Tehokkuuden parantaminen

Metsätaloudessa on sen liikevaihtoon nähden monta organisaatioryh-mää, joista neljä saa joko suoraa julkista rahoitusta tai veroluonteisia tuloja. Oheinen taulukko kuvaa eri toimijoiden rooleja.

Mitä yhteistä kaikissa maailmoissa...

Taulukko 9. Metsäalan organisaatioiden eri toiminnot

Ministeriötä lukuun ottamatta kaikki kuusi organisaatioryhmää harrasta-vat neuvontaa ja koulutusta sekä tuotannollista toimintaa. Roolien sel-keytys olisi paikallaan ja samalla pitäisi selvittää onko tarkoituksenmu-kaista, että julkishallinnollinen organisaatio tekee tuotannollista toimin-taa silloin, kun tarjolla on myös yksityistaloudellisia toimijoita. Metsäkes-kuksilla on sekä neuvojan, suunnittelijan, toteuttajan että valvojan roolit, mikä on aika erikoista ja ainutlaatuista.

Neuvonnassa on osittain päällekkäistä toimintaa. Perinteisesti tiedon-kulku on nähty hierarkkisena väylänä tutkimuksesta Tapion ja metsäkes-kusten kautta metsänhoitoyhdistyksiin ja metsänomistajalle. Tiedon por-taat ovat varsin pitkät ja tieto voi hävitä tai muuntua pitkässä ketjussa.

Myös tuottavuus jää alhaiseksi, kun tietoa ennen loppukäyttäjää käsitte-lee moni organisaatio. Vertailun vuoksi on todettava, että teknologiasek-torilla ei VTT:n ja yritysten välissä toimi “välittäjäorganisaatio(i)ta”.

75

Kuva 13. Metsäneuvonnan “tiedonportaat”.

Tässä yhteydessä ei ole mahdollisuutta eri organisaatioiden toiminnan syvälliseen analyysiin, vaan paremminkin esitetään skenaariotyössä esiin tulleita ryhmän jäsenten näkemyksiä. Viime vuosina organisaatioiden toimintaa onkin selvitetty MMM:n toimeksiannosta ja parhaillaan on me-nossa metsäkeskusten evaluointi. Näissä esitetyt ehdotukset useilta osin tukevat työryhmän näkemyksiä.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion arviointiraportissa (Puun ja…

2000) esitettiin kehittämiskeskusroolin terävöittämistä ja palvelukyvyn parantamista. Vaikka raportissa esitettiinkin, että Tapion jatkaisi valtion-apuorganisaationa, osoitettiin siinä myös valtionaputoiminnan ja liiketoi-minnan selkeämmän erottamisen tarve.

Tapio puolestaan on tutkinut metsäkeskusten toiminnan vaikuttavuutta (Metsäkeskusten tavoitteet… 1997). Siinä metsäkeskusten vaikuttavim-pina toimintoina pidettiin metsäsuunnittelua, henkilökohtaista neuvontaa ja rahoitustukeen liittyviä toimintoja. Metsäsuunnittelun vaikuttavuus ei tutkimusten mukaan kuitenkaan ole ollut hyvä. Raportissa todetaankin:

Mitä yhteistä kaikissa maailmoissa...

“…vaikutuksia lienee mahdotonta eritellä… Pääsääntöisesti … vaikutta-vuutta voitaneen arvioida siten, ettei kehittämistä tehtäisi, ellei sitä näh-täisi tuloksekkaana…” Kun vaikuttavuutta mitattiin siihen käytetyllä pa-nokselle, on kyseessä täydellinen kehäpäätelmä, joten raportin päätel-mät ovat täysin hyödyttömiä.

Metsäkeskuksen luonteen huomioon ottaen sille parhaiten sopivat viran-omaistehtävien lisäksi alueellinen metsätalouden edistäminen ja kehittä-minen ja erilaiset kokoavat toiminnot. Viimeksi mainittuja ovat muun mu-assa sertifioinnin toteuttaminen alueella ja keskitetty kuviotietorekisteri jatkuvasti päivitettäviä metsäsuunnitelmia varten. Toisaalta voidaan ky-syä, että eroavatko olosuhteet maakuntien välillä niin paljon, että jokai-sella pitää olla omaperäinen alueellinen edistämisohjelma. Metsäkeskuk-sia on varsin monta ja niiden vaikutusalue verraten pieni. Tämä luonnol-lisesti aiheuttaa suhteellisen suuret organisaatiokustannukset. Ennakko-tietojen mukaan metsäkeskusten evaluoinnissa tullaankin esittämään toiminnan uudelleen organisointia.

