Mallissa henkilöstökoulutuksen kokonaislaatu määrittyy henkilöstökoulutuk-sen osallistujien näkökulmasta. Kuten kuviosta 6 voidaan havaita, henkilöstö-koulutuksen koettu laatu muodostuu teorian perusteella odotuksista, koke-muksista ja vaikuttavuudesta. Grönroosin koettu palvelun laatu -mallista on markkinoinnin oppialalta otettu malliin odotukset ja kokemukset -osiot. Näiden
osa-alueet, on muodostettu sekä Grönroosin mallin että henkilöstökoulutuksen kirjallisuuden perusteella. Vaikuttavuus -osa mallista pohjautuu Kirkpatrickin (muun muassa 1996) koulutuksen vaikuttavuusmallin neljään osioon. Mallissa vaikuttavuus nähdään laadun osatekijänä. Ilman vaikuttavuutta ei siis tämän mallin mukaan voi olla laadukasta koulutusta. Tähän on päädytty siksi, että koulutus voi olla laadukas, vaikkei sitä sovellettaisi käytäntöön. Toisaalta mikä-li koulutus ei ole laadukas, se erittäin todennäköisesti ei ole vaikuttava. Tällä perusteella vaikuttavuus on nimenomaan laadun osatekijä, eikä toisinpäin.
Mallissa on myös ajallinen ulottuvuus, koska vaikuttavuus ei voi ilmetä ilman kokemuksia, eikä kokemukset ennen odotuksia. Toisaalta näillä voi olla myös takaisinkytkennän luonne, jolloin kokemukset voivat vaikuttaa odotuk-siin ja vaikuttavuus kokemukodotuk-siin ja odotukodotuk-siin. Malli on rajattu suorakulmion mallisella kehyksellä, koska henkilöstökoulutuksen laatu on kontekstisidon-naista. Tällä viitataan Grönroosin alkuperäiseen malliin jatkokehitettyyn ”mis-sä”-ulottuvuuteen.
4 TUTKIMUSMENETELMÄ
“Tieteellisen menetelmän todellinen tarkoitus on varmistaa, ettei luonto ole harhaanjoh-tanut meitä ajattelemaan, että tiedämme jotain mitä itse asiassa emme tiedä. ” Pirsig, R.
Tieteen tavoite on todellisuuden kuvaaminen, selvittäminen ja ymmärtäminen teorioita luomalla ja niitä mahdollisesti empiirisesti koettelemalla. Todellisuu-den ja tiedon luonteesta ei olla yhtä mieltä tieteenfilosofien ja tutkijoiTodellisuu-den kes-kuudessa. Tämä johtuu siitä, että eri tieteenalat, kuten luonnontieteet ja ihmis-tieteet, käsittävät todellisuuden - ja siten tiedon - eri tavoin. Puhutaan ontolo-giasta, kun tarkoitetaan todellisuuden olemusta, sen rakentumista ja mitä ihmi-nen voi siitä tietää. Tutkimusmenetelmän tulee vastata ontologialtaan tutkitta-vaa ilmiötä. (Puusa & Juuti 2011, 11-14). Ontologisia tasoja ihmistieteissä, kuten johtamisessa, voidaan ajatella olevan neljä: realismi, strukturalismi, sosiaalinen konstruktionismi ja poststrukturalismi. (Puusa & Juuti 2011, 14.) Tämän tutki-muksen tieteenfilosofinen perusta pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin, missä todellisuuden katsotaan rakentuvan ihmisten välisessä vuorovaikutuk-sessa.
Epistemologialla tarkoitetaan käsitystä tiedosta, tieto-oppia (Puusa & Juuti 2011, 19). Se käsittelee myös oletuksia tutkijan ja tutkittavan suhteesta (Hirsjärvi
& Hurme 2000, 23). Tietämisen tavat, mahdollisuudet ja tutkijan suhde tutkitta-viin ovat olennaisia epistemologiassa. (Puusa & Juuti 2011, 19-20.) Hirsjärvi ja Hurme (2000, 23-4) ovat jaotelleet epistemologian kvantitatiivisen ja kvalitatii-visen tutkimuksen mukaan. Tieto on laadullisessa tutkimuksessa yleensä sub-jektiivista ja ainutkertaista, ja määrällisessä tutkimuksessa obsub-jektiivista ja yleis-luontoista. Tässä tutkielmassa epistemologinen lähtökohta on fenomenologia.
Fenomenologian mukaan tieto ja kokija ovat erottamattomia, jolloin tätä lähes-tymistapaa käytettäessä tutkitaan ihmisten subjektiivisia havaintoja ja merki-tyksenantoja tietystä ilmiöstä. Tällöin eri kokijoilla voi olla hyvinkin erilaisia kokemuksia tilanteista tai ilmiöistä. (Puusa & Juuti 2011, 21.) Tässä tutkimuk-sessa epistemologinen lähtökohta on tapaustutkimuksen vuoksi myös se, mitä voimme tietää ja oppia yhden tapauksen perusteella (Metsämuuronen 2005, 206).
