Voimavaraistavan potilasohjauksen on todettu lisäävän tyytyväisyyden ja turvallisuuden tun-netta, sekä vähentävän epävarmuutta (Kaila 2014). Asiakkaan voimavaroja tukevana oh-jausmenetelmänä voidaan käyttää motivoivaa haastattelua (Absetz ym. 2008). Alun perin päihdetyöhön kehitetyn motivoivan haastattelun avulla pyritään saamaan potilas huomaa-maan omien arvojensa ja toimintansa välinen ristiriita välttäen vastakkainasettelua, suostut-telua ja suoraa konfrontaatiota. Motivoiva haastattelu liittyy läheisesti ns. transteoreettiseen eli muutosvaihemalliin, jossa muutosvalmiuden lisääntyminen ja muutoksentekoprosessi kuvataan peräkkäisten vaiheiden kautta eteneväksi. (Angle 2010.) Asiakkaat, jotka saivat motivoivaan haastatteluun perustuvaa ohjausta, pystyivät tekemään merkittäviä muutoksia terveellisessä ruokavaliossaan ja liikunnan lisäämisessä. Motivoivan haastatteluun perus-tuva ohjaus auttoi alkoholin käytön vähentämisessä sekä paransi asiakkaan mahdollisuuk-sia tupakasta vieroittautumiseen. (Woody ym. 2008, Martins & McNeil 2009, Brobeck ym 2011.) Käyttäytymisen muutokset vakiintuvat vasta pitkän ajan kuluessa (esim. yksi tai kaksi vuotta). Kahta vuotta pidemmältä ajalta ei seurantatietoa ollut saatavilla. (Martins & McNeil 2009). Motivoiva haastattelu yhdessä jaetun päätöksenteon kanssa ovat tehokkaita mene-telmiä elämäntapojen ohjaamisessa (Sonntag ym. 2012). Motivoiva haastattelu on vaativa menetelmä ja vaarana on palautuminen takaisin neuvoja jakavaan ohjaustyyliin. Motivoivan haastattelun vaikuttava käyttö vaatii harjoittelua ja avointa mieltä. (Brobeck ym. 2011.)
Ratkaisukeskeisyydessä päähuomio on tavoitteissa, toivotussa tulevaisuudessa, mahdolli-suuksissa, voimavaroissa ja edistymisessä. Ratkaisukeskeisesti toimiva terveydenhuollon ammattilainen yrittää nähdä sairauksien, riittämättömän omahoidon ja ei-suositeltaviin
elä-mäntapoihin liittyvien haittojen taakse. Ratkaisukeskeisyydessä muutos on olemassa ole-van hyvän vahvistamista, ei niinkään kokonaan uuden opettelemista. Suotuisa muutos ra-kennetaan pienin askelin sille mikä jo toimii. Asiakkaan kuunteleminen on voimakas viesti siitä että häntä kunnioitetaan ja häntä pidetään kyvykkäänä. Potilas määrittelee itse omat muutostavoitteensa ja valitsee sopivat keinot. Ratkaisukeskeisessä työskentelytavassa an-netaan hyvää palautetta sekä vaikutetaan kysymyksiä esittämällä. Elämäntapaohjauksessa ammattilainen auttaa potilasta konkretisoimaan toiveensa paremmasta voinnista realis-tiseksi, maltillisiin osatavoitteisiin pilkotuksi muutostavoitteeksi. Lisäksi potilaaseen uskova ja myönteinen asenne on omiaan edistämään hyvän yhteistyön rakentumista asiakkaan ja ammattilaisen välille. (Angle 2010.)
Itsemääräämisen teoriassa motivoiminen nähdään vastaamisena ihmisen kolmeen psyko-logiseen perustarpeeseen: itsemääräämisen tunteen, kyvykkyyden tunteen ja yhteenkuulu-vuuden tunteen tarpeisiin. Itsemääräämisen teoriassa motivaatio vaihtelee jatkumolla sisäi-nen, itsestä lähtevä vs. ulkoa tuleva. Sisäinen motivaatio on meille palkitsevaa eli itsessään antoisaa, henkilökohtaisesti tärkeää tai arvojemme mukaista. Toimiessamme ulkoisen palk-kion toivossa tai rangaistuksen pelossa, motivaatiomme on ulkoista. Teorian mukaan moti-vaatio on sitä kestävämpää, mitä sisäistetympää se on. Asiakkaan oma kokemus ja sisäinen motivaatio saa elämäntapamuutokset kestämään tai itsehoidon sujumaan todennäköisem-min kuin ulkoinen motivaatio. Itsemääräämisen teorian mukaan toimittaessa asiakkaalle luo-daan mahdollisuuksia valita, vaikuttaa ja osallistua päätöksentekoon. Asiakkaan autono-miaa vahvistettaessa edistetään samalla myös tämän kyvykkyyden tunnetta. Kyvykkyyden vahvistaminen pelkästään tietoja ja taitoja lisäämällä, ilman autonomian tukemista, ei riitä motivoimiseen. (Angle 2010.)
