Teknostressin aiheuttajat

Tieto- ja viestintäteknologiat voivat aiheuttaa stressiä monin tavoin. Tek-nostressin aiheuttajat ovat tekijöitä, jotka luovat teknostressiä organisaatiossa (Ragu-Nathan ym., 2008). Näitä voidaan kutsua myös teknostressin aiheuttajik-si (Tarafdar ym., 2007). Suurempi riippuvuus tietojärjestelmistä rutiinityön suo-rittamiseksi ja matalampi tietokoneminäpystyvyys (engl. computer self-efficacy) liittyvät korkeampiin teknostressin aiheuttajien tasoihin (Shu, Tu & Wang, 2011).

Srivastava, Chandra ja Shirish (2015) listaavat eri tekijöitä, jotka aiheutta-vat teknostressiä. Työntekijät kokeaiheutta-vat työmäärän lisääntyneen ja tuottavuuden vaatimusten kasvaneen. Lisäksi työntekijät kokevat teknostressiä liiallisesta teknologiariippuvuudesta. Teknostressiä aiheuttaa myös jatkuva sopeutuminen uusiin tieto- ja viestintäteknologioiden sovelluksiin, toiminnallisuuksiin ja mi-ten ne aiheuttavat työnkulkuihin. (Srivastava ym., 2015.) Muita organisaational-lisia tekijöitä, jotka aiheuttavat teknostressiä ovat työn monimutkaisuus ja käyt-täjien osallisuus tietojärjestelmissä (Tarafdar ym., 2010; Tarafdar ym., 2015). Li-säksi yksilöiden omat piirteet saattavat aiheuttaa teknostressiä esimerkiksi minkälainen on oma digitaalinen lukutaito (Tarafdar ym., 2010; Tarafdar ym., 2015).

Ongelmia tulee paljon tieto- ja viestintäteknologioiden käyttämisestä.

Esimerkiksi sovellusten moniajaminen (engl. multitasking), jatkuva yhteydenpi-to, tekniset ongelmat ja informaatiotulva. Lisäksi käyttäjät kokevat epätietoi-suutta ja epävarmuutta jatkuvasta uudelleenoppimisesta sekä järjestelmäpäivi-tyksistä. (Tarafdar ym., 2010; Ayyagari ym., 2011; Tarafdar, Tu, Ragu-Nathan &

Ragu-Nathan, 2011.)

Ragu-Nathanin ym. (2008) mukaan teknostressiä voi aiheutua kuudessa eri tilanteessa. Ragu-Nathanin ym. (2008) mukaan ensimmäinen asia on, että tieto- ja viestintäteknologian kyky jatkuvaan yhteyteen pidentää säännöllistä työpäivää. Työntekijöihin voi ottaa yhteyttä missä ja milloin tahansa, ja he tun-tevat usein olevansa pakotettuja vastaamaan, koska yhteyden muodostamatta jättäminen aiheuttaa levottomuutta. Toiseksi kannettavat tietokoneet, älypuhe-limet, yhteistyösovellukset sekä selain ovat tehneet rutiininomaiseksi työnteki-jälle käsitellä samanaikaisesti erilaisia sisäisiä ja ulkoisia tietolähteitä. (Ragu-Nathan ym., 2008.) Fisherin ja Wesolkowskin (1999) mukaan informaatiota tu-lee monista viestintäkanavista ja monelta ihmiseltä, jolloin informaation kulkua on vaikeampi käsitellä. Kolmanneksi kilpailupaineet uusimpien laitteiden, oh-jelmistojen ja sovellusten käyttämiseksi ovat lisääntyneet. Samaan aikaan tieto-

ja viestintäteknologioihin liittyvät tekniset kyvykkyydet ja terminologiat ovat monimutkaisempia. Uusien sovellusten oppiminen voi viedä kuukausia, ja käyttöoppaat voivat olla monimutkaisia. (Ragu-Nathan ym., 2008.) Neljäntenä teknostressiä voi aiheutua tilanteessa, jossa organisaatiot ottavat käyttöön no-peasti muuttuvia ICT-tuotteita ja -sovelluksia (Ragu-Nathan ym., 2008). Vii-denneksi useimpia nykyisissä organisaatioympäristöissä käytettäviä valmiita tieto- ja viestintäteknologioiden sovelluksia ei voida käyttää sellaisenaan ilman suuria muutoksia. Esimerkiksi yrityksen resurssisuunnittelujärjestelmien käyt-töönotto edellyttää tärkeiden päätösten tekemistä määrittelyistä ja kustomoin-nista, mikä on usein erittäin poliittinen ja stressaava prosessi. (Ragu-Nathan ym., 2008.) Lopuksi tieto- ja viestintäteknologiat auttavat moniajoissa (engl.

multitasking), mikä auttaa saavuttamaan enemmän lyhyessä ajassa. Tehokkailla moniajoilla on kuitenkin rajoituksensa, ja tieto- ja viestintäteknologian käyttö pakottaa ihmiset usein ylittämään nämä rajoitukset. (Ragu-Nathan ym., 2008.)

Yhteenvetona Ragu-Nathan ym. (2008) toteavat, että tieto- ja viestintätek-nologiat aiheuttavat stressiä, koska ne ovat monimutkaisia ja muuttuvat usein.

Lisäksi ne edellyttävät jyrkkiä oppimiskäyriä, vaativat enemmän työtä, johtavat liialliseen moniajoon sekä tieto- ja viestintäteknologioihin liittyy teknisiä on-gelmia ja virheitä (Ragu-Nathan ym., 2008). Fisherin ja Wesolkowskin (1999) mukaan, jos uutta teknologiaa ei tuoda yritykseen oikeaan aikaan ja oikealla tavalla, organisaation tuottavuus voi jumiutua kilpailijoihin nähden. Toiseksi yritysten täytyy aina miettiä haluavatko he parantaa tuottavuuttaan uusilla teknologioilla, jolloin uusista teknologioista koettu ajallinen hyöty korvaantuu uusien ongelmien ratkomiseen kuluvalla ajalla. (Fisher & Wesolkowski, 1999.)

Käyttäjät kokevat edellä mainituista tilanteissa paljon negatiivisia vaiku-tuksia. Yaverbaum (1988) sanoo tietotekniikan käyttämisen aiheuttavan tyyty-mättömyyttä, taitotason vähenemistä työn suorittamiseksi, ahdistusta, valituk-sia ja fyysisiä ongelmia. Weilin ja Rosenin (1997, s. 197–198) mukaan oppimises-sa sekä ohjaamisesoppimises-sa voi tulla vastaan neljä ongelmaa. Täytyy välttää liiallista teknologista ammattikieltä ja liian monta uutta ideaa ei saa kertoa samaan ai-kaan. Lisäksi ideoita ei sovi esittää liian nopeasti sekä oppijan täytyisi itse pääs-tä myös käytpääs-tämään opeteltavaa teknologiaa, ettei vain pelkäspääs-tään opettaja käy-tä sikäy-tä. Weil ja Rosen (1997, s. 198) lisäävät, etkäy-tä kuuntelemalla ja kärsivällisyy-dellä opettaja voi paremmin opettaa sellaista henkilöä, joka ei ole kovin innokas uusista teknologioista. Zornin (2002) tutkimuksen mukaan tieto- ja viestintätek-nologioiden yhteydessä johtajat saattavat olla aluksi innostuneita ja huvittunei-ta uusien sovellusten ja teknologioiden oppimiseshuvittunei-ta, vaikka alkuvaiheessa il-menisikin ongelmia. Ongelmatilanteiden kasvaessa johtajat voivat kokea tur-hautumista, stressiä ja ihmissuhteiden välisiä konflikteja. (Zorn, 2002.)

Tarafdar ym. (2007) yksilöivät tarkemmin viisi teknostressin aiheuttajaa teknologinen ylikuormitus, teknologinen tunkeutuminen, teknologinen moni-mutkaisuus, teknologinen epävarmuus ja teknologinen epätietoisuus.

Teknologinen ylikuormitus (engl. techno-overload) kuvastaa henkilön tun-netilaa, jossa tieto- ja viestintäteknologiat pakottavat käyttäjät työskentelemään nopeammin ja pidempään (Ragu-Nathan ym., 2008; Tarafdar ym., 2010;

Ta-rafdar ym., 2007). Lisäksi se voi tarkoittaa suurempaa työkuormaa, nopeampaa työn tekemistä tai työtapojen muuttamista uuden teknologian takia (Tu ym., 2005; Ayyagari ym., 2011). Davisin (2002) mukaan tieto- ja viestintäteknologiat kasvattavat mahdollisuuksia datan keräämiselle, mutta sen vaarana on yli-kuormitus.

Teknologinen tunkeutuminen (engl. techno-invasion) kuvastaa tieto- ja viestintäteknologioiden tunkeutuvaa ominaisuutta työntekijöitä kohtaan, jolloin he voivat olla tavoitettavissa milloin vain. Työntekijät tuntevat olevansa tar-peessa olla koko ajan yhteydessä työasioihin sumentaen työn ja vapaa-ajan.

(Ragu-Nathan ym., 2008; Tarafdar ym. 2010; Tarafdar ym., 2007.) Barberin ja Santuzzin (2015) mukaan työpaikan telepaine (engl. telepressure) lisää huolta ja halua vastata nopeasti tieto- ja viestintäteknologioiden viesteihin.

Teknologinen tunkeutuminen juontaa juurensa tietojärjestelmistä, joihin kuuluvat laaja-alaiset tietoverkot ja mobiilit tietolaitteet mahdollistaen ”missä vain kaikkina aikoina” -yhteyden ja kaikkialla läsnä olevan yhteydenpidon. Se heikentää innovaatiota turhien työhön liittyvien keskeytysten takia, sillä inno-vointiin vaaditaan jatkuvaa keskittymistä. (Tarafdar ym., 2015.)

Esimerkiksi myyntihenkilöt, jotka ovat itsevarmoja ja rentoutuneita käyt-täessään tietojärjestelmää, kokevat vähemmän turhautumista ja loppuun pala-mista. Näin ollen he kokevat vähemmän haitallista vaikutusta teknologisesta tunkeutumisesta myyntitehokkuuteen. (Tarafdar ym., 2015.) Teknologian tun-keutuessa henkilökohtaisiin elämiin perheen kanssa tai lomalla vietetty aika vähenee, ja aikaa käytetään sen sijaan enemmän uusien teknologioiden oppimi-seen (Tu ym., 2005).

Teknologinen monimutkaisuus (engl. techno-complexity) kuvastaa henkilön kokemaa tunnetta, jossa tieto- ja viestintäteknologioihin liittyvä monimutkai-suus aiheuttaa käyttäjät tuntemaan riittämättömyyttä heidän tietokonetai-toihinsa nähden. Lisäksi se pakottaa heidät käyttämään aikaa ja ponnisteluja oppiakseen ja ymmärtääkseen tieto- ja viestintäteknologioita. (Ragu-Nathan ym., 2008; Tarafdar ym., 2010; Tarafdar ym., 2007.)

Esimerkiksi Tarafdarin ym. (2015) mukaan teknologinen monimutkaisuus asettaa vaatimukset myyntihenkilöille kehittää toistuvasti uusia taitoa, joita he tarvitsevat tietojärjestelmän käyttämiseksi. Kyseiset vaatimukset ovat monesti sellaisia, joita he ovat haluttomia tai kykenemättömiä tekemään. Kun he yrittä-vät onnistumatta hyödyntää heidän nykyisiä ratkaisujaan uusiin teknologioihin, laajuus mitä teknologisia tehtäviä innovatiivisesti he pystyvät suorittamaan vähenee. (Tarafdar ym., 2015.) Uusien tieto- ja viestintäteknologioiden moni-mutkaisuus saa työntekijän tuntemaan epäpäteväksi (Wang, Shu & Tu, 2008).

Teknologinen epävarmuus (engl. techno-insecurity) liittyy tunteeseen missä käyttäjät kokevat olevansa uhattuina työpaikan menettämisestä, joko tieto- ja viestintäteknologioiden automaatiosta tai muiden ihmisten takia, joilla on pa-rempi ymmärrys tieto- ja viestintäteknologioista (Ragu-Nathan ym., 2008; Ta-rafdar ym., 2010; Krishnan, 2017; Ahmad, Amin & Ismail, 2012). Tun ym. (2005) mukaan teknologinen epävarmuus on teknologiasta johtuvaa työn

epävar-muutta. Tämä ilmenee pelkona tulla korvatuksi taitavampien ihmisten toimesta tai jatkuvana painostuksena päivittää teknologiset taidot.

Teknologinen epävarmuus tarkoittaa epävarmuuden tunnetta mitä yksilöt kokevat, kun he tuntevat, että muut saattavat tietää enemmän uusista teknolo-gioista kuin he (Tarafdar ym., 2007). Teknologiset stressitekijät, erityisesti tek-nologinen epävarmuus ja tektek-nologinen epätietoisuus, voivat häiritä yksilön ta-sapainon tunnetta, koska ne häiritsevät työhön liittyviä arvoja, kuten jatkuvuut-ta ja vakautjatkuvuut-ta (Tarafdar ym., 2019). Wangin ym. (2008) mukaan teknologinen epävarmuus on sitä, että työntekijöiden työn turvallisuus on uhattuna nopeasti muuttuvista tieto- ja viestintäteknologioista.

Esimerkiksi Tarafdarin ym. (2015) mukaan myyntihenkilöt, jotka havait-sevat työhön liittyvää epävarmuutta ja ahdistusta teknologisesta epävarmuu-desta, voivat kokea ahdistusta ja matalaa itseluottamusta käyttäessään tietojär-jestelmiä. Tästä syystä he löytävät itsensä kykenemättöminä innovoimaan teh-tävissä, jotka sisältävät tietojärjestelmien käyttöä. Teknologinen epävarmuus saattaa edellyttää pakotettua ja tehotonta vaivaa oppiakseen, kuinka käsitellä jatkuvasti muuttuvaa tietojärjestelmää. (Tarafdar ym., 2015.)

Teknologinen epätietoisuus (engl. techno-uncertainty) viittaa kontekstiin missä jatkuvat tieto- ja viestintäteknologioiden muutokset ja päivitykset horjut-tavat käyttäjiä. Lisäksi ne luovat epätietoisuutta siten, että heidän täytyy jatku-vasti oppia ja opiskella uusia tieto- ja viestintäteknologioita (Ragu-Nathan ym., 2008; Tarafdar ym., 2010; Tarafdar ym., 2007). Tun ym. (2005) mukaan teknologian epätietoisuus on jatkuvia muutoksia tietokonelaitteistoissa ja -sovelluksissa. Teknologinen epätietoisuus viittaa tietokonejärjestelmien lyhyeen elinkaareen, koska silloin ihmisille ei anneta mahdollisuutta kokea tiettyä järjes-telmää (Krishnan, 2017).

Yhteenvetona nähdään teknologian negatiivisten vaikutusten aiheuttavan teknostressiä. Monet käyttäjät kokevat teknologian haitalliseksi, jos se häiritsee heidän jokapäiväistä elämäänsä ja näin ollen aiheuttaen teknostressiä. Jos taas teknologiaa osataan käyttää tai se koetaan enemmän hyödylliseksi, voidaan koettu teknostressi nähdä voimavarana eikä lannistavana tekijänä.