4.2.1 Koulukohtaiset tulokset
Koulun osaamista voidaan kuvata sen opiskelijoiden keskimääräisellä ratkaisu-prosentilla. Koulujen ratkaisuprosenttien keskiarvot vaihtelivat 36–57 %. Jakauman keskihajonta oli 5 prosenttiyksikköä, eikä tulosten jakauma poikkea juurikaan normaalijakaumasta (vinous – 0,05 , huipukkuus – 0,51). Kokeeseen osallistuivat lu-kion päättövaiheessa olevat opiskelijat, joten osallistujia oli koulusta riippuen vähimmillään 9 ja enimmillään 164 opiskelijaa. Koulujen tulokset poikkesivat toisis-taan tilastollisesti erittäin merkitsevästi. Koulu selittää tulosten vaihtelusta noin 9 %.
Suomenkielisten koulujen keskimääräinen ratkaisuprosentti oli 47 % ja ruotsinkielis-ten koulujen 41 %. Ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä.
Kuviossa 19 esitetään koulujen tulokset ryhmiteltynä koulun koon mukaisesti. Kuvi-oon on lisäksi merkitty kunkin koulun tuloksen 95 %:n luottamusväli.
KUVIO 19. Koulujen keskimääräiset ratkaisuprosentit sekä niiden 95 %:n luottamusvälit. Koulut on luokiteltu koon mukaan: pienet koulut (alle 100 opiskelijaa), keskisuuret (100–299 opiskelijaa) ja suuret (yli 299
opiskelijaa).
Opiskelijoiden fysiikan ja kemian kurssivalinnat vaihtelivat koulusta toiseen.
Opiskeltujen fysiikan kurssien keskiarvo oli vähimmillään 1,6 ja enimmillään 5,4 kurssia.
Vastaavasti suoritettujen kemian kurssien keskiarvot vaihtelivat 1,1–2,6. Koulun koolla ei ollut selkeää yhteyttä kokeessa menestymiseen tai suoritettujen fysiikan ja kemian kurssien määrään. Yksityiskohtaisempia tietoja on liitteessä 6.
4.2.2 Kouluja ja opetusta koskevaa taustatietoa
Opetuksen järjestämisen kuvaus perustuu yhteensä 66 rehtorin ja 151 fysiikan ja ke-mian opettajan antamiin tietoihin. Noin puolet opettajista vastasi myös mukana ollei-siin avokysymykollei-siin, joissa tiedusteltiin käsityksiä opettajien täydennyskoulutuksesta ja arviointiin liittyvästä kokeesta.
Otokseen osuneista lukioista yhdeksällä oli valtioneuvostolta saatu erityinen tehtävä.
Nämä lukiot, yhtä lukuun ottamatta, saivat erillistä rahoitusta erityistehtävänsä to-teuttamiseen. Erityistehtävinä mainittiin urheilu, taidekasvatus, vieraat kielet ja luon-nontieteet. Muulla tavoin painotettiin 16 lukiossa mm. muotoilua, eri urheilulajeja, ilmaisutaitoaineita, ympäristökasvatusta ja viestintää. Otoslukioista 43 toteutti erilai-sia projekteja tai niillä oli luonnontieteisiin liittyvää yhteistyötä muiden tahojen kans-sa. LUMA-projektissa oli jollain tavalla mukana 12 koulua, ja 16 koululla oli
yhteis-53 työtä lähellä sijaitsevien korkeakoulujen kanssa. Tutustumisvierailuun sisältyi usein laboratoriotilojen käyttömahdollisuus. Ulkomaisia projekteja oli yhdeksällä otokseen osuneella lukiolla. Näistä projekteista mainittiin Comenius-, Solis- ja Globe-projek-tit. Koulujen omat projektit liittyivät esimerkiksi Internetin käyttöön opiskelun yhte-ydessä, kestävään kehitykseen tai lähivesien tutkimukseen.
Fysiikan ja kemian kurssitarjonta
Koska lukion valtakunnallisesta tuntijaosta voidaan myöntää poikkeuksia, kaikki lu-kiot eivät noudattaneet samaa tuntijakoa. Kahdesta otokseen osuneesta lukiosta opis-kelija voi valmistua opiskelematta yhtäkään luonnontieteellistä oppiainetta (biologia, maantiede, fysiikka ja kemia). Valtakunnallisesta tuntijaosta poikkeavaa tuntijakoa noudattavissa lukioissa tavallisempi ratkaisu oli, että opiskelija voi halutessaan jättää opinto-ohjelmastaan pois yhden luonnontieteellisen oppiaineen pakolliset kurssit.
