Vuosien 1922-1923 aikana Tompuri opiskeli ulkomailla, vieraili muiden kaupunkien teattereissa vanhoissa osissaan sekä järjesti lausuntailtoja ja kaksi suurta teatterikiertuetta Suomen maaseu-dulle. Ensimmäisen keväällä 1922 toteutetun kiertueen ohjelma-na oli kotimainen klassikko Gustav von Numersin Eliohjelma-nan surma, jossa Tompuri näytteli jälleen Ida Aalbergin loisto-osiin kuulu-neen Kirstin roolin. Kiertueella näytelmä meni Tompurin muis-telmien mukaan enimmäkseen loppuunmyydyille huoneille.147
Muistelmissaan Tompuri korosti aikakautena tapahtuneita esiin-tymisiään Helsingin työväentalossa: “Työväentalon ovet olivat taas avautuneet. Lausuin siellä usein monta kertaa viikossa, useimmi-ten Eino Leinoa. Olin kai ensimmäinen taiteilija, jota sen uusituil-ta palkeiluusituil-ta kuultiin.”148
Työväentalossa järjestetyt tilaisuudet olivat iltamia, joissa oli niin sanottua sirpaleohjelmaa: kuorolaulua, voimistelua, viulusoolo, hu-moristisia esityksiä sekä lausuntaa. Tavallisesti ohjelmansuoritta-jia ei mainittu lehdessä, mutta tuntuisi epätodennäköiseltä, että Tompuri olisi yksin ollut ensimmäinen esiintyjä, ellei hän sitten rajannut muita taiteilija-käsitteensä ulkopuolelle. Poikkeuksena oli tavallista arvokkaampi ohjelmallinen iltama, jolloin yhtenä nume-rona muiden joukossa Suomen Sosialidemokraatti -lehden
etusi-vulla mainittiin “Lausuntoa, näyttelijä Elli Tompuri”.149 Porvaril-lisissa lehdissä ei mainostettu työväentalolla järjestettyjä iltamia.
Vaikka työväen iltamiin osallistuminen ei ollut erityisen näkyvää toimintaa, on silti syytä olettaa, että asia huomattiin porvarillisis-sa kulttuuripiireissä.
Tompurin seuraavan suuren helmikuussa 1923 alkaneen teatte-rikiertueen ohjelmana oli jälleen Oscar Wilden Salome. Ohjelmis-ton valinnan osalta on mahdoOhjelmis-tonta sanoa, oliko siinä mukana uh-maa “pohjalaisen tallin” esittämiä linjauksia vastaan, vai uskoiko Tompuri ainoastaan, että vanha kohurooli edelleen vetäisi täydet katsomot Helsingin ulkopuolella. Kiertuetoiminnan taustalla vai-kuttivat taloudelliset syyt: avioeronsa jälkeen Tompurilla oli elä-tettävänään kaksi poikaa sekä kodinhoitaja Hilma Vainio. Yleensä kiertuetoiminta oli raskaudestaan huolimatta kannattavaa, ja var-masti oman viehätyksensä reissaamiseen toivat vieraileviin tähtiin kohdistetut huomionosoitukset eri paikkakunnilla.
Kiertue alkoi itä-Suomesta ja jatkui sitten pohjoiseen. Aluksi kaik-ki sujui enemmän kuin hyvin: Viipurissa, Kajaanissa, Kuopiossa ja Kemissä lippujen kysyntä oli niin vilkasta, että näytelmästä jär-jestettiin kaksi esitystä samana iltana. Arvostelut olivat lyhykäisiä, koska kappale oli entuudestaan tuttu. Tompurin tulkintaa kiitet-tiin, mutta muut näyttelijät eivät monien arvioiden mukaan olleet pääosan tasolla.150
Pohjanmaalla arvostelu kääntyi kielteiseksi. Yhtymäkohdat poh-jalaisen maisteri Jalmari Lahdensuon Helsingissä Vapaan Näyttä-mön yhteydessä esittämiin arvioihin olivat ilmeiset. ”Pohjalainen talli” oli onnistunut määrittelemään hyvän taiteen kriteerit siten, että Tompurin edustama seksuaalinen uusi nainen jäi määritel-män ulkopuolelle.
