Teknologian yleistyessä lähes kaikilla elämän osa-alueilla, sekä uusien teknolo-gian käyttötarkoitusten myötä teknostressiä voi nykyään ilmetä lähes missä kontekstissa tahansa. Tutkimukset voidaankin jaotella kohdistuviksi joko työ-ympäristön ja vapaa-ajan kontekstiin keskittyviin tutkimuksiin. Tässä tutkiel-massa keskitytään työympäristössä ilmenevään teknostressiin. Seuraavaksi esi-tellään malli, jolla teknostressin syntymistä voidaan kuvata kyseisessä konteks-tissa.
Teknostressin syntymisen prosessia työympäristössä voidaan kuvata käyt-tämällä Ragu-Nathanin ym. (2008) kehittämää käsitteellistä mallia, joka perus-tuu aiempaan stressitutkimukseen. Perustuen Lazaruksen (1966) stressin syn-tymisen transaktionaaliseen malliin, he esittävät, että myös teknostressi syntyy yksilön oman sisäisen kokemuksen sekä ympäristön vaikuttavien tekijöiden tuloksena. Teknostressin käsitteellisen mallin mukaan teknostressin syntymi-seen ja ilmenemisyntymi-seen vaikuttavina tekijöinä voidaan nähdä sekä erilaiset tek-nostressitekijät, että teknostressiä ehkäisevät tai lievittävät mekanismit. Näiden tekijöiden kautta yksilöön kohdistuvan yhteisvaikutuksen voidaan nähdä
mää-rittävän, onko yksilö työssään altis kärsimään teknostressistä. Lisäksi Ragu-Nathanin ym. (2008) mukaan aiemmin mainitut yksilölliset erot voivat vaikut-taa yksilön reaktioihin, kun hän kohvaikut-taa työssään erilaisia teknostressitekijöitä.
Teknostressin vaikutuksia malli kuvaa niin, että yksilön kokema teknostressi heikentää työtyytyväisyyttä, mikä puolestaan voi johtaa työntekijän organisato-risen sitoutumisen heikkenemiseen ja sen myötä edelleen työsuhteen purkami-seen.
Ragu-Nathan ym. (2008) tunnistivat tutkimuksessaan, että teknostressite-kijät vaikuttavat suoraan yksilön työtyytyväisyyteen, ja erilaisilla organisatori-silla lievitysmekanismeilla, kuten käyttökoulutukorganisatori-silla ja tehokkaalla it-tuella, havaittiin olevan vaikutusta kaikkiin kolmeen edellä mainittuun teknostressin vaikutusten ilmenemisen osa-alueeseen. Fuglseth & Sørebø (2014) kuitenkin kritisoivat työtyytyväisyyden käyttöä muuttujana, jolla mitataan teknostressin vaikutusta yksilöön, koska monen muunkin tekijän voidaan olettaa vaikuttavan kyseiseen muuttujaan. Alla on esitetty kuvion avulla teknostressin syntymistä organisaatioympäristössä. Olennaista on ymmärtää, että teknostressitekijät ai-heuttavat yksilölle rasitetta tai kuormitusta, joka vuorostaan voi johtaa negatii-visiin vaikutuksiin sekä yksilö- että organisaatiotasolla.
Teknostressin syntyessä erilaisten tilanteiden ja teknologian piirteiden seurauksena, voidaan tilanteita pyrkiä luokittelemaan eri syntylähteiden tai mekanismien mukaan. Seuraavaksi tässä luvussa esitellään tarkemmin erilaisista teknologian piirteistä aiheutuvia teknostressikategorioita.