Päijät-Hämeen sosiaali- terveydenhuollon kuntayhtymän alueella käytössä oleva Hyve por-taali tukee asiakaslähtöistä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ja omahoidon toteutusta sekä koordinoi eri elintapaohjausmenetelmien ja omahoidon tukimenetelmien käyttöä alu-eella. Hyve kehittää Ikihyvä-elintapaohjauksen työkaluja ja niiden käyttöä ammattilaisille ja ryhmiin osallistuville ja tekee yhteistyötä alueen eri toimijoiden verkostoissa. (Hyve 2015.) Lihavuuden hoito kiinteänä osana terveydenhuollon toimintaa edellyttää alueellisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen luomista, henkilökunnan kouluttamista sekä laihdutus- ja
painon-hallintaryhmien organisointia (Käypä hoito -suositus 2013). Uusi, ajasta ja paikasta riippu-maton tapa organisoida painonhallintaryhmä on netissä toimiva VerkkoPuntari® toiminta-malli. VerkkoPuntarissa terveyttä edistäviin elämäntapoihin perehdytään verkkomateriaalin, henkilökohtaisen ohjauksen ja ryhmätuen avulla. (Verkkopuntari 2016.)
Liikuntaneuvonta on integroitava osaksi perusterveydenhuoltoa poistamalla lukuisia yksit-täisiä ja organisatorisia esteitä (Williams 2009, Hébert ym. 2012). Ohjatessaan potilaita lii-kuntahoitoon on terveydenhuollon ammattilaisten tunnettava liikuntapalveluja tuottava pai-kallinen verkosto, kuten liikunnan ohjaukseen erikoistunut ryhmätoiminta, liikuntaseurojen ja liikunta-alan yrityksien, sekä muiden liikuntapalveluja tarjoavien, esimerkiksi kansanter-veysjärjestöjen ja kansalaisopistojen palvelut. Lahti liikkeelle -liikunnan palveluketjun kehit-tämishankkeessa toteutettiin polku sosiaali- ja terveystoimesta kaupungin liikuntapalvelui-den liikuntaneuvontaan ja edelleen liikuntaryhmiin. Asiakkaan ohjaus aktiiviseen elämänta-paan osaksi potilasjärjestelmää saadulla LIIKU-lähetteellä oli toimiva tapa, ja selkeytti toi-mintamallia, jossa terveysliikunta nähtiin ennaltaehkäisevänä hoitomuotona. (THL 2013b.) Seksuaalikysymysten ammatillisen työskentelyn jäsentämistä kuvaavassa PLISSIT-mal-lissa on neljä tasoa, jotka kuvaavat erilaisia lähestymistapoja käsiteltäessä seksuaalisuutta ja sen alueella ilmeneviä ongelmia. Mallin kaksi ensimmäistä vaihetta (Permission), luvan antaminen ja (Limited Information) rajattu tieto, sijoittuvat perusterveydenhuoltoon. Muun terveysneuvonnan yhteydessä toteutettavassa seksuaaliohjauksessa voi keskustella tervei-den elämäntapojen vaikutuksesta seksuaaliterveyteen ja motivoida näin asiakasta terveelli-siin elämäntapoihin. (Ryttyläinen & Virolainen 2009.)
Elintapaohjaus ja muutokseen motivointi on erityisosaamisen alue, johon tarvitaan tehtä-vään koulutetut ja jatkuvasti täydennyskoulutettavat motivoituneet ammattilaiset (Absetz ym. 2008a). Terveydenhuollon ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutus on avainase-massa asiakkaiden elämäntapoihin vaikuttavan ohjauksen kehittämisessä (Jallinoja ym.
2009, STM 2013). Koulutuksen puute voi olla myös ohjauksen esteenä (Williams 2009, Hébert ym.2012, THL 2013a). Elintapojen ohjauksen kehittäminen vaatii jatkuvaa asiatiedon päivittämistä, uusiin suosituksiin perehtymistä, sekä keskustelu- ja motivointitaitojen kehit-tämistä. Terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat tutkittua ja tulkittua tietoa sekä eri alojen asiantuntijoiden konsultointimahdollisuuksia ammatillisen osaamisensa tueksi. (Pietilä ym.
2009, Paane-Tiainen ym. 2012, THL 2013a, Eloranta ym. 2014.) Potilaslähtöisen voimava-raistavan ohjauksen kehittämisessä valmennustyyppinen täydennyskoulutus on luento-ope-tusta tehokkaampi (Kaila 2014). Työssä kehittymistä voidaan tukea myös mahdollisuudella toisen ammattilaisen työnseuraamiseen, keskustelulla omista päätöksistä työtoverin kanssa tai toimintatapojen reflektoinnilla yhdessä. Alueellisiin ja paikallisiin koulutuksiin osallistumi-nen ja työkierto ovat keinoja työn kehittämiseen. Osaamisalueiden tunnistamista voidaan tukea kehityskeskusteluilla. (Pietilä ym. 2009.)