Kuin yhdestä suusta oululaiset ja lähialueiden kriitikot operoi-vat käsitepareilla tositaide – taituruus, luonnollinen aitous –
tek-niikka sekä lämmin myötäeläminen – kylmyys. Tompurin taiteen katsottiin edustavan dikotomioiden jälkimmäisiä osia taituruutta, tekniikka ja kylmyyttä, kun taas luonnollinen aitous ja lämmin myötäeläminen kuuluivat tositaiteen piiriin.151 Vastaavat hahmo-tukset ovat löydettävissä aiemmin käsittelemistäni Lahdensuon kir-joituksista. Henkilökohtaisuuksiin menevä toiseuden diskurssi oli vahvimmillaan Uusi Pohjan Kansa –lehden kriitikon arviossa, jon-ka lopuksi hän kuvasi Tompuria näyttelijättäreksi, “jojon-ka on aina-kin suomalaisessa merkityksessä, kuin kahdestoista lyönti näytte-lijätaiteen saavutusten alalla aikakautena alenemissuuntaan kal-listuneen sivistyksen.”152
Vaasassa vastustus sai suoria poliittisia piirteitä. Päiväkirjassaan Tompuri mainitsi, että porvaristo boikotoi Vaasassa työväentalol-la järjestettyjä esityksiä.153 Esityksen lippuja myytiin vasemmisto-laisesta Vapaa Sana -lehden toimistosta, ja lehti mainosti esitystä innokkaasti etukäteen. Porvarillisesta boikotista huolimatta työ-väentalon sali oli myyty täyteen, mistä mainitsivat molemmat vaa-salaiset kriitikot. Kriitikoiden välillä ei löytynyt yksimielisyyttä ylei-sön reaktioista. Vapaa Sanan kirjoittajan mukaan “yleisöä oli kat-somo täynnä viimeistä paikkaa myöten ja palkitsi se taiteilijatta-ren myrskyisillä suosionosoituksilla ja kukkalaitteilla.”154 Kokoo-muslaisen Vaasa-lehden kriitikko totesi “suosionosoitukset pidät-täytyväiset”. Hänen arvionsa Tompurista oli melko myönteinen, vaikka tutut dikotomiat olivatkin käytössä:
Onko Elli Tompuri suuri taiteilijatar? Onko hän meidän suurin näyttelijättäremme? Näin kuuluu kysyttävän. Ainakin kuuluisin hän nykyisistä näyttelijättäristämme epäilemättä on, omintakeisin.
Suurin naispuolinen näyttämötaiturimme hän ehdottomasti on, se täytyy tunnustaa, olipa mitä mieltä tahansa hänen näyttelemis-tyylistään ja lausunnastaan. Elli Tompuri on expressionistinen taiteilijaluonne ja Salomen tapaisissa expressionistisissa luomissa
hän on suuri. Hän hämmästyttää, häikäiseekin katsojan, mutta hä-nen esityksensä ei lämmitä.155
Vaasan ristiriitojen jälkeen kiertue esiintyi toistamiseen Tampe-reella, jossa paikalliseen teatterielämään ahkerasti osallistuva Fan-ny Davidson kirjoitti Tompurista poikkeuksellisen pahansuovan kirjoituksen. Ekspressionismin vihasta ei hyökkäyksessä ollut ky-symys, sillä Davidson käänsi samana vuonna saksalaisen Ernest Tollerin Koneitten murskaajat, joka edusti saksalaista ekspressionis-mia. Ilmeisesti Tompurin esityksen vahva dekadentti eroottisuus tyylitellyn kielenkäytön lisäksi vaikutti Davidsonin kielteiseen asen-teeseen, sillä myöhemmin hän moitti Maria Jotunin Tohvelisanka-rin rouvaa liiallisesta aistillisesta rohkeudesta.156 Aistillisuuden suh-teen Tompurin Salome oli omaa luokkaansa. Davidson kirjoitti:
Meidän kulttuurimme nuoruutta ja pintapuolisuutta osoittaa se seikka, että joskus on voitu iskeä niin harhaan, että Elli Tompurin taidetta on voitu pitää “suurena” ja häntä itseä “suurena” taiteili-jana. Elli Tompuri ei milloinkaan ole ollut suuri ja nyttemmin voi-nee jo varmuudella päätellä, ettei hänestä milloinkaan sellaista tu-lekaan. Päinvastoin tulee hänen tähtensä laskemistaan laskemaan.