KUVIO 1: Teknostressin muodostuminen organisaatioympäristössä, käsitteellinen malli (Ragu-Nathan ym., 2008)
Teknoylikuormituksella tarkoitetaan sitä, että yksilö altistuu useille teknolo-gialähtöisille ärsykkeille, ja tämä johtaa koetun kuormituksen myötä negatiivi-siin tuntemuknegatiivi-siin. Teknoylikuormitus voi ilmentyä informaatiotulvana, keskey-tyksinä (Fuglseth & Sørebø, 2014; Galluch, Grover & Thatcher 2015) ja moniajo-na (Tarafdar ym., 2007; Tarafdar ym., 2011). Yhteistä teknoylikuormitukseen liittyvissä tilanteissa on erityisesti tietotyöläisten kohdalla se, että yksilö joutuu teknologian takia työskentelemään aiempaa enemmän ja nopeammin (Tarafdar ym., 2011). Informaatiotulvalla tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilö vastaanottaa liikaa informaatiota, mahdollisesti useista eri kanavista, eikä kykene käsittele-mään kaikkea (Fisher & Wesolkowski, 1999). Tämä voi aiheuttaa uupumuksen ja riittämättömyyden tunnetta, ja heikentää yksilön jaksamista työssään. Kes-keytysten vaikutus työssä keskittymiseen on kasvanut erityisen paljon mobiili-laitteiden yleistymisen sekä erilaisten sovellusten ilmoitusten kehittymisen myötä. Arvioiden mukaan teknologiasta aiheutuvan keskeytyksen jälkeen työn-tekijällä kestää keskimäärin neljä minuuttia orientoitua takaisin alkuperäiseen tehtävään (Kessler, 2007). Sosiaalinen media tunkeutuu eri tavoin häiritsemään työntekoa, ja erilaiset ”push-ilmoitukset” ja merkkivalot ovat omiaan saamaan keskittymisen herpaantumaan ja ajatustyön katkeamaan. Moniajo (engl. multi-tasking) tarkoittaa teknostressin kontekstissa sitä, että käyttäjä pyrkii hoitamaan useampaa asiaa samanaikaisesti hyödyntämällä useita eri päätelaitteita tai so-velluksia. Esimerkiksi työpaikan viikkopalaveri voi olla houkutteleva tilanne tarkistaa työsähköpostit, ja kuunnella palaverin sisältöä samanaikaisesti sivu-korvalla. Todellisuudessa useimmille ihmisille moniajo on työtehokkuuden kannalta erittäin huono vaihtoehto, koska ihmisaivot eivät pääsääntöisesti ky-kene tehokkaasti suoriutumaan useista tehtävistä samanaikaisesti (Clark ja Ka-lin, 1996; Goldsborough, 2005; Tarafdar ym., 2007).
Teknoturvattomuus (engl. insecurity) eli epävarmuus teknologian suh-teen on myös voimakas teknostressin luoja. Mikäli työntekijä ei tunne omaa teknistä osaamistaan riittäväksi, voi hän kokea epävarmuutta työpaikkansa suhteen. Järjestelmät ja ohjelmistot muuttuvat jatkuvasti, ja uuden oppiminen vie aikansa, joten yksilö voi pelätä työnantajan palkkaavan jonkun pätevämmän hänen tilalleen. Teknoturvattomuuden ilmetessä yksilö voi kokea kaiken uuden teknologian uhkaavana, ja lähtökohtaisesti hänen asenteensa teknologiaa koh-taan voi olla erittäin negatiivinen. (Tarafdar, Pullins & Ragu-Nathan, 2015)
Teknoepävarmuutta aiheuttavat jatkuvat muutokset käytössä oleviin oh-jelmistoihin ja laitteisiin. Nämä muutokset voivat aiheuttaa yksilölle stressiä (Arnetz, 1996; Fisher & Wesolkowski, 1999; Tarafdar ym., 2007). Jatkuva muu-tos voi merkittävästi laskea yksilön motivaatiota opetella uusien sovellusten ja ohjelmistojen käyttöä, koska aiemmin hankittu osaaminen muuttuu nopeasti hyödyttömäksi. Lisäksi muutokset usein vaativat totuttelua ja hienosäätöä, mi-kä kuluttaa yksilön resursseja, ja voi aiheuttaa tyytymättömyyttä semi-kä teknolo-giaa, että omaa työtä kohtaan (Tarafdar ym., 2007).
Teknoinvaasio eli teknologian tunkeutuvuus, on ongelma, joka aiheutuu siitä, että erityisesti mobiililaitteiden yleistymisen myötä monet työntekijät ko-kevat, että heillä on velvollisuus hoitaa tiettyjä työtehtäviä myös vapaa-ajallaan.
Esimerkiksi tärkeän sähköpostin vastaanottaminen ilta-aikaan saattaa aiheuttaa monille tarpeen tarkistaa viestin sisältö mahdollisten ongelmatilanteiden varal-ta. Tämänkaltaisessa tilanteessa työn ja vapaa-ajan välinen raja on hämärtynyt, ja yksilö voi kokea monenlaisia negatiivisia tuntemuksia. (Ragu-Nathan ym., 2008; Tarafdar ym., 2011)
Myös teknologian tai järjestelmän monimutkaisuus (engl. complexity) on olennainen teknostressin aiheuttaja. Käyttäjä voi kokea työssä tarvittavan mo-nimutkaiseksi kokemansa teknologian aiheuttavan ylimääräistä vaivaa, kun hän joutuu käyttämään työaikaansa ja muita resurssejaan ymmärtääkseen tek-nologian toimintaa ja käyttöön liittyviä seikkoja. Tämän seurauksena voi syntyä ahdistusta ja turhautumista. Mikäli teknologia tuntuu liian monimutkaiselta yksinkertaisen työtehtävän suorittamisen kannalta, ei käyttäjä yleensä koe käyt-töä miellyttäväksi. Lisäksi työssä käytettävän teknologian monimutkaisuus voi saada yksilön tuntemaan itsensä epäpäteväksi. (Fuglseth & Sørebø, 2014; Ta-rafdar ym., 2007; TaTa-rafdar ym., 2011)
Teknoaddiktio, eli riippuvuus erilaisten laitteiden ja sovellusten käytöstä voidaan myös nähdä teknostressin osa-alueena (Lee ym., 2013; Salanova ym., 2013). Pakonomainen tarve käyttää esimerkiksi uusimpia sosiaalisen median sovelluksia voi aiheuttaa merkittävää kuormitusta yksilön hyvinvoinnille. Tek-noaddiktio sisällytetään tähän tutkielmaan siinä kontekstissa, että esimerkiksi älypuhelimen tuominen töihin, ja sen sovellusten pakonomainen käyttö työai-kana voi johtaa työympäristössä koettuun teknostressiin. Esimerkiksi keskitty-misen häiriintyminen työtehtävää suoritettaessa voi johtua nimenomaan alitui-sesta tarpeesta henkilökohtaisen älylaitteen käyttöön.
Ayyagari ym. (2011) tutkivat tarkemmin teknostressin syntymiseen liitty-viä teknologian ominaisuuksia, ja kehittivät oman mallinsa teknostressitekijöi-hin johtavista teknologian piirteistä. Heidän mukaansa teknologiasta lähtöisin olevan stressin ilmenemistä voidaan ennustaa tarkastelemalla kolmea eri tekno-logian ominaisuutta: käytettävyyttä, tunkeilevuutta ja dynaamisuutta. Käytet-tävyyteen liittyviin piirteisiin he sisällyttivät mallissaan teknologian käytännöl-lisyyden, kompleksisuuden sekä luotettavuuden. Teknologian tunkeilevuuden he määrittivät koostuvan presenteismistä ja anonymiteetistä. Teknologian dy-naamisuutta he kuvasivat sen muutosvauhdilla. Mallin mukaan nämä eri omi-naisuudet johtavat teknostressitekijöiden (kuvattu alla) ilmenemiseen, ja stressi-tekijät puolestaan johtavat yksilön kokemaan kuormitukseen. Tämä kuormitus aiheuttaa edellä mainittuja teknostressin haittavaikutuksia. (Ayyagari ym., 2011.) Teknostressin voidaan näin ollen kuvata syntyvän prosessin lopputulok-sena, ja sen ilmenemistä voidaan pyrkiä ennakoimaan tarkastelemalla tilanne-kohtaisia teknologian ominaispiirteitä.
KUVIO 2, Teknostressin muodostumiseen vaikuttavat teknologian ominaispiirteet (Ayyagari ym., 2011)
Ilmiön konkretisoimiseksi voidaan tarkastella kirjallisuudesta löytyviä esi-merkkejä teknostressiä aiheuttavista tilanteista ja tekijöistä. Al-Fudail ja Mellar (2008) tutkivat opettajien kokemaa teknostressiä työympäristöissä, joissa oli käytössä merkittävä määrä teknologiaa, jota opettajien tuli hyödyntää opetuk-sessaan. Vastauksista kävi ilmi, että opettajille teknostressiä aiheuttivat muun muassa seuraavat tekijät: teknologian käytön valmisteluun vaaditut merkittävät resurssit, mahdollisten ongelmatilanteiden ratkaiseminen, ongelmat teknologi-an luotettavuudessa, puutteellinen tekninen- ja sosiaalinen tuki orgteknologi-anisaatiossa, heikkojen tietoteknisten taitojen omaavien oppilaiden ohjaaminen teknologian käytössä ja puutteellinen koulutus teknologian käyttöön liittyen. Riedl ym.
(2012) listasivat teknostressiä aiheuttaviksi tekijöiksi tutkimuksessaan muun muassa työvälineen tai ohjelmiston hitaan tai ”tahmean” käyttökokemuksen, järjestelmän tai sovelluksen kaatumiset (engl. crashing), puutteelliset käyttöoh-jeet ja informaatioylikuormituksen.
Salah-Eddine ja Belaissaoui (2016) listasivat tutkimuksessaan teknostressin aiheuttajiksi riittämättömän tai puutteellisen kouluttamisen, yksilön kokemat-tomuuden teknologian käytön suhteen, organisatoriset tekijät, henkilöstöva-jauksen, työn ylikuormittavuuden, informaatioylikuormituksen, nopean muu-tostahdin, useiden eri käyttöliittymien käytön yhden työtehtävän
suoritta-miseksi, vanhentuneen teknologian käytön työympäristössä, huonosti toimivat järjestelmät ja erilaiset turvallisuusongelmat. Hung, Chang ja Lin (2011) tutkivat mobiililaitteiden käytöstä johtuvaa teknostressiä työympäristössä ja havaitsivat, että mobiililaitteiden “kaikkialla läsnä oleva” luonne aiheuttaa teknostressiä, koska käyttäjät eivät koe hallitsevansa käyttötilannetta yhtä hyvin kuin perin-teisten työasemien suhteen.
Salanova ym. (2013) kuvasivat tutkimuksessaan teknostressiä
”sateenvarjotermiksi” ja määrittelivät sen koostuvan kahdesta erillisestä komponentista: teknokuormituksesta ja teknoaddiktiosta. Kuormituksen he määrittelivät koostuvan neljästä erillisestä, mutta toisiinsa liittyvästä osa-alueesta. Heidän mukaansa teknokuormitus voi ilmetä käyttäjän kokemuksina, joita ovat ahdistus, uupumus, skeptisyys teknologiaa kohtaan ja riittämättömyyden tunne. He myös havaitsivat analyysissään, että vähemmän teknologiaa käyttävät henkilöt kokivat näitä oireita paljon käyttäviä enemmän, lukuun ottamatta uupumusta. Mielenkiintoista oli, että aineistoa analysoidessaan he huomasivat, että sosiaalisen tuen määrä teknologian käyttöön ja oppimiseen vaikutti uupumisen ilmenemiseen negatiivisesti, mutta korosti riittämättömyyden tunnetta stressaantuneissa yksilöissä. Tätä selitettiin osittain Banduran (1997) sosiaalisen kognition -teorian avulla. Kyseisen teorian mukaan yksilön uskomuksella omasta kyvykkyydestään tietyn tehtävän suorittamiseksi, on merkittävä vaikutus hänen asenteeseensa tehtävää kohtaan.
Tätä voidaan soveltaa myös teknostressin ja teknologian käytön kontekstissa siten, että yksilön tulkitessa oman kompetenssinsa riittäväksi teknologian käyttöön, yksilö luultavammin stressaantuu vähemmän ongelmatilanteen ilmetessä. Näin ollen yksilön saadessa apua työtehtäviensä suorittamisessa, hän ei koe itseään välttämättä enää riittävän ammattitaitoiseksi tai päteväksi työssään. Toiseksi mahdolliseksi selitykseksi he ehdottivat, että apua saanut henkilö voi kokea ”jäävänsä velkaa” avun tarjoajalle, eikä auttajan ja autetun välisen suhteen dynamiikka ole enää entisenlainen. (Salanova ym., 2013)