Tietämys arvoverkostossa

Tietojohtaminen on tieteenalana melko nuori, ja alussa se keskittyi tutkimaan tietoa ja nimenomaan yrityksen sisällä. Vasta viimeisten kahden tai kolmen vuosikymmenen aikana, on tutkimusta lisätty yritysten väliseen yhteistyöhön, joka vaikuttaa merkittävästi tiedollisiin prosesseihin. Verkostojen tietämyksen johtamisessa ei ole kyse ainoastaan teknologian hyödyntämisestä, vaan erityisesti tiedon luomiseen, välittämiseen ja hyödyntämiseen liittyvien sosiaalisten prosessien edistämisestä. (Smedlund et al., 2003, 5-6.)

Yritysverkostolla tarkoitetaan sitä kokonaisuutta, joka muodostuu suhteellisen kiinteistä tavoitteellisista ja tarkoituksellisista yhteistyöjärjestelyistä useampien itsenäisten organisaatioiden välillä. Yritysverkosto sisältää sekä verkostossa toimivat organisaatiot, niiden väliset suhteet, suhteissa liikkuvat resurssit sekä verkoston koordinoinnin ja hallinnan mekanismit. (Smedlund et al. 2003, 2.)

Uutta tietoa ja osaamista tuottava yhteistyö voi tuottaa yritykselle kestävän kilpailuedun.

Yritysten väliset suorituserot perustuvat nykykäsityksen mukaan ennen kaikkea yritysten tietoresursseihin ja kykyyn käyttää niitä arvon luomiseen. Yritykset kilpailevat siitä, kuka

oppii eniten ja nopeimmin. Oppimiskilpailussa menestyminen perustuu ainakin näihin kahteen haasteeseen:

1) yhteistyökumppaneilta on omaksuttava uusia tietosisältöjä

2) itse on opittava yhteistyön tekemiseen ja organisoimiseen liittyviä taitoja.

(Smedlund et al., 2003, 3.)

Verkostosuhteet ja verkoston linkit voivat olla heikkoja tai vahvoja. Vahvat linkit muodostuvat vakiintuneessa yhteistyössä, kun verkostossa eri kumppanit toistuvasti ja toisensa tuntien tekevät yhteistyötä ja vaihtavat tietoa. Heikot linkit ovat verkostossa sellaisia suhteita, jotka toimivat satunnaisesti, ovat uusia tai joissa yhteistyön muoto muuttuu. Näitä molempia tarvitaan. Vahvat suhteet mahdollistavat verkoston rutinoituneen, syvällisemmän yhteistyön. Silti heikkojakin suhteita tarvitaan, koska niiden avulla on mahdollista päästä käsiksi laajaan määrään tietoa, jota tarvitaan uuden tiedon ja innovaatioiden synnyttämisessä. Verkoston elinvoimaisuus rakentuu sekä vahvoista että heikoista suhteista. Yksi toimija kykenee rakentamaan vahvoja, aktiivisia suhteita vain rajalliseen määrään toimijoita. Heikompia ja harvemmin aktivoituvia kontakteja on mahdollista ylläpitää laajempikin joukko. (Granovetter 1973.)

Linkin (suhteen) vahvuus määräytyy yhteistyöhön käytetyn ajan, mukana olevien tunteiden, ammatillisen läheisyyden ja vastavuoroisten palveluiden yhdistelmästä. Vahvoja linkkejä voidaan luonnehtia yleisillä normeilla ja korkealla verkostotiheydellä. Vahvat verkot ovat helpompia innovaatiotoiminnassa, koska ne sisältävät normaalisti suhteellisen korkean määrän luottamusta, yhteisiä tavoitteita ja samaa kommunikoinnin kieltä. Silti heikkojen linkkien väitetään olevan hedelmällisempiä innovaatioille, koska uutta ja ennennäkemätöntäkin tietoa virtaa heikkojen linkkien kautta yksilöille enemmän kuin vahvojen linkkien kautta. (Granovetter 2005.) Samassa vahvassa verkostossa olevat ihmiset pyrkivät jakamaan samanlaisen tietopohjan, mikä estää tietojen yhdistämisestä syntyvää innovaatioprosessia. Burt (2004) on esittänyt ”heikkojen linkkien vahvuus” – väittämän siihen perustuen, että innovaatioita tapahtuu todennäköisimmin verkoston rakenteellisissa aukoissa ja heikkojen linkkien kautta kuin normaalisti keskenään toimivien vahvoja suhteita ylläpitävien yksilöiden tai ryhmien joukossa. Burtin (2004) mukaan innovaatioympäristö,