Fysiikan ja kemian pakollisia kursseja järjestettiin lukuvuonna 2001–2002 lukiosta riippuen yhdestä seitsemään kertaa. Vähimmillään kurssille osallistui 5 opiskelijaa ja enimmillään 40. Keskimäärin pakollisella kurssilla oli 26 opiskelijaa.
Fysiikan ja kemian syventävien kurssien tarjonta noudatti suurelta osin valtakunnal-lista tuntijakoa. Otokseen osuneista kouluista vain viisi tarjosi vähemmän kuin seitse-män fysiikan ja vähemseitse-män kuin kolme kemian syventävää kurssia. Näistä lukioista kolme oli pieniä ja yhdessä noudatettiin valtakunnallisesta tuntijaosta poikkeavaa tunti-jakoa. Otokseen osuneista lukioista 85 % tarjosi enemmän kuin kahdeksan fysiikan ja enemmän kuin neljä kemian kurssia. 16 lukion opinto-oppaassa kuvattiin enemmän syventäviä tai soveltavia kursseja, kuin opiskelijoille tarjottiin valittaviksi27. Toisaalta yhdeksässä lukiossa tarjottiin kursseja enemmän, kuin opinto-oppaassa oli kuvattu.
Tarjottujen kurssien toteutuminen ei kaikissa lukioissa ollut vielä syksyllä varmistu-nut, sillä luokattomassa lukiossa opiskelija voi tehdä lukukauden aikanakin muutok-sia opintosuunnitelmaansa. Fysiikan kertauskursmuutok-sia tarjosi 51 lukiota (12 lukiossa kurssin nimenä oli ”Matemaattinen fysiikka”), fysiikan työkurssia 32 lukiota, elektro-niikan kurssia 9 lukiota ja tähtitieteen kurssia samoin 9 lukiota. Jotain muuta fysiikan kurssia tarjottiin 10 lukiossa. Esimerkkejä näistä ovat ympäristöfysiikan, lääketieteel-lisen fysiikan ja teoreettisen fysiikan kurssit samoin kuin erilliset kursseina toteutettavat projektit. Kemian kertauskurssia tarjottiin 29 lukiossa ja kemian työkurssia 37 lukios-sa. Orgaanisen kemian jatkokurssia tarjosi 8 lukiota, biokemian kurssia tarjosi 3 luki-ota ja jluki-otain muuta kemian syventävää tai soveltavaa kurssia tarjottiin 8 lukiossa. Näistä esimerkkeinä ovat ympäristökemian kurssi, elämän kemia, värejä luonnosta kurssi sekä teoreettisen tai matemaattisen kemian kurssit. Muutamissa lukioissa tarjottiin fysiikan ja kemian yhteistä työkurssia tai jotain muuta luonnontieteellisiä oppiaineita yhdistäviä kursseja. Vuonna 1996 tehdyn, noin sataa lukiota koskeneen selvityksen mukaan 22 % lukioista ei tarjonnut fysiikan ylimääräisiä kursseja, vastaava osuus ke-mian osalta oli 17 % (TT ja MAOL, 1996).
__________
27 Opinto-oppaassa ei aina ollut kurssin yhteydessä mainintaa siitä, kuinka usein kurssia oli tarkoitus tarjota.
Opetustilat ja -välineet
Noin kolmannes rehtoreista kertoi, että välineistä on akuutti pula, ja vain noin 10 %:n mielestä välinetilanne on erittäin hyvä. Opettajien näkemys fysiikan ja kemian opetusvälineistä oli samansuuntainen: kolmasosan mielestä välineitä on liian vähän.
