, nainen’), jedari (vrt. rts. ark. jänta ’tyttö, nainen’), jentta (< rts. ark. jänta ’tyttö, nainen’), gimma (< rts. gimma, gremma ’tyttö, nainen’

(Paunonen 2000: 34)), sussu ja lyyli. Suurin osa kyseisistä synonyymisista ilmauksista on peräisin ruotsin kielestä. Suomen yleiskieleenkin kuuluva tyttö esiintyy aineistossani vain yhdyssanan pikkutyttö edusosana. Tyttöjen ulkomuoto herättää pojissa usein paljon kiinnos-tusta, kuten esimerkistä (22) voidaan nähdä:

22) Sillo flikoil oli bökat ja glensa, ja sitte perkele, ku ne alko vetää glensaa vek, nii ne huus, skriigas heti kundeille: ”Älkää tšiigako tänne!” Eihä me tšiigattukaan niitä, muuta ku meijän täyty tšiigaa, näethän.

’Silloin tytöillä oli housut ja leninki, ja sitten perkele, kun he alkoivat vetää le-ninkiä pois, niin he huusivat heti pojille: ”Älkää katsoko tänne!” Emmehän me katsoneetkaan heitä, paitsi että meidän täytyi katsoa, näethän.’ (Vahvennukset J.

M.)

Naispuoliseen ’heilaan’ tai ’tyttöystävään’ viitataan tutkimusaineistossa sanalla flamma, joka tulee vanhasta ruotsinkielisestä samaa tarkoittavasta sanasta flamma (MOT Ruotsi s.v.

flamma). Substantiivista flamma on aineistossani käytössä myös verbijohdos flammaa

’seurustella’. Suomenkielistä muija-sanaa käytetään aineistossa vain merkityksessä ’tyttö-ystävä’, mutta se voi Paunosen (2000 s.v. muija) mukaan tarkoittaa vanhassa Stadin slangissa myös ’naista’ yleensä. Yleensäkin suurin osa ’tyttöä’ ja ’naista’ tarkoittavista sanoista voi tarkoittaa kontekstista riippuen myös ’tyttöystävää’, ’huonomaineista naista’ tai ’ilotyttöä’

(Paunonen 2000: 33). Prostituoituun naiseen viittaava sana blaija ’katunainen, ilotyttö’ on peräisin venäjän kielen sanasta bljadj ’huora, portto’ (Karttunen 1979 s.v. blaija).

Yhdeksi laajaksi semanttiseksi attraktiokeskukseksi tutkimusaineistossani erottuu

’tappelemista’ ja ’tappelua’ kuvaavat ja aiheeseen läheisesti liittyvät ’lyömistä’ ja ’puukkoa’

merkitsevät synonyymiset ilmaukset. Ruotsin kielen ’kaulusta’ tarkoittavasta krage-sanasta on muodostettu vanhaan Stadin slangiin verbi kragaa ’tapella, nahistella’, sekä nomini-johdokset kragaus ’tappelu, tappeleminen’ ja kragninki ’tappelu’. Tappeleminen on erään-laista toisen kaulukseen kiinni tarraamista, millä selittyy merkitysyhteys ruotsinkielisen alku-peräisen sanan ja slangisanojen välillä (Paunonen 2000: 29). Aineistossani esiintyy myös

’kaulusta’ tarkoittava sana krageli, joka on samasta ruotsinkielisestä sanasta peräisin. Edellä mainittujen sanojen lisäksi aineistossani esiintyy deskriptiivinen sana mähinä merkityksessä

’metakka, nujakka, tappelu’. Eri sakkeihin eli porukoihin kuuluvat pojat tappelivat keskenään heittämällä ja lyömällä toisiaan musuilla (’heitettävän kokoinen kivi’) ja stenuilla (’kivi’ < rts.

sten ’kivi’), ja joskus tappelut yltyivät suuriksi stenusodiksi. Tutkimusaineistostani löytyy viisi eri ’lyömistä’ tarkoittavaa verbiä: bulttaa < rts. bulta ’jyskyttää, takoa, hakata’ (MOT Ruotsi s.v. bulta), flinttaa < rts. murt. flinta ’lyödä’ (SSA 1 s.v. flintata), gibbaa ’lyödä, iskeä (katuun), panna matalaksi’ < rts. kippa ’kaataa, kumota, kipata’ (Karttunen 1979 s.v. kipata), koikkaa < rts. murt. koika ’lyödä, läimäyttää’ (Liuttu 1951 s.v. koikata) sekä suomen yleis-kielen mukainen lyödä. Esimerkissä (23) nähdään, miten suomalais- ja ruotsalaisperäisiä synonyymisia ilmauksia käytetään vanhassa Stadin slangissa sekaisin jopa peräkkäisissä lauseissa:

23) No sitte Matti joutu ja kuulusteluun siitä [välikohtauksesta], nii Matti sano, et ei hän tiedä, et sen piti lyödä. Ja Immu oli siellä ja muuta, se yritti koikkaa hoidolla Mattia! Matti sano, et: ”Ei, sillä oli se jungo koko ajan kourassa, kun hän lenti siitä ulos. Se on jollain tapaa itte siinä, kun sitä kättä väännettiin, satuttanu ittesä.”

’No sitten Matti joutui myös kuulusteluun siitä [välikohtauksesta], niin Matti sa-noi, että ei hän tiedä, että hänen piti lyödä. Ja Immu oli siellä ja muuta, hän yritti lyödä puukolla Mattia! Matti sanoi, että: ”Ei, hänellä oli se puukko koko ajan kädessä, kun hän lenti siitä ulos. Hän on jollain tapaa itte siinä, kun sitä kättä väännettiin, satuttanut itsensä.”’ (Vahvennukset ja lisäykset J. M.)

Myös tappelemiseen ja lyömiseen liittyvälle ’puukolle’ löytyy monta synonyymista ilmausta tutkimusaineistostani: Paunosen (2000: 30) mukaan suomen murteista peräisin oleva hoito, joko Pohjanmaan ruotsalaisista murteista (vrt. rts. murt. junge ’puukko’ (Paunonen 2000: 29)) tai suomalaisista murteista (vrt. sm. murt. junki ’puukko’ (Liuttu 1951 s.v. jungo)) peräisin oleva jungo, ruotsin kielestä tulleet hugari < rts. huggare ’sapeli’ (Karttunen 1979 s.v.

hugari) ja knigu, joka esiintyy myös asussa knivu < rts. kniv ’veitsi, puukko’ (Liuttu 1951 s.v.

knigu) sekä suomen kielen kekäle-sanasta muodostettu muunnos keglu (Liuttu 1951 s.v.

keglu).

Tutkimusaineistossa on paljon ’ulosteeseen’ ja ’ulostamiseen’ liittyviä sanoja. Niitä käytetään myös kuvaamaan ’likaisuutta’ yleensäkin. Ryhmä on ollut erilaisten synonyymisten varianttien perusteella hyvin produktiivinen, ja suurin osa kyseiseen aiheeseen liittyvistä sanoista on muodostettu ruotsin kielen sanoista gödsel ’uloste’ ja skit ’uloste’. Ryhmässä on sekä substantiiveja, adjektiiveja että verbejä: göna < rts. gödsel ’uloste’, flönkkä vrt. gönkkä, göntsä < rts. gödsel ’uloste’, skeida < rts. murt. skita, skeit ’uloste’ < rts. skit ’uloste’ (Liuttu 1951 s.v. skeida), sköna vrt. göna < rts. gödsel ’uloste’, gönaaminen ’ulostaminen’ < rts.

gödsel ’uloste’, gönkkaa ’ulostaa, paskantaa’ < rts. gödsel ’'uloste’, skeidaa ’ulostaa’ < rts.

murt. skita, skeit ’uloste’ < rts. skit ’uloste’, skeidanen ’paskainen, likainen, saastainen’ vrt.

skeida < rts. skit ’uloste’ sekä skiti ’likainen, saastainen’ < rts. skitig ’likainen’ (Kallio 2007:

183). Slangijohtimilla johdettuja sanoja ovat ’vessaa’ merkitsevät gönkkis < gönkk- + -is <

gönkkä ’uloste’ < rts. gödsel ’uloste’ sekä skinderi ’ulkokäymälä, puusee, wc’ < ski- + -nderi vrt. skidu ’wc’ < rts. skithus ’wc’ (Karttunen 1979 s.v. skinderi). ’Kaatopaikkaa’ tarkoittava slangisana skeidis on johdettu slangisanasta skeida ’uloste’ (skeid- + -is), joka puolestaan on muodostettu ruotsinkielisestä murresanasta skita, skeit ’uloste’ ja ruotsin kielen sanasta skit