/—/ Suuri taide ei keinottele, se ei kiemaile eikä yritä loistaa hal-pahintaisilla tempuilla, kuten rva Tompuri. Rva T:n taide on niin tyhjää ja ulkokohtaista, vieläpä vääristelevää ja kieroa, että ihmet-telee, ettei yleisö jo aikoja ole kyllästynyt siihen mahdottomana. /
—/ Maaseudulla ja kehittymättömillä paikkakunnilla voi sellainen vielä käydä jostain, mutta arvatenkin kehittyneimmät keskukset jättävät Elli Tompurin pian laskuista pois, jos ei joku suuri ihme tapahdu ja tee täysi käännöstä hänen taiteessaan. Ulkomaalaisiin, jotka eivät ymmärrä suomea, eivätkä siis tiedä hänen kielenrääk-käyksestään mitään voi tuo taide jossakin kohdin vielä tehota.
Suomalaiseen ei. Ja se gramofonimainen leima, joka oli pannut
kiertueen muut jäsenet puhumaan ja liikkumaan kuin koneet, pu-huu huonoa kieltä Tompurista nuorten taideohjaajana.157
Ilkeämielinen ja yleisöä Tompuria vastaan käännyttävä kirjoitus sai Kansan Lehden päätoimittajan Eino Kilven valittamaan syväs-ti arsyväs-tikkelin pääsyä lehteen Tompurille kirjoittamassaan kirjeessä, jonka Tompuri julkaisi muistelmissaan yli 20 vuotta myöhemmin.
Kirjeessä Kilpi mainitsi, että harmistuneita vastalauseita oli ker-rottu toimitukselle, ja päätoimittaja vakuutti, että Tompurin suur-ta suur-taidetsuur-ta ihaillaan Tampereen työläispiireissä rajattomasti.158
Ilmeisesti esitys Tompurin osalta meni jollakin tavalla yli maalin, sillä myös Eino Salmelainen Aamulehdessä moitti Tompuria ais-tillisuuden liiallisesta alleviivaamisesta sekä kielenkäytön teennäi-syydestä, vaikka tyylillisesti esitys oli hänen mielestään oikeilla rai-teilla.159 Yhdessä muistelmateoksistaan Salmelainen palasi vaiku-telmiinsa Salome-esityksistä Tampereella:
Elettiin 20-lukua. Sinä [Elli Tompuri] esitit Wilden Salomea. Kul-jit oman ryhmäsi kanssa laajalla kiertueella. Herätit ihastusta, mut-ta myös ihmetystä. Oli niitäkin, jotka kesken esityksen poistuivat katsomosta.
Minä näin sinut Tampereella. Lumouduin, ilta oli unohtumaton.
Kirjoitin siitä Aamulehteen. Arvosteluni oli ylenpalttista ylistystä.
Tampereelta kiertueesi jatkoi kohti pohjoista, mutta palatessa an-noitte toisen näytännön.
Olit epävireinen. Erikoisuutesi (jotkut sanoisivat: konstailusi) kään-tyivät sinua itseäsi vastaan. Esitys oli kiduttavaa katsottavaa. Vi-reisenä lumoava inhotti epäviVi-reisenä.160
Referoimani kritiikit liittyivät Salmelaisen kuvaamista esityksistä jälkimmäiseen, jolloin seurue palasi pohjoisesta eikä esitys onnis-tunut pääosan esittäjän kohdalta hyvin. Mahdoton on tietää, mikä
vaikutus Pohjanmaan tapahtumilla oli kiertueen johtajan vireti-laan, mutta varmasti kävi raskaaksi olla voimakkaiden henkilö-kohtaisuuksiin menevien hyökkäysten kohteena.
Davidsonin kirjoituksen jälkeisenä päivänä ilmestyi Tompurista Maaseudun Sanomissa Oiva Talvitien myönteinen kirjoitus, joka pyrki käsittelemään kiistelyn aiheita analyyttisemmin ja kiihkot-tomammin:
Ainoa suomalainen näyttämötaiteilija, joka kykenee esityksillään aikaansaamaan erimielisyyksiä, vieläpä kiistoja “suunnista” ja tai-teilijan “oikeuksista” ja “luonnollisuudesta” ja monesta muusta tyhjästä iskusanasta.
Voi olla varma, että kun kerran esiintyy taiteilija, josta mielipiteet menevät ristiin ja joka saa osakseen kategorisesti hylkääviä tuo-mioita, toiselta puolen tulevien ylistysten ohella, niin silloin kysy-myksessä taiteellisessa katsannossa virkistävä ja elvyttävä tapaus, joka voi ennakkoluulottomalle tarkastelijalle antaa hyvinkin mie-lenkiintoista ja opettavaista ajattelun aihetta. /—/ Elli Tompurin ympärillä käypä kiista koskettelee etupäässä kahta seikkaa. Toisel-ta puolen, onko Tompurin lausunToisel-ta ja plastiikka luonnotonToisel-ta. Ja toiselta puolen, onko hänen lausuntansa ja plastiikkansa vaste-mielistä. /—/ Mikä on toiselle pahennus voi olla toiselle elämys.
Ehdotonta tuomiota samoin kuin ehdotonta ylistystäkin lausut-taessa on oltava varovainen. Elli Tompurin Salomea arvosteltaes-sa on allekirjoittanut taipuvainen hakemaan superlatiivin kiitok-sen puolelta.161
Talvitien katsannossa kiistoissa oli kysymys tyylillisistä seikoista.
Sen sijaan Pohjanmaalla vastustuksessa oli mukana selkeää po-liittista epäluuloa: Tompuri esiintyi usein työväentaloissa, ja myös Tompurin aistillisuuteen “pohjalaisen tallin” katsannossa liittyi pu-naväriä – seikka, johon palaan myöhemmin. Davidsonin
kaik-kia motiiveja on mahdoton tietää, mutta hän ainakin halusi sa-noutua irti Tompurin edustamasta taiteesta.
Kiertue jatkoi Tampereelta matkaansa Länsi-Suomeen. Paikalli-sissa lehdissä ilmestyi uusia ennakkopuffeja, joiden tarkoitus oli ilmeisesti varmistaa katsojien saapuminen esityksiin. Elli Tompu-rin ystävätär Aino Malmberg kirjoitti raumalaiseen Lalliin Tom-purista ylistävän artikkelin, jossa häntä verrattiin Eleonora Du-seen.162 Kritiikki Lalli-lehdessä oli kiittävää163. Samasta esitykses-tä kirjoittanut Länsi-Suomen kriitikko totesi, etesitykses-tä vasta Salomen katumuksen hetkellä Tompuri kykeni saavuttamaan hieman ylei-sön lämpöä puolelleen. Kokonaisvaikutelma jäi silti myönteiseksi ja yleisöä oli melkein salin täydeltä.164
Kiertueen viimeinen esiintymispaikka oli Turku. Edellisen ker-ran Elli Tompuri oli näytellyt Turussa Salomea 8.10.1921 järjes-tetyssä juhlanäytännössä, joka annettiin Turun Suomalaisen Teat-terin arpajaistoiminnan tukemiseksi. Arvostelu oli ollut varaukse-tonta kiitosta.165 Nytkin julkaistiin neljässä turkulaisessa sano-malehdessä pääpiirteissään myönteiset arviot, mutta Vähäväkis-ten talolla järjestetty tilaisuus kärsi yleisökadosta. Syiksi kriitikot arvioivat sen, että samaan aikaan oli kaupungissa useita muita taidetilaisuuksia.166
Sosialisti-lehden kriitikko totesi esityksestä, että “Rva Tompurin tulkinta saattaa oudokseltaan synnyttää melkeinpä ruumiillista rasitusta, vasta jälkeenpäin selkenee näkemyksellemme kirkas tai-deluoma. Mutta näin voi meitä hallita vain tositaiteilija!”167 Vara-uksellisimmat kiitokset esityksestä antoi Turun Sanomien kriitik-ko, jonka mielestä näytelmä oli liian vaativa kiertuekappaleeksi esi-tettäviksi puutteellisilla näyttämöillä. Tompurin tulkinnasta kriitik-ko totesi puuttuvan Salomen luonteeseen kuuluva herkempi neit-seellinen puoli, mutta loppupuolen suuresta antaumuksesta joh-tuen kokonaisvaikutus jäi positiiviseksi.168 Kiintoisalla tavalla
Tu-russa Tompuriin suhtauduttiin ilman suuria intohimoja, mutta myöskään yleisömenestys ei ollut taattu.
Kokonaisuutena vuoden 1923 Salome-kiertueen vastaanotosta voi todeta, että kriitikoiden asenteet ja tapa kirjoittaa olivat muut-tuneet. Vuoden 1906 Salome-kiertueen aikoihin kriitikot saattoi-vat ilmaista paheksumisensa näytelmää ja sen edesmennyttä kir-joittajaa kohtaan, mutta paikkakunnalla vieraileviin taiteilijoihin suhtauduttiin kunnioittavasti. Esiintyjiä ei samastettu näytelmään.
Jos joku esiintyjistä oli erityisen heikko, häntä ei mainittu kritii-kissä, sen sijaan onnistuneet sivuosan esittäjistä listattiin “mainit-semisen arvoiset”-nimikkeen alla.
Tompurin kohdalla henkilökohtaisiin menevät hyökkäykset oli-vat alkaneet Uuden Suomen kulttuuriosastossa Vapaan Näyttä-mön aikana, ja ne jatkuivat kiertueen kritiikeissä. Vieraileva esiin-tyjä ei voinut enää luottaa isäntiensä kohteliaisuuteen. Kun esite-tystä ohjelmistosta käytiin hegemonista kamppilua, yksilön kun-niaa ei katsottu aiheelliseksi säästää.
Näytelmän tulkintaan kohdistunut kritiikki oli usein asiantun-tematonta ja epäloogista. Jos kriitikko tunnisti esityksen ekspres-sionistiseksi, vaatimus näyttelemisen luonnollisuudesta oli risti-riitainen. Ekspressionistinen tyyli ei pyri luonnollisuuteen, vaan etsii ilmaisullisia ääripäitä voimakkaan vaikutuksen aikaansaami-seksi. Myös toistuvat huomiot Tompurin kylmyydestä ja siitä, et-tei hahmo tavoittanut yleisön myötätuntoa, olivat rajoittuneita.
Kun näytelmän kuvauksen kohteena oli yhteisön turmeltuneisuus, ei esityksen välttämättömänä tavoitteena ollut myötätunto henki-löitä kohtaan. Kielteiset kiertuekritiikit vahvistivat Uuden Suomen kulttuuriosaston aloittamaa Tompuriin liittyvää toiseuden diskurs-sia.