jossa verkosto sisältää paljon rakenteellisia aukkoja ja heikkoja linkkejä, tarjoaa paljon mahdollisuuksia uusille, verkostoituneille innovaatioprosesseille. Sosiaalisesti löyhässä verkostossa toimijat ja ryhmät vaihtavat ideoita, tekevät tiedon osalta valintaa ja luovat sille logiikkaa – toimijoiden ylittäessä rakenteellisia aukkoja tällä tavalla verkostossa, ja kokeilemalla uusia suhteita, syntyy suurempi ”riski” luoda tai hankkia uusia hyödyllisiä ideoita verrattuna vakiintuneessa verkostossa vallitsevaan tilaan.

Onnistuessaan yritysten välinen yhteistyö lisää osapuolten käytössä olevaa tietoa ja resursseja sekä edistää niiden verkostotaitoja. Se voi parhaimmillaan johtaa yhteiseen, kaikkien osallistuvien organisaatioiden kehittymiseen, jolloin organisaatiot oppivat sekä yhdessä että toisiltaan. (Powell 1998.) Tällaisen kehityspolun saavuttaminen ei ole kuitenkaan helppoa, ja usein samassa verkostossa olevat yritykset kokevat saamansa oppimishyödyn ja muut edut varsin eri tavoin, niin määrällisesti kuin laadullisesti (Smedlund et al. 2003, 4).

Verkostossa toimimisen haasteet liittyvät itse verkostoitumiseen ja sisällönkehittämiseen, mutta myös verkoston ulkopuolelta tuleviin tekijöihin. Verkostossa toimiessa tavoitteet tai niihin sidotut toimintatavat ja toimenpiteet voivat joskus olla ristiriitaisia eikä niissä eteneminen aina onnistu. Siksi verkoston toimintaedellytysten ja verkostoyhteistyöhön liittyvien tavoitteiden säännöllinen arviointi on tarpeen. Positiivisia tuloksia tuottava verkostoituminen vaatii pitkäjänteistä, sitkeää ja sinnikästä työtä. Verkoston kehittyessä haluttuun suuntaan tieto alkaa liikkua niin määrällisesti kuin laadullisestikin tehokkaammin, toimijat alkavat luottaa ja sitoutua toisiinsa. Tuloksena keskinäinen yhteistyö vahvistuu ja toiminta tehostuu. Resurssimielessä tehokkuus näkyy siinä, että päällekkäistä työtä ja turhia rakenteita voidaan purkaa. Onnistuneessa verkostoitumisessa toimijoiden välillä oleva yhteinen ymmärrys tavoitteista, toimintatavoista ja yhteistyön tarpeesta lisääntyy ja verkoston jäsenet kykenevät yhdessä ratkaisemaan ongelmia. (Järvensivu et al. 2010.) 1980-luvun puolivälissä esiteltiin Porterin arvoketjuajattelu, jonka mukaan ketjumaisessa, peräkkäisten toimintojen muodostamassa kokoonpanossa olevat toimijat lisäävät arvoa, kunnes tuote tai palvelu on asiakkaalla (Porter 1985, 33). Arvoketjun kielikuva pohjautuu

teolliseen perinteeseen, jossa raaka-aineita käsitellään useissa prosessin vaiheissa ja jokainen vaihe lisää kokonaisuuden arvoa. Nykyisin tuotteiden lisäksi kokonaisuuteen vaikuttavat monet aineettomatkin varat, ja lisäksi aika aiheuttaa tiettyjä paineita, niinpä vanhaa arvoketjuajattelua on syrjäytetty 2000-luvulla verkostopohjaisilla vaihtoehdoilla.