’uloste’ (Liuttu 1951 s.v. skeida). Helsingissä on 1900-luvun alussa ollut tutkimusaineistoni perusteella avoimia likaviemäreitä, koska sitä merkitseviä sanoja esiintyy aineistossa

runsaasti: skeidakanaali, skeidiskanaali (skeida-, skeidis- < rts. murt. skita, skeit ’uloste’ < rts.

skit ’uloste’ (Liuttu 1951 s.v. skeida); -kanaali ’viemäri, putki’ < kanal ’putki, kanava, käytävä’), paskakanaali sekä skeidaputki. ’Vessahädän’ merkityksessä käytetään aineistossa sanaa skeidishätä. Viimeksi mainituista esimerkeistä nähdään, miten ruotsalais- ja suomalais-peräisiä sanoja yhdistetään vanhassa Stadin slangissa luontevasti yhdyssanoiksi.

Voimasanojen käyttö on tutkimusaineistossani hyvin runsasta, kuten tutkielmassa olevista aineistoesimerkeistäkin voidaan havaita. Hyvin yleisessä käytössä on taipumaton jumalaut(a), esimerkiksi lauseessa Ja jumalauta muistatsä ne stenusodat? (stenusota

’kivisota’ < rts. sten ’kivi’). Sanasta esiintyy tutkimusaineistossa myös variantit jugelauta ja jugölauta. Kirosanoista esiintyy myös kevyempiä muunnoksia, esimerkiksi sanan perkele vähemmän voimakkaita variantteja aineistossani ovat perkema ja perhana. Sanasta saatana esiintyy myös sävyltään kevyempi muunnos saakeli. Voimasanat toimivat myös vuoro-puhelussa reaktiona siihen, mitä on juuri toisen puhujan kertomana kuultu. Esimerkissä (24) puhuja B kertoo puhujalle A heidän yhteisen tuttunsa nykyisistä tekemisistä, ja puhuja A ilmaisee kuulleensa ja ymmärtäneensä puhujaa B lyhyillä toteavilla lausumilla älä saatana ja no perkele:

24) B: Joo, kas sill onkin kivat duunit nyt, kuule.

A: Älä saatana.

– –

B: Se on semmosena lotjavahtina New Yorkissa.

A: No perkele.

(duuni ’työ(paikka)’, lotjavahti ’laivavahti’) (Vahvennukset J. M.)

Usein voimasanat toimivat määrän intensifioijina (niin) x:sti -rakenteessa (VISK 2004 § 1725), jossa x on jokin voimasana. Seuraavissa esimerkkilauseissa (25) kolme ensimmäistä kuvaa niin x:sti -konstruktiolla määrän paljoutta, kun taas viimeisessä esimerkissä voimasanan sisältävä rakenne on yhdessä kieltomuotoisen verbin kanssa merkityksessä ’ei niin kovasti/paljon’, ja sillä on ennemminkin määrää vähättelevä kuin korostava sävy:

25) Mut se oli kiva mutši, anto kyl stribaa usein, mut ei se glitšarii antanu, niin ku taas toiset, ne veti glitšarii niin perkeleesti.

’Mutta hän oli kiva äiti, antoi kyllä vitsaa usein, mutta ei hän korvapuustia anta-nut, niin kuin taas toiset, he antoivat korvapuusteja niin perkeleesti.’

Ja jumalaut ku ne alko skriigaa, se gimma skriigas niin helvetisti.

(gimma ’tyttö’, skriigaa ’huutaa, kirkua’)

Nii, [skeida]kanaali, niin siinähän me käytiin metskamas. Mut perkele ne oli niin saatanan skeidasii kaloi, nii döväs nii saatanasti, nii!

’Niin, avoin likaviemäri, niin siinähän me kävimme onkimassa. Mutta perkele ne oli niin saatanan likaisia kaloja, niin haisivat niin saatanasti, niin!’

Juu, vaik en minä musujen perään niin perkeleesti pikkukundina ollu.

(musu ’kämmenen kokoinen heitettävä kivi’) (Vahvennukset ja lisäykset J. M.)

Kirosanoilla ei siis ole tutkimusaineistossa aina negatiivinen tai halventava sävy, vaan ne voivat olla myös sävyltään neutraalissa käytössä ilmaisemassa määrän paljoutta ja vahvis-tamassa positiivissävytteistä adjektiivia (VISK 2004 § 1725), kuten myös esimerkki (26) valaisee:

26) Hyppäs [platikat jaloissa] sporaan buffelin päälle nii siin oli saatanan kiva