Neuvonnan roolijakoa tulisi selkeyttää. Tulevaisuusseminaari 2:n osan-ottajaäänestyksessä eniten kannatusta tehokkaimpana neuvonnan muo-tona sai se, että neuvonta on osa metsäpalvelua eli käytännön toimintaa kentällä (Kolström & Harstela 2004). Esimerkiksi metsäsuunnitelman vaikuttavuus on huomattavasti parantunut, kun metsäsuunnitteluun on lisätty henkilökohtainen neuvonta (Hänninen ja Viitala 1994). Samalla tapaa neuvonnan tulisi olla osa kaikkea metsäpalvelua. Yleisemmän ta-son neuvonta, kurssit ja muu koulutus vaativat erityistä organisointia ja tuotteistamista ja sopinevat paremmin muille tahoille kuin metsäpalvelun tuottajille.

77 Alalla on edelleen kilpailunesteitä, joista merkittävin on veroluonteisen metsänhoitomaksun suuntautuminen vain yhdelle toimijaryhmälle. Myös julkisoikeudellisissa organisaatioissa on vaikea estää sitä, etteisikö julki-nen rahoitus edistäisi myös tuotannollista toimintaa. Esimerkiksi KTM:n tulevaisuusselvityksissä on painotettu julkisten palvelujen kehittämistä kilpailua lisäämällä (Kauppa- ja … 2003). Metsänhoitomaksun muutta-mista palveluseteli-pohjalle onkin esitetty jo aikaisemmin. Toinen vaihto-ehto on lakisääteisen maksun poistaminen kokonaan ja muuttaminen jäsenmaksuksi, jota metsänhoitoyhdistykset voivat kantaa halutessaan.

Toimintatavat ovat yksityismetsätaloudessa edelleen varsin perinteisiä.

Kun vertailukohteeksi otetaan puunhankinta, voidaan todeta selvää jäl-keenjääneisyyttä esimerkiksi ICT-teknologian soveltamisessa. Puunhan-kinnan operatiivisessa suunnittelussa ja toiminnassa on sovellettu jo pit-kään optimointimalleja, paikkatietojärjestelmiä (GIS) ja satelliittipaikan-nusta (GPS), kaukokartoitustietoa ja yrittäjävetoisuutta sekä kaikille ta-soille ulottuvaa aitoa tiimityöskentelyä ja laatuajattelua. Voidaan sanoa, että näiden tekniikoiden soveltamisessa ollaan jo toisen sukupolven vai-heessa. Sen sijaan yksityismetsätalouteen ollaan vasta ajamassa sisään perustasolla olevaa GIS –järjestelmää ja GPS:n käyttöä. Samanlaisia eroja on osoitettavissa myös taktisessa ja strategisessa suunnittelussa sekä organisaatio- ja johtamisjärjestelmissä.

Viranomaistehtävissä ei ole käytetty nykyaikaisen teknologian mahdolli-suuksia kuten esim. Ruotsissa metsänkäyttöilmoitukset, vaan valvonta perustuu edelleen kenttähenkilökunnan maastokäynteihin. Tutkimuksis-sa on osoitettu, että maanmuokkaus voidaan tunnistaa Tutkimuksis-satelliittikuvista (Saksa 2003). Tämä avaisi jo kustannustehokkaan keinon tunnistaa se, onko uudistamistoimet aloitettu päätehakkuun jälkeen. Maanmuokkaus jo itsessään takaa yleensä lakirajan ylittävän taimimäärän tulon alueelle.

Mitä yhteistä kaikissa maailmoissa...

Tarkastukset voitaisiin keskittää niihin tapauksiin, joissa maanmuokka-usta ei ole määräajassa tehty.

Tuotannollisen toiminnan, liikelaitostaminen, yhtiöittäminen tai yksityis-täminen saattaa toiminnan kilpailun piiriin ja samalla myös yleensä pur-kaa vapaan kilpailun esteitä. Taimituotanto on jo yhtiöitetty, vaikka sen omistajapohja edelleen estääkin kovin ’bisnesmäisen’ kehittämisen.

Selvitysmies onkin esittänyt metsäkeskusten luopumista taimiyhtiöiden omistuksesta ja yhtiökoon oleellista kasvattamista. Myös tutkimukset tu-kevat tämän suuntaista kehitystä (Rantala 2004). Yhtiöittäminen 1990-luvun alussa katkaisikin taimien hinnan trendinomaisen nousun. Keski-Suomessa on meneillään myös metsänparannustoiminnan yksityistämi-nen. Näiden kokemusten ja meneillään olevien tutkimusten ja kehittä-misprojektien pohjalta voidaan julkisoikeudellisten organisaatioiden tuo-tannollinen toiminta eli lähinnä metsänparannustyöt ja metsäsuunnittelu yhtiöittää tai yksityistää.