Metodologialla viitataan oppiin tieteen järkevistä menetelmistä. Metodiva-linnat liittyvät tieteenparadigmoihin sekä tutkijan ontologisiin ja epistemologi-siin valintoihin. Nämä ohjaavat metodologisia valintoja, koska tutkimusmene-telmät eivät saa olla ristiriidassa tutkijan ontologisten ja epistemologisten valin-tojen ja ihmiskäsityksen suhteen. Käytännössä metodologia ohjaa tutkimuspro-sessia mahdollistaen ja rajoittaen tutkimukseen sisältyviä asioita. Metodologia viittaa myös tutkimusmetodien käyttöön tiedon hankinnassa. (Puusa & Juuti 2011, 22.)
Tämä tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena, laadullisena, tapaustutki-muksena. Kvalitatiivinen tutkimus perustuu usein, muttei aina, induktiiviseen päättelyprosessiin, jossa pyritään yksittäistapauksesta yleistämiseen.
Kvalitatii-vinen tutkimus on kiinnostunut selvittämään mitkä yhtäaikaiset tekijät vaikut-tavat lopputulokseen ja se ottaa huomioon kontekstisidonnaisuuden. Kvalita-tiivinen tutkimussuuntaus pitää muuttujia monimutkaisina, toisiinsa kietoutu-neina ja vaikeasti mitattavina. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 25.) Kvalitatiivinen tut-kimus sopii hyvin käytettäväksi silloin, kun tutkittava aihe on sen verran mo-nimutkainen, ettei siihen voi vastata vain ”kyllä” tai ”ei”. Laadullisen tutki-muksen haasteena voidaan pitää etenkin sen luotettavuutta, koska se voi tuot-taa vain havaintoja, ei varsinaisia yleistettäviä tuloksia tai syy-seuraussuhteita.
Myöskään laadullisen tutkimuksen yleistettävyys ei usein onnistu, koska laa-dullisissa tutkimuksissa tutkimusmalli ja -tilanne on yleensä uniikki. (Shuttle-worth 2008b.)
4.1 Tapaustutkimus tutkimusstrategiana
Tapaustutkimus tutkii nimensä mukaisesti tapauksia. Tapaukset voivat olla yksilöitä, ryhmiä, organisaatioita, ohjelmia tai vastaavia. Yhteinen nimittäjä mahdollisille tapauksille on se, että ne ovat ”erityisiä, uniikkeja ja rajattuja jär-jestelmiä” (Patton 2002, 447). Tapaustutkimus määritellään Yinin (2014) mu-kaan kaksiosaisesti. Ensimmäisen määritelmäosan mumu-kaan tapaustutkimus on:
”empiirinen lähestymistapa, joka tutkii tämän päivän ilmiöitä, tapauksia, perusteellises-ti tosielämän konteksperusteellises-tissa, kun ilmiön ja sen konteksperusteellises-tin rajat eivät välttämättä ole selke-ästi ilmeisiä.” Toinen määrittelyosa kuuluu puolestaan: ”Tapaustutkimus lähesty-mistapana kestää teknisesti erityisestä tilanteesta, missä on enemmän kiinnostavia muuttujia kuin data osoittaa, ja missä yksi tulos perustuu useiden lähteiden näyttöjen varaan, ja jossa aineiston täytyy yhdistyä triangulaation avulla, minkä tuloksena sekä aineiston kerääminen ja analyysi hyötyvät teoreettisten ehdotusten kehittämisestä etu-käteen” (Yin 2014, 16-17). Epistemologisesti voidaan kysyä, mitä voimme oppia yhden tapauksen perusteella (Metsämuuronen 2005, 206). Tapaustutkimus on kätevä tapa testata teorioita ja malleja tosielämän kontekstissa (Shuttleworth 2008a).
Tapaustutkimuksen menetelmänä voidaan käyttää laadullista tai määräl-listä otetta, sekä näiden yhdistelmää niin sanottua pragmaattista lähestymista-paa, mixed methodia. Tärkeää on kuitenkin tarkastella tapausta kokonaisvaltai-sesti ja konteksti huomioiden. (Patton 2002, 447.) Tässä tutkimuksessa käytetään laadullista otetta ja tapaus, case, on Ikääntyneiden erityisosaajakoulutus, minkä koettua laatua tutkitaan koulutuksen osallistujien näkökulmasta.
Tapaustutkimuksen haasteena on, ettei sille ole kehitetty yhtä yhtenäistä tutkimusmallia. Yin kutsuukin tutkimussuunnitelmaa ”monivaiheiseksi mat-kaksi täältä tuonne”. Tapaustutkimus koostuu viidestä osasta (Yin 2014, 28-29):
1. Tapaustutkimuskysymykset 2. Mahdolliset väittämät
3. Analyysiyksiköt
4. Logiikka, jolla aineisto linkitetään väittämiin 5. Kriteerit tulosten tulkinnalle
Tässä tutkimuksessa matka täältä tuonne on ollut näitä Yinin tapaustutkimuk-sen osioita soveltaen kuvion 7 mukainen: