Terveydenhuoltohenkilöstö tiedonantajana päivystyspoliklinikalla

Potilaslaki (1992/785, Paaso 2001) velvoittaa terveydenhuoltohenkilöstöä informoi-maan potilasta. Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon mer-kityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hoitoon liitty-vistä seikoista. Potilaalle on annettava selvitys oma-aloitteisesti eikä pelkästään silloin, kun potilas sitä kysyy. Selvitys tulee antaa siten, että potilas voi sen ymmärtää. Selvityk-sen antamisessa tulee välttää sellaista ammatillista kielenkäyttöä, jota potilaan ei voida olettaa tuntevan. Mikäli terveydenhuoltohenkilöstö ei ymmärrä potilaan puhumaa kieltä, tulee henkilökunnan järjestää mahdollisuuksien mukaan tulkkaus. Tulkkia voi-daan tarvita myös hoidettaessa puhe- ja aistivammaista potilasta. (1992/785, 5–9 §.)

Terveydenhuoltohenkilöstön tulee huomioida, että potilaalla ei ole oikeutta tie-toihin, jos on ilmeistä, että selvityksen antamisesta aiheutuisi vakavaa vaaraa potilaan hengelle tai terveydelle. Potilasasiakirjatietoja muista henkilöistä kuin potilaasta ei pal-jasteta eikä tietoja anneta niin, että henkilön yksityinen etu vaarantuu. Tietoja ei anne-ta myöskään vastoin potilaan anne-tahtoa. Alaikäisellä on joissain anne-tapauksissa oikeus kieltää tietojen antaminen huoltajalle tai edunvalvojalle. (1992/785, 7 §.)

Potilaslain (1992/785, 5–97 §) mukaan potilasta on hoidettava lain velvoitteiden mukaisesti sekä yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaan tiedonsaannin paran-tamisen tavoitteena on yhteisymmärryk sen löytäminen. Tavoitteena on ymmärtää, miten potilas kokee hoitoa koskevat valinnan mahdollisuudet. Tässä lähtökohtana on vuorovaikutus sekä kaikkien hoitoon osallistuvien yhteistoiminnallisuus. Tällöin poti-laan voimavaroja tuetaan konsultoivan ohjauksen, osallistuvan vuoropuhelun ja dialo-gin avulla. (1992/785, 5–97 §, Haapaniemi ym. 2004, Paavilainen ym. 2009.)

Terveydenhuoltohenkilöstö voi lievittää potilaan kokemia ahdistavia tunteita an-tamalla realistista tietoa potilaan voinnista ja tukemalla potilasta osallistumaan hoi-toonsa (Åstedt-Kurki ym. 2001b, Cone & Murray 2002, Hopia ym. 2004, Mattila ym.

2010). Potilaalla on oikeus saada selvitys terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä merkityksellisistä seikoista. Tiedonsaantioikeus koostuu joko suullisesti tai kirjallisesti annettavista tiedoista, tutustumisesta potilasasiakirjoihin tai niiden kopioista.

Terveydenhuoltohenkilöstön ei ole aina helppoa määrittää, kenelle he voivat tieto-ja antaa tieto-ja kenelle eivät, jos potilas ei ole kykenevä ilmaisemaan omaa tahtoaan. Poti-laan ja hänen läheisensä sekä eri ihmisten väliset suhteet ovat moninaisia, jolloin voi syntyä ristiriitaisia tilanteita. Hoitojakson aikana potilaan läheisten ihmissuhteet voi-vat muuttua. Potilaan oma näkemys siitä, kenelle saa antaa tietoa, voi myös muuttua hoitojakson aikana. Nämä vaikuttavat osaltaan tiedonsaantioikeuden muuttumiseen.

Potilasasiakirjoihin tuleekin kirjata tiedot näistä asioista ja tarvittaessa myös

päivit-tää henkilöiden tiedonsaantioikeutta koskevat seikat (1992/785, 13 §, Ilveskivi 1997).

Terveydenhuoltohenkilöstön tulee varmistaa potilaan suostumus tietojen antamiseen.

Jos potilas on tajuton tai siihen verrattavissa, saa potilaslain mukaan tietoja antaa per-heelle, mikäli ei ole syytä olettaa, että potilas kieltäisi näin menettelemästä. (1992/785, 13 §, Åstedt-Kurki ym. 2008.)

Epäselvissä tilanteissa terveydenhuoltohenkilöstön tehtävänä on ottaa huomioon potilaan paras ja keskustella tilanteesta eri osapuolten kanssa. Kun terveydenhuolto-henkilö on potilaan edustajana, hän voi joutua rajoittamaan läheisen osallisuutta, jos hän havaitsee siitä olevan vaaraa potilaan terveydelle. Terveydenhuoltohenkilöstön tarpeetonta vallankäyttöä tulee kuitenkin varoa, ja toiminnan tulee perustua potilaan edun lisäksi perhekeskeisen ajattelun lähtökohtiin (1992/785, 13 §, Ilveskivi 1997).

Päivystyspoliklinikalla terveydenhuoltohenkilöstön yhtenä keskeisenä tehtävänä on arvioida potilaan hoidon tarve potilaan saavuttua poliklinikalle. Päivystyspoli-klinikalla työskentelevältä terveydenhuoltohenkilöstöltä tulee edellyttää laaja-alais-ta ja monipuolislaaja-alais-ta osaamislaaja-alais-ta sekä kokemuslaaja-alais-ta päivystyshoitotyöstä (Lankinen 2013).

Päivystykseen tuleekin varata riittävän osaava, kokenut ja alueen olosuhteet kattavasti tunteva vakituisessa palvelussuhteessa oleva henkilöstö (Koponen & Sillanpää 2005, Sosiaali- ja terveysministeriö 2010, Mikkola 2013). Päivystyspoliklinikalla työsken-televältä henkilökunnalta edellytetään niin sanottua triagen-osaamista, jossa ennak-koilmoituksen perusteella arvioidaan potilaan hoidossa tarvittavat resurssit sekä poti-laan saapuessa päivystyspoliklinikalle arvioidaan potipoti-laan hoidon tarve ja kiireellisyys (Bruce & Suserud 2005, Tippins 2005, Lankinen 3013). Potilaan hoidon tarve sekä hoidon tarpeen kiireellisyys arvioidaan uudelleen potilaan odottaessa hoitoon pääsyä päivystyksessä (Gerdtz & Bucknall 2000, Bruce & Suserud 2005, Lankinen 2013).

Päivystyspoliklinikasta (eng. emergency department, ED) käytetään myös nimitys-tä ensiapupoliklinikka (engl. emergency unit / emergency service, emergency ward).

Ensiapupoliklinikka-nimen käyttö on vähentynyt yhteispäivystyspisteiden perustami-sen myötä. Päivystyspoliklinikka voi olla joko erikoissairaanhoidon päivystys tai yh-teispäivystys. Päivystyspoliklinikka palvelee kaikkina vuorokaudenaikoina, ja palvelun tulee kattaa myös puhelimitse tehtävä hoidon arviointi. Tässä tutkimuksessa päivys-tyspoliklinikalla tarkoitetaan paikkaa, jonne äkillisesti sairastunut potilas hakeutuu sairautensa vuoksi.

Terveydenhuoltohenkilöstön tarjoaman hoidon tulee perustua tutkittuun tietoon, tieteelliseen ja muuhun näyttöön (Hallgrimsdottir 2004, McAllister & Osborne 2006, Melender ym. 2009, Sosiaali- ja terveysministeriö 2010). Erilaisilla ohjeistuksilla ja suo-situksilla pyritään vakiinnuttamaan tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuvia AVH:n ehkäisy-, tutkimus-, hoito- ja kuntoutumiskäytäntöjä ja siten vähentämään AVH:n ilmaantuvuutta (Haapaniemi ym. 2006, Käypä hoito 2006, Hinkle & Guanci 2007,

Craig ym. 2008, Kaila 2009). Päivystyspoliklinikalla AVH-potilaiden osalta arvioi-daan muun muassa potilaan soveltuvuus liuotushoitoon. Liuotushoidosta ei ole hyötyä, jos oireen alkamisesta on kulunut yli neljä ja puoli tuntia. (Ks. luku 2.1.) Poikkeuksena kallonpohjan valtimon tukos, jossa liuotushoidosta voi olla hyötyä, jopa 48 tuntia oirei-den alusta (Soinila ym. 2006).

Terveydenhuoltohenkilöstön tulee arvioida potilaan vointia ja tilaa myös erilaisilla mittausmenetelmillä ja kirjallisista dokumenteista. Tietoa kerätään myös havainnoi-malla ja haastattelehavainnoi-malla. Terveydenhoitohenkilökunnan potilaalle antamaa tietoa voidaan pitää laadukkaana silloin, kun henkilökunnalla on käsitys siitä, mitä potilaan tulisi itse tietää sairaudestaan selviytyäkseen sairautensa kanssa, ja miten ohjata poti-lasta hoitamaan itseään jatkossa (Gerdtz & Bucknall 2000, Gerdtz & Bucknall 2001, Salmon & Young 2008, Salminen-Tuomaala ym. 2010, Lankinen 2013).

Potilaan läheisten tarve osallistua potilaan hoitoon ja saada ajantasaista tietoa hoi-dosta ja tutkimuksista sekä jatkohoitopaikasta on tiedostettu. Olemassa olevan tutki-mustiedon perusteella potilaan ja läheisen akuuttivaiheen tiedonsaantiin päivystyspo-liklinikalla ei ole kuitenkaan riittävästi kiinnitetty huomiota (Brereton & Nolan 2002, Hinkle & Guanci 2007, Nikki ym. 2010, Yonaty & Kitchie 2012). On hyvin vähän aikaisempaa tutkimustietoa siitä, mitä konkreettista tietoa AVH-potilas ja hänen lä-heisensä tarvitsevat päivystyspoliklinikkahoidon vaiheessa. Jos tiedonsaannin tarpeita ei tunnisteta, on vaikeata kohdentaa tietoa tarpeellisiksi koetuista asioista, oikea-aikai-sesti ja oikealle kohderyhmälle oikeilla menetelmillä. Selviytyäkseen haasteellisesta sairastumisen aiheuttamasta tilanteesta ja sen tuomista vaikeuksista sekä AVH-potilas että läheinen tarvitsevat konkreettista tietoa ja riittävästi tukea terveydenhuoltohenki-löstöltä. Läheinen tarvitsee tietoa ja tukea myös voidakseen auttaa potilasta hänen sai-rautensa kanssa. Päivystyspoliklinikalla työskentelevän terveydenhuoltohenkilöstön osaamisen vaatimukset ovat näin ollen suuret, mistä syystä tässä tutkimuksessa kou-lutusinterventio suunnattiin päivystyspoliklinikalla työskentelevälle terveydenhuolto-henkilöstölle.

Aikaisempien tutkimusten ja kirjallisuuden perusteella tiedonsaantiin vaikuttavia tekijöitä ovat tässä tutkimuksessa terveydenhuoltohenkilöstön näkökulmasta potilaan hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointi, tutkitun tiedon käyttö potilaan hoidossa, potilaan ja hänen läheisensä tiedonsaantioikeuden huomioiminen sekä potilaan ja ter-veydenhuoltohenkilöstön yhteisymmärrys hoidosta.