Metsäsuunnittelussa on kuitenkin tutkittava eri toimijoiden rooleja. Esi-merkiksi sääpalvelun yksityistäminen on tapahtunut siten, että meteoro-logista perusdataa tuottaa valtion panostuksella Ilmatieteenlaitos, joka toimittaa sen kaikille toimijoille samoilla ehdoilla. Yksityiset yritykset tuot-teistavat sääpalvelua perusdatan pohjalta. Voi olla, että metsäsuunnitte-lun alueellinen perusdata syntyy riittävällä tarkkuudella VMI:ssä ja tila-kohtaisia suunnitelmia voivat tehdä samoin ehdoin yksityistaloudelliset toimijat, mutta kuviotietokannan ylläpito kannattaa keskittää metsäkes-kuksiin. Meneillään olevat kehittämishankkeet tuonevat asiaan lisävalais-tusta.

79 6.4.3 Yrittäjyyden hyödyntäminen

Tuotannollisen toiminnan ulkoistaminen on eräs keino lisätä yrittäjyyttä.

Muita keinoja ovat organisaatioiden sisäinen yrittäjyys, verkottuminen ja aliurakoijien käyttö. Viimaksi mainitun jalostunein muoto on aito kumppa-nuus.

Sisäinen yrittäjyys voidaan lyhyesti määritellä yrittäjämäiseksi toiminta-tavaksi. Organisaatiokulttuurin muuttaminen yrittäjämäiseksi ei kuiten-kaan ole julkisella sektorilla helppoa. Avaintekijöitä ovat yhteinen selkeä visio, vapaus toimia innovatiivisesti, toimiva ja tavoitteisiin perustuva pa-laute- ja palkkiojärjestelmä, tiimiperusteinen ja yhteistyöhakuinen työs-kentely sekä yhteiseen päämäärään pyrkiminen (Drucker 1986).

Aliurakoijien käyttö tiukasti tilaavan organisaation työnjohdon alaisena on vasta ensimmäinen askel yrittäjyyden ja verkottumisen hyödyntämi-seen. Mitä itsenäisemmin yrittäjillä on kyky ja mahdollisuus toimia, sitä enemmän se lisää tilaavan organisaation tuottavuutta. Alueurakointi puun-hankinnassa on esimerkki varsin pitkälle viedystä yrittäjyyden hyödyntä-misestä. Vastaavia toimintamalleja tulisi kehittää myös puun tuottamisen puolelle.

6.5 Puuntuotannon tehostaminen Pertti Harstela ja Taneli Kolström 6.5.1 Yleistä

Suomalaisen metsätalouden perusperiaatteena on jo pitkään ollut puun-tuotannon kestävyys ja edistyvyys. Samalla metsien hyödyntämisaste on ollut kansainvälisesti katsoen erittäin korkea. Vuonna 2002 hakkuu-poistuma oli 74,3 % vuotuisesta kokonaiskasvusta ja 88 %

kokonais-Mitä yhteistä kaikissa maailmoissa...

poistumasta (Metsätilastollinen vuosikirja 2003). Tätä voidaan pitää myös osaamisetumatkana. Kantohintataso on kansainvälisesti korkea, vaikka-kin Itämeren alueella kantohinnat ovat yhtenemässä. Teollisuuden inves-tointihaluja vähentäneekin tällä hetkellä sekä puun hinta että sen saata-vuus.

Puuntuotantoa voidaan kuitenkin edelleen tehostaa sekä puun tuotok-sen että kustannustehokkuuden näkökulmista (esim. Harstela 2004). Puun tuotoksen kohottaminen täytyy tapahtua mieluummin puuntuotannon kannattavuutta lisäämällä kuin alentamalla. Kustannustehokkuudella taas on suora vaikutus kannattavuuteen, mutta sen oletetaan vaikuttavan vä-lillisesti myös puun hintaan ja markkinoille tuloon.

6.5.2 Puun tuotoksen lisääminen

Metsänviljelyn laatu ja taimikonhoidon määrä ja laatu vaikuttavat pitkällä aikavälillä puuntuotoksen määrään ja laatuun. Molemmissa on toivomi-sen varaa (Saksa 2003, Metsätilastollinen… 2003). Nopeammin vaikut-tavia keinoja lisätä puun tuotoksen määrää ja tukin osuutta ovat ensihar-vennusten, ojitusalueiden kunnostuksen ja lannoituksen lisääminen ja metsäsuunnittelun parempi hyödyntäminen. Ruotsalaisten tutkimusten (Bergh et al. 2005) mukaan lannoituksen avulla voidaan metsikön tuo-tosta nostaa jopa 300 % Pohjois-Ruotsissa ja 100 % Etelä-Ruotsissa.

Tuoreiden VMI-laskelmien mukaan yli-ikäiset kuusikot eivät ole juurikaan vähentyneet, vaan päätehakkuut ovat liiaksi keskittyneet juuri ja juuri hakkuukypsyyden saavuttaneisiin metsiin. Vanhimpien ikäluokkien on-gelmana on kasvun taantumisen lisäksi tyvilaho, mikä alentaa puun tuo-tosta ja siirtää tukkipuuta sellupuuksi.

81 Edellä mainittujen töiden tehostaminen ja yli-ikäisten kuusikoiden aktiivi-nen uudistamiaktiivi-nen voi varovaisestikin arvioiden lisätä vuotuista puun tuo-tosta miljoonia kuutiometrejä samalla, kun tarvittavien investointien kan-nattavuus on parempi kuin metsätaloudessa keskimäärin. Näin metsäta-louden kannattavuuskin paranisi.

Muitakin keinoja tarvitaan, jos halutaan nostaa puuston vuotuinen kasvu Suomessa 100 milj. m³:iin nykyisestä 80 milj. m³:stä, kuten julkisuudessa on vaadittu (esim. Kauppalehti Optio 2004).

Mitä yhteistä kaikissa maailmoissa...

6.5.3 Kustannustehokkuuden parantaminen

Kustannustehokkuuteen voidaan vaikuttaa monella tasolla ja seuraavas-sa on luettelonomainen esitys keinoryhmistä:

- Toimialarationalisoinnin puitteissa voitaneen kustannustehokkuut-ta lisätä kustannustehokkuut-taimiyhtiöiden ja metsänhoitoyhdistysten – mahdollisesti myös metsäkeskusten - taitavasti toteutetuilla fuusioilla ja taimitar-hojen yksikkökoon kasvattamisella. Julkisrahoitteisten toimijoiden työnjaon selkeyttäminen, yrittäjyyden edistäminen kilpailun esteet poistamalla sekä suurempien organisaatioiden sisäisen yrittävyy-den kehittäminen ovat myös tähän ryhmään kuuluvia keinoja.

- Metsälökoko on lähinnä perinnönjakojen seurauksena koko ajan pienentynyt, joskin suurien metsäomaisuuksien lukumäärä on lie-västi kasvanut (Karppinen et al. 2002). Pienet metsälöt lisäävät kustannuksia muun muassa työmaakoon pienentymisen vuoksi.

Metsälökoon kasvua ja yhteisomistusmuotojen yleistymistä tuke-vat toimenpiteet lisäävät tämän vuoksi myös kustannustehokkuutta samoin kuin päätehakkuuleimikoiden koon kasvattaminenkin.

- Johtamisjärjestelmien kehittäminen tuskin koskaan loppuu organi-saatioissa ja taimituotannon ja metsänviljelyn logistiikassa on mer-kittävää kehittämispotentiaalia (Rantala 2004).

- Metsänhoitotöiden koneellistaminen on suuressa mittakaavassa to-teutettu vain maanmuokkauksessa ja ojitustöissä. Koska manuaa-lista työtä halvempia koneellisia menetelmiä ei muihin töihin ole ol-lut, on kehitys edennyt verkalleen motiivina uhkaava työvoimapula.

On arvioitavissa, että lähiaikoina sekä istutukseen että taimikon-hoitoon tulee koneita, joilla yksikkökustannuksia pystytään alenta-maan. Kehitystä vauhdittanee jo nyt havaittu alueellinen työvoima-pula.

- Myös manuaalisessa työssä voidaan työn tuottavuutta edelleen ko-hottaa ja parantaa siten myös kustannustehokkuutta. On osoitettu, että esimerkiksi taimikonhoidon oikea-aikaisella toteutuksella kus-tannukset voisivat alentua kymmeniä prosentteja (Kiljunen et al.

2003).

- Metsänomistaja voi omatoimisella työllä saada varsin hyvän korva-uksen työstään (Harstela 2004).

83 7. LÄHITULEVAISUUDEN NELJÄ AVAINTOIMENPIDETTÄ

1. Työryhmän mielestä on perusteltua selvittää mahdollisuus siirtyä puun markkinoille tuloa tukevaan ja veroetuihin perustuvaan met-sä- ja tukipolitiikkaan.

2. Koska yhteiskunnassa tullee paineita peitteellisen metsätalouden sekä avohakkuiden luvanvaraisuuden ja naapureiden kuulemisen suuntaan, on näiden tietotausta tutkittava ja selvitettävä. Biotekno-logian sovelluksiin on otettava ennakkoluuloton asenne ja niitä on kehittävä metsätaloudessa.

3. MMM:n t&k-rahoituksesta on varattava riittävästi (esim. kolmasosa) kilpailtuja varoja tutkimus- ja teknologiaohjelmien ja laajojen hank-keiden toteuttamiseen.

4. Tuottavuuden nosto puuntuotannossa tapahtuu ennen muuta pailun ja yrittäjyyden kautta. Tärkeimpänä keinona on pidettävä kil-pailuesteiden poistamista tuotannollisesta toiminnasta.

Lähitulevaisuuden neljä avaintoimenpidettä

KIRJALLISUUTTA

Aarnio, J. (toim.) 2004. Julkinen tuki yksityismetsätaloudessa. Metsän-tutkimuslaitoksen tiedonantoja 923. 111 s.

Ali-Yrkkiö, J., M. Lindström, M. Pajarinen ja P. Ylä-Anttila. 2004. Suomen asema globaalissa kilpailussa – yritysten sijaintipäätöksiin vaikuttavat tekijät. ETLAn keskustelualoitteita 927.

Arevalo, J. 2003. The EU enlargement in 2004: analysis of the forestry situation and perspectives in relation to the present EU and Sweden.

Skogsstyrelsen. Rapport 2003:10. 30 s.

Aronen, T. 2004. Metsäpuiden geenimuuntelu – Tietoa vaan ei sovelluk-sia? Metsänhoitaja 4/04. ss. 4 – 7.

Asikainen, A. 2004. Integration of work tasks and supply chains in wood harvesting – Cost savings or complex solutions. International Journal of Forest Engineering Vol. 15 no 2:11-17.

Bergh, J., S. Linder & J. Bergström. 2005. Potential production of Norway spruce in Sweden. Forest Ecology and Management 204: 1-10.

Boyd, R. & W.F. Hyde. 1989. Forestry sector intervention: The impacts of public regulations on social welfare. Iowa State University Press, Ames.

Iowa. 295 s.

Cossalter, C. & C. Pye-Smith. 2003. Fast-wood Forestry. Myths and Rea-lities. CIFOR. 50 p.

Davner, L. 2003. 20 kr billigare per kubik! Skogen 11:6-7.

Davner, L. 2004. Mera contorta, gödsel och förädlat. Skogen 3: 47-49.

Dima, D.P., A. Serbanoaica Ilyes & J. Ylinen. 2004. Possibilities for CTL in mountainous region of Romania. NSR-Conference on Forest Operations.

30-31. August 2004. Silva Carelica 45: 321-331.

Drucker, P.F. 1986. Innovation and entrepreneurship –practice and prin-ciples. Pan Books Ltd. 258 s.

Drucker, P.F. 2000. Johtamisen haasteet. WSOY. Juva. 224 s.

Dudarev, G., S. Boltramovich & D. Efremov. 2002. From Russian Forests to World Markets. A competitive analysis of the Northwest Russian forest cluster. ETLA sarja B 195. 154 s.

85 FAO. 2003. State of the World´s Forest 2003. FAO. Rooma. 151 s.

Enroth, R.-R. & T. Karjalainen. 2003. EU:n itälaajeneminen ja Venäjä – lisää työtä ja vientiä vai hiipuva metsäsektori Suomessa? Pellervon Ta-loudellinen Tutkimuslaitos. PTT-katsaus 2: 24-31.

Gartland, K.M.A., Kellison, R.C. & Fenning. T.M. 2002. Forest Biotechno-logy and Europe´s Forests of the Future. A paper presented at Forest Biotechnology in Europe: Impending Barriers, Policy, and Implications.

September 12-13, 2002. Edinburgh, Scotland. 19 s.

Gerasimov, Y.Y. 2004. Cut-to-length method in the wood procurement of Russia: SWOT analysis. NSR-Conference on Forest Operations. 30-31.

August 2004. Silva Carelica 45: 338-344.

Harstela, P. 2004. Kustannustehokas metsänhoito. Gravita Ky. Keuruu.

126 s.

Harstela. P. (toim.). 2004. Metsähake ja metsätalous. Metsäntutkimuslai-toksen tiedonantoja 913. 80 s.

Harstela, P., J. Kettunen, N. Kiljunen & T. Meristö. 2001. Normitaloudesta yrittäjyyteen – puuntuotannon tulevaisuus Suomessa. Metsäntutkimus-laitoksen tiedonantoja 819. 69 s. + liitteet.

Hazley, C.J. 2000. Forest-Based and Related Industries of the European Union – Industrial Districts, Clusters and Agglomerations. ETLA Elinkei-noelämän tutkimuslaitos. Sarja B 160. 427 s.

Heikkilä, J. & M. Siren. 2004. Energiapuun korjuun mahdollisuudet. Esi-telmä kutsuseminaarissa “Saadanko taimikot hoidettua?” 31.5.2004.

Metsäteho ja Metla.

Hernesniemi, H., P. Kymäläinen, P. Mäkelä, O. Rantala, R. Rautkylä-Wil-ley & M. Valtakari. 2001. Suomen avainklusterit ja niiden tulevaisuus. Tuo-tanto, työllisyys ja osaaminen. ESR-julkaisut. Helsinki. Ss. 83-91.

Hetemäki, L. 2000. Informaatioteknologian kehitys ja paperituotteet. Jul-kaisussa: Seppälä, R. (toim.) Suomen metsäklusteri tienhaarassa. TE-KES, Helsinki. 138 s.

Huuskonen, J. 2004. Suomi metsäteollisuuden kotipesänä tulevaisuudes-sa – sellun keitto vai mekaaninen kuidutus. Esitelmä. Metsäalan tulevai-suusseminaari 2, 1.6.2004. Tampere.

Huttunen, J. 2004. Valtion sektoritutkimusjärjestelmän rakenteellinen ja toiminnallinen kehittäminen. Selvitysmiesraportti. Valtion tiede- ja tekno-logianeuvosto. 88 s.

Kirjallisuutta

Hyde, W.F., B. Belcher & J. Xu. (toim.). 2003. China´s Forests. RFF Press.

Washington DC. 224 s.

Hänninen, H. & E.-J. Viitala. 1994. Metsänomistuksen rakennemuutos ja metsätalouden edistämistoiminta. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonanto-ja 484:75-105.

Ihmisten maaseutu – tahdon maaseutupolitiikka. Maaseutupolitiikan yh-teistyöryhmä 8/2000. 176 s.

Kalela, K..2003. Paperinkeräyksen funktio kirkastui oleelliseksi osaksi metsäyhtiöiden ympäristöajattelua 1990-luvulla. Teoksessa: Marttila, R.

2003. Paperinmakuista elämääkö? Otavan Kirjapaino Oy. Keuruu. Ss.

79-87.

Kalela. K. 2004. Huipulta on helppo pudota. Talouselämä 29: 42-44.

Kalland, F. & P. Harstela. 2003. Ratkaisevatko yksityismetsien operatiivi-sen suunnittelun tarpeet metsäsuunnittelun kehittämioperatiivi-sen suunnan? Met-sätieteen aikauskirja 3:403-408.

Kauppa- ja teollisuusministeriön tulevaisuuskatsaus –muuttuva toimin-taympäristö ja uudet haasteet. Kauppa- ja teollisuusministeriön monis-teita 1/2003. 21 s.

Kauppalehti Optio 2004. Vieraana vuorineuvos Antti Oksanen. Kauppa-lehti Optio 9.12.2004 ss 84 – 87.

Keskilohko, A. 2004. Metsänuudistamisen koneellistaminen – ratkaisu työvoimapulaan? Esitelmä. Metsäalan tulevaisuusseminaari 2, 1.6.2004.

Tampere.

Kettunen, J.1998. Voiko metsä vielä vaurastuttaa Suomea? Suomen metsäklusteri vuoteen 2020. Teoksessa: Reunala, A., I. Tikkanen, & E.

Åsvik. Vihreä valtakunta. Suomen metsäklusteri. Otava. Keuruu. 302-339.

Kettunen, A. & P. Hourunranta. 2003. Pienyritysten puunhankinnan ja yhteistyöverkkojen kehittäminen Kanta- ja Päijät-Hämeessä. Työtehoseu-ran raportteja ja oppaita 2. 56 s.

Kolström, T. & Harstela, P. 2004. Viisi teemaa puuntuotannon tulevaisuu-desta. Metsätieteen aikakauskirja 4: 541-545.

Koskinen, P. 2004. Metsäteollisuus vie työpaikkoja Venäjälle. Talouselä-mä 29: 14-15.

