Tiedonhankinnan piirteitä

Kuvataiteilijan tiedonhankinnan tyypillinen piirre on se, että tietoa etsitään ja hankitaan, vaikka ei tiedetä, mihin sitä käytettäisiin. Taidemaalari kertoo maalauksestaan (H6):

Kun nyt katsoo täällä ympärilleen, niin mitä tietoo mä oon nyt sitten näissä käyttänyt? Niin mä oon käyttänyt esimerkiksi tossa työssä, täs on saksalaista tekstiä. Ei sekään ollu sillä tavalla, et mä ensin niin, et mä haluan käyttää

saksalaista tekstiä. Vaan että mä löysin kädestäni vanhan saksalaisen sanakirjan ja sitä mä sitten selasin. Ja sit mulle tuli mieleen, että hmm, nää lauseethan on tosi outoja ja hassuja, et niitähän vois käyttää, yhdistää niihin kuviin. Mut kyllähän mä sain sen tiedon siitä kirjasta tietyst, tai se innoitti mua. Mut se ei menny päinvastoin. Et se tulee kai just siitä, että istuu vaikka tuolla

tietokoneella ja katsoo jotain, ja sit jotain tulee vastaan. Lähinnä sen kautta.

Seuraavassa tarkastellaan kuvataiteilijoiden tärkeimpien tiedonlähdetyyppien käyttöä siltä kannalta, mihin ne sijoittuvat Wilsonin & Walshin tiedonhankintakäyttäytymisen jaottelussa (ks. s. 11) passiiviseen tarkkailuun, passiiviseen hakuun, aktiiviseen hakuun ja jatkuvaan hakuun.

Kuvataiteilijoiden tärkeimpien tiedonlähteiden – omien kokoelmien – käyttö edustaa enimmäkseen aktiivista hakua. Luonnoksia, päiväkirjaa, muistiinpanoja tai kuvia käydään läpi tai selataan tyypillisesti työprosessin alkuvaiheessa. Myös passiivinen haku saattaa tulla kysymykseen, jos vaikkapa etsittäessä tiettyä luonnosta löydetään jo unohtunut, aiemmin tehty luonnos. Painettujen tiedonlähteiden käyttö, kirjojen ja lehtien lukeminen, voi olla passiivista hakua, aktiivista hakua tai jatkuvaa hakua. Passiivisessa haussa saadaan tietoa myös jostakin toisesta lukijaa kiinnostavasta aiheesta, aktiivisessa haussa keskitytään

tiettyyn asiaan. Jatkuvan haun periaate pätee esimerkiksi aamun sanomalehden lukemiseen:

tarkoituksena on toimintaympäristön seuraaminen.

Suullisten lähteiden käyttö voi edustaa mitä tahansa tiedonhankinnan tyypeistä, tilanteesta riippuen. Passiivisessa tarkkailussa voidaan esimerkiksi tahattomasti kuunnella toisten henkilöiden keskustelua, passiivisen haun tapauksessa taas voidaan keskustella jonkun henkilön kanssa aiheesta A, kun tämä kertookin yhtäkkiä aiheesta B, joka myös kiinnostaa keskustelukumppania. Aktiivista hakua käytetään, kun tarvitaan tietyltä ihmiseltä vastaus tiettyyn kysymykseen tai ongelmaan. Jatkuva haku voi olla kenen tahansa lähipiiriin kuuluvan ihmisen kanssa keskustelua.

Elektronisia tiedonlähteitä käytetään pääasiassa aktiiviseen tai passiiviseen hakuun.

Aktiivisessa haussa etsitään vastausta tiettyyn ongelmaan, passiivisessa haussa tullaan saaneeksi tietoa myös toisesta aiheesta samalla kertaa. Tilaisuudet samoin kuin suulliset lähteetkin voivat tilanteesta riippuen sijoittua mihin tahansa neljästä tiedonhankinnan tyypistä. Median käyttö on tyypillistä passivista tarkkailua.

Jatkuva haku lähestyy Reijo Savolaisen mukaan orientoivan tiedon hankinnan käsitettä. Eri tavoin saatu tai hankittu tieto hyödynnetään ja käyttökokemukset saattavat tuottaa uusia tiedontarpeita. Tiedonhankinnan sykli jatkuu. (2010, 98.) Tiedonhankinnan syklisyys luonnehtii myös kuvataiteilijan tiedonhankintaa.

7.3 Työroolit

Ammatillisen tiedonhankinnan yleinen malli (Leckie & Pettigrew, ks. s. 14-15) korostaa työrooleja tiedonhankinnan virittäjänä. Mallia on sovellettu Suomessakin useiden ammattikuntien tiedonhankinnan tutkimukseen. Kuvataiteilijoiden ammatillisen tiedon hankinnan kuvaamiseen malli ei näytä soveltuvan kovin hyvin. Suurin osa tutkittavista oli ns. vapaita taiteilijoita, jolloin työtehtävät ovat enimmäkseen heidän itsensä päätettävissä oman taiteenalan rajoissa. Työtehtävien ja työroolien yhteys on kuvataiteilijoilla heikompi

kuin monessa muussa ammatissa. Joitakin mallin mukaisia työrooleja löydettiin kuvataiteilijoiltakin, mutta nämä roolit liittyivät yleensä kuvataiteilijoiden muuhun

ammatilliseen toimintaan kuin varsinaiseen taiteelliseen työhön, esimerkiksi opetustyöhön.