Rehtoreista 60 % oli sitä mieltä, että fysiikan ja kemian opetustilat ja -välineet ovat korkeintaan keskinkertaiset ja loput katsoivat tilojen ja välineiden olevan hyviä tai erinomaisia. Puolet opettajista arvioi, että opetusvälineiden taso on keskinkertainen, ja vain noin kolmen prosentin mielestä taso on erinomainen. Oppilastyövälinesarjoja ei ollut käytössä monessakaan lukiossa: yli 10 oppilastyövälinesarjaa oli käytössään 7:llä fysiikan ja 10:llä kemian opettajalla. Tilanne ei ole juurikaan muuttunut vuodesta 1996, jolloin vain noin kolmanneksella opettajista oli käytettävissään riittävästi ope-tus- ja havaintovälineitä, 57 % opettajista ilmoitti, ettei havaintovälineitä ollut riittä-västi kaikille opiskelijoille ja yleisesti ottaen laboratorio- ja muiden opetusvälineiden taso oli huono (TT ja MAOL, 1996).
Fysiikan ja kemian opetuksen yhteydessä 87 % opettajista käytti ainakin jonkin ver-ran Internet-yhteyttä ja noin 80 %:lla opettajista oli käytössään opetuksen yhteydessä riittävästi tai jopa runsaasti koulun tarjoamia luonnontieteellisiä käsikirjoja tai muita alan teoksia.
Opettajien taustatiedot
Opettajista 55 % oli miehiä. Lehtoreita oli vastaajista 84 %, päätoimisia tuntiopettajia 13 % ja loput olivat sivutoimisia tuntiopettajia. 85 % opettajista oli joko vakinaisia tai nimitetty toistaiseksi. Lähes kaikilla opettajilla (99 %) oli muodollinen kelpoisuus hoitamaansa tehtävään. Alle kymmenen vuotta opettajana oli työskennellyt 27 % opettajista, ja 15 % oli ollut opetustyössä yli 30 vuotta.
Opetettavien aineiden yhdistelmistä suosituimmat olivat fysiikka ja matematiikka sekä fysiikka, kemia ja matematiikka. Ainoastaan noin 10 % opettajista opetti vain fysiik-kaa ja/tai kemiaa. Tiedot antaneista 150 opettajasta neljäsosa opetti fysiikan, kemian ja matematiikan lisäksi biologiaa, filosofiaa, liikuntaa, tähtitiedettä, ympäristöasioita tai hoiti opinto-ohjaajan tehtäviä. (Kuvio 20.)
55
KUVIO 20. Otoskouluissa opetettavat aineyhdistelmät.
Opettajilla oli usein pääaineopintojensa laudatur-opintojen lisäksi cum laude-arvosa-na kahdesta muusta opetettavasta oppiaineesta. Kemiaa opettavista opettajista lähes viidesosalla oli kemiasta vain approbatur-opinnot (kuvio 21).
KUVIO 21. Opettajien aineopintojen arvosanat.
Opettajien täydennyskoulutus
Koulut tarjosivat fysiikan ja kemian opettajilleen täydennyskoulutusta eri tavoin. Hie-man yli 60 %:lla kouluista mahdollisuudet tarjota täydennyskoulutusta olivat enin-tään keskinkertaiset ja hieman vajaa 40 % pystyi tarjoamaan hyvät mahdollisuudet täydennyskoulutukseen.
Opettajien täydennyskoulutukseen käytettävissä olevien rahojen määrä näytti riippu-van kunnasta. Toisissa kunnissa käytettävissä oli riittävästi koulutusrahoja, toisissa niitä oli niukasti: vastauksien mukaan eräissä kouluissa täydennyskoulutukseen käy-tettävissä oli noin 170 euroa (1 000 mk) opettajaa kohden, jossain koulussa 29 opet-tajaa varten oli varattu 1 330 euroa (8 000 mk) vuosittain. Matemaattisten aineiden tilaselvityksen mukaan koulut olivat varanneet opettajien täydennyskoulutusta varten 15–330 euroa (90–2 000 mk) opettajaa kohden (TT ja MAOL, 1996). Opettajien koulutushalukkuuteen vaikutti se, että sijaisten saaminen ja palkkaaminen oli ongel-mallista. Rahan ja sijaisten lisäksi koulutushalukkuuteen vaikuttivat koulun sijainti ja opetuskieli. Yliopistopaikkakuntien lähellä olevista kouluista lähdettiin muita herkem-min koulutukseen. Suuremman kysynnän vuoksi koulutusta järjestetään enimmäk-seen suomenkielisenä, joten ruotsinkielisten koulujen opettajat eivät saaneet ruotsin-kielistä täydennyskoulutusta. Koulut pyrkivät kuitenkin tukemaan opettajien täyden-nyskoulutusta mahdollisuuksiensa mukaan.