Arvoverkoille ominaisia laajennettuja käsitteitä arvolle voivat olla laatu, osaaminen, palvelu, hyöty tai jopa hyvä mieli, joka saa vastaanottajansa tekemään vastapalveluksen. Arvoverkon mallinnus on myös haasteellista, nuolien ja laatikoiden sijaan se näyttäisi enemmänkin spagetilta ja lihapullilta. Avoimessa arvoverkkojen maailmassa myös luottamuksen merkitys korostuu, yksittäinen luottamuksen menetys voi heijastua useille tasoille odottamattomin seurauksin. (Smedlund et al. 2003, 18-20.)

Smedlund et al. mukaan (2003) yksittäiset organisaatiot ovat yhä enemmän muuttumassa strukturoiduista, selvärajaisista ja suhteellisen helposti johdettavista järjestelmistä jatkuvasti uudelleen muokkautuviksi verkostoiksi, joilla on häilyvät rajat ja runsaasti limittäisiä suhteita muihin verkostoihin. Kuvassa 7 on kuvattu yrityksen ympärillä olevaa arvoverkostoa sekä siinä olevia erilaisia toimijoita ja linkkejä toistensa välillä.

Kuva 7. Yrityksen arvoverkoston toimijoita (Malinen & Barsk 2004)

Uusia markkinoita ja organisaatioita alkoi syntyä informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden (Information and Communication Technology, ICT) läpimurron myötä. Tämän teknologisen vallankumouksen ansiosta yritystoiminnan

globalisoituminen on helpottunut ja nopeutunut, ja samalla toimintojen ulkoistaminen on lisääntynyt. Puhutaan verkostotalouden syntymisestä. Verkottuneessa liiketoiminnassa kommunikointi ja tiedonvälitys ovat avainasemassa. Uudet toimintamallit perustuvat yhteistyösuhteiden luomiseen ja ylläpitoon sekä uuden teknologian hyödyntämiseen.

Liiketoiminnan tietointensiivisyys on kasvanut, jolloin organisaation ulkopuolisia asiantuntijoita ja tietämystä halutaan hyödyntää oman osaamisen täydentämiseksi ja ICT:tä hyväksikäyttäen pyritään mahdollisimman resurssitehokkaaseen toimintaan. (Malinen &

Barsk 2004, 17 – 33.) Liiketoiminnan ja ICT:n välistä vuorovaikutussuhdetta esitetään kuvassa 8, jossa halutaan korostaa liiketoiminnan määräävää ja ohjaavaa roolia ratkaisujen synnyttämisessä. ICT:n tehtävä on mahdollistaa asioita liiketoiminnan eduksi, ja tätä kautta liiketoiminta ohjaa kehitystä, eikä toisinpäin. (Laihonen et al. 2013, 67.)

Kuva 8. Liiketoiminnan ja ICT:n välinen vuorovaikutus. (Laihonen et al. 2013, 67.)

Organisaation sopeutuminen verkostoyhteistyöhön, toimijoiden verkostoitumistaidot sekä yhteistyössä käytettävien toimintatapojen ja työkalujen valinta määrittävät pitkälti verkostoyhteistyön onnistumista. Organisaation kyvykkyys muodostuu sen osaamisesta, liiketoimintaprosesseista ja tietoteknisistä ratkaisuista. Osaaminen syntyy, kun yksilöiden tiedot ja taidot muunnetaan organisaation yhteiseksi osaamiseksi. Liiketoimintaprosesseilla osaaminen muutetaan arvoksi asiakkaille, omistajille ja sidosryhmille. Tietotekniikka on mahdollistava tekijä, jota ilman riittävää tehokkuutta ei saavuteta. Kun liiketoiminta alkaa hajautua verkostoihin, tiedon nopea jakaminen ja hallinta ovat tärkeää. Kyvykkyyden parantamisessa on siis kyse näiden kaikkien: osaamisen, prosessien ja tietoteknisten ratkaisujen kehittämisestä. (Malinen & Barsk 2004, 34-48.)