Rooleja löydettiin useampia, kun otettiin käsittelyyn tilaustöiden tyyppiset työt. Seuraavassa tarkastellaan löydettyjä rooleja ja niiden virittämää tiedonhankintaa.

Tyypillisiä erilaisia työrooleja ovat Leckien ja Pettigrewn (1997) mukaan esimerkiksi palvelun tuottajan, hallinnoijan / johtajan, tutkijan, opiskelijan ja opettajan roolit. Palvelun tuottajan rooli löydettiin kuvataiteilijoilta niissä tapauksissa, joissa kyseessä oli jonkinlainen

tehtävänanto: tilaustyöt, julkiset työt tai kuvataidekilpailuihin osallistuvat työt. Tällainen työ saattaa olla esimerkiksi henkilömuistomerkki. Tällöin kuvataiteilija on vastuussa työn

sisällöstä ja projektin suunnittelu, aikataulu ja rahoitus tulevat muualta. Näissä tapauksissa huomioon otettavia asioita on enemmän kuin omissa töissä, esimerkiksi julkisen työn kohdalla materiaalien kestävyys, turvallisuus ja hinta. Tehtävänanto virittää tiedontarpeita.

Henkilömuistomerkin ollessa kyseessä ensimmäiseksi on perehdyttävä muistomerkin kohteen persoonaan ja elämäntarinaan ja taustatyötä pitää usein tehdä enemmän kuin omien töiden kohdalla.

Hallinnoijan/johtajan rooli löydettiin ainoastaan niiltä kuvanveistäjiltä, jotka käyttivät alihankkijoinaan valimoita. Eräs kuvanveistäjä vertasi itseään elokuvaohjaajaan: hän pitää langat käsissään, ohjaa projektia ja käyttää erilaisia palveluja projektin loppuunsaattamiseksi.

Hallinnoijan roolia ei löydetty kuvataiteilijoilta. Monet taiteilijat tekevät kirjanpitonsa itse, mutta siinä hallinnointi koskee vain henkilökohtaista taloutta. Kuvataidejärjestöissä

toimiminen oli tutkittavien keskuudessa yleistä, mutta he olivat järjestöjen taiteilijajäseniä, eivätkä tehneet hallintoon liityviä tehtäviä.

Tutkijan rooli oli lähinnä vapaan taiteilijan roolia niiden töiden kohdalla, jotka vaativat tarkkaa taustaselvitystä. Tämä oli ainoa rooli, joka löydettiin kuvataiteilijoiden omien töiden tekemiseen liittyen. Tiedontarpeet virittyvät roolin kautta, joillakin kuvataiteilijoilla

enemmän kuin toisilla. Tutkijan roolikaan ei ollut pääasiallinen rooli omien töiden kohdalla,

koska jotkut työt perustuivat esimerkiksi materiaalikokeiluihin eikä niiden kohdalla tarvittu tiedonhankintaa.

Opiskelijan rooli oli kuvataiteilijoilla harvinainen. Tutkittavat olivat kaikki ammatillisen koulutuksen saaneita ja opiskeluaika oli takana. Hetkellinen opiskelijan rooli saattoi tulla tilanteessa, jossa kollega neuvoi tai näytti jonkin työvaiheen tekoa tai jos oltiin

täydennyskoulutuksessa.

Opettajan rooli löydettiin niiltä kuvataiteilijoilta, jotka tekivät opetus- tai ohjaustyötä sekä tilanteista joissa kuvataiteilijat neuvoivat kollegaa. Opetustyötä teki tai oli tehnyt puolet haastateltavista, mutta opetustyö ei ollut kenenkään pääasiallinen tulonlähde. Kaksi haastateltavaa luokiteltiin tutkimuksessa akateemisiksi taiteilijoiksi ja heillä

opetusvelvollisuus sisältyi hoidettuun virkaan.

Kun tarkastellaan kuvataiteilijan työprosessia, työrooleista lähtevä malli ei ole erityisen hedelmällinen. Malli sopii käytettäväksi kuvataiteilijan ammatillisen tiedon hankinnan kuvaamiseen rajoitetusti. Mallilla on kuitenkin muita ulottuvuuksia, jotka soveltuvat hyvin kuvataiteilijan tiedonhankinnan kuvaamiseen. Tiedonhaun syklisyys kuvaa erityisen hyvin kuvataiteilijan tiedonhankintaa: tiedonhankinnan tulos johtaa usein uuteen mielenkiinnon kohteeseen, jolloin seuraava haku kohdistetaan tähän. Palautesilmukoita voi olla useita.

Mallissa kiinnitetään huomiota myös tietoisuuteen tiedonlähteistä. Kuvataiteilijat kertoivat, etteivät aina tiedä mitä kautta itselle tulee tietoa.