87 Kullas, E. 2004. Sellupula uhkaa paperiteollisuutta. Talouselämä 32. s 16.

Laarman, J. 2000. 2050: A Scenario for People and Forests. Journal of Forestry February 2000: 4-9.

Lainela, S.2003. Väestökehityksen varjot. Suomen Pankki, Siirtymätalo-uksien tutkimuslaitos, BOFIT. BOFIT Online No. 8:14-15.

Li, D., S. Fan, A. He & F. Yin. 2004. Forest resources and environment in China. Journal of Forest Research 9:307–312.

Lidén, B. 2004. Logistics in Forestry 2010 needs 3G off-road. Presentati-on in the NSR-CPresentati-onference Presentati-on Forest OperatiPresentati-ons. 30-31. August 2004, Hyytiälä, Finland.

Linder, S. & j. Bergh. 1996. Näringsoptimering –granen växer ur produk-tionstabellerna. Fakta Skog 4. 4 p.

Lopatina, J. 2004. Logging costs comparison between the cut-to-length and full-tree harvesting systems in the Republic of Komi, Russia. NSR-Conference on Forest Operations. 30-31. August 2004. Silva Carelica 45:

314-320.

Löfgren, B. & I. Wästerlund. 2004. Automation - way to increase the productivity of logging. NSR-Conference on Forest Operations. 30-31.

August 2004. Silva Carelica 45: 261-271.

Mannermaa, M. 1993. Tulevaisuus – murroksesta mosaiikkiin. Otava.

Keuruu. 253 s.

Martikainen, V. 2004. Keksijä ei kulje ongelman ohi. Keksintö uutiset 5-6/

2004: 8-9.

Meristö, T. 1991. Skenaariotyöskentely yrityksen johtamisessa. Tulevai-suuden tutkimuksen seura. Helsinki, 188 s.

Meristö, T., J. Kettunen & C. Hagström-Näsi. 2000. Metsäklusterin tule-vaisuuskenaariot. Tekes. Teknologiakatsaus 95/2000. 69 s.

Metsäkeskusten tavoitteet ja toiminnan vaikuttavuus. Tapio 19.12.1997.

32 s.

Metsäsektorin suhdannekatsaus 2004-2005. 2004. Metsäntutkimuslai-tos. 68 s.

Metsätilastollinen vuosikirja 2003. 2003. Metsäntutkimuslaitos. 388 s.

Metsätilastollinen vuosikirja 2004. 2004. Metsäntutkimuslaitos. 416 s.

Kirjallisuutta

Myllynen, A.-L. ja O. Saastamoinen. 1995. Karjalan tasavallan metsäta-lous. Silva Carelica 29. 210 s.

Mäki-Hakola, M. 2004. Roundwood price development and market linka-ges in central and northern Europe. Pellervo Economic Research Institu-te Working Papers No 68. 30 s.

Möykkynen,.T., J. Miina & T. Pukkala. 2000. Optimizing the management of a Picea abies stand under risk of butt rot. Forest Pathology 630: 65-7.

Nabuurs, G.J., M.J. Schelhaas, A. Ouwehand, A. Pussinen, J. Van Brus-selen, E. Pesonen, A. Schuck, M.F.F.W Jans & L. Kuiper. 2003a. Future wood supply from European forests. Implications on the pulp and paper industry. Wageningen, Alterra, Green World Research. 147 s.

Nabuurs, G.J. ,R. Päivinen, A. Pussinen, & M.J. Schelhaas. 2003b. De-velopment of European forests until 2050. European Forest Institute Re-port 15. Brill – Leiden – Boston. 242 s.

Nair, C.T.S. 2001. Changing forestry scenarios: some history and a few speculations. Unasylva 204 vol. 52(1):3 – 6.

Nieminen, M. 2004. Eläkeikäisten demografiaa, osa 1. Elämme pidem-pään kuin aikanaan aavistimmekaan. Tietoaika 2004/12. ss. 29.

Oksanen, T., A. Lehvo & A. Nuutinen (toim.). 2003. Suomen tieteen tila ja taso. Suomen Akatemian julkaisuja 9. 300 s.

Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi. 2004. Suomi-maailmantaloudes-sa selvityksen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisuSuomi-maailmantaloudes-sarja 19.

148 s.

Osara, N.A. 1978. Metsä ja Suomen tulevaisuus. Teoksessa: Paatela, J., V.J. Palosuo, E. Hänninen, H. Vauraste & R. Leppänen. 1978. Metsä. Tuot-tava maa 5. Kirjayhtymä. Helsinki. Ss. 410 - 412.

Øyen, B.-H. & Nilsen, P. 2004. Growth and recruitment after mountain forest selective cutting in irregular sruce forest. A case study in Nortern Norway. Silva Fennica 38(4): 383-392.

Paavilainen, L. (toim.) 2002. Finnish Forest Cluster Research Program-me WOOD WISDOM (1998-2001). Final report. Tampere. 441 s.

Paperi 2030. 2003. Kauppa- ja Teollisuusministeriö. Tutkimuksia ja ra-portteja 6/2003. 77 s.

Pennanen, O. 2003. Maaottelun voitto vai häviö? Metsäteho 1: 3-5.

89 Piiparinen, H. 2003. Metsäteiden kunnossapitokustannukset Etelä-Suo-men yksityismetsissä. Metsätieteen aikakauskirja 3: 275-290.

Pisarenko, A.I., V.V. Strakhov, R. Päivinen, K. Kuusela, F.A. Dyakun & V.V.

Sdobnova. 2001. Development of Forest Resources in the European Part of the Russian Federation. European Forest Institure Report 11. Brill – Leiden – Boston – Köln. 102 s.

Porter, M. & C. van der Linde. 1995. Green and competitive: Ending and stalemate. Harward Business Reviev, Sep-Oct -95.

Puun ja kuoren välissä. Metsäkeskus Tapion arviointiraportti. MMM:n jul-kaisuja 2/2000. 75 s.

Rantala, J. 2004. Models for improving cost-efficiency in seedling supply chains of Finnish nursery industry. Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen tutkimusasema. Käsikirjoitus.

Reunala, A., Tikkanen, I. & Åsvik, E. (toim.) 1998. Vihreä valtakunta. Suo-men metsäklusteri. Otava. Keuruu. 306 s.

Rummukainen. A., J. Heikkilä, J. Aarnio, J. Ala-Ilomäki, A. Asikainen, P.

Mäkinen, L. Sikanen, L. Tahvanainen ja K. Väätäinen. 2004. Puunhankin-nan tutkimusaiheita pitkälle tulevaisuuteen. Käsikirjoitus Metsätieteen aikakauskirjaan. 16 s.

Ruokanen, T. 2004. Suomen menestyksen eväät. Tiekartta tulevaisuu-teen. EVA-raportti. Yliopistopaino. 125 s.

Saksa, T. 2003. Metsänuudistamisen seurantamenetelmä ja uudistami-sen mittaaminen. Teoksessa: Luoranen, J. (toim.) Etelä-Suomen metsi-en uudistaminmetsi-en . tutkimusohjelman loppuraportti. Metsäntutkimuslaitok-sen tiedonantoja 888: 66-73.

Salo, M. 2004. Kokemuksia energiapuun tuotannosta nuorista metsistä.

Nuoret metsät energianlähteenä seminaari Joensuusssa 1.9.2004. Puu-energian teknologiaohjelma.

Sedjo, R.A. 2001. From foraging to cropping: the transition to plantation forestry, and implications for wood supply and demand. Unasylva 52(204):

24-32.

Seppälä, R. (toim.) 2000. Suomen metsäklusteri tienhaarassa. Tekes.

Helsinki. 138 s.

Kirjallisuutta

Sikanen, L. & A. Asikainen. 2004 Technology transfer of CTL as a rese-arch challenge. NSR-Conference on Forest Operations. 30-31. August 2004. Silva Carelica 45: 332-337.

Skogsstyrelsen. 2004. Kontinuitetsskogar – en förstudie. Skogsstyrelsen.

Meddelande 2004:1. 60 s.

Spiecker, H., Hansen, J., Klimo, E.,, Skovsgaard, J.P., Sterba, H. & voon Teuffel, K. (toim.). 2004. Norway Spruce Conversion – Options and Con-sequences. European Forest Research Institute Report 18. 269 s.

Tahvonen, O., Leppänen, T., Hyytiäinen, K., Laakso, T., Määttä, T. & Viita-la, E.-J. 2004. Puuntuotannolliset ja taloudelliset tavoitteet Suomen met-sälainsäädännössä. Joensuun yliopiston oikeustieteellisiä julkaisuja N:o 12/2004.

Tapion vuositilastot 2003. 2004. Tapio. 48 s.

Tulevaisuuden voittajat. Liiketoiminnan ja teknologian linjaus 2010. 2003.

Teknologiateollisuus ry. 35 s.

91 Liitteet

93 Liitteet

95 Liitteet

97 Liitteet

In document Puuntuotannon ja -korjuun tulevaisuus : Metsäalan tulevaisuusfoorumin työryhmäraportti (sivua 73-0)