Innovaatiokyvykkyys kuvaa organisaation kykyä luoda innovaatioita.

Innovaatiokyvykkyydessä on edellisessä kappaleessa mainitut tekijät, mutta niiden lisäksi business intelligenssi (BI), yhteistoiminta (kollaboraatio, verkostoituminen) sekä luovuus ja kyky uudistua (Malinen & Barsk 2004). Innovaatiokyvykkyyden päätekijät on esitetty kuvassa 9.

Kuva 9. Innovaatiokyvykkyyden pääkomponentit (Malinen & Barsk 2004).

Verkostomaisessa toiminnassa tyypillistä innovaatiokyvykkyyttä voidaan tunnistaa kolmella eri tasolla: verkostotasolla, organisaatiotasolla ja yksilötasolla.

Innovaatiokyvykkyys on nykyisin useilla toimialoilla erittäin tärkeä kilpailukykytekijä.

Innovaatiot syntyvät useimmiten monimutkaisissa vuorovaikutussuhteissa organisaation sisäisten ja ulkoisten toimijoiden kohtaamisissa. Tietovirtojen kulku organisaatioiden rajapintojen yli tulee varmistaa ja erilaisia yhteistyön tapoja ja tekniikoita kehittää yhteistyön tehokkuuden maksimoimiseksi. (Malinen & Barsk, 2004, 49-57.)

Verkostossa tapahtuvan yhteistyön kehittyminen toimijoiden välillä riippuu siitä, kuinka kaksi eri organisaatiota tai yritystä oppivat toisistaan ja heidän epävarmuustekijöistään sekä kyvyistään – mitä he tarvitsevat yhteistyösuhteelta, ja mitä itse voivat tarjota sille.

Yhteistyön ympärillä tapahtuva oppiminen on prosessi, jolla yhteistyön epävarmuustekijöitä vähennetään. Toimijat oppivat ymmärtämään, mitä toinen osapuoli sanoo ja tarkoittaa, ja

millä asenteella se on mukana. Mutta kyse on myöskin sen oppimisesta, kuinka voidaan elää niiden epävarmuustekijöiden kanssa, joita ei voi vähentää. (Ford et al. 1998, 26-27.)

Yhteistyösuhteet ovat paitsi selviytymiskeino elämän ja toiminnan eri alueiden kompleksisuuden keskellä, niillä on myös toiminnan hallinnan ja johtamisen näkökulmasta omat etunsa:

1) Yhteistyösuhteita voi hyödyntää muissakin yhteyksissä kuin mihin ne on ensisijaisesti luotu; asiantuntijat voivat oppia muiden toimijoiden kokemuksista ja tiedosta myös muilla elämänalueillaan.

2) Suhteet muodostavat yksinkertaiset, suoraviivaiset ja ilmeiset parametrit kuvata ja saavuttaa yrityksen toiminnot. Toiset toimijat ovat lähellä ja toiset kaukana, toisiin suhteisiin tulee siis antaa enemmän aikaa ja huomiota kuin toisiin.

3) Suhdeverkostossa ei ole kyse vain teoreettisesta mekanismista vaan jostakin todellisuudessa olemassa olevasta. Käyttämällä suhteita analyyttisenä työkaluna, kyetään yhdistämään ajattelua ja toimintaa. Näin pystytään suhteiden avulla reflektoimaan sitä, mitä on tapahtumassa, kuin myös sitä, mitä tulee seuraavaksi tehdä.

4) Suhdeverkostolle ominaiset analysoinnin ja lähestymisen näkökulmat ovat myös hyvin tiiviisti toisiinsa kytkettyjä, joten ne integroivat useiden osapuolien ajattelua ja toimintaa. Tämä on ehkä kriittisin ja tärkein etu liiketoiminnan näkökulmasta.

(Ford et al. 1998, 